Mustan miehen appiukko
Kaipaan kommentteja muilta naisilta kun tuntuu että tämä ajaa vaimon ja minutkin eron partaalle sen lisäksi että asia ajaa minun hulluuden partaalle
Tyttäremme tapasi 19 vuotiaana reilu kaksi vuotta sitten afrikkalaistaustaisen maahanmuuttajamiehen. Ei tässä mitään, en pidä itseäni rasistina, mutta kun mies oli jo tuolloin 34 omien sanojensa mukaan (itse asiassa näytti minusta pikemminkin vähintään nelikymppiseltä). Ja muutama kuukausi sen jälkeen kun mies oli meille esitelty tuli tytär raskaaksi. Ja sitten paljastui vielä että mies onkin naimisissa, tytär oli tiennyt koko ajan mutta ei kertonut meille.
Tälle asialle ei tietysti voinut enää mitään mutta se mikä oli minusta pöyristyttävää että' "seurustelu" jatkui tämänkin jälkeen. Mies on koko ajan tullut meille aina kun häntä huvittaa, kuin asuisi meillä. Tytär siis asui ja asuu edelleen meillä kotona. Kun yritin tähän puuttua sain kummatkin perheen naiset päälleni. On kuulemma erikoinen tilanne, mutta ei auta kuin sopeutua ja toivoa että kaikki järjestyy vielä kaikille hyvin. Näin se on jatkunut jo pari vuotta, lapsenlapsi on syntynyt ja asuu meillä. On ihan rakas kaikille. Mutta aina kun yritän puhua vaimolle tai tyttärelle siitä miten päätön tämä tilanne on meinataan minut "lynkata". Ja nyt tuntuu että pinna on lopullisesti katkeamassa kun tytär kertoi että odottaa toista lasta ja että tämä oli ihan suunniteltu vaikka ensimmäinen oli hetken impulssista syntynyt "puolivahinko". Kondomit olivat siis loppuneet mutta päättäneet silti pienellä riskillä harrastaa seksiä, tuntui että oikeastaan tytär oli toivonutkin ensimmäistäkin lasta.
Naiset aina puhuvat siitä miten rakkauden kohdetta ei voi valita ja joskus täytyy vaan sopeutua vaikka kaikki ei olisikaan juuri kuten haluaa. jne, jne, jne. Tällaisia keskusteluita meillä käydään. Sanokaa nyt että minä en ole ihan sekaisin kun aion laittaa tälle pisteen tavalla tai toisella. Viime viikolla sanoin tyttärelle melko suoraan että saa kohta muuttaa lapsineen pois kotoa jos ei pane suhdetta poikki. Siitä asti on käytännössä jatkunut mykkäkoulu vaimon ja tyttären kanssa. Vaimo vielä vihjasi että voi olla että minä olen se joka kohta pakkaa. En käsitä miten vaimonikin voi olla tuo neekeri-casanovan puolella ja pauloissa.
Oletteko sitä mieltä että vaimoni käyttäytyy järkevästi??? Aika kamala tilanne ja vielä kamalampaa on etten saa mitään tukea vaimoltani. Uskon ja toivon että yhdessä saisimme puhuttua järkeä tyttärellemme mutta nyt se ei onnistu kun vaimo käytännössä vesittää kaiken ja minä olen yksin kolmea (tytär, neekerimies ja vaimo) vastaan.
Tyttäremme tapasi 19 vuotiaana reilu kaksi vuotta sitten afrikkalaistaustaisen maahanmuuttajamiehen. Ei tässä mitään, en pidä itseäni rasistina, mutta kun mies oli jo tuolloin 34 omien sanojensa mukaan (itse asiassa näytti minusta pikemminkin vähintään nelikymppiseltä). Ja muutama kuukausi sen jälkeen kun mies oli meille esitelty tuli tytär raskaaksi. Ja sitten paljastui vielä että mies onkin naimisissa, tytär oli tiennyt koko ajan mutta ei kertonut meille.
Tälle asialle ei tietysti voinut enää mitään mutta se mikä oli minusta pöyristyttävää että' "seurustelu" jatkui tämänkin jälkeen. Mies on koko ajan tullut meille aina kun häntä huvittaa, kuin asuisi meillä. Tytär siis asui ja asuu edelleen meillä kotona. Kun yritin tähän puuttua sain kummatkin perheen naiset päälleni. On kuulemma erikoinen tilanne, mutta ei auta kuin sopeutua ja toivoa että kaikki järjestyy vielä kaikille hyvin. Näin se on jatkunut jo pari vuotta, lapsenlapsi on syntynyt ja asuu meillä. On ihan rakas kaikille. Mutta aina kun yritän puhua vaimolle tai tyttärelle siitä miten päätön tämä tilanne on meinataan minut "lynkata". Ja nyt tuntuu että pinna on lopullisesti katkeamassa kun tytär kertoi että odottaa toista lasta ja että tämä oli ihan suunniteltu vaikka ensimmäinen oli hetken impulssista syntynyt "puolivahinko". Kondomit olivat siis loppuneet mutta päättäneet silti pienellä riskillä harrastaa seksiä, tuntui että oikeastaan tytär oli toivonutkin ensimmäistäkin lasta.
Naiset aina puhuvat siitä miten rakkauden kohdetta ei voi valita ja joskus täytyy vaan sopeutua vaikka kaikki ei olisikaan juuri kuten haluaa. jne, jne, jne. Tällaisia keskusteluita meillä käydään. Sanokaa nyt että minä en ole ihan sekaisin kun aion laittaa tälle pisteen tavalla tai toisella. Viime viikolla sanoin tyttärelle melko suoraan että saa kohta muuttaa lapsineen pois kotoa jos ei pane suhdetta poikki. Siitä asti on käytännössä jatkunut mykkäkoulu vaimon ja tyttären kanssa. Vaimo vielä vihjasi että voi olla että minä olen se joka kohta pakkaa. En käsitä miten vaimonikin voi olla tuo neekeri-casanovan puolella ja pauloissa.
Oletteko sitä mieltä että vaimoni käyttäytyy järkevästi??? Aika kamala tilanne ja vielä kamalampaa on etten saa mitään tukea vaimoltani. Uskon ja toivon että yhdessä saisimme puhuttua järkeä tyttärellemme mutta nyt se ei onnistu kun vaimo käytännössä vesittää kaiken ja minä olen yksin kolmea (tytär, neekerimies ja vaimo) vastaan.