Tyttis paisuu ja paisuu

alle ei uskalla
päälle ei pääse ja
takaa ei yllä.

Täytyykö nämä kriteerit?

 

Kai tärkeintä on kuitenkin liikkuminen ja terveelliset elämäntavat eikä suinkaan se paljonko painaa.Mulla on monta läheistä jotka on ylipainoisia ja täysin terveitä ja hyväkuntoisia.Itse olen normaalipainoinen mutta silti kuntoni on huonompi samoin kuin yleisterveyteni.Suurin painoon liittyvä ongelma on tällä hetkellä anoreksia jota sairastaa hyvin suuri osa sekä nuorista naisista että miehistä.Painon mukaan ei ihmistä kuulu luokitella vaan sen mukaan miten hän kohtelee toista ihmistä.Maailmassa on helvetin paljon suurempiakin ongelmia kuin ihmisten yli- tai alipaino.Huolehtikoon jokainen tässä asiassa vain itsestään ja keskitytään auttamaan niitä jotka ovat tilanteessa jota eivät itse hallitse.

 

Aikaisemmassani viestissäni kirjoitin olevani normaalipainoinen nainen.On kauniiksikin kehuttu ja lisäksi menestystäkin on tullut.Tiedä olisinko tähän päässyt jollen olisi suomea oppinut.Sivistys ja käytöstavat on kaiken A ja O.

 

Olin naimisissa mallimittaisen hirviön kanssa 20 vuotta. Aika oli yhtä mustasukkaista helvettiä. Meinasin kuolla.
Nyt minulla on pulska nainen ja rakastan hänen joka ikistä kiloansa, saa tulla lisääkin. Pikku juttu. Se on hänen asiansa. Miten ihanaa meillä aina sängyssä onkaan.
On ihanaa kun nainen syö, eikä koko ajan tarkkaile ja mankeloi reisiänsä. Tuollaisesta pervosta olen kyllikseni saanut.

Olen itsekin lihonut muutaman kilon, mutta en voi kuvitella, että rakkaani alkaisi ulkonäöstäni huomauttelemaan.

Täällä liikkuu sairaita ihmisiä paljon. Älkää antako heidän sotkea onneanne tai arvomaailmaanne.

 

Noh tehotyttö... Sivistyksestäsi ja suomenkielestäsi vain sen verran, että noita kongruenssi- ja asiavirheitä näyttää kuitenkin laajasta sivistyksestäsi ja kauneudestasi huolimatta tekstiisi putkahdelleen.

Anoreksia on marginaali-ilmiö. Ei sitä sairasta suinkaan SUURI osa nuorista naisista.

Miksi lihavista keskusteltaessa aina vedetään tuo anoreksia kehiin?

 

Joonas I: kyse ei kai olekaan siitä, että toisen pitäisi olla hoikka ja selluliititon, vaan siitä, että ennen ilmeisesti suhteellisen terveellistä elämää viettänyt ihminen ei muuta tee kun mässäilee sohvalla. Ja se ei ole tervettä.

 

Joonas-rukan ei tarvitse enää vartioida mustasukkaisesti vaimoaan, koska suuri osa miehistä ei vilkaisekaan pullukan perään.

Tuosta tuli mieleeni eilinen 4D-ohjelma. Satuitteko katsomaan sen? Se käsitteli lihavuuden ihannoijia ja ns. lihottajia, jotka nauttivat huomatessaan naisensa lihoneen muodottomaksi. Sissus siunatkoon!

Näiden kaunotarten rinnalla sotanorsukin näyttää anorektikolta, mutta nahkan paksuus on kuitenkin yhteneväinen.

Noo... Makunsa kullakin

 

Miksi vielä roikut hänessä. ei hän ole se tyttö, johon ihastuit. Nyt olet säälistä ja saamattomuudesta. Et voi asille mitään. Ero on ainoa ratkaisu.

 

(Ihmetyttää) ja sinä olet oikeasta asiasta huolissaan, jos muuta jaksa kuin mussuttaa. Pojallani on taipumusta ihastua pullukoihin, vaan ei elämästä tule mitään, jos toista kiinnostaa vaan ruoka ja seksi.

 

- väittää olevansa onnellinen eikä syö suruunsa.

- ruoka kuulema vaan maistuu niin hyvältä - hän HALUAA mässäillä

- Luonteeltaan hän on oikein mukava (silloin kun ei ole ilkeä tai kiukkuinen), mutta
nykyinen ulkomuoto - hän ei todellakaan ole enää sellainen, johon ihastuisin. Se aiheuttaa
ristiriitaa omiinkin tuntemuksiin. En ole kiinnostunut sotanorsuista.

- Mielestäni se on laiskuutta ja luonteen heikkoutta jos ei pysty itseään kunnossa pitämään

- Turha kai hänessä on roikkua. Etenkin, kun naisiahan kyllä riittää - ero on vaan aina liian helppo ratkaisu

 

Muotovalio: järkitekstiä, totuus sattuu joskus.

Joku kirjoitti: ""Alipainoisten ""järkipuhe"" ei auta asiaa yhtään."" Miksi lihavilla ihmsillä on usein tarve nimittää normaalipainoisia ihmisiä alipainoisiksi? Saako se oman ihran tuntumaan jotenkin paremmalta?

Luoteen heikkoutta. Jos muuttuu fyysisesti täysin erilaiseksi, on turha itkeä kun puolisko lähtee etsimään viehättävämpää seuraa.

 

En jaksanut lukea noita aikaisempia vastauksia... Itse olen (myös omaksi järkytyksekseni) lihonut seurusteluaikanamme 20kg !!! Vieläkin olen normaalipainoinen eli sen verran oli varaa lihoakin, mutta arvatkaapa vain haluaisinko olla ainakin sen 15 kg hoikempi ja laihdutusta olen huonoilla tuloksilla aina välillä yrittänytkin.

Tästä läskishowsta ollaan meillä keskusteltu aika moneen otteeseen ja itsellenikin on vasta viime aikoina selvinnyt syy,k miksi olen päässyt näin lihomaan: olen masentunut ja stressaantunut! Ollut jo vuosia...

Olen ajatellut, ettei kukaan varmasti ilokseen syö ja lihota itseään. Tai ne jotka niin väittävät, eivät vain halua myöntää totuutta. Olen aika varma, että suurimmalla osalla kyse on henkisistä ongelmista (ihan kuin muissakin syömishäiriöissä) ja syödään ikään kuin omaksi lohduksi/iloksi... Jossain vaiheessa (vaikka ongelmista pääsisikin eroon) tuo syömisvaihde jää päälle, koska elimistö on jo niin tottunut sellaiseen mässäämiseen...

Liikunta auttaa - jokainen tämän tietää. Mutta masentunutta ihmistä ei saa liikkumaan kuin hetkeksi korkeintaan. Itsekin olen monta kertaa aloittanut ""säännöllisen liikkumisen"", mutta viimeistään parissa viikossa tulee sellainen olo, etten jaksa enää mitään. Ja tämä ei johdu laiskuudesta, sillä tykkään liikkumisesta ja fyysisestä ""rääkistä"". Henkinen kantti vain ei tahdo pitää...

Oman masennukseni stressiperäiset syyt ovat minulle jo selvät eli omalla kohdallani tiedän, että valoa näkyy tunnelin päässä kunhan stressijakso on ohi... Voisikohan tyttöystäväsi lihomisen taustalla olla ehkä stressiä, masennusta tai vaikkapa ne ""kuuluisat"" e-pillerit, jotka muuten usein kerryttävät selluliittia (myös hoikille) ja voivat aiheuttaa myös masennusta ja stressinsietokyvyn alenemista...

 

Minni on oikeassa siinä, että ne vihonviimeiset e-pillerit varmasti aiheuttavat monille lihomista ja mielialavaihteluita.

Suomalaisnaisista yli puolet on lihavia. Ei kai herra jumala kaikilla voi olla stressi tai masennus tai syömishäiriö???!!! Mihin tämä kansa on menossa??? Minä tiedän mihin! Mc Donaldsiin ja muihin pikaruokaloihin tämä kansa marssii pitkinä letkoina läskit lyllyen! Sieltä raahaudutaan kotiin sohvalle tuplajättisipsipussin ja megajättisuuren suklaalevyn kanssa!

Me kaikki olemme vastuussa omasta hyvinvoinnistamme. Turha kai tässä on edes mainita, että ylipainoiset aiheuttavat suurimman kuluerän terveyskustannuksiin. Edes tupakoitsijat eivät pääse lähellekään niitä lukuja!

Olemme myös vastuussa omasta ulkonäöstämme puolisollemme. Millainen valitus ja ulina syntyisikään, jos oma mies alkaisi muistuttaa Uuno Turhapuroa?

Jokainen meistä vanhenee ja sille emme voi mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että silloin voi antaa itsensä läskistyä ja odottaa, että kelpaa miehelleen tai vaimolleen sellaisenaan. Joillekin voi tietysti kelvatakin, mutta niitäkin ihmisiä on, jotka odottavat puolisonsa huolehtivan painostaan.

Jos mies tai vaimo jo vihjailee painon noususta, luulisi silloin jo heräävän siihen tosiasiaan, että nyt olisi tehtävä jotakin asian eteen. On turha inistä, jos puoliso livahtaa vieraisiin, jos oma puoliso inhottaa.

 

Muotovalio,
Sehän on eriasia, jos puoliso ihan asiasta vihjailee toiselle tämän kiloista. Mutta mulla oli semmoinen exä, joka vihjaili vatsan pulskitumisesta yms vaikka en ollut lihonut grammaakaan. Tätä aikani kuunneltuani ja siihen vielä vähän (tai siis erittäin paljon) opiskelustressiä päälle, niin lopetin täysin syömisen (sitä ennen olin kitkuttanut muutaman kuukauden saaden hirveitä kohtauksia syömisestä). Kuukauden elin rasvattomalla jugurtilla, jota söin vain aamulla. Sen jälkeen kun kaikki muut olivat hätää kärsimässä mun puolesta, niin exä ei oikein ottanut asiaan mitään kantaa. Sen mielestä vissiin oli kivaa, ku olin laihtunut kuukaudessa 7kg ja olin valkoinen kuin haamu.
No, exäni taisi omaa huonoa itsetuntoaan pönkittää kommentoimalla minun ulkonäköäni.

Nykyiseni kanssa kiloja on tullut muutamia. Normaalipainossa pysyn (siitä huolehdin), mutta voin syödä huoletta, koska tiedän, että toinen ei olemattomista keksi väitteitä.

Niin ja tästä stressistä. (masennuksesta en tiedä, kun en ole siihen taipuvainen). Jos on paljon stressiä, niin silloin kaksion imurointi on minulle ylivoimainen tehtävä. Kun sen saan tehtyä, olen ihan poikki, en jaksa mitään... Ja urheillessa se tulee ilmi siten, että ei vaan jaksa, vaikka energiaa kyllä riittäisi. Eli henkinen puoli vaikuttaa jo fyysiseen puoleen.

Ja siitä mihin Suomi/suomalaiset on menossa... Suomi on menossa juuri sinne minne vanhemmat lapsiaan kasvattavat.

 

No niinpä joo. Ei minustakaan ole mikään terve ilmiö syödä itseään kuntoon, jossa itselläkin on huono olo. Totta kai jokainen on vastuussa omasta itsestään ja siinäkin olen samaa mieltä, että on parisuhteen etu, jos kummatkin pystyisivät pitämään itsensä kunnossa (siis muutenkin kuin ulkonäön puolesta tästä olisi hyötyä).

Ja minä ainakin tiedostan oman tilanteeni ja suorastan ihmettelen ihmisiä, jotka eivät suostu myöntämään sitä, ettei läski ole useimmille mikään kiihote, varsinkaan jos itse on kondiksessa. Tästäkin meillä on keskusteltu - lähinnä minun aloitteestani ja asiat on selvitetty siltä osin. Joskus olen miettinyt, että eikö muilla pullukoilla ja läskeillä ole itseinhokohtauksia, kun mua ainakin ällöttää kun peppu ja reidet hytisee kävellessä (jos on vaikka jotkut löysät housut jalassa). Samoin syöttöporsaan pärstä peilissä ei ole mikään kiva näky.

Mä oon ainakin huolissani tästä pikaruokakehityksestä, mut edelleenkin oon sitä mieltä, et nykyihmisten elämä on liian hektistä ja stressaavaa, et kaikki jaksais pitää huolta itsestään. On niin helppoa hakea valmis annos ja syödä sipsejä illalla tv:n äärellä... Suomessa on ihan tutkitusti tuo työnteon määrä ja työn arvostus ihan, voisiko sanoa jopa, sairaalla tasolla verrattuna esim. muihin Pohjoismaihin tai länsimaihin... Ja työstressi ja -uupumus yleisempää kuin esim. Ruotsissa.

 

Olen 22-vuotias tyttönen ja pian oltu ukon kanssa yhdessä kolme vuotta.. Alettiin seurustella pian sen jälkeen, kun muutin opiskelemaan hänen paikkakunnalleen.. Ja kuinkas ollakkaan aloin minäkin lihoa.. Puolitoista vuotta toi 14-16kg lisää painoa..

Jälkeenpäin katsottuna syitä lihomiseeni oli se, että ruokailutottumukseni muuttuivat kotoa muuttamisen jälkeen, pian seurustelun alettua poikaystäväni lähti armeijaan->lohtusyöminen ja oma tyhmyys..

Poikakaverini sanoi minulle kerran, että olen kyllä lihonut, kun asiaa häneltä kysyin.. Ei tuon kuuleminen kivaa ollut, mutta voinko suutua ukolleni, joka vein sanoo tosi asiat??

Poikakaverini teki kuitenkin selväksi, että olen silti hänen oma ihana kultansa, vaikka painaisin 100kg!!

Mutta mutta.. Aikani itseäni peilistä katsottuani minua todella alkoi etomaan.. Oma peilikuva näytti paisuneen ja surullisen tytön, joka ei tuntenut oloaan hyväksi vatsamakkaroissa.. Siispä tein muutoksen; Opettelin vanhat terveelliset elämäntavat uudestaan..

Hoikistuin omiin mittoihini ja minun oli taas hyvä olla; Annoin jälleen poikaystäväni hyväillä vatsaani, seksi sujui taas hyvin (toisin kuin lihaisampana) ja itseinho oli poissa.. Minusta tuntuu taas, että olen oma itseni.. Elämä kropassa joka tuntuu omalta on ihanaa!!

Tärkein pointti, minkä kuitenkin yritän sanoa on se, että tarve hoikistumiseen tuli minusta itsestäni, eikä poikakaverini takia..

-Tanjuzka(170cm/Entinen 72kg/Nykyinen 57kg)

 

Hienoa Tanjuzka! Olet hyvässä mitoissa, mutta tuo että lihoat 1.5 vuodessa 15kg ei kuulosta hyvältä! Elämässä tulee taatusti jatkossakin tiukkoja ja hektisiä hetkiä ja ikäviäkin tilanteita. Mitäs sitten tapahtuu? Alatko taas vetämään ruokaa kaksin käsin vai yritätkö puuttua käytösmalliin heti ajoissa. Jos miehesi ei pidä lihavia naisia seksikkäinä (näitäkin löytyy), niin nuo puheet omasta ihanasta kullasta vaikka painaisi 100kg voi kuitata lähinnä hyvänä käytöksenä. Harva mies kuitenkaan tahtoo sataa kiloa painavaa keijukaista, eteenkin kun lähtöpaino on ollut liki puolet tuosta! Yksi tärkeä seikka mikä aiheuttaa suuret painon heilahdukset on juuri sellainen asenne, että ""ei se haittaa vaikka nyt on tullut viikossa 3 kiloa painoa, laihdutan ne sitten joskus pois..."" Tuolla tavallla lisää kertyy vain koko ajan...

 

Niin mitä ap siis tarkoittaa tällä lihomisella? Osaatko jotain suuntaa antavia kilomääriä sanoa? Itsekin olen lihonut seurustelun aikana - 3kg - ja poikaystävä valittaa kuinka olen ""levinnyt joka suuntaan"". Olenko siis sotanorsu?

 

Hyvä pointti sinulta MieS!

Tosiaankin 15 kiloa reilussa vuodessa on aika paljon!

Kannattaa opetella uudenlaiset selviytymiskeinot ja stressin purkamiskeinot kriisitilanteita varten. Esim. Liikunta!!!

 

Hei MieS ja kiitosd kommentista..

Olen varma, että elämässäni tulee vielä hektisiä aikoja eteen, mutta olen todella pohtinut sitä, että haluanko tosiaan tulevien mahdollisten vaikeuksien lisäksi käydä taas läpi nuo alemmuudentunteet ja itseinhon, jotka lihomisesta seuraavat.. En todellakaan halua..

Olen itseasiassa asettanut itselleni etapin, jonka yli ei mennä; kun paino lähestyy60kg, niin tämä tyttö alkaa heti kartoittamaan, että missä vika.. En halua lipua taas siihen, että tunnen olevani vanki omassa vartalossani.. Ja muutenkin, kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että jos painonnousuun puuttuu ajoissa on se helpompaa, kuin esimerkiksi muutaman kilon päästä.. Tai juuri mainitsemallasi ""Kyllähän minä joskus sitten laihdutan, ei vielä.. Eihän tämä nyt niin paha oo...""..´Ainoastaan mahdollisena raskausaikana teen pienen myönnytyksen tuon asettamani rajan suhteen.. Mutta en paisuta itseäni kymmeniä kiloja-piste!

Painoa en pudottanut ukkoni, vaan todellakin oman itseni ja mielenterveyteni takia..

Ai niin; kuinka paljon tyttiksesi on seurusteluaikana paisunut ap?

 

""Mäkkäristä raahaudutaan kotiin sohvalle tuplajättisipsipussin ja megajättisuuren
suklaalevyn kanssa!"" - juuri näin se meillä on. Ja AINA tavallistakin ruokaa pitää ottaa vähintään kaksi annosta

- tyttis ei ole masentunut tai henkisesti sairas - hän ei siltä vaikuta ollenkaan, ja on lisäksi ollut kattavassa psykologisessa tutkimuksessa työpaikan takia.

- hän ei pidä liikunnasta, kun tulee hiki - ei ole kuulema ikinä pitänyt

- Omien sanojensa mukaan ruoka vaan maistuu niin hyvältä

- nyt ei ole kysymys muutamista kiloista. Esim. kaikki vanhat vaatteet on heitetty pois, kun ei ne vaan enää mahdu.

- tyttiksen painoa voi vain arvailla, kun vaaka on heitetty pois, ja silloinkin kun sellainen oli, häntä ei sinne saanut kuin yksin, ja paino sitten tietysti valehdeltiin alakanttiin.
Mutta ei siinä vaakaa tarvita, kun on silmät päässä ja kädet millä tuntee: Koko nainen on kuin pehmeää pullataikinaa, johon käsi uppoaa. Reidet on paksummat kuin jouluinen siankinkku ja vatsalla sellaiset makkarat, että sivuprofiilissa
maha työntyy rintojen edelle - eli ei paljoo naurata, tavatessa hän oli ihan normaalivartaloinen,
mutta neljän vuoden aikana on lihonut tasaisesti. Ikää siis vasta 24.

 

Miten ""sotanorsullasi"" tuli äkkiä vuosi lisää ikää??? Synttärit vaiko provo...Hmmmm

 

Nyt sinulla ""Ihmetyttää"" on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko sinä hyväksyt sen, että vierelläsi lyllertää sotanorsu, joka tulevien raskauksien myötä vain paisuu paisumistaan tai sitten lopetat suhteen. Voit minun mielestäni kertoa hänelle myös osasyyksi hänen lihavuutensa.

Se olisi vain rehellistä ja auttaisi myös häntä tulevaisuudessa valitsemaan sellaisen miehen, joka hyväksyy hänen lihomisensa. Hän saattaa laihduttaa välillä, mutta lihoo kyllä lopulta aina samoihin mittoihin. Valitettavasti.

Millainen äiti hänellä on? Kuten olen jo aiemmissa viesteissäni kertonut, neuvon omaa poikaani ( joka inhoaa lihavia naisia) katsomaan tytön äitiä. Mässäilytaipumus on periytyvää sekä asenne omaan kehoon.

Mieti nyt, ennen kuin on myöhäistä, millaista elämäsi tulee olemaan sellaisen lyllerön kanssa, jota et kehtaa edes kavereillesi esitellä. Aiotko sulkea silmäsi sängyssä, että pystyisit rakastelemaan todennäköisesti tulevaisuudessa vielä 20kg painavamman naisen kanssa?

 

No voi hyvänen aika, ap! Toistat itseäsi koko ajan. Uskotaan jo, että tyttöystäväsi on läski, sotanorsu, laiska, saamaton sohvaperuna. Sinä todella inhoat tyttöystävääsi, joten tee oikein ja jätä hänet!

 

Luoja varjelkoon minua nimimerkiltä mm.MiesS ja alkuperäinen kirjoittaja.Ap jätä naisesi,hän taatusti saa aikaan PALJOn paremman elämän ilman sinua.
MieS..sinussa ei ole miestä nimeksikään.Luultavammin olet bodari joka vetää naaman täyteen steroideja ja pullistelee kuplalihaksilla korvatakseen aivojen/peniksen puutteen.