T
tyytymättömän äiti
Vieras
Onkos teillä muilla tällaisia samanlaisia vauveleita, jotka ovat suhteellisen tyytymättömiä kaikkeen? Meidän 8kk tyttö viihtyy lattialla tai vielä toistaiseksi sitterissä vain lyhyitä aikoja. Sylissä on kyllä tyytyväinen, mutta kun meillä on myös 2-vuotias lapsi, niin eipä sille vauvalle voi ihan kaikkea aikaa uhrata.
Tytteli myös tuntuu väsähtävän aika helposti; nukkuu edelleen kolmet päiväunet. Väsyneenä on sitten ihan raivopäinen. Isoveljensä oli myös vauvana sellainen, että aina piti tehdä jotain temppuja, että herra oli tyytyväinen ja vanhempana, kun osasi kävellä, ei esim. puistossa oleminen tullut kuuloonkaan, vaan koko ajan piti päästä eteenpäin.
Olen miettinyt, että mahtaako tuo tyytymättömyys olla joku ominaisuus, että meidän lapsoset vaan kyllästyvät helposti. Tämän toisen kanssa on tosin käynyt mielessä, että onkohan kyse jostain muusta, kun huuto on varsinkin iltaisin ihan jatkuvaa. Tietenkin syynä voivat olla hampaat tai vaikka se, että ärsyttää, kun ei vielä pääse eteenpäin, vaikka kuinka haluaisi. Tässä alkaa olla äidinkin hermot riekaleina, kun niitä "tyytyväisyyshetkiä" on niin kovin vähän.
Ja sitten on vielä se, että iskä ei saa tyttöä millään rauhoittumaan, vaan se on sitten äiti, joka lohduttaa. Oikein kauhulla odotan eroahdistusaikaa, joka pojallakin oli hankala...
Tytteli myös tuntuu väsähtävän aika helposti; nukkuu edelleen kolmet päiväunet. Väsyneenä on sitten ihan raivopäinen. Isoveljensä oli myös vauvana sellainen, että aina piti tehdä jotain temppuja, että herra oli tyytyväinen ja vanhempana, kun osasi kävellä, ei esim. puistossa oleminen tullut kuuloonkaan, vaan koko ajan piti päästä eteenpäin.
Olen miettinyt, että mahtaako tuo tyytymättömyys olla joku ominaisuus, että meidän lapsoset vaan kyllästyvät helposti. Tämän toisen kanssa on tosin käynyt mielessä, että onkohan kyse jostain muusta, kun huuto on varsinkin iltaisin ihan jatkuvaa. Tietenkin syynä voivat olla hampaat tai vaikka se, että ärsyttää, kun ei vielä pääse eteenpäin, vaikka kuinka haluaisi. Tässä alkaa olla äidinkin hermot riekaleina, kun niitä "tyytyväisyyshetkiä" on niin kovin vähän.
Ja sitten on vielä se, että iskä ei saa tyttöä millään rauhoittumaan, vaan se on sitten äiti, joka lohduttaa. Oikein kauhulla odotan eroahdistusaikaa, joka pojallakin oli hankala...