Hae Anna.fi-sivustolta

Työ ahdistaa

Viestiketju osiossa 'Ihminen hädässä' , käynnistäjänä Ahdistunut&hukassa, 03.10.2019.

  1. Ahdistunut&hukassa Vierailija

    En keksinyt parempaakaan otsikkoa. Lyhyesti sanottuna olen täysin hukassa ja paniikissa, oireilen psyykkisesti ja stressi on jo kehollistunut.

    Olen nyt 38-vuotias nainen ja havahtunut tänä syksynä huomaamaan, että iso osa elämästäni on mennyt etsiessä ja hakiessa (työtä, omaa alaa). Lähes koko työurani, jos nyt noin hienoa sanaa haluaa käyttää, on ollut kärsimystä. Oireilen ahdistuksella nyt päivittäin ja se on täysin työperäistä. Muutoin en ole ahdistukseen tms taipuvainen.

    Alunperin halusin suunnittelu- ja kehittämistehtäviin koulutuksen pariin. Opiskelin kasvatustieteen maisteriksi. Valitettavasti valmistuin 2012, pahimpina taantuman aikoina. No, alan työpaikkoja ei ole edelleenkään tarjolla. Pakotettuna työskentelin luokanopettajan jne sijaisena kymmenisen vuotta kunnes aloin oireilla. Rakastan opettamista, vihaan sitä nujuuttamista muutaman ns häirikköoppilaan kanssa.

    Tajusin muutama vuosi maisteriksi valmistumisen jälkeen, että kyseisellä tutkinnolla en töitä tule saamaan. En ole päässyt yhteenkään työhaastatteluun KM-tutkintoni avulla ja valmistuin sentään 2012.

    2016 tein luokanopettajan työn ohella kesken jääneen sosionomin tutkintoni loppuun, toivoen, että se avaisi minulle uusia ovia.

    (Olen tehnyt myös opettajan pedagogiset opinnot työn ohella.)

    Sosionomin tutkinnon avulla olen päässyt kahteen osa-aikaiseen ja määräaikaiseen projektityöhön. Sekä aiempi, että tämä nykyinen ovat viemässä terveyden. Tällä hetkellä istun töissä 8 h tekemättä mitään. Töitä ei yksinkertaisesti ole, vaikka niin piti hanketta aloittaa. Olen äärimmäisen turhautunut ja se tuntuu minussa ahdistuksena. Harkitsen työsuhteen purkamista koeaikaan vedoten.

    Ymmärrän, että tämä kuulostaa varsinaiselta sekasotkulta. Olen nyt hakenut ja tehnyt töitä ja opiskellut 12 vuotta eikä tästä minun kohdallani tule mitään, vaikka mitä yrittäisin. Haluamiini asiantuntijatason tehtäviin on viimeiset 7 vuotta ollut aina 100-200 hakijaa. Ne saan unohtaa kokonaan. Tarjolla on osa-aikaisia ja määräaikaisia jämähommia - niihinkö minun pitää tyytyä? Kyseiset hommat vievät terveyteni, koska en pääse käyttämään järkeäni ja osaamistani. Tällä hetkellä istun tosiaan tyhjän panttina pomon vieressä, joka aina satunnaisesti laittaa minut tulostamaan pari paperia. Koko nykyinen työni on aivan pelkkä vitsi, sillä sitä ei ole.

    Olen tainnut juosta koko elämäni unelman perässä. Ehkä minun pitää vain lopettaa hakeminen - koska ihan oikeasti, en jaksa enää - ja hakeutua vaikka kouluavustajaksi. Haluan elää normaalia elämää ilman ahdistusta.

    Tästä tekstistäni hävisi punainen lanka jo aikoja sitten. Lyötyä ei myöskään tarvitse lyödä yhtään enempää..
     
  2. uusi ura Vierailija

    Oletko ajatellut töitä aikuiskoulutuksen puolella. On aikuislukioita ja erilaisia ammattiopistoja, esim. terveydenhuolto-oppilaitoksissa on KT kursseja. Aikuiset opiskelijat ovat yleensä motivoituneempia kuin lapset tai nuoret.
    Koska vaikutat ahkeralta ja yritteliäältä, lähde tekemään lisensiaattityötä ....jospa se työpaikka sitten irtoaisi.
     
  3. vierailija Vierailija

    Kirjoituksesi oli hyvin kuvaava siitä mitä nykytyöelämä on. Voin allekirjoittaa kaiken , (vaikkei ala juuri sama olekaan)
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti