Tylsistynyt parisuhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Eizini
  • Ensimmäinen viesti
Eizini
Eli tilanne on tämä.

Olen ollut poikaystäväni kanssa nyt 4 vuotta yhdessä. Viimeset 9 kk on tuntunut, että olen hirveän tylsistynyt meidän suhteessa. Nyt 2 kk se on alkanut rassaamaan oikeasti. Miehen läsnäolo ärsyttää ja kaikki mitättömät asiat ovat alkaneet ärsyttämään paljon. Viimeisimpänä se kun mies nukkumaan mennessä ottaa päiväpeiton pois vain omalta puolelta ja työntää sen minun puolelle. Tiedostan että kyse on minun pään sisällä olevasta ongelmasta joten en nalkuta näistä pienistä asioista. Viikot menevät nopeasti kun käyn harrastuksissa ja näen kavereita. Viikonloput matelee kun vietän aikaa miehen kanssa. Tuntuu ettei meillä ole mitään juteltavaa tai mitään mitä molemmat haluaisivat tehdä. Mies tekee mitä haluan joten voin keksiä kaikkea yhteistä aktiviteettia, mutta jotenkin motivaatio on alhaalla.

Seksikin on käynyt tylsäksi. Miehellä on ollut hieman ongelmia, joten makuuhuoneen puolella on ollut hiljaista pidempään joka syö miehen itsetuntoa. Jos teen aloitteen niin miehelle tulee niin paljon suorituspaineita ettei uskalla kokeilla jos toimisi kun pelkää että ei pysty tyydyttämään. Eli seksiä on silloin kun mies tekee aloitteen. Läheisyyttä muuten on kiitettävästi, paitsi jos mies ”pelkää” että haluan sen johtavan seksiin. Tämä ei ole kynnyskysymys, mutta ei oikeastaan auta asiaan.

Olemme puhuneet tästä tylsyydestä miehen kanssa ja hän on samaa mieltä, mutta hän ajatteli että ”jotain uutta” tekeminen on että tietokonepelien tilalta lukisi enemmän kirjoja. Mies yrittää ymmärtää hirveästi mutta ei ihan loppuun asti ymmärrä kuinka paljon asia minua vaivaa. Hän on muuten tyytyväinen suhteeseen ja ajattelee että olemme oikeat toisillemme.

Tiedän, että kyseessä on minun ongelmani joka johtuu siitä että olen tylsistynyt omaan työhöni ja muuhun elämään joka heijastuu myös parisuhteeseeni. Olen aloittanut ”itseni etsimisen” jotta saisin selville omat tavoitteeni. Tällaisenaan tilanne on aika stressaavaa. Mietin että olenko väärän miehen kanssa vai onko minulla vaan epärealistiset odotukset parisuhteelta? Vai onko kyseessä väliaikainen tunnetila joka selviää kun tiedän mitä ihmettä haluan elämältä. Välillä mietin että olisin mieluummin yksin, mutta sitten tulee se hyvä päivä ja mietin että mikä minua vaivaa kun ajattelen näin.

Muita samassa tilanteessa? Miten olette ratkaisseet tilaneteen? Paransiko aika vai oliko oikea vaihtoehtoa lähteä suhteesta?
 
Esso
Eli tilanne on tämä.

Olen ollut poikaystäväni kanssa nyt 4 vuotta yhdessä. Viimeset 9 kk on tuntunut, että olen hirveän tylsistynyt meidän suhteessa. Nyt 2 kk se on alkanut rassaamaan oikeasti. Miehen läsnäolo ärsyttää ja kaikki mitättömät asiat ovat alkaneet ärsyttämään paljon. Viimeisimpänä se kun mies nukkumaan mennessä ottaa päiväpeiton pois vain omalta puolelta ja työntää sen minun puolelle. Tiedostan että kyse on minun pään sisällä olevasta ongelmasta joten en nalkuta näistä pienistä asioista. Viikot menevät nopeasti kun käyn harrastuksissa ja näen kavereita. Viikonloput matelee kun vietän aikaa miehen kanssa. Tuntuu ettei meillä ole mitään juteltavaa tai mitään mitä molemmat haluaisivat tehdä. Mies tekee mitä haluan joten voin keksiä kaikkea yhteistä aktiviteettia, mutta jotenkin motivaatio on alhaalla.

Seksikin on käynyt tylsäksi. Miehellä on ollut hieman ongelmia, joten makuuhuoneen puolella on ollut hiljaista pidempään joka syö miehen itsetuntoa. Jos teen aloitteen niin miehelle tulee niin paljon suorituspaineita ettei uskalla kokeilla jos toimisi kun pelkää että ei pysty tyydyttämään. Eli seksiä on silloin kun mies tekee aloitteen. Läheisyyttä muuten on kiitettävästi, paitsi jos mies ”pelkää” että haluan sen johtavan seksiin. Tämä ei ole kynnyskysymys, mutta ei oikeastaan auta asiaan.

Olemme puhuneet tästä tylsyydestä miehen kanssa ja hän on samaa mieltä, mutta hän ajatteli että ”jotain uutta” tekeminen on että tietokonepelien tilalta lukisi enemmän kirjoja. Mies yrittää ymmärtää hirveästi mutta ei ihan loppuun asti ymmärrä kuinka paljon asia minua vaivaa. Hän on muuten tyytyväinen suhteeseen ja ajattelee että olemme oikeat toisillemme.

Tiedän, että kyseessä on minun ongelmani joka johtuu siitä että olen tylsistynyt omaan työhöni ja muuhun elämään joka heijastuu myös parisuhteeseeni. Olen aloittanut ”itseni etsimisen” jotta saisin selville omat tavoitteeni. Tällaisenaan tilanne on aika stressaavaa. Mietin että olenko väärän miehen kanssa vai onko minulla vaan epärealistiset odotukset parisuhteelta? Vai onko kyseessä väliaikainen tunnetila joka selviää kun tiedän mitä ihmettä haluan elämältä. Välillä mietin että olisin mieluummin yksin, mutta sitten tulee se hyvä päivä ja mietin että mikä minua vaivaa kun ajattelen näin.

Muita samassa tilanteessa? Miten olette ratkaisseet tilaneteen? Paransiko aika vai oliko oikea vaihtoehtoa lähteä suhteesta?
Ei aika mitään paranna, vaan pahentaa. Huomaat yhtäkkiä että olet jo vanha ja edelleen roikut tämän ääliön kanssa!

Siis minulle kävi näin. Yritin aina lähteä, mutta en saanut aikaiseksi, vaan palasin takaisin. Ehkä erilainen tausta, meillä seksi oli hyvää kunnes tupakka ja viina vei miehen erektion, ja aika nuorena, mutta viinasta ja tupakastahan ei osaa erota ennenkuin sairastuu. Itse haaveilen, jospa saisi vielä kunnon miestä, siis seksimielessä.
 
Viimeksi muokattu:
"niskaote"
Kyllä mä yrittäisin vielä 0,5 kk ja 12h ja sitten kun olisin 26,4 -vuotias lähtisin klo 12.30 laiturille numero 4. josta lähtee bussi nro 75.
Katsoin eilen Mtv3 sivulta Jörn Donner haastattelun.

Mietin aamulla miten mies olisi elänyt, jos olisi elänyt nuhteettoman elämän. Hän on mielestänyt elänyt elämänsä aika estottomasti. Tuon tyyppiset miehet eivät ole luotettavia kuin ikäloppuina.

Ikääntyessä näkee elämän kuin näyttämöllä. Antaa itselleen nuoruuden virheet anteeksi ja tekee elämänsä mukavaksi.

Tein aamulla tyttäreni ohjeella terveellisen smoothien. Luin illalla ruotsinkielistä kirjaa Burmasta. On kiehtovaa lukea ihmisistä, jotka uskovat astrologiaan. Jos syntymäaika määrää tulevan elämän niin eipä näillä ellit jutusteluilla pitkälle pötkitä.

Ap. kysyy jatkaako parisuhdetta. Minä katsoin suhteen viimeiseen tappiin asti ja sitten jatkoin elämää yh-äitinä ja myöhemmin yksineläjänä.

Elämä on vaihtelevaa. Vain itseään voi muuttaa.

Olen jo paljon ubohtanut oppimiani viisauksia. Voin nykyään niin hyvin ja olen tasapainoinen yksilö. Vain tämä Suomen kurja taloustilanne kyrsii. Verenpaineen takia en lähde vaikuttamaan asioihin. Tämä maa on mikä on. Kyllä tänne yksi vapaamatkustaja aina mahtuu.
 
Viimeksi muokattu:
Harmaa
Aikoinaan nuorempana kaksi miespuolista ystävää olivat minusta kiinnostuneita. Molemmat mukavia miehiä ja pohdin kumman kanssa tosissani haluaisin alkaa tekemään lähempää tuttavuutta. Purin asiaa silloiselle parhaalle ystävälleni, joka antoi yhden neuvon: "Ota se Jaakko, kuulostaa että se tekee sun kanssa enemmän juttuja".

Nyt yli vuosikymmen myöhemmin en ole kummankaan kanssa, mutta pitkässä suhteessa melko passiivisen miehen kanssa. Meillä ei ole juuri yhteistä puhuttavaa, mitä nyt kodin käytännön asioista puhumme. Mistään henkilökohtaisesta ei juuri koskaan. Jos yritän puhua, on yleensä seinä vastassa. Mies ei kommentoi, ei tee jatkokysymyksiä tai huomioita, on vain hiljaa. Tuttavani tietävät enemmän mitä minulle oikeasti kuuluu ja mitä elämässäni tapahtuu. Emme juurikaan tee yhdessä mitään, mies on sitä tyyppiä joka tykkää istua viikonlopun sisällä telkun edessä ja hakea ehkä kotiin pizzaa. Tekee myös yleensä mitä haluan, mutta vuosien varrella olen kyllästynyt tekemään kaikki päätökset. Henkisen läheisyyden puuttuessa seksikin on jäänyt käytännössä kokonaan pois jo useiden vuosien ajan.

Nyt ymmärrän millainen viisaus ystäväni sanoissa aikoinaan piili.
 
========
No onko se nyt aina sen toisen vika, kun on tylsää. Onko sen toisen elämäntehtävä hauskuttaa vai? Elintaso-ongelma? Tee jotain järkkyä, ala vaikka asunnottomaksi niin ei oo taivasalla tylsää kun haet suojaa pään päälle.
 
eizini
Kiitos asiallisesti vastanneille. Kokeilen nyt sellaista, että yritän tuoda vähän jotain uutta tähän suhteeseen ja tehdä siitä enemmän sellaisen kuin minä kaipaisin. Katson jos mies lähtee leikkiin mukaan tai ottaa edes ideat vastaan. Kauheata tämä tällainen tunteiden vuoristorata.

Luulin, että aloitustekstini toi esille että tiedosta kyseessä olevan minun ongelmani. En ole pakottamassa miestä muuttumaan tai odota hänen viihdyttävän minua. Halusin kuulla muiden kokemuksia jotka ovat vastaavassa tilanteessa.

-AP
 
viisauksia
Katsoin eilen Mtv3 sivulta Jörn Donner haastattelun.

Mietin aamulla miten mies olisi elänyt, jos olisi elänyt nuhteettoman elämän. Hän on mielestänyt elänyt elämänsä aika estottomasti. Tuon tyyppiset miehet eivät ole luotettavia kuin ikäloppuina.

Ikääntyessä näkee elämän kuin näyttämöllä. Antaa itselleen nuoruuden virheet anteeksi ja tekee elämänsä mukavaksi.

Tein aamulla tyttäreni ohjeella terveellisen smoothien. Luin illalla ruotsinkielistä kirjaa Burmasta. On kiehtovaa lukea ihmisistä, jotka uskovat astrologiaan. Jos syntymäaika määrää tulevan elämän niin eipä näillä ellit jutusteluilla pitkälle pötkitä.

Ap. kysyy jatkaako parisuhdetta. Minä katsoin suhteen viimeiseen tappiin asti ja sitten jatkoin elämää yh-äitinä ja myöhemmin yksineläjänä.

Elämä on vaihtelevaa. Vain itseään voi muuttaa.

Olen jo paljon ubohtanut oppimiani viisauksia. Voin nykyään niin hyvin ja olen tasapainoinen yksilö. Vain tämä Suomen kurja taloustilanne kyrsii. Verenpaineen takia en lähde vaikuttamaan asioihin. Tämä maa on mikä on. Kyllä tänne yksi vapaamatkustaja aina mahtuu.
Sain luettua mainitsemani kirjan loppuun. Vieraalla kielellä lukeminen on hieman hitaampaa.
Kirjasta jäi hyvä mieli. Maailmassa on muitakin naisia, jotka eivät enää haikale uuden rakkauden perään.

Tuskin ap. saat enempää hyviä vinkkejä ainakaan nopeasti ellien palstoilta. Täällä on nykyään niin vähän kirjoittajia.

Lue joku kirja tai katso elokuva. Niistä aina saa paremmin itselleen jotain. Kirja on mielestäni paljon enemmän ajatuksia antava kuin elokuva.

Avasin läppärin katsoakseni Rita Tainolan ohjelman. Johanna Pakonen puhuu leveää murretta.
Joskus muistelen itseäni ja mietin olisiko pitänyt säilyttää murteella puhuminen.
En enää välitä suomi-iskelmästä. Laulujen sanat ja musiikki tekevät minut vain huonovointiseksi.
En enää kuuntele suomenkielisiä radiokanavia.

Tämä maa on väestömäärältään pieni. Ehkä ap. kokemasi tylsyys on vain tähän pieneen kuplaan tympääntymistä. Ongelmasi ei ehkä olekaan miehessäsi vaan tässä yhteiskunnassa.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä