Typerästä jutusta paha mieli

[ap]

Kohta 5-v lapseni pohti tuossa että vaihtaisko asumaan siskoni luo. Perusteet on että siskoni ei muka suutu koskaan ja saa paljon lahjoja.

Ärsytti hiukan, vaikka koetin ottaa huumorilla. Ensinnäkin sisko suuttuu sata kertaa pahemmin kuin minä ikinä omille lapsilleen (on mennyt fyysisen kurituksen rajan yli usein, haukkuu nyt jo murrosikäisiä lapsiaan ihan surutta).

Tosiasia on että heidän perhe on moninkertaisesti meitä rikkaampi ja ostaa tytölle paljon lahjoja, vaikka ei oo mikään synttäri tms. Ostaa kalliita merkkivaatteita, tuo ulkomailta työmatkoiltaan vaatteita. Saattaa huvikseen ostaan yli 100 e lahjan hänelle. Jouluksi tuo lahjoja varmaan 200 eurolla ja synttäriksi 2-3 lahjaa.

Heillä on omassa perheessä sama juttu. Heidän lapsille ostetaan laskettelusukset kertalomaa varten, ei voi vuokrata. Ovat erittäin hyvätuloisia, kk-palkat kummallakin jotain 6000-10000/kk. Meillä normipalkat, mutta en haluaisi kyllä ostaakaan noin paljon, vaikka tienaisimme miljoona euroa kuussa. Osittain tuo heidän tavarahuuma korvaa aikaa, mitä lapsille on annettu.

Sanoin vaan että jokainen äiti suuttuu omille lapsilleen ja vieraille lapsille on helpompaa olla suuttumatta eikä ne vieraat lapset edes kiukuttele samoin kuin omat. Ja että en mäkään suutu muille lapsille yhtään. Ja ne vieraat lapset tottelevatkin mua paremmin kuin omaa äitiä. Ja sanoin että lahjat eivät tunnu niin kivalta, jos niitä saa liian usein. Kun halusi jatkaa juttua sanoin vaan, että perheitä ja äitejä ei niin vaan vaihdeta, sillä mennään mikä on saatu. En halua ruveta parjaamaankaan siskoani.

Silti se jäi kaivelemaan. En oo mitenkään erikoisesti suuttunut tänään tai edes nyt viikonloppuna. Joudun kyllä komentamaan kovapäistä tyttöä. Pitäiskö kieltää tuomasta niitä lahjoja muulloin kuin jos on todella synttärit tai joulu? Vai oonko kumminkin vain mustis.

 

[...]

Kun lapsi uskaltaa puhua juuri tuommoisia asioita vain sille ihmiselle, jonka rakkauteen hän luottaa satavarmasti! Eli ota asia luottamuksena ja osoita rakkauttasi! Teidän perheenne on parasta mitä lapsesi voi saada ja kun ikää ja ymmärrystä tulee enemmän niin sitten hän osaa arvostaa muutakin kuin "mammonaa".

 

[BlondeMonsoon]

Ei oo varmaan montaakaan lasta, joka ei ois joskus uhonnu muuttavansa jonkun muun luo asumaan. Musta on ainakin hyvä, että opetat lapselle rahan arvoa, ja sitä, ettei lahjoja tarvii saada kasapäin, että voi olla onnellinen. Ja jos sua vaivaa siskosi liiallinen rahankäyttö lapsesi lahjoissa tms. voisit toki sanoa hänelle, että vähempikin riittää?

 

[ap]

Kyllä mä tiedän että routa toisi possun kotiin jos tehtäisiin koevaihto... mutta pisti se silti sydämeen. Että olenko nyt ollut liian paljon kiinni pienemmässä (noin 1,5 v), vaikka tänäänkin oltiin kahdestaan hänen harrastuksessa ja sitä ennen pyöräilemässä, yhteensä varmaan 3 h ihan kahden. Ja oon koettanut järkätä noita ison tytön hetkiä säännöllisesti.

Ja tiedän että pieni lapsi ei ajattele niin selkeästi, vaan mielihyvä eli ne hemmetin lahjat + varmaan herkutkin, kun me ollaan siellä niin toki on herkkua kun ollaan kylässä...

Ja muistan että itse jostain syystä olin pienenä useasti muuttamassa vanhemman serkkuni perheeseen, serkku oli ainut lapsi, sai kaiken mitä halusi (tietokoneen heti kun niitä tuli markkinoille, mopon, moottoripyörän, auton), vaikka tosiasiassa tätini on erittäinkin kylmän oloinen nainen näin aikuisnäkökulmasta...

 

[ap]

Kiitos muuten teille, kun otitte tän mun lapsellisen mustiskohtauksen hyvin ja vähän piristitte... en muuten oikeasti ajatellut että se olisi luottamuksen osoitus. Voihan se ollakin, että jos tosiaan olisin hirviöäiti joka vaihdetaan kuin rukkaset toiseen, niin ei hän mulle tuollaista puhuisi. Ja toki järjen tasolla tiedän, että lapsi saattaa uhota tuommoista eikä tarkoita sillä mitään. Mutta pahalta se tuntui silti, vähän liian pahalta.

Ihmetyttää, miten mä näin herkässä olen, kun kaikkiin uhmaikäisen juttuihin jaksan vastata suht huumorilla eikä pistä yhtään, siis tyyliin "en tykkää susta äiti" "ei tarvi tykätäkään, mutta nyt tehdään näin" tai joskus olen sanonut "huonompi tuuri sulla, mutta mä tykkään silti susta". Tuolla tytöllä oli mielettömän rankka uhmaikä, kesti noin 3 v - 4,5 v... nyt vähän laantunut, mutta edelleen on kovapäinen.