Typerät valheet menneisyydestä

  • Viestiketjun aloittaja Noh
  • Ensimmäinen viesti
Noh
Olen seurustellut mieheni kanssa vuoden eikä suhteessa suinkaan ole ongelmia. Asutaan yhdessä, emme riitele ja kaikki on kaikin puolin hyvin. Mulla on vaan hurjasti vanhoja kummituksia menneisyyden huonoista suhteista, jotka välillä aina pistää miettimään älyvapaita asioita menneisyydestä ja aiheuttaa mustasukkaisuutta. En tajua miksi kun mies ei tee mitään sellaista, että mulla ois pienintäkään syytä tuntea oloani epävarmaksi.

Edellisissä suhteissa mua ei ole kunnioitettu, on valehdeltu ja kuitattu valheet sillä, et sanoi vaan mitä halusin kuulla. Sanomattakin selvää, että vihaan valehtelua enemmän kuin mitään.

Oon jotenkin ollut äärimmäisen onnellinen kun tämä suhde on perustunut ystävyyteen ja rehellisyyteen alusta asti. Kuitenkin nyt on tullut esiin pari mitätöntä tilannetta, joissa totuutta kuitenkin muunneltu.

Viimeksi oli niinkin tyhmä asia, että mies aiemmin on kertonut eronneensa exästään 3 vuotta aikaisemmin (siis ennen meidän tapaamista). Yksi ilta katsottiin hänen veljellä kuvia, joissa tämä exä kuitenkin viettää uutta vuotta heidän kanssaan 2011-2012 ja kysyessäni asiaa kertoi, että erosivat 02/2012. Tuntui ihan järkyttävän ahdistavalta. Ei sillä, että itse vuodella olisi mitään väliä, täysin mitätön ja merkityksetön asiahan se, mutta sillä, että ei voinut alun perin kertoa mikä on totuus jos kerran olen kysynyt. Sanoo, että ei muista mitättömien asioiden vuosia tms (seurusteli 10 vuotta) ja joo kieltämättä mun muisti puolestaan on liiankin hyvä. Muistan kaiken. Tästä kysellessä mies suuttui, koska ei ymmärrä mitä merkitystä menneisyydellä on. Lopulta jätin asian siihen.

Hänellä on yksi läheinen naispuolinen ystävä, joka asuu kaukana, mutta viestittelevät. Olen hänet tavannut ja hänkin seurustelee ei siinä mitään. Mulla vaan oli alusta asti kumma fiilis ja kerran (useampi kk sitten) kysyin onko heillä ollut suhde. Mies vastasi nopeasti, ei ole. En kysellyt lisää.

Tää kumma tunne kuitenkin vaivasi, aina silloin kun on näitä itsetunto-ongelmapäiviä niin pohdin liikojakin ja eilen häpeäkseni (tiedän tiedän paska tyyppi) luin vanhaa viestiketjua ja kävi oikein hyvin selväksi, että suhdehan heillä on ollut Paljon ennen minua siis eikä millään tapaa minuun liity, mutta TAAS. Miksi helvetissä pitää valehdella??? Miksi ei voi puhua totta?

Ongelma on nyt se, että ensinnäkään en halua riita, enkä sen vuoksi haluaisi tästä nostaa mitään juttua. Toisekseen mulla ei ole mitään oikeutta mennä lukemaan toisen viestejä, joten tää mun todistusaineisto on vähintäänkin kyseenalainen. Lisäksi tällä ei periaatteessa pitäisi olla mitään merkitystä. Mutta miksi tää tuntuu näin paskalta?

Suhde voi hyvin, ei ole mitään syytä epäillä, että mies minua loukkaisi millään teoillaan. Pitää kuin kukkaa kämmenellä ja sanoo päivittäin kauniita asioita. Ei mulla ole syytä edes itsetunto-ongelmille.... mutta mä niin vihaan sitä, että puhutaan valheita vaikka ne olisi kuinka mitättömiä.

Kuinka saada tää asia pois päästä? Eilen vaan pyysi että aina totuus jooko ja mies ihmeissään, että tietysti. Tietämättään miksi taas höpötän kummia...
 
turun tyttö
Miehillä saattaa olla tuon ajantajun ja kulun kanssa erilaiset aikamääreet ja eivät välttämättä pidä tärkeänä jotain aikaan, vaan suurinpiirtein. Kun murehdit, että koska mies oli lopettanut edellisen suhteen.
Jos olet epäileväinen ja satutettu aikaisemmin, niin mieskin voi olla pelokas ja satutettu.
 
vaaksiainen
Miksi helvetissä pitää valehdella??? Miksi ei voi puhua totta?
Vainoharhainen ja epäluuloinen käytöksesi ajaa miehen valehtelemaan. Hän tietää miten friikkaat kaikesta, ja yrittää säästää teitä molempia.

Tuo vuosilukujuttu on aivan naurettava. Jos on erottu 2/2012 ja nyt on 7/2014, erosta on yli kaksi vuotta, minkä helposti pyöristää kolmeen -miksi sinun olisi suhteen alkuvaiheessa pitänyt saada täsmällinen aikamääre? Vai koska mies sanoi, että erosta on kolme vuotta?

Sinänsä tuo ei ole ensinkään vakavaa. Minä esimerkiksi en kuollaksenikaan muista, olenko mennyt naimisiin 2007 vai 2008. Kaikki ihmiset vaan ei muista vuosilukuja, koska niillä on niin perin vähän merkitystä.

Vähän epäilen että olet saattanut niissä aikaisemmissakin suhteissa ajaa miesparat valehtelemaan. Jos vastaus on ollut se, että kerrotaan mitä haluat kuulla, se antaa sen vaikutelman että olet kysellyt niin paljon että helpommalla päästäkseen mies vaan valehtelee. Että jankutus joskus loppuisi.

" Eilen vaan pyysi että aina totuus jooko ja mies ihmeissään, että tietysti. "

Kulta pieni, juuri tuollaisella ajat toisen pois luotasi. En minä ainakaan sietäisi sitä jos mieheni haluaisi keskustella kanssani siitä, että "puhuthan minulle aina totta". Loukkaantuisin verisesti, koska silloinhan hän antaisi ymmärtää ettei luota minuun.

Jos et pysty luottamaan mieheesi, tee hänelle palvelus ja eroa. Tai sitten menet terapiaan käsittelemään tuota sairaalloista epäluuloisuuttasi.
 
Viimeksi muokattu:
ainokainen
Olette siis seurustelleet vuoden, eli kesästä 2013? Ja jos miehen erosta oli tuolloin vasta reilu vuosi (ero siis tapahtui 2/2012) ja hän sanoi eronneensa 3 vuotta sitten, niin onhan tuo nyt vähän kummallista. Luulisi ettei normaalilla ihmisellä ajantaju ihan noin pahasti heitä. Kyllä minä ainakin muistan, onko joku asia tapahtunut 1 vai 3 vuotta sitten. Vaikeampi on sanoa, tapahtuiko joku asia 7 vai 8 vuotta sitten.

Mitä taas tuohon aiempaan suhteeseen tuon naispuolisen kaverin kanssa tulee, niin siinä tapauksessa ymmärrän kyllä valkoisen valheen. Miehet nyt yleensäkin kaunistelevat helkkaristi asioita, ainakin suhteen alussa.
Mun kokemuksen mukaan todella moni mies esim. väittää koulutustaan korkeammaksi, tulotasoaan paremmaksi, "unohdetaan" kertoa esim. lehtolapsista ja elareista, väitetään että mitään seksiä ei olla harrastestettu ikinä ja ja sinkkuja ollaan oltu vuosia vaikka oikeasti se sinkkuaika on vietetty railakkaasti jopa monia eri naisia yhtäaikaa tapaillen. Joopa joo.
Tyhmäähän tuo on, mutta eiköhän me kaikki sorruta tuollaiseen joskus. Halutaan näyttää sen toisen silmissä paremmalta, mitä ollaan. Lapsellistahan se on, mutta miehet nyt keskimäärin on aika lapsellisia.

Sinuna en tenttaisi asioista, mutta jos näitä valheita alkaa kertyä lisää, niin siinä vaiheessa kyllä nostaisin kissan pöydälle miehen kanssa ihan kunnolla. Toistaiseksi en kuitenkaan näkisi tuota tilannetta kovin vakavava, eli mies ei ole esim. pettänyt sinua tai muutakaan vastaavaa.
 
Noh (aloittaja)
Kiitos turun tyttö ja ainokainen asiallisista vastauksista. Ehdin jo harmistua, että nykyään elleissä on vain asiattomia tuomitsijoita.

Ihan puolustukseksi sanottakoot, että en on koskaan valittanut miehelleni enkä ole tentannut liioin mitään. Mitä nyt ollaan luonnollisesti molempien aikaisemmat suhteet pääpiirteittäin puhuttu. En halua tietää liikaa ja ihan harmittaa kun menin edes kysymään mitään tästä ystävästä, koska se asia selvästi jäi kalvamaan kun miehen vastaus ei epäilystä pois vienyt.

Ja siis kyllä mä ymmärrän, että asioita kaunistellaan etenkin jos haluaa ystävän pitää ja pelkää, että uusi puoliso vetäis herneet nokkaan jos saisi tietää, että on ollut joskus suhde. En kuitenkaan tällaisesta mitään merkkiä ole antanut. Luotan mieheen kyllä, ainut mikä loukkaa on juuri nää pikkuvalheet. Etenkin kun hän tietää, mitä olen kokenut aiemmin Ja ei, en ollut entisillekään hermoheikko mäkättäjä vaan kestin paskaa kohtelua ihan liian kauan hiljaa. Mä en siis ihan vanhasta muistista riitele vaikka tiedän, että tämä mies ei mulle milloinkaan pahaa tekisi. En mielelläni käytä narsisti-sanaa kun sillä kaikki exiään haukkuu, mutta mun entinen puoliso on sellainen ihan oikeasti.

Lähinnä halusin purkaa tänne loukkaantumistani kun en todellakaan tällaisesta asiasta halua miehelle valittaa. Kuten sanottu tää on ollut minua ennen ja ei ole pienintäkään syytä epäillä, että mies pettäisi koskaan...mä en vaan pidä valheista. Tajuan oikein hyvin, että tää on typerää ja lapsellista. On mullakin menneisyys. Tästä syystä mieluummin kirjoitankin ajatuksiani anonyymisti tuntemattomille kuin kiukuttelen miehelle, joka ei vanhoista asioista minulle ole tilivelvollinen...paitsi tietysti jos ei puhu totta, mutta ehkä elän tän kanssa kun ei ole kyse kovin suuresta.

Ja mitä tulee siihen, että pyydän aina puhumaan totta. Kyllä nyt helvetti soikoo suhteen pitää perustua totuuteen. Näin me ollaan aina puhuttu ja lähinnä eilen oli pakko jotain päästää ulos ja halatessa totesin, että aina totuus jooko. Ehkä enemmän itseäni ja omaa tyhmyyttäni rauhotellen kuin kahlitakseni ketään.
 
Aikuinen
Ja mitä tulee siihen, että pyydän aina puhumaan totta. Kyllä nyt helvetti soikoo suhteen pitää perustua totuuteen. Näin me ollaan aina puhuttu ja lähinnä eilen oli pakko jotain päästää ulos ja halatessa totesin, että aina totuus jooko. Ehkä enemmän itseäni ja omaa tyhmyyttäni rauhotellen kuin kahlitakseni ketään.

söpöö, tuli ihan tarha-ajat mieleen.
 
Viimeksi muokattu:
Hennihelena
ap: saahan vanha rouva antaa muutaman elämänkokemukseen pohjautuvan vinkin.

Uusi seurustelusuhde aloitetaan aina puhtaalta pöydältä.
Ei epäillä eikä pyydetä toista kertomaan aiemmista parisuhteista. Jos miehesi kertoo vapaaehtoisesti aiemmista kumppaneistaan, niin hyvä. Sinä otat vastaan sen mitä kuulet, sellaisena kuin miehesi sen kertoo. Kuulet sen verran kuin hän haluaa kertoa, mutta sinulla ei ole oikeutta vaatia lisää.

On väärin tentata faktoja entisistä suhteista. Menneessä voi olla mukana sellaisia tunteita ja asioita, että niistä ei kertakaikkiaan halua puhua uudelle kumppanille.

Nyt Sinä käytät henkistä julmuutta kun painostat miestäsi "aina totuus" vaatimuksillasi.

Tietysti totuus on tärkeä esim. taloudellisista asioista rikostaustasta tms. puhuttaessa.
Mutta rakkaudesta puhuttaessa "totuus" ei ole aina yksiselitteinen juttu. Joskus totuus voi satuttaa uutta kumppania, joskus menneisyys on niin loppuun eletty, että siellä ei ole enää mitään kerrottavaa. Miehelläsi on oikeus pitää mennyt elämänsä itsellään. Sinun tarvitse tietää missä miehesi oli eikä kenen kanssa minäkin päivänä ennen sinua.

"aina totuus" painostamisesi aiheuttaa sen, että miehesi ei voi kertoa sinulle omasta mielestään viattomiakaan tunteitaan eikä asioita Sinulle. Sen takia hän heittää kehiin jotain epämääräistä.

Relaa ja nauti parisuhteestasi. Anna menneiden olla menneitä ja luota mieheesi.
Se tarkoittaa sitä, että lopetat hänen selkänsä takana kyttäilyn ja miehen viestien selailun.
 
ainokainen
Olen samaa mieltä. Menneisyys on menneisyyttä ja se millä on oikeasti väliä on se, mitä on nyt. Eli jos mies jää kiinni valheesta joka koskee nykyhetkeä (esim. väittää olleensa kaverin kanssa mutta paljastuukin, että oli naisseurassa) niin siinä vaiheessa kissa pöydälle. Mutta jos asia on joku täysin irrelevantti juttu menneisyydestä, ei kannata repiä pelihousujaan.

Ja hei, kun miehesi suhtautuu noin ympäripyöreästi totuuden kertomiseen, niin eikös se anna sinulle saman mahdollisuuden? Tuskin itsekään haluat kertoa miehellesi menneisyydestäsi kaikkea?
 
vaaksiainen
Olette siis seurustelleet vuoden, eli kesästä 2013? Ja jos miehen erosta oli tuolloin vasta reilu vuosi (ero siis tapahtui 2/2012) ja hän sanoi eronneensa 3 vuotta sitten, niin onhan tuo nyt vähän kummallista. Luulisi ettei normaalilla ihmisellä ajantaju ihan noin pahasti heitä. Kyllä minä ainakin muistan, onko joku asia tapahtunut 1 vai 3 vuotta sitten. Vaikeampi on sanoa, tapahtuiko joku asia 7 vai 8 vuotta sitten.
Mistä me tiedämme, että aloittaja on a) ymmärtänyt oikein mitä mies sanoi aikaisemmin, aikaisemmasta seurustelusta puhuttaessa ja b) muistaa nyt oikein mitä on aikanaan ymmärtänyt tai mitä on puhuttu?

Jälkeenpäin ei kannata hirveästi panna painoa millekään tuollaiselle "se sanoi silloin sillai ja nyt se sanoi tällai" -jutuille. Koska ihmisen muisti on aivan hämmästyttävän valikoiva; ihminen voi muistaa asioita aivan miten sattuu. Puhumattakaan siitä, että ko. tilanteessa on voinut itse ymmärtää ja tulkitsee asian ihan väärin.

Jos siis valehtelusta ei ole muuta todistetta kuin että itse "muistaa" toisen sanoneen monta kuukautta sitten jotain, se ei todista yhtään mitään.

Jos on yhtään edes peruspsykologiaan perehtynyt, ei pane hirveästi painoa asioille joita kuvittelee muistavansa.
 
Viimeksi muokattu:
"kuvittelee muistavansa"
Joka päivä muistelen asioita, jotka luulen muistavani. Onneksi on tämä netti.

Kun aikoinaan mies lähti surin muistipankki katoa. Nykyään selailemalla ellit-valikkoja muistan taas jo täysin unohtuneita asioitani.

Seurustelusuhdetta ei aloiteta kuin työsuhdetta. Ei meistä kenelläkään ole privaatti-cv:tä.
Jos sellainen olisi nin minulla se olisi lyhyimmästä päästä. Avioeron jälkeen kuulin, että olin päinvastainen tyyppinä.

Totuus ei pala tulessakaan, mutta meillä kaikilla on erilainen käsitys perimmäisestä totuudesta.

Jopa ellit väittävät toisiaan valehtelijoiksi.

En ottaisi ap:na palstan neuvoja kovin vakavasti. Elleissä juttelu on suurimmaksi osaksi ajankulua ja hauskaa sellaista.
 
tunnustan
joo toi on totta. Esmes mulla on hirveän huono muisti.

Jos joku ystävä sanoo, että hänellä on syntymäpäivä kahden viikon päästä, en muista sitä enää huomenna, enkä taatusti sillon kahden viikon päästäkään. Jos kyseessä on ihminen jonka synttärit haluan muistaa, minä pistän saman tien muistutuksen kännykalenteriin, muuten se menee multa förbii.

Jos mun mies sanoo jotain, mun mielestä ei niin tärkeetä :), minä unohdan jutun saman tien ja väitän ettei se ole mitään sanonut.
Samaten jos mä ajattelen jotain asiaa, että tää pitää kertoo miehelle koska se aiheuttaa toimenpiteitä, unohdan kertoa, mutta monesti väitän kivenkovaan kyllä kertoneeni, vaikken oikeesti ole muistanut sanoa yhtään mitään.

Toi sun kuulustelusi vanhoista jutuista ja parisuhteista + kyttäily miehen selän takana on tosi pahasta sun parisuhteelle ja sen vuoksi sun pitäisi lopettaa toi alkuunsa ja luottaa miehees vähän enemmän.
 
vierailija
Olen seurustellut mieheni kanssa vuoden eikä suhteessa suinkaan ole ongelmia. Asutaan yhdessä, emme riitele ja kaikki on kaikin puolin hyvin. Mulla on vaan hurjasti vanhoja kummituksia menneisyyden huonoista suhteista, jotka välillä aina pistää miettimään älyvapaita asioita menneisyydestä ja aiheuttaa mustasukkaisuutta. En tajua miksi kun mies ei tee mitään sellaista, että mulla ois pienintäkään syytä tuntea oloani epävarmaksi.

Edellisissä suhteissa mua ei ole kunnioitettu, on valehdeltu ja kuitattu valheet sillä, et sanoi vaan mitä halusin kuulla. Sanomattakin selvää, että vihaan valehtelua enemmän kuin mitään.

Oon jotenkin ollut äärimmäisen onnellinen kun tämä suhde on perustunut ystävyyteen ja rehellisyyteen alusta asti. Kuitenkin nyt on tullut esiin pari mitätöntä tilannetta, joissa totuutta kuitenkin muunneltu.

Viimeksi oli niinkin tyhmä asia, että mies aiemmin on kertonut eronneensa exästään 3 vuotta aikaisemmin (siis ennen meidän tapaamista). Yksi ilta katsottiin hänen veljellä kuvia, joissa tämä exä kuitenkin viettää uutta vuotta heidän kanssaan 2011-2012 ja kysyessäni asiaa kertoi, että erosivat 02/2012. Tuntui ihan järkyttävän ahdistavalta. Ei sillä, että itse vuodella olisi mitään väliä, täysin mitätön ja merkityksetön asiahan se, mutta sillä, että ei voinut alun perin kertoa mikä on totuus jos kerran olen kysynyt. Sanoo, että ei muista mitättömien asioiden vuosia tms (seurusteli 10 vuotta) ja joo kieltämättä mun muisti puolestaan on liiankin hyvä. Muistan kaiken. Tästä kysellessä mies suuttui, koska ei ymmärrä mitä merkitystä menneisyydellä on. Lopulta jätin asian siihen.

Hänellä on yksi läheinen naispuolinen ystävä, joka asuu kaukana, mutta viestittelevät. Olen hänet tavannut ja hänkin seurustelee ei siinä mitään. Mulla vaan oli alusta asti kumma fiilis ja kerran (useampi kk sitten) kysyin onko heillä ollut suhde. Mies vastasi nopeasti, ei ole. En kysellyt lisää.

Tää kumma tunne kuitenkin vaivasi, aina silloin kun on näitä itsetunto-ongelmapäiviä niin pohdin liikojakin ja eilen häpeäkseni (tiedän tiedän paska tyyppi) luin vanhaa viestiketjua ja kävi oikein hyvin selväksi, että suhdehan heillä on ollut Paljon ennen minua siis eikä millään tapaa minuun liity, mutta TAAS. Miksi helvetissä pitää valehdella??? Miksi ei voi puhua totta?

Ongelma on nyt se, että ensinnäkään en halua riita, enkä sen vuoksi haluaisi tästä nostaa mitään juttua. Toisekseen mulla ei ole mitään oikeutta mennä lukemaan toisen viestejä, joten tää mun todistusaineisto on vähintäänkin kyseenalainen. Lisäksi tällä ei periaatteessa pitäisi olla mitään merkitystä. Mutta miksi tää tuntuu näin paskalta?

Suhde voi hyvin, ei ole mitään syytä epäillä, että mies minua loukkaisi millään teoillaan. Pitää kuin kukkaa kämmenellä ja sanoo päivittäin kauniita asioita. Ei mulla ole syytä edes itsetunto-ongelmille.... mutta mä niin vihaan sitä, että puhutaan valheita vaikka ne olisi kuinka mitättömiä.

Kuinka saada tää asia pois päästä? Eilen vaan pyysi että aina totuus jooko ja mies ihmeissään, että tietysti. Tietämättään miksi taas höpötän kummia...
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä