Tyttöni parhaan kaverin vanhemmat ovat kieltäneet tyttöjä leikkimästä keskenään, aika voimaton ja surullinen olo.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Selja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"Selja"

Vieras
Tyttöni (3-luokkalainen) kertoi parhaan ystävänsä sanoneen etteivät hänen vanhemmat pidä tytöstä. Tyttöni oli kysynyt, että miksei, niin vastaus oli ollut että koska hän kertoo pelottavia (?) tarnoita?! Tytöt ovat olleet ystäviä päiväkodista asti ja asumme samalla kadulla. Heillä on tapana piirtää "prinsessoja" eli tyttöjä hienoissa mekoissa tai talojen läpileikkauksia/pohjapiirroksia ja kertoa samalla toisilleen tarinoita piirtämistään hahmoista ja tiloista. olen sivusta kuullut tyttöjen leikkejä ja kyllähän ne tarinat välillä ovat jännittäviäkin seikkailuja, täynnä mielikuvitusta. Mutten tiennyt niissä olevan jotain pahaa tai kielteistä? Minusta tuommoinen ideointi ja mielikuvituksellisuus on vain hienoa.

No, soitin sitten kyseisen ystävän äidille ja kysyin mistä tällainen kielto johtuu. Hän kierteli ja kaarteli ja lopulta sanoi ylimalkaisesti, että no kun leikit ovat hänestä liian häiritseviä, lapsen koulu kärsii tms. ja hänen alusvaatelaatikkoakin on pengottu. Kysyin sitten tyttäreltäni, että oliko hän penkonut toisen tytön kotona laatikoita niin ei kuulemma ollut vaan ystävä oli sieltä etsinyt jotain.

Nyt sitten ystävä ei enää vastaa puhelimeen eikä yhteistä leikkiaikaa löydy. Tyttöni on tosi surullinen ja yksinäinen, he olivat kaverinsa kanssa tosi läheisiä. Itsellänikin on voimaton olo ja paha mieli. Onko muita jotka olisitte joutuneet samaan tilanteeseen?
 
Harmillista kun aikuiset puuttuu liikaa lasten elämään.
Yritä johdatella tyttöäsi muiden kavereiden pariin. Todennäköisesti tytöt löytävät toisensa uudestaan.
 
Joku muu syyhän siinä on. Tuo tarinajuttu vään tekosyy. Jos olet aivan varma että oma tyttösi ei ole tehnyt mitään epäsopivaa (vaikka ideoinut sen alusvaatelaatikkopenkomisen tms.) niin sitten todennäköisesti niiden oma tyttö on tehnyt jotain (ehkä vielä pahempaakin kuin tuo alusvaatelaatikkojuttu) ja laittanut sen tyttösi syyksi.

Minä selvittäisin ensin omalta tytöltä vielä tilanteen ja varmistaisin että puhuu totta. Ja jos niin on (kun väittää ettei ole tehnyt mitään) niin menisin selvittämään asian vanhempien kanssa. En haluaisi että he jäävät siihen uskoon että mun lapsi on tehnyt jotain epäsopivaa tahallaan ja ilkeyksissään.
 
Oooooooooooohh, näin saa siis tehdä! Mun pojalla olisi tällaisia kavereita jotka kertoo ja näyttää ikäviä juttuja minun 2luokkalaiselle. Ja varmaan toisinkin päin. Mutta eipä ole tullut mieleenkään kieltää heidän ystävyyttään.
Kieltäisin tilanteessa jossa toinen tekee rikoksia/rikkomuksia ja oma poikani mukana katsomassa. Ihan sen vuoksi ettei tule ongelmia jos kaveri hajottaa jotain. Vähän sinnepäin tilannetta on ollut, mutta oma poikani juoruaa minulle kaiken ja minä juoruan niiden kavereiden vanhemmille ja pojat ottavat asiasta opikseen kun jäävät näistä kiinni. Kun noihin heti reagoi niin pystyy vaikuttamaan ettei näitä tapahdu enää. Turhaa lapsia on pitää pumpulissa ja kieltää kaverit jotka puhuu vanhempien mielestä pelottavia.
 
Meillä kun tyttö oli hiukan nuorempi (eskari) tutustui hän eskarissa naapuritalon yhteen tyttöön.
Tiesin heti kun tyttöni tuon kanssa leikki että nyt pitää tyttöjä vahtia,
sillä olin nähnyt tuon naapuritalon tytön useinkin pomppivan niin tien yli (hyvin vilkas ei lapsiturvallinen tie)
kuin huitelevan muiden talojen pihoilla (lähiö) usein jopa ihan itsekseen :(
Kerran sitten se silmä vältti,
kokoajan tämä tyttö oli yrittänyt ylipuhua tyttöäni pois pihasta ja sitten kun muistaakseni vessassa vaan pikaisesti kävin oli nuo karanneet meidän pihalta :(
Tuon toisen tytön vanhempien kanssa sitten etsittiin tyttöjä ja löytyihän he tuosta jonkinmatkan päästä tuon toisen tytön vanhan päiväkodin pihasta.
Hienostihan tämä karkaileva manipuloiva tyttö sen taas pelasi niin että meidän tyttö olisi hänet sinne vienyt.
Ainut vaan että me emme olleet KOSKAAN tuolla toisen päiväkodin pihassa käyneet leikkimässä ja minun lapsi juurikin opetteli vasta yksin ulkona oloa kuin meltä ei edes tuonne toisen tytön vanhaan päiväkotiin edes näy niin tämäpä tuli meidän tytön syyksikin vielä :/
Koko naapurustohan sen tiesi kuka oli syyllinen ja huvitti kun tuo perhe vielä valitti muille kuinka meidän tyttö heidän lapsen sinne vei ja kuinka heidän lapsi ei IKINÄ tällaista tekisi..

Harmi vaan kun myöhemminkin sitten nuo kyseisest vanhemmat kannustivat taas lastaan ulos YKSIN ja tuo löyti tiensä taas meidän pihaan ja taas se olin minä joka vahdin :(
Oli muuten harvinaisen jääräpää lapsi, ei uskonut ei millään edes vierasta aikuista :(

Luojan lykky muuttivat muualle asumaan kun koulu alkoi :)
 
Myös meidän tytön parhaan kaverin äiti on kova puuttumaan lasten asioihin. Ensin kiellettiin kaveria hakemasta meidän tyttöä kouluun, vaikka asumme ihan koulumatkan varrella. Sen jälkeen on tullut mitä ihmeellisimpiä tekosyitä, ettei tytöt voi enää leikkiä koulun jälkeen. Kerran kaverille oli tulossa toinen koulukaveri leikkiseuraksi ja meidän tytölle selitys oli, ettei voi tulla kuin yksi kaveri kerrallaan. Aina ennen ovat voineet leikkiä useamman tytön kesken. Nyt tuo kaveri on milloin kotiarestissa tai menossa kirjastoon suoraan koulun jälkeen.

Meidän tyttö on alkanut leikkimään enemmän muiden koulutoveriensa kanssa ja olen rohkaissut siihen, koska ikäväähän olisi olla yksin pitkät iltapäivät, kun me vanhemmat olemme töissä. Harmittaa kuitenkin näiden kaverusten puolesta, koska heillä on ollut hyvä suhde ja tykkäävät leikkiä toistensa kanssa. Kaverin äiti ilmeisesti luulee meidän tytön ohjailevan omaa lastaan, vaikka todellisuudessa asia on juuri toisin päin.
 
Kyyllähän oikeasti jotkut aikuisetkin pelkäävät ajattelua ja varsinkin mielikuvituksen käyttöä. Joka tapauksessa on turha anella ja kysellä selityksiä. Ei tietenkään voi antaa tyttöjen olla tekemisissä kun toisen tytön vanhempien asenne on tuollainen. Ikävää tietysti tyttöjen kannalta.
 

Yhteistyössä