Väsyneen kanssa ei kannata ottaa arkoja aikoja puheeksi. Vanhemmalle on oma lapsi aina (toivottavasti) viime kädessä se ykkönen. Teidän kuviossanne lapsi oli ensin ja sinä tulit myöhemmin. Kun vielä on tuollainen työ, jossa on aina kaukana, ongelmat moninkertaistuvat. On ikävä lasta ja on ikävä kumppania - yritä siinä taiteilla väsyneenä!
Kun alkaa yksiin ihmisen kanssa, jolla on jo lapsi tai lapsia, joutuu aina muistamaan sen, että puolisona joutuu sopeutumaan. Kannattaa puhutella itseään ja kysyä, miten toivot, että omaa lastasi kohdeltaisiin vastaavassa tilanteessa. Lapsi kaipaa isäänsä ja isä lastaan. Kun isä kokee, että joutuu puolustautumaan siinä asiassa, hän hyökkää ihan varmasti.
Jos kykenet rakastamaan lasta ja osoittamaan hänellekin hellyyttä, saat kumppaniltasi itsellesikin hyvää huomiota ja yhteistä aikaa - perheaikaa - eikä sinultakaan ole mitään pois. Jokaisella reissutyöläisellä on tilanne sama, vaikka molemmat vanhemmat asuisivat saman katon alla. Asiaaan sopeudutaan.
Sinulla ei ilmeisesti ole omaa lasta, joten jos olosi on hyvin hankala, väistyt. Et sentään vaatine, että lapsi joutuu kuviostanne väistämään!! Jos smies on kunnon isä, hän ei edes harkitse sitä. Sen sijaan hän edellyttää, että sinä kasvat aikuisena ymmärtämään tilanteen.
Aina, kun käytte keskustelua aiheesta, pidä mielessä, että juttelu on asiallista ja rauhallista. Siihen ei saa liittyä tenttaamista tai syytöstä edes äänensävyssä tai kehonkielessä. Isälle ero lapsesta on aina raskas ja vaikea, joten arkaan kohtaan tökkäiseminen käy kipeästi.
