Tässäkin kysymyksessä näkyy se omituinen ero Suomen ja kaikkien muiden maiden välillä. Kaikki muut maat ajavat kansalaistensa etua. Suomi ei aja. Eikä se ole edes hallituspohjakysymys, vaan jonkinlainen kansallinen, kulttuurinen ominaisuus. Olen sitä ihmetellyt aina.
Se on tavallaan jonkinlaista kansallista kursailua politiikan juhlapöydässä. Ei mennä ensimmäisten joukossa ja sitten kun loppuviimein mennään kun muutamat ensimmäisistä on jo toisella kierroksella, niin sitten todetaan että munavoi on loppu, piirakoita ei ole ja lihat on näemmä syöty. Mutta jäihän meille kuitenkin rippeet noista persiljakoristeista. Niillä pärjätään kunnes ollaan kotimatkalla ja voidaan pysähtyä huoltoasemalle syömään.
Jos joku kuvittelee, että tästä saadaan irtopisteitä, niin turha luulo. Ketään ei kiinnosta miten monta kertaa ja missä kaikissa yhteyksissä Suomi on joustanut ja antanut periksi. Siitä ei goodwilliä tule, vaan maine heikkona neuvottelijana ja hyväntahtoisena hölmönä. Me olemme se maa, jonka jokainen haluaa pelata välierävastustajakseen.
www.is.fi
