Tykkäätkö kertoa asioistasi? Entä tykkäätkö, että tuntemattomatkin ottavat sinuun yhteyttä?

[Nekkis]

Eli oletko avoin luonne? Onko sinulla kuitenkin asioita, joista et kerro ihan kelle tahansa, oikeastaan et kenellekään hyvällekään ystävälle?
Ja tykkäätkö, jos tuntemattomatkin tai ei niin tutut ihmiset heittävät sulle kommenttia vaikkapa irc-galleriaan tai pistävät tekstaria? Tai tulevat baarissa juttelemaan?

Ite oon niin sosiaalinen, että tykkään siitä paljon, mutta en mä nyt elämästäni kaikille KAIKKEA kerro. Varsinkaan netissä. Enkä muutenkaan. Pari läheisintä ihmistä tietää kaiken meikästä.

 

[Marko NuoriVanha]

Pidän kyllä jos tuntemattomatkin kommentoivat jostain esim kuvasta.
Yleensä se kun on puolueetonta palautetta kun eivät minua tunne henkilökohtaisesti.

 

[mun muru]

Tykkään normaalisti Mutta raskausaikana on kyllä eri fiilikset.

 

[Rapanhapakko]

Periaatteessa olen aika avoin, siis perusjutuista kerron kyllä avoimesti eikä minua haittaa esim. että joku tunnistaa nettimaailmassa, päinvastoin. Ei ole salattavaa enkä ole neuroottinen "omasta reviiristäni". Mutta ihan syvimmillään minua ei tunne kukaan, mies pääsee lähimmäksi.

 

[elokuu19]

Tykkään että tuntemattomat ottaa yhteyttä...muutama tosi hyvä ystävyys lähtenyt niin käyntiin.Aika paljo kerron asioistani,mutta en tietenkään kaikkea..paljo riippuu ihmisestä kelle kerron ja mitä.

 

[vieras]

Netissä en kerro itsestäni mitään; ja vaikka avoin olenkin, tiedän mitä puhun kellekki

 

[minä]

Mä en tykkää,olen sulkeutunut muutenkin.On asioita joita kukaan ei tiedä musta.

 

[mustikkatassu]

ainoastaan mieheni tietää kaiken asioistani, edes ns. ystävät eivät tiedä kaikkea

 

[Tumpula]

Kerron joskus enemmän, joskus vähemmän. Paljon on asioita jotka kerron vain lähimmille ystäville jos heillekään.

Tykkään höpistä kaikkien kanssa, niin irl kuin netissäkin. =)

 

[olkinalle]

Kiva on jutella niitä ja näitä ja jotain perusasioita kertoa (naimisissa, kaksi lasta) mutta sen tarkemmin en lähde tuntemattomille elämästäni puhumaan.

 

[auryn]

Kerron joskus enemmän, joskus vähemmän. Paljon on asioita jotka kerron vain lähimmille ystäville jos heillekään.

Tykkään höpistä kaikkien kanssa, niin irl kuin netissäkin. =)

Samoin!
Mä olen ollu aika yllättyny sosiaalisuudestani, kun teinivuodet meni aikamoisessa ihmisvihassa ja angstissa... Vaan kiva, etten oikeasti olekaan niin negatiivinen kuin silloin luulin

 

[HeviäPRKLE]

kyllä mie semmosia hälläväliä juttuja tykkään avoimesti "levitellä" mutta esim.mun ja miehen välisistä riidoista en puhu yleensä edes ystäville...ne on meidän välisiä juttuja.

 

[Tumpula]

Samoin!
Mä olen ollu aika yllättyny sosiaalisuudestani, kun teinivuodet meni aikamoisessa ihmisvihassa ja angstissa... Vaan kiva, etten oikeasti olekaan niin negatiivinen kuin silloin luulin

Sama mulla. Jostain kumman syystä kotiäitiysaika on tehnyt musta ylisosiaalisen höpöttäjän. Kai sitä on ollut "pakko" opetella jutustelua leikkipuistoissa ja muuten kun lasten kanssa liikkuu.

Nyt mä olen jo ärsyttävä höpisijä. Joku päivä juttelin kaupassa täysin tuntemattoman äidin kanssa vartin verran, hetkeä aikaisemmin vaivasin kahvia tarjoillutta henkilöä höpinälläni kymmenisen minuuttia. :ashamed:

 

[Rötväles]

Mä oon semmonenkin hölöpöttäjä että kaverit ja vähemmän kaveritkin tietää musta varmasti enemmän kuin haluaisivatkaan
Ja aihe on vapaa, kerron sujuvasti pissa-, kakka- ja seksijuttuja omasta elämästäni siinä missä päivän ruokalistankin. Joskus huomaakin että on puhunut vaan itsestään eikä välttis oo hokannu tiedustella kaverin kuulumisia ollenkaan :ashamed:
Eikä luultavasti löydy yhtäkään arkaa tai minkään luontoista asiaa mitä joku ei tietäisi musta. Jotkut asiat uskon kavereille ja jotkut taas miehelle. Mies taitaa kyllä tietää 99% mun ajatuksista.