Työmatka huomena, 1,5v jää isin kanssa kotiin, ahdistaa :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suppusuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Suppusuu

Vieras
Pakko on mennä, sille ei mahda mitään. Huomena illalla lähtö ja keskiviikkona paluu. Tuntuu ihan tuskaisen pitkältä ajalta. :( Tiedän, että mieheni pärjää lapsen kanssa, ei tämä siitä ole kiinni. Varmaan enemmänkin siitä, että tuntuu pahalta olla pois lapsen luota, kun tiedän, että hänelle tulee äitiä ikävä.

Onko kellään mitään käytännön pikkuvinkkejä, mitä voisi toteuttaa? Siis kannattaako esim. soittaa taaperollekotiin vai ehdottomasti jättää soittamatta? Mitä muuta voisi tehdä? Olen pakannut itselleni tietenkin lapsen kuvia mukaan, mutta lähinnä nyt mietin mitä lapselle voisi järjestää...
 
Itse olen ollut pois vain 1 yön kerrallaan. Voisin kuitenkin veikata, että myös lapselle kannattaa jättää äidin kuvia + ehkä joku "äidintuoksuinen" vaate/huivi tms.? Ja isän kannattaa puhua äidistä ja muistuttaa, että äiti kyllä tulee takaisin =)
 
Kun luet oman kirjoituksesi, huomaat että se jolla on ongelmia matkallelähdön kanssa olet sinä eikä taaperosi. Taapero ja isä pärjäävät ihan varmasti! Melkein suosittelisin itsesi kannalta että et liian usein soittele kotiin ja ylläpidä ikävää.

Kipeää se tekee, mutta lapsi pärjää jo isänsä kanssa ilman sinua ihan mainiosti. Luota siihen!
 
Meillä on isi reissu hommissa ja soittaa joka ilta mulle ja tytölle (reilu 1v) :)
Tyttö tykkää kuunella isin ääntä, vaikkei mitää puhukkaan takas, nauraa joskus :heart:
 
Ja sitten ihmetellään, miksi miehet huitelevat omissa harrastuksissaan, eivätkä viihdy laspen kanssa kotona. Juuri siksi, että lapsi on äidin yksityisomaisuutta, jota ei voi lainata edes 1,5 vuoden ikäisenä päiväksi isälleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kun luet oman kirjoituksesi, huomaat että se jolla on ongelmia matkallelähdön kanssa olet sinä eikä taaperosi. Taapero ja isä pärjäävät ihan varmasti! Melkein suosittelisin itsesi kannalta että et liian usein soittele kotiin ja ylläpidä ikävää.

Kipeää se tekee, mutta lapsi pärjää jo isänsä kanssa ilman sinua ihan mainiosti. Luota siihen!

Näin juuri.
Itse olin ensimmäisen kerran työmatkalla kun lapsi oli juuri tuon 1,5 v ja olin kaksi yötä poissa. Mies ei todellakaan rauhoitellut lasta "kyllä äiti tulee takaisin", näyttänyt lapselle äidin kuvaa tms. Enkä soittanut kotiin. Hienosti olivat pärjänneet ja aina sen jälkeenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja sitten ihmetellään, miksi miehet huitelevat omissa harrastuksissaan, eivätkä viihdy laspen kanssa kotona. Juuri siksi, että lapsi on äidin yksityisomaisuutta, jota ei voi lainata edes 1,5 vuoden ikäisenä päiväksi isälleen.

Niin siis olen poissa pe-ke, ja kuten kirjoitinkin, isä pärjää hyvin lapsemme kanssa. Ovat olleet ennenkin kaksin kotona. Tämä työmatkalle lähteminen nyt vaan jostain syystä tuntuu tosi pahalta tällä kertaa...

Kiitos kaikille vinkeistä! Eiköhän tämä tästä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huom:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kun luet oman kirjoituksesi, huomaat että se jolla on ongelmia matkallelähdön kanssa olet sinä eikä taaperosi. Taapero ja isä pärjäävät ihan varmasti! Melkein suosittelisin itsesi kannalta että et liian usein soittele kotiin ja ylläpidä ikävää.

Kipeää se tekee, mutta lapsi pärjää jo isänsä kanssa ilman sinua ihan mainiosti. Luota siihen!

Näin juuri.
Itse olin ensimmäisen kerran työmatkalla kun lapsi oli juuri tuon 1,5 v ja olin kaksi yötä poissa. Mies ei todellakaan rauhoitellut lasta "kyllä äiti tulee takaisin", näyttänyt lapselle äidin kuvaa tms. Enkä soittanut kotiin. Hienosti olivat pärjänneet ja aina sen jälkeenkin.

Kiitos kannustuksesta! Luen tämän uudestaan vielä illalla, jos pakatessa iskee omituisia tuntemuksia... :)
 
Itse tekisin niin, että jättäisin jonkun minun tuoksuisen paidan kaappiin, ja jos lapsi itkeskelee kovasti, voi isi antaa sen sitten lapselle ja jutella äidistä. Kertoisin ehdottomasti, että lähden matkalle, mutta tulen kyllä takaisin.
 
Tottakai soittaisin ja tottakai isin pitää puhua äidistä lapselle. Kyllä mäkin juttelen pojalle päivisin, että isi meni töihin ja tulee illalla kotiin ja joskus soitetaankin isille. Kyllä "poissa olevasta" vanhemmasta voi ihan normaalisti jutella. Eihän sitä nyt mitenkään vältellä tarvi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja häh:
Tottakai soittaisin ja tottakai isin pitää puhua äidistä lapselle. Kyllä mäkin juttelen pojalle päivisin, että isi meni töihin ja tulee illalla kotiin ja joskus soitetaankin isille. Kyllä "poissa olevasta" vanhemmasta voi ihan normaalisti jutella. Eihän sitä nyt mitenkään vältellä tarvi...

Lisäys: Ja jos lapsella on ikävä, niin aika kurjaa minusta, jos se ohitetaan vaan esim. kiinnittämällä huomio toiseen asiaan. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja häh:
Tottakai soittaisin ja tottakai isin pitää puhua äidistä lapselle. Kyllä mäkin juttelen pojalle päivisin, että isi meni töihin ja tulee illalla kotiin ja joskus soitetaankin isille. Kyllä "poissa olevasta" vanhemmasta voi ihan normaalisti jutella. Eihän sitä nyt mitenkään vältellä tarvi...

Välttelemisestä tuskin on kyse, mutta se on sitten ihan eri asia että tarvitseeko sitä lasta muistuttaa siitä, että äiti on poissa näyttämällä kuvaa ja hokemalla että kyllä se äiti tulee takaisin. Eri asia tietenkin, jos lapsella on kova ikävä. Mutta en usko että se ikävä sillä lievittyy että kuulee äidin äänen, vaan päinvastoin lisää sitä.
 
Mä soittaisin iltaisin, eli kerran päivässä, en nyt juuri ennen nukkumaanmenoa ettei äidin poissaolo jää lapsen mieleen "kummittelemaan" vaan vähän aikaisemmin. Äidille lapsen kuva mukaan ja lapselle voi ikävän hetkellä äidin kuvaa näyttää, mutta jos ikävä ei iske rajusti niin varmasti riittää se soitto illalla. Lapsi elää niin hetkessä, että tuskin äitiä muistaakaan, jos isän kanssa on kivaa. Hyvin se menee, nauti matkastasi!
 
Mä soittaisin päivällä, en lähelläkään iltaa. Omilla lapsilla tulee isää ikävä iltaisin, jos on tullakseen ja jos siihen erehtyy puhelun ottamaan, niin nukkumaan meno on yhtä helvettiä. Riippuu tietenkin lapsesta.
 

Similar threads

N
Viestiä
25
Luettu
3K
Aihe vapaa
Suolaista ja makeaa
S

Yhteistyössä