Työn ja perheen yhdistäminen

["Anette"]

Olen vastikään palannut töihin (pätkätyöläinen, haave vakinaistamisesta uudessa määräaikaisessa työpaikassa...) ja 2,5-vuotiaat kaksoset hoidossa. Työpäivä on raskas ja olen aivan rätti kun palaan töistä. Lapset on väsyneitä ja ylivilkkaita iltaisin. Pitäisi jaksaa niiden kanssa, hoitaa kotia sekä omaa kuntoa ajatellen käydä lenkillä... miten ihmeessä muut jaksatte vai oletteko tehopakkauksia eikä teitä väsytä töiden jälkeen? Meillä mies kyllä on kaikessa mukana, mutta hänellä on myös raskas työ. Sukulaisia ei lähellä apuna ja ollaan pääkaupunkiseudulla eli ei kannata ehdottaa, että hoida työmatka hyötyliikuntana, ei onnistu, bussilla mennään...
Tarvitsisin lomaa ja rauhaa... haluaisin levätä yksin rauhassa, mutta eipä ole mahdollista. Olen erittäin kiukkuinen ja se johtuu pitkälti stressistä ja väsymyksestä. Haluaisin olla rento ja energinen, mutta eipä löydy konsteja siihen. Jaksan parhaiten kun pääsen usein lenkille ja menen ajoissa nukkumaan (sen teenkin). Tämän lisäksi otan usein vknloppuna torkut lasten kanssa. Mutta tuntuu tosi rankalta kun töissä pitää antaa 110% ja kotona kaksi vaatii vielä samat. Miten tätä jaksaa??

 

[ssssssssssssssssssss]

Sama vika täällä. Mua auttoi osittainen hoitovapaa eli teen 6h päivää, ainakaan lapsi 2v. ei ole niin väsynyt......

 

[Keittiönoita]

Kestää jonkin aikaa ennenkuin uuteen rytmiin tottuu. Mä koin aikoinaan suurena helpotuksena, kun aloin antamaan lapsilleni "kello viiden teen" päivällisen sijasta. Eli kun tultiin kotiin, lapset saivat kiljuvaan nälkäänsä "iltapalan" ja sen jälkeen ehdin lasten kanssa puuhastella asioita ja myös itse hieman huilata. Vasta sen jälkeen aloin valmistella päivällistä.

 

[vierass]

Täällä kanssa aloitettu työt jokunen aika sitten. Yksinhuoltaja vieläpä olen eli raskasta on. Mä oon vaan todennut, että oma kunto (eli ne kaikki omat menot) saa odottaa sinne asti, että lapset voin jättää kotiin ilman valvontaa. Aika ei vaan riitä. Hyvä kun pystyn lapset hoitamaan ja kodin jotenkin kunnossa pitämään työn lisäksi...

Mutta onnellinen olen kuitenkin Väsymyksestä huolimatta. Ja niin on lapsetkin

 

["www"]

Kuulostipa tutulta, sillä itse juuri painiskelen samojen tuntemusten kanssa. Olen huomannut, et syyllistän jopa itseäni omista menoista...siis lenkillä käynnistä ilman lapsia. mulla ainakin aikaa jää illalla vain pari-kolme tuntia lasten kanssa ja tuntuu et sekin aika menee ruuan laitossa tai iltahommissa/seuraavan päivän varusteita laittaessa valmiiksi. Kun itse olen kiukkuinen, lapsetkin ovat ja oravanpyörä on valmis. Nykyisin pyrin tekemään niin, et kun tulen kotiin, lösähdän sohvalle ja annan lasten peuhata mun kanssa (toisin sanoen ite torkun ja lapset nujuaa mun päällä) siitä ne site pikkuhiljaa menee omille hommilleen ja mä saan hetken olla rauhassa. Ilta on lyhyt ja kun lapset menee unille, lähen mä lenkille...

 

[tuohi]

No, mä palasin töihin pari kuukautta sitten. Itsellä on reilu kolmivuotias ja puoltoistavuotias lapsi. Mies onneksi osallistuu myös. Mä vien lapset hoitoon, ja mies hakee ja usein tekee myös ruuan kotiin tultuaan. Kun mä tulen töistä, etenkin nuorimmainen on aluksi kuin takiainen kiinni. Se on vain kestettävä.

Ensimmäinen kuukausi oli erittäin rankkaa. Oli taas totuttautumista työtahtiin, ja meidän työpaikalla ei ole oikein muuta hengähdystaukoa kuin lain määräämät tauot. Eli se on ihan jatkuvaa tekemistä. Nyt alkaa vähitellen työtahtiin tottua.

Täytyy sanoa, että enpä paljon jaksa asuntoa puunata. Vaatteita yritän pestä aina kun tarvitsee. Kaupassa käydään. Siivotaan kun jaksetaan ja se tarkoittaa lähinnä imuroimista ja tavaroiden pientä järjestelyä. Välillä sotku ärsyttää, ja tulee puunattua tarkemmin. Omat harrastukset on jäänyt vähän vähiin. Kerran viikossa olen yrittänyt saada pidettyä jonkun harrastuksen, että saa hiukan hengähtää.

Yritä sopia yksi päivä viikossa miehen kanssa, että hän on lasten kanssa ja saat tehdä mitä haluat. Kaikkea ei tarvitse jaksaa ja ehtiä tekemään.

Kyllä itsellekin tuli vähän yllätyksenä, kuinka rankkaa töihinpaluu lopulta oli. Mutta pitää yrittää keksiä toimintamallit, miten jaksaa. Tsemppiä!

 

[raataja]

Olen onnellinen että lapseni ovat jo niin isoja, että voin olla melko rauhassa väsynyt töiden jälkeen, koska sellainen olen melkein aina. Ei olisi helppoa yhdistää pienten lasten kasvatusta ja työtäni. Vaikka nyt työkin on tullut jo tutummaksi, mehut se irroittaa totaalisesti. Ja muistelen iloisena aikaa, kun lapset olivat pieniä ja sain tehdä töitä pelkästään osa-aikaisesti.