Tylsyys iskee kotona

[Madh]

En tiiä onko muilla samaa ongelmaa, mut aina ku oon yksin kotona, en keksi mitään tekemistä!! Tuntuu et ei oo mikään mielekästä, ei oo mitään mihin paneutua - eikä syytä minkä takia paneutua esim. Johonki käsitöihin, tms. Tuntuu tää elo niin turhalta, ku ei oo mitään semmosta mihin paneutuis. Töissä käyny ja opiskelut sujuu kohtuullisen hyvin, mut sit se vapaa- aika ku on yksin ni mikään ei innosta.

Erosin edellisestä miehestä sen takia, kun en jaksanut enää toimia kodinkoneena ka nyt olen parisuhteessa, jossa mies kohtelee tasapuolisesti. Edellisessä suhteessa yritettiin lasta, ja nyt sit taas palannu pillereiden syöntiin... Tuntuu sekin hönöltä ku haluais lapsen itte, mut eihän se oo ratkasu mihinkään...

Onko joku keksiny mitään ratkasuja omaan tylsyyteen? Pitäis kai joku projekti keksiä itte et olis jotai mielekästä tekemistä yksinään, mut ei vaan mitään tuu mieleen... Rahat ei ittellä riitä mihinkään kovin kummalliseen, motivaatio hukassa tehdä mitään - olo et ku ei oo niinku mitään mitä varten tekis jotain.

Tää olo vaan vie voimat :/

 

[Madh]

Ennen ollu aina jotain mihin keskittyy, kämpän sisustaminen, kirjoittaminen ja piirtäminen... Nyt jotenki ei mikään tunnu mielekkäältä. Jämähdän istumaan ja en osaa tehdä mitään. Pelaaminen ei innosta, kämppä on kunnossa, piha laitettu, eikä oo oikeen mitään mihin keskittyis.

Miettiny et joskus ku on raskaana ni vois tehä sitä ja sitä ja vauvan kans tota ja tota... Miehellä on omat harrastuksensa, ja ihailen ihmisiä jotka jaksaa keskittyy asioihin.

Itestä kaikki tuntuu niin turhanpäiväiseltä. En oo hyödyks kenellekään, ja tuntuu ettei mikään tekeminen oo hyödyllistä. Äääh!!

 

[Minni:)]

Hmm... vähän samankaltaisia fiiliksiä oli joskus kun asuin yksinään. Lapsi tuo kyl sikäli helpotusta ettei oikein muuta ehi, eikä tylsyys ehi vaivata, mut tietty tylsyys ei ole syy hankkia lasta. Mulla muuten aikoinaan turrutti ihan valtavasti e-pillerit, olin melkein kun eri ihminen kun lopetin niiden syönnin. Mut ei välttis sun kohdalla ole syynä. Mulla se ongelma et innostun helposti vähän kaikesta, mut sit ne proggikset jotenkin unohtuu ja jää helposti kesken.

Mut toi et kaikki tuntuu turhanpäiväiseltä kuulostaa kyl jonkinlaiselta masennukselta tai sit just noiden e-pillerien vaikutukselta. Omaks iloksihan niitä asioita tehään ja jos jonkun tekeminen tuottaa mielihyvää niin sillon se on hyödyllistä.

 

[Madh]

Juu tosiaan tylsyys ei oo syy hankkia lapsia - tiedän. En tiiä sit johtuuko tää tylsyyden tunne siitä, kun tottu siihen et teki kaiken (oli mies kuin lapsi hoidettavana) ja nyt onkin sitä aikaa itselle.
Vauvakuume ollu jo tosi pitkään, en tiiä tuleeko se tylsyys sieltäkin et haaveilee vaan koko ajan jostain muusta ku mitä on nyt...
Oon aina ennen kirjottanu tarinoita, mut nyt se tuntuu tylsältä koska ajattelen ettei tää kuitenkaan liikuta ketään mitä twwn, sama piirtämiseen ja maalaamiseen. Pelaamisesta ollu koskaan kiinnostunu.

Tuntuu ettei keksi mitään millä sais semmosta tyydytystä ja mielihyvää omista tekemisistään. Ennen hikihatussa sisustanu tai tehny jotain, mut seki on kunnossa jo. Kun exän kans alettiin yrittää lasta, tuntu mielekkäältä suunnitella asioita liittyen lapseen jne. Häiden suunnittelu oli mielekästä ja häät oli mahtavat. Mut nyt ku on ero astunu voimaan ja uuden miehen kans ollaan oltu jo jonkin aikaa yhdessä, kihloissa ja niin eespäin, yhtäkkii tuntuuki kaikki niin turhalta...

Ei jotenki osaa ees laittaa omia ajatuksiaan kasaan ja sanoo mikä vaivaa ku ei kiinnosta mikään, käyny noi pillerit mieles masennus myös mut en haluais ajatella et se johtuu tommosesta, kerran ku päässy syvältä suosta ylös ni ei sinne takas haluais.

Turhauttavaa vaan ku ei innosta töihin mennä mut sit ei innosta kuitenkaa tehä mitään vapaalla ollessa. Ja nää kaikki vaikka mulla on kaikki just nyt hyvin... Huoh -.-'

 

[Madh]

Tuntuu et pitäis keksii joku projekti tai joku, mut kun ei tiiä et mikä! Turhauttava ja sekainen olo koko ajan. Varsinki ku on yksin. Mies koittaa ehottaa et vaan kattelisin jotain sarjaa tai lukisin, mut silti se ei tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta.
Se koittaa pitää huolta, ja se on kivaa kyllä mut miten sit selität toiselle miksei mikään kiinnosta ku ei osaa itsekkäänmääritellä miksi ei kiinnosta mikään. Ennen töitä ei osaa tehä mitään, nytki kuudesta asti vaan himmaillu kotona tyhjän panttina, ja töiden jälkeen pari tuntii ennen ku mennee nukkumaan...

Jotain täytyis keksii ja pian! Ahdistaa :/

 

[sama tunne]

Tuntuu et pitäis keksii joku projekti tai joku, mut kun ei tiiä et mikä! Turhauttava ja sekainen olo koko ajan. Varsinki ku on yksin. Mies koittaa ehottaa et vaan kattelisin jotain sarjaa tai lukisin, mut silti se ei tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta.
Se koittaa pitää huolta, ja se on kivaa kyllä mut miten sit selität toiselle miksei mikään kiinnosta ku ei osaa itsekkäänmääritellä miksi ei kiinnosta mikään. Ennen töitä ei osaa tehä mitään, nytki kuudesta asti vaan himmaillu kotona tyhjän panttina, ja töiden jälkeen pari tuntii ennen ku mennee nukkumaan...

Jotain täytyis keksii ja pian! Ahdistaa :/

minulla tosin lapsia, jo kouluikäisiä, jotka ovat kavereineen paljon ulkosalla, ja nyt kun pieninkin on hoidossa, ei keksi sitten mitään tekemistä lapset tuo sisällön elämään, kun sitä ei muuten ole, mutta silloin sen huomaa, kun lapsi onkin toisaalla, ettei itsellä ole mitään, ei omaa elämää, ei mitään sisältöä.
Onko sinulla kaverit jossain kaukana vai eikö niitä ole? Tykkäätkö kiertää kirppiksiä tai kauppoja? lähde pyöräilemään, jos kaunis ilma ?

 

["Mä"]

Oon aina koneella ennen iltavuoroon lähtöä, tylsää on Lapsiakaan ei yritetä kun halutaan olla kaksin, toistaseksi.

 

[Madh]

No onhan mulla jonkin verran kavereita, suuri osa tosin asuu niin kaukana et sit taas näkeminen on vähän niin ja näin, ne kaverit mitä täällä on, on lapsellisia (siis heillä on lapsia xP) ja toisilla ole oikeen aikaa töiden ohessa ja baarireissuill kulkien. Itte en oo koskaan juonu (kännänny) ja en siis pidä baarireissuja mielekkäänä

Polkupyörää en omista ( ) exä vei sen mukanaan kun erottiin. Kävelyllekin tuntuu kauheen turhalta mennä yksin. Kirppareita tai kauppoja tykkäis kierrellä, mut sit jos jotain kivaa löytäis ni ei olis varaa ostaa (tai tulis huono omatuntl ku on niin pihi)
Olis niin kiva vaan saada nautintoo jostain yksinkertaisesta, kuten vaan vaikka auringon ottamisesta, mut en vaan osaa olla aloillaan. Ehkä se siitä saanu ku on joutunu koko ajan väsäämään jotain kotihommia ja olemaan "hyödyksi" exän kanssa ollessa.

Ja sit ku on toi pirun vauvakuume päällä ja tietää ettei muksua heti olla hommaamassa

Ja siis joo, en odota et joku keksii mulle tekemistä, vaan haluaisin ehkä ennemmin kuulla et tää olo on normaali ja et joku on selättäny tämmösen

 

[Madh]

Ku olis jotain mitä odottaa... Valmistuminen on ikuisuuksien päässä (siltä se tuntuu) ja töissäkään odotettvissa mitään muutoksia, enkä haluu toisaalta työpaikkaakaan vaihtaa.
Ei oo matkoja tiedossa, eikä mitään semmosta motivaation pilkahusta tehä jotain itteään varten, jotain tulevaa varten ku ei oo mitään suunnitelmiakaan :/

 

[Mehukatti]

En nyt tiedä mitä mieltä oot, mutta tuli mieleen et voisit alkaa jotain itsellesi sopivaa hyväntekeväisyysjuttua harrastamaan? Olisko teillä jotain lähellä? SPR ja mitä muita näitä on, ensikodit jne. Tai kirkon kautta?

Mulla oli joskus samaa ongelmaa ja meinasin ruveta jollekin yksinäiselle vanhukselle kaveriksi, mutta elämäntilanne muuttui ja se jäi. Mutta kun aikaa taas on, niin ajattelin palata tuohon.

Se on käsittääkseni todella palkitsevaa ja mielekästä puuhaa, jota voi tehdä omien resurssien rajoissa! Ei siis tarvi sitoutua enempää kuin haluaa.

 

[Madh]

Hyviä ehdotuksia. Täytyy harkita

Tarttis ehkä opetella ottamaan ihan rennostikin joskus, niin ei tuntuis kaikki niin kauheen työteliäältä. Jotain rentoutumisharjotuksii vois koittaa tehrä tai jotain.

Tuntuu et aina haluisin jonku projektin, jotain jonka tiimoilta suunnitella ja toteuttaa.

Olin mä harjottelussa pitkäaikaissairaanhoidon osastolla, jossa vois joskus käydä moikkaamassa potilaita jotka tulleet tutuksi... Toinen asia on se et saako sellasta aikaiseksi sitten.

Motivaatio ja jaksaminen hukassa, kai se täytyy ehkä pakottaa ittensä tekeen jotain jotta myös rennosti ottaminen tuntuis mielekkäältä...