Tyhymä lapseton..?

[Sonic]

Alotetaan näin, että en halua olla ilkeä, enkä vähätellä kenenkään ajattelua tai ratkaisuja ja tapoja. Olen vaan miettiny tätä pitkään ja halusin kysyä muitten ajatuksia tämmösestä toiminnasta. Vähän niinkun että miksi?

Mulla on ystävä, joka on kärsiny ja kärsii lapsettomuudesta jo seitsämättä tai kahdeksatta vuotta. Nyt on naimisissa, ja kovasti toivoisivat perheeseen lisäystä, mutta ongelmien takia ei meinaa onnistua. Käy lapsettomuushoidoissa, ja joka kuukausi ja päivä on yhtä oottelua.
Siispä: Miksi tämä kaveri sitten ei itse edesauta omalla toiminnallaan mahdollisuuksiaan tulla raskaaksi, vaan tuntuu tekevän kaiken minkä tiietään henkaloittavan normaalia raskaaksi tulemista?! Kaveri on isokokonen ja ylipainoinen, valittaa kyllä pulleudestaan mutta ei laita tikkua ristiin että alkaisi vaikka liikkua, polttaa tupakkaa ku korsteeni, ja minun mittapuulla juo ja juhlii ihan reilusti! Eli voisko sanoa keskimäärin kerran kaksi kuukaudessa. Ei tosiaan liiku ihmeemmin, ja varma en ole mutta minusta tuntuu että saattaa syödä jonkun sortin mielialalääkkeitä... Kaikki tämä, vaikka hoidoissa kulkeekin, niin kaiken järjen mukaan vaikeuttaa entisestään tuota lisääntymistä!!!!

Itellä mulla on kaks lasta, ja joku saattaa nyt ajatella, että mitä tuoki tietää lapsettomuudesta. Kauhean kauaa en ole niinkään lapsettomuudesta kärsiny, mutta helposti ei meilläkään lapsia "tehty". Neljä keskenmenoa takana, ja aina uuden raskauden oottelua puolesta vuodesta vuoteen. Kaikkeni tein itse jotta raskaudella olisi kaikki edellytykset alkaa ja pysyä loppuun asti. Lopetin tupakoinnin ( nyt ilman jo 5vuotta ) , jätin baarissa kuljailut ja "juopottelun" lähes kokonaan, kerran vuodessa oli tulos. Liikuin ja elin terveellisesti, kuitenkaan olematta hysteerinen. Ja niin kävi viimein onnellisesti. Samanlainen elämä on jatkunu vielä lasten syntymän jälkeenkin, mutta harmittaa ettei kaverini tajua tehdä omalle tilanteelleen mitään.

Ajatuksessa on käynyt, että onko sittenkään niin halukas saamaan omia lapsia, tai että onko sitten vain niiiin niin turhautunut kun ei onnistu, että on tavallaan lyönyt hanskat tiskiin?
Ikävältä tuntuu, että jossain vaiheessa oli niin ettei halunnut olla meidän kanssa tekemisissä sen takia että mulla on lapsia ja hällä ei. Anteeksi nyt vain julmuuteni, mutta en minä osaa olla pahoillani siitä että itselleni on lapsia siunaantunut! Ja joka ikisessä tilanteessa missä puhutaan vauvoista tai raskaudesta, kaverini tuhahtelee vain loukkaantuneena ja paheksuvasti, kun edes kehdataan puhua sellaisesta asiasta hänen kuultensa, kun hänellä asia on hänelle niin arkaluontoinen, ja isolla äänellä julistaa että voitaisko vaihtaa puheenaihetta, vaikka ei kukaan välttämättä hänelle ole asiaa suoraan puhunutkaan!!

Inhottavaa kun tuntuu että pitää olla tosi tosi varuillaan hänen seurassaan, ettei vain vahingossa puhu lapsista mitään...
Ja meneppä siinä suoraan sanomaan, että älä siinä valita lapsettomuudesta, kun voisit itsekkin asiaa helpottaa ainaki jollain tavalla!!!!! \|O

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti.
Vielä kun ymmärtäisin jonaki päivänä tämän kaverini toiminnan ja käytöksen, niin helpottuis elämä. Kuitenkaan ei voi olla ajattelematta ja olematta pahoillaan hänen puolestaan.

:wave:

 

[Vinita]

Mietin pitkään, että viitsinkö vastata, koska viestisi oli kuitenkin tarkoitettu provoksi. Vai ajattelitko, että ylipainoiset, tupakoivat ja katkerat lapsettomat avautuvat tänne sinulle sielunelämästään ja antavat kattavan selityksen, jonka jälkeen ymmärrät heitä? Tai ehkä ajattelit, että heille tulee suuri herätys, jonka jälkeen he muuttavat elämäntapojaan kun asia ei ollut aiemmin juolahtanut heidän mieleensä?

Minä en ole ymmärtänyt ennen "lapsettomuusuraani" liikkumattomia, ylipainoisia tai juoppoja. Mutten myöskään työttömiä, kouluttamattomia, tai aviomiehiinsä jatkuvasti tyytymättömiä ihmisiä (vaikuttavat kaikki tilastollisesti myös terveyteen), enkä ymmärrä vieläkään. Mutta jokainen tyylillään.

a) Kysy "ystävältäsi" suoraan, äläkä ulise jossain nettipalstalla. Hänen toimintansa aiheuttaa sinulle selvästikkin niin paljon tunteita, että kysymättä jättäminen on teeskentelyä. Jos hän ei ole aina elänyt samalla tavalla niin vastaus on todennkäisesti, että vuosien hoidot ovat niin rankkoja, että harva selviää tervepäisenä. En ihmettele lainkaan jos on 8v jälkeen jo serotoniini-dopamiinin nostaja-pillerit kehissä. Jos hän on aina stamplannut samalla tyylillä, niin ylimielisyys on viimeinen ase kierteen katkaisemiseksi.

b) Olet itsekkin käynyt aika mutkaisen tien äidiksi. Muistat varmasti miten rankkoja keskenmenot ja yritys olivat? Kaikki eivät vain ole yhtä vahvoja kuin sinä. Ehkä sinulla on ihana mies, kenen kanssa pääsi yhdessä eteenpäin huonoina hetkinä? Kun yksi asia elämässä lirii niin muutkaan eivät tahdo mennä putkeen.

c) Sinulla on oikeus lapsiisi ja onneesi! Miksi et voisi sanoa suoraan "ystävällesi", että tämä on minun elämään ja minulla on oikeus olla onnellinen lapsistasi. Toivon sydämeni pohjasta sinullekkin lasta (siis jos toivot)".
Katkeruutta vastaan on järjettömän vaikeaa taistella. Olen itsekkin pysytellyt poissa tietyistä tapaamisista jos olen tiennyt, että jutut pyörivät vain lapsissa. Tosin poisjääntini on myös kunnioitusta "lapsellisille". Vauva-jutut ovat nyt heidän elämänsä keskipisteessä ja niin pitää ollakkin. Tosin ei tulisi mieleenkään tuhahdella toisten jutuille. Aina voi jäädä pois tai lähteä jos tuntuu pahalta.

Eli vastaukseksi: En ymmärrä minäkään kuvaamaasi elämäntyyliä, mutten myöskään tuudittaudu ylemmyyteen vaikka syönkin puoli kiloa kasviksia päivässä, painan 55kg, ja liikun aktiviisesti, ja juhlin vähäisellä alkoholimäärällä. Mitä hait kirjoituksellasi?

 

[Anni77]

Ajatuksia alkuperäiselle kirjoittajalle...

Minusta kuullostaa siltä että ystäväsi on kertakaikkiaan väsynyt lapsettomuuteensa ja jollain tasolla ehkä luovuttanutkin.
Mahdollisesti käy läpi vakavaa lapsettomuuskriisiä ja on ehkäpä masentunutkin.
Tämä on aivan normaalia lapsettomuudesta kärsivälle. Tunteet heittelee kuin vuoristoradassa eikä KUKAAN voi täysin ymmärtää.

Juominen voi olla merkki siitä että purkaa pahaa oloaan tai haluaa tuntea välillä elävänsä ja unohtaa lapsettomuuden hetkeksi.
Et tiedä lapsettomuuden syistä ilmeisesti?
Onhan mahdollista että taustalla on jotakin sellaista mihin ei pysty vaikuttamaan mitenkään.
Totuushan on että onhan niitä railakkaasti juhlivia, tupakoivia ja ylipainoisia ihmisiä jotka tulevat vahingossa raskaaksi ja toisaalta "terveellisesti" eläviä jotka eivät tule raskaaksi millään..

Heillä lapsettomuutta on takana niin kauan että jos elää vain sen mukaan kuukaudesta toiseen ja pettyy joka kerta, niin ehkä ei todellakaan jaksa kokoajan miettiä elintapojaan.
Ja on aikoja jolloin haluaa vältellä lapsiperheitä ja tilanteita jossa joku puhuu lapsista tai erehtyy kysymään omia "lapsentekosuunnitelmia".

Lapsettomuus on niin kokonaisvaltaista että se kulkee ajatuksissa koko ajan. Parhaiten autat ystävääsi kun kysyt miten hän voi ja miten voisit auttaa. Toisten lapset ja vauvauutiset eivät ole ystäväsi onnesta pois, mutta katkeruutta varmasti tuntee.

Mietippä jos sinulta otettaaisiin lapset pois eikä olisi varmuutta siitä voitko koskaan tulla edes raskaaksi.
Miten mahtaisit itse jaksaa ?

Jos kaveriporukassa huomaatte että esim. lapsikeskustelut satuttavat ystäväänne, eikö voisi puhua muusta jos hän on paikalla?

Lapsettomuus on niin kipeä asia ettei sitä voi sanoin kuvailla. Siitä tietämättömänä voisit todella kysyä ystävältäsi miltä hänestä tuntuu.
Ole kiinnostunut ja tue häntä.

Anni

 

[Unelma Sirpa Leena]

Siis sinunko mielestäsi pitäisi "eläminen" kokonaan lopettaa vauvaa yrittäessä?!
Kuinkahan moni suomalaisista naisistakin on esim. vetänyt kunnon kännit alkuraskaudessa!!! Itse lukeudun näihin.
Ei se vauva sillä tule, että elää vain sille vauvansaannille (eri niillä, jotka eka yrittämältä raskautuu).
Sinä olet aika ilkeä ihminen, kun toisen elämästä netissä huutelet. Elä sinä omaasi ja anna sen lapsettoman tehdä niinkuin parhaaksi näkee.
Ylipaino voi vaikeuttaa raskautumista, mutta aika moni isokokoinen on saanut vauvoja ja tullut jopa ensimmäisestä kierrosta raskaaksi.

 

[pietu-]

Tuli vain mieleen, että mistäpä tuota tietää, jos ystävä täälläkin pyörii ja lukee viestin.. Lieneeköhän Sonicin tarkoitus vain provosoida muita vai toivooko hän salaa, että ystävä lukisi tekstin. Julmaa.

 

[Sonic]

Niinku aloitin tekstini, ei ollu tarkotus loukata ketään, vaikka arvasin tunteiden kuohahtavan.

Ensimmäiselle vastaajalle sanon heti kättelyssä, että eikä nämä nettipalstat ole vähän sitäkin varten, että saa tulla "ulisemaan" jos on jotain mistä ei voi ääneen puhua? Asia vaivaa minua, mutta kaikkea ei voi tuosta vaan ääneen sanoa. Ei kaikki ole semmosia joille asia kuin asia on helppo pukea sanoiksi tai ymmärtää oikein jos joku jostain yrittää kertoa tai puhua loukkaamatta!

Ystäväni kylläkin on viettänyt aina aika railakasta elämää, ja olen tietoinen mistä lapsettomuus johtuu. Ja sillä tiedän, mitkä seikat saattaisivat edesauttaa. Varovaisesti olen asiasta koittanut jutellakkin, mutta niinkun sanoin, voi olla tosissaan hankalaa, kun pelkää loukkaavansa, tai että olo pahenisi vielä entisestään.

Yritetty on ymmärtää ja tukea, mutta ei sitä tukikeppikään paljoa kestä, ja ajattelinkin, että parempi jos saan purkaa omaa huolta ja turhautumista tänne, kuin että joku päivä laukosin suoraan mitä sillä hetkellä tuntuu, ja katuisin välittömästi..

Luulen, että ystäväni itsekkin tietää ettei hänen elämäntapansa ole paras mahdollinen nopeuttamaan tai helpottamaan prosessia, mutta ylimielinen asenne häiritsee. Jos tietää, että on jotain mitä voi itse tehdä asian hyväksi, niin miksi ei tee? Tai jos ajattelee, että se on niin pieni todennäköisyys, ja haluaa siksi muuta ajateltavaa, eli esim. juhlii kovasti ja juo, niin miksi asiasta täytyy tehdä niin valtava numero?

Ja kun se ei ole niin että muut kaveriporukassa aloittaisivat keskustelua vauvoista kun ystäväni on paikalla, vaan hän itse useasti aloittaa sen tuumamalla johonkin ehkä jotenkin aiheeseen liittyvään jotain mikä saa huomion kiinnittymään itseensä, ja omaan "surkeaan" tilanteeseensa.. Monet kerrat on saanut muut kiusalliseen tilanteeseen, missä ei osata olla kuin hiljaa ja katella muualle. Kukaan ei osaa sanoa mitään, koska tietää asian olevan arkaluontoinen.

Vaikea selittää koko hommaa.
Haluaisin vain osata ymmärtää kaikkea tätä käytöstä, ja tietää miten missäkin tilanteessa toimia ilman että aiheutan itse lisää pahaa mieltä.

Ja kysymykseen miten itse jaksaisin, jos olisin tilanteessa etten saisikaan yhtään lapsia koskaan; Varmaan olisin yhtä murheissani kuin kaikki samassa tilanteessa olevat. Vähän hurja kysymys. Ei minulla ole tarkoitus vähätellä kenenkään jaksamista kun on kyse lapsettomuudesta.
Onnellinen olen että on luoja suonut omia lapsia.
Toivon muillekkin samaa, ja kovasti jaksamista! :hug:

 

[piip]

Sonic:

Olet saanut hurjan negatiivista palautetta. Haluaisin vain sanoa, että minä en pitänyt viestiäsi yhtään asiattomana tai provoilevana. Puhut todella vaikeasta asiasta, siitä, miten muiden tulee suhtautua lähipiirin lapsettomuuteen. Minusta ihan asiallisia ajatuksia.

On sinun ja kaverisi välisestä kemiasta kiinni, voitko ottaa näitä asioita puheeksi. Kaikki suhteet eivät ole sellaisella tasolla. Jotenkin sain sellaisen vaikutelman, että olisit vähän ärsyyntynyt kaveriisi viime aikoina. ´Kaverisi saattaa hyvinkin olla masentunut, käytös ainakin puhuu sen puolesta (useimmissa aiheuttaa esim. itsekeskeistä käyttäytymistä).

Sen voit tehdä, että pidät suhteenne sellaisena kuin se sinun mielestäsi kuuluukin olla: Otat kaverisi tunteet ja lapsettomuuden huomioon keskusteluissanne, mutta et ala täysin kiertämään lapsi-aihetta.

Mietin vain: Jos lapsetomuus on noin pitkäaikainen ja hallitseva asia, olisiko adoptio vaihtoehto?