työnsaanti ns. suhteilla

[vierailija]

No, minulla ei ole minkäänlaisia suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka voisivat auttaa minua saamaan töitä, joten olen tässä ihmetellyt, että miten tuo oikein toimii.

Siis väitetään, että suurin osa työpaikoista saadaan suhteilla, joten onko tosiaan niin, että suurimmalla ihmisistä on tuttavapiirissään henkilö/henkilöitä, joihin voi työttömyyden yms kohdalle sattuessa ottaa yhteyttä ja pyytää apua työnsaannissa tai jopa suorastaan järjestämään työpaikan tälle pyytäjälle

 

[vierailija]

Melko monella on tuollaisia suhteita.

Toisaalta suhteet voivat tarkoittaa myös sitä, että olet muuta kautta tehnyt itsesi tunnetuksi työnantajalle, jolloin hän myös saattaa valita sinut suoraan laittamatta työpaikkaa varsinaisesti hakuun. Esimerkkinä se, että olet ollut työpaikalla vaikka koulun harjoittelussa tai jossain lyhyissä keikkahommissa, jolloin työnantaja on tutustunut sinuun ja todennut hyväksi työntekijäksi.

 

[Ärsyttävä tyyppi]

Olet oikeassa, niin väitetään tapahtuvan. Niin tyypillisesti väitetään erityisesti silloin, kun itsellä ei käy tuuri työnhaussa. Suurin osa (yli 50%) ei missään nimessä mene minkään suhteiden kautta. Todellisuus lienee muutaman prosentin luokkaa, eli siis marginaalista. Eikä muutenkaan ole olemassa mitään herrakerhoa, johon mukaan pääsemällä pääsee saunomaan Kultarantaan huippujohtajien kanssa ja lähes keskustelemaan koko Suomen tulevaisuudesta.

Yritys palkkaa pääsääntöisesti aina parhaimman hakijan. Tasavahvassa tilanteessa henkilökohtainen kontakti tietenkin vaikuttaa. Tuo parhaan hakijan palkkaamisen malli on yrityksissä sisään rakennettuna. Tavoite kun on tehdä voittoa, ei viettää aikaa mukavien tyyppien kanssa.

 

[vierailija]

Aika moneen paikkaan palkataan ensisijaisesti pomon lapsi, serkku, veljentytär, urheiluseurakaveri tms. jos tämä kyseinen henkilö suinkin täyttää pätevyysvaatimukset.

Edes julkisella puolella ei ole tavatonta, että menettely on tämä.

 

[vierailija]

Toki on niin, että iso osa paikoista menee suhteilla, mutta suhteita on melkein pelkästään niillä, jotka saisivat töitä ilman suhteitakin. Suhteet vain skippaavat hausta pari kierrosta ja säästävät kaikkien asianosaisten aikaa.

Sen verran ole oppinut suhteista, että kavereitani en suosittele, ellen ole tehnyt heidän kanssaan töitä. Kertaalleen kaverini halusi tulla samaan työpaikkaan töihin kuin minä, ja hän osoittautui työpaikalla hirveäksi laiskamadoksi ja riidanhaastajaksi. Sain hävetä silmät päästäni hänen käytöstään ja onneksi hän sitten lähtikin pois puolen vuoden jälkeen.

Tuon jälkeen olen kyllä suositellut kavereitani, mutta vain sellaisia, joiden tiedän olevan hyviä työntekijöitä. Muille totean heti, ettei meidän työpaikalla valitettavasti ole paikkoja auki.

 

[.....]

Toki on niin, että iso osa paikoista menee suhteilla, mutta suhteita on melkein pelkästään niillä, jotka saisivat töitä ilman suhteitakin. Suhteet vain skippaavat hausta pari kierrosta ja säästävät kaikkien asianosaisten aikaa.

Sen verran ole oppinut suhteista, että kavereitani en suosittele, ellen ole tehnyt heidän kanssaan töitä. Kertaalleen kaverini halusi tulla samaan työpaikkaan töihin kuin minä, ja hän osoittautui työpaikalla hirveäksi laiskamadoksi ja riidanhaastajaksi. Sain hävetä silmät päästäni hänen käytöstään ja onneksi hän sitten lähtikin pois puolen vuoden jälkeen.

Tuon jälkeen olen kyllä suositellut kavereitani, mutta vain sellaisia, joiden tiedän olevan hyviä työntekijöitä. Muille totean heti, ettei meidän työpaikalla valitettavasti ole paikkoja auki.

Näin se menee. Monesti ensin kartoitetaan, löytyisikö jonkun tutun kautta sopiva tuöntekijä, jotta säästyttäisiin rekrytointiprosessilta ja olisi jotain takuita uudesta tyypistä. Itse olen myls tehnyt kerran tuon saman virheen, ja suosittelin opiskelukaveriani. Tyyppi oli kyllä työssäkin ihan mukava ja yrittelijäs, mutta ei vain tajunnut hommaa. Ja samoin päätin silloin, että vastedes mietin tosi tarkkaan, ennen kun ketään mihinkään suosittelen.

 

[vierailija]

Olen ollut useasti kesätöissä Helsingin kaupungilla tuttujen avulla. Virallisestihan nykyään ei voisi enää niin päästä, mutta kyllä ne kesätylpaikat pääasiassa kaupungin työntekijöiden tutuille menevät.

Myöhemmin taas Olin opiskeluaikana iltatöissä eräässä yrityksessä. Lopetettuani siellä tein sitten välillä keikkaa esimiestehtävissä. Ainakin entisen työnantajan mukaan olen tervetullut takaisin milloin tahansa, eli tiukan paikan tullen saattaisi olla työpaikka tiedossa. Nykyään ihan eri alalla, mutta ei sitä koskaan tiedä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Näin se vain nykyisin menee.

 

[vierailija]

Baareissa tapaa aika paljon potentiaalisia työnantajia. Pari kertaa antamalla saa pysyvän työpaikan.

 

[feger]

Suhteilla omanikin sain

 

[Pin]

Ihmiset nyt tuntee ihmisiä joilla on työpaikka. Perus työntekijä voi hyvin ehdottaa kaveriaan ns duunaritöihin tai jos sattuu olemaan just sama ala sieltä minne on kouluttautunut ja jos käy mitä tahansa koulua, kannattaa aivan ehdottomasti luoda koulussa suhteita. Riittää ihan perus ystävystyminen ihmisten kanssa ja wolaaa olet luonut niitä kuuluisia "suhteita".

 

[kinkkuiita]

Ensimmäisessä työpaikassa viihdyin yli 10v. Se saatiin puhtaasti suhteilla, sukulaissuhteilla. Sieltä poiki ystävyyksiä, tuttavuuksia ja pirun kova työmoraali. Tuolta eräs entinen työkaveri suositteli minua omalle pomolleen sen verran pontevasti, että riitti kun työpaikkaa vaihtaessani soitin tälle uudelle pomolle ja työpaikka käteltiin sovituksi jo ekalla tapaamisella Kolmannen paikan sain normaalin hakemus-haastatteluprosessin kautta, mutta sattuipa niin, että valitsijoista yksi oli entinen työkaverinin ensimmäisestä paikasta, joten tiesi jo omalta osaltaan ahkeruuteni. En tiedä oliko sillä lopulta vaikutusta asiaan, mutta palkkasivat minut. Olen siis lähettänyt yhden työhakemuksen elämäni aikana ja työuraa on takana n. 15v.