Siis käsittämätöntä, miksi ihminen hakeutuu vuorotyöhön kun on pieniä lapsia? Onko se oikein, että lapsi on päiväkodissa pidempiä aikoja kuin kotonaan? Onko kukaan ollut itse lapsi?, lapsi tuntee itsensä hylätyksi ja olevansa vanhemmilleen vain taakaksi kun joutuu viettämään 9-tuntisia päiviä päiväkodissa ja sitten vielä viikonlopustakin. Lapsen kotiin viimein päästyä vanhemmat on väsyneitä, ajatukset vain huomisessa työpäivässä, kukaan ei leiki eikä vie ulos tai vie yhteisiin menemisiin.
Sitten kaiken kukkuraksi yhteiskunta ja valtiovalta vielä tukee tällaista mallia. Se on jotain varhaiskasvatusta, joka on lapselle muka niin törkeää.
Herätkää, lapsi haluaa vain olla perheensä kanssa, perheen, johon on syntynyt, isän, äidin ja sisarustensa kanssa yhdessä, tehdä asioita yhdessä, kokea olevansa perheensä rakastama.
ihan normaalinpituisia päivätöiden tekijöiden lapsillekin.. Pari tuntia joista iso osa menee iltatoimiin ym.. Ja ihmetyttää ettei enemmän kannusteta hoitamaan kotona pieniä lapsia. Olen ollut tätä mieltä ainakin 17 vuotiaasta, ja se kumpuaa kyllä jostain todella syvältä eikä mikään argumentti äitien eläkekertmästä tms muuta käsitystäni. Ennen vanhaan lapset pystyi olla äidin mukana töissä, autella navetassa ja pellolla ja käsitöissä ja ruuanlaitossa. Lapselle on luonnollista olla pienenä kotona. 
