E
epävarmana
Vieras
Minulle on kahdesti käynyt niin että minut on palkattu "vakituiseksi työntekijäksi" juuri sopivasti kesälomalaisia paikkaamaan, kun muiden kesälomat on ohi ja koeajan viimeinen viikko käsillä, minulle on sanottu että työsuhde puretaan koeaikaan vedoten. Mitään palautetta työpanoksestani, arviointia, tai ihan vaan jotain vinkkiä tulevaisuuden varalle missä parantaa en saanut pyynnöistäni huolimatta. Työkkäriin ilmoitettiin molemmilla kerroilla vain että olen soveltumaton työtehtävään. Tämä siitäkin huolimatta että jälkimmäisessä paikassa olin tehnyt vuokrafirman kautta töitä pidempään ennen vakituiseksi palkkaamista, joten jo ennen työsuhdetta tiedettiin täsmälleen millainen työntekijä olen, ikäviä yllätyksiä työpanoksestani tuskin on tullut.
Irtisanomiset jättivät kovat arvet, enkä ole noiden jälkeen uskaltanut kirjoitta työsopimuksia pettymyksien pelossa. Kolaus itsetunnolle oli kova, ja syitä pohdin ikuisesti koska en saanut kummassakaan tapauksessa mitään selitystä.
Viimeisin irtisanominen tapahtui viime kesän lopussa, sen jälkeen olen tehnyt keikkatyötä ja hyvin lyhyitä (kuukauden tai kahden) määräaikaisia työsopimuksia ja kerran jopa kieltäytynyt kun ehdotettiin vakituista. Mielenterveyteni ei kestä enää uutta huijausta, kun suurin haaveeni on päästä pois pätkätyökierteestä.
Päädyin menemään työharjoitteluun, ja se on sujunut todella hyvin, kun en ole "oikea työntekijä" kukaan ei koe minua uhkana, ketään ei hyödytä mitenkään huijata minua ja olo on ollut turvallinen. Liiton päivärahallakin pärjää varsin hyvin. Mutta nyt työharjoitteluni loppuu, sopimus oli neljäksi kuukaudeksi ja työnantaja ehdotti oikean työsopimuksen laatimista. Todennäköisesti siinä on taas se neljän kuukauden koeaika, ja työpaikalla on juurikin nyt pahimmat kesälomakaudet menossa ja tuuraajia tarvitaan kipeästi. Uskallanko luottaa työnantajaan? Aiemminkin hymyilevä pomo joka eilen taputti selkään ja sanoi että hyvää työtä, kutsuikin seuraavana päivänä huoneeseensa ja päätti sopimuksen koeaikaan vedoten.
Kyseessä on ison yrityksen keskisuuri toimipiste, menisiköhän läpi jos pyytäisin että sopimuksessa ei olisi mitään koeaikaa, olenhan jo oppinut talon tavoille, työtapani ja tehoni tiedetään varsin hyvin? Pitäisikö avoimesti kertoa aiemmista kokemuksista? Vai vaikuttaisinko silloin joltain ruikuttajalta...
Uskaltaako tässä enää luottaa, ensimmäinen koeaikapurku oli järkytys ja siitä seurannut henkinen paha olo riivasi pitkään, toinen oli vielä pahempi ja silloin olin henkisen jaksamisen äärirajoilla ja kävin lähellä itsemurhaa. Huonon tuurin toistelu itselle on vaikeaa kun kerrassaan mitään palautetta tai keskustelua irtisanomisen syistä ei kummassakaan paikassa koskaan irronnut pyynnöistäni huolimatta. Epätietoisuus kalvaa edelleen ja muistot nostavat kyyneleet silmiin epäonnistumisen tunteen jäystäessä mieltä.
"Ei tarvitse perustella, kiitos ja näkemiin."
Irtisanomiset jättivät kovat arvet, enkä ole noiden jälkeen uskaltanut kirjoitta työsopimuksia pettymyksien pelossa. Kolaus itsetunnolle oli kova, ja syitä pohdin ikuisesti koska en saanut kummassakaan tapauksessa mitään selitystä.
Viimeisin irtisanominen tapahtui viime kesän lopussa, sen jälkeen olen tehnyt keikkatyötä ja hyvin lyhyitä (kuukauden tai kahden) määräaikaisia työsopimuksia ja kerran jopa kieltäytynyt kun ehdotettiin vakituista. Mielenterveyteni ei kestä enää uutta huijausta, kun suurin haaveeni on päästä pois pätkätyökierteestä.
Päädyin menemään työharjoitteluun, ja se on sujunut todella hyvin, kun en ole "oikea työntekijä" kukaan ei koe minua uhkana, ketään ei hyödytä mitenkään huijata minua ja olo on ollut turvallinen. Liiton päivärahallakin pärjää varsin hyvin. Mutta nyt työharjoitteluni loppuu, sopimus oli neljäksi kuukaudeksi ja työnantaja ehdotti oikean työsopimuksen laatimista. Todennäköisesti siinä on taas se neljän kuukauden koeaika, ja työpaikalla on juurikin nyt pahimmat kesälomakaudet menossa ja tuuraajia tarvitaan kipeästi. Uskallanko luottaa työnantajaan? Aiemminkin hymyilevä pomo joka eilen taputti selkään ja sanoi että hyvää työtä, kutsuikin seuraavana päivänä huoneeseensa ja päätti sopimuksen koeaikaan vedoten.
Kyseessä on ison yrityksen keskisuuri toimipiste, menisiköhän läpi jos pyytäisin että sopimuksessa ei olisi mitään koeaikaa, olenhan jo oppinut talon tavoille, työtapani ja tehoni tiedetään varsin hyvin? Pitäisikö avoimesti kertoa aiemmista kokemuksista? Vai vaikuttaisinko silloin joltain ruikuttajalta...
Uskaltaako tässä enää luottaa, ensimmäinen koeaikapurku oli järkytys ja siitä seurannut henkinen paha olo riivasi pitkään, toinen oli vielä pahempi ja silloin olin henkisen jaksamisen äärirajoilla ja kävin lähellä itsemurhaa. Huonon tuurin toistelu itselle on vaikeaa kun kerrassaan mitään palautetta tai keskustelua irtisanomisen syistä ei kummassakaan paikassa koskaan irronnut pyynnöistäni huolimatta. Epätietoisuus kalvaa edelleen ja muistot nostavat kyyneleet silmiin epäonnistumisen tunteen jäystäessä mieltä.
"Ei tarvitse perustella, kiitos ja näkemiin."