Hae Anna.fi-sivustolta

Ujo mies ja aloite

Viestiketju osiossa 'Suhteita ja kohtaamisia' , käynnistäjänä ifnvljnajfdlnjv, 10.08.2008.

  1. Ele Ganssi Vierailija

    Kiitos nimimerkille Ujollakin on tunteet. On varmasti totta, että aloitteen tekeminen on vaikeaa, varsinkin jos on aikasempia kovia kokemuksia. En ole oikeastaan tullut ajatelleeksi, miten arka paikka se voi olla. Myönnän, että naiset voivat olla kovia ja olen itsekin kamppaillut ylikriittisyyden kanssa, joka kohdistuu paitsi minuun itseeni, myös miehiin.

    En ihannoi yletöntä deittikulttuuria, mutta silti mietin, otammeko kontaktinotot ja mahdolliset tapaamiset kuitenkin liian vakavasti. Olen itse kristitty, ja pyrin suhtautumaan tällaisia riskejä ottaviin miehiin kunnioituksella, vaikkei kiinnostus heräisikään. Ja kristittynä oleminen vaikuttaa myös siihen, että olen liikkeellä "tositarkoituksella" enkä valehtele statustani tms.

    Hyvä lääke näihin pulmiin olisi varmaan se, että ylipäätään tapaisimme enemmän ihmisiä. esim. harrastuksissa, yhteisöissä, tuttujen kautta jne... ja rohkenisimme kokeilla tutustumista ja kohtelisimme toisiamme hyvin näissä tilanteissa.
     
  2. Ujoa miestä kiittelisin minäkin avautumisesta. Nyt ehkä ymmärrän omaa ihastukseni kohdetta taas vähän paremmin. Kerronpa esimerkin viikonlopulta:

    Törmäsin ihanuuteen vahingossa viikonlopun shoppailureissulla. Törmätä kuvaa tilannetta hyvin, sillä pölähdimme kadunkulmauksessa nenäkkäin täysin sattumalta. Itse tietysti ilahduin ja sanoin iloisesti heihei. Mies puolestaan jäätyi täysin, ei katsonut päinkään ja sai hädin tuskin mutistua sanaa suustaan. Ja paahtoi saman tien täysillä eteenpäin. Niinpä jatkoin matkaani minäkin.

    Ihan ensireaktioni oli lievä suuttumus. Että johan on nyt hel**tti, kun ei voi edes kunnolla tervehtiä. Ja että mikä se kuvittelee olevansa, kun ei voi puhua mitään työpaikan ulkopuolella. Ja että luuleeko se todellakin olevansa niin vastustamaton, että rupeaisin heti sitä ahdistelemaan.

    Mutta jotenkin olen nyt saanut itseni ajattelemaan (voin olla vääräsäkin), että miesparalla meni yllätystörmäyksessä pasmat täysin sekaisin. Ja että hän koki helpommaksi vaihtoehdoksi pakenemisen. Ja ettei hän ehkä kuitenkaan ylenkatsonut minua kylmällä suhtautumisellaan, vaan kyse oli ennemminkin ujoudesta; siitä, ettei pystynyt mihinkään muuhun ratkaisuun. Töissä se jutusteleminen on ehkä helpompaa, kun siellä törmäilyyn pystyy henkisesti varautumaan.

    Mitä on ujo mies mieltä? Kuinka toivoton tilanteeni on...
     
  3. Tuo kuulostaa hassulta, mutta silti niin tutulta. Pasmat menee sekaisin, ja ei keksi yhtäkkiä mitään "järkevää" sanottavaa. Tiedän tunteen. Ihan kuin olisi kala kuivalla maalla. Se on hyvin mahdollista, että mies on mennyt hämilleen, ja sen seurauksena tehnyt kyseisen "sijaistoiminnon". Itsekin on tullut "murahdeltua", kun on mennyt yhtäkkiä riittävän hämilleen.

    Näkisin, että toivoa on ei ole vielä menetetty. Ainakin itse koen tärkeäksi luottamuksen syntymisen. Sen jälkeen asiat alkavat yleensä sujua omalla painollaan, ellei kyseessä ole tosi ujo tapaus...

    Edellä mainittu ei ole yleispätevä vastaus, vaan lähinnä omakohtaisten kokemusten pohjalta.
     
  4. Minä olen sitä mieltä että miehen käytös nimenomaan kertoo siitä että hänellä on tunteita ja toiveita sinun suhteesi. Jos hän ei ole kuitenkaan muuten ihan toivottoman ujo kaikissa tilanteissa, tuollainen käytös kertoo minusta nimenomaan siitä että tapaamisellasi oli häneen suuri vaikutus. Se vain purkautui ihan toisella tavlla kuin sinä odotit. Luultavasti hän itsekin on sen jälkeen ollut epätoivoinen kun toimi ihan päinvastoin kuin olisi halunnut. Saisitko mitenkään aikaan sellaista tapaamistilannetta jossa olisitte ihan rauhassa kaksistaan niin että miehen ei tarvitse pelätä että kukaan ulkopuolinen näkee teidät yhdessä. Tapaamisen pitäisi myös olla ennakkoon suunniteltu mutta ei kuitenkaan mitenkään liikaa odotuksia ja paineita luova. Kuulostaa ehkä vähän vaikealta mutta voi olla vaivan arvoinen. Itse myös muistan hyvin ajan kun en ymmärtänyt kenenkään naisen olevan minusta kiinnostunut vaikka melkein rautalangasta väännettiin. Nyt kun itsetunto alkaa olla vähän paremmin kohdallaan, olen tajunnut nuo tilanteet ihan toisessa valossa. Silloin en vain voinut uskoa että kukaan olisi ihan oikeasti kiinnistunut minusta. No, nyt vuosia myöhemmin olen jo onnellisesti naimisissa ihanan naisen kanssa joten toivoa on kaikilla... Kerran vain tuli eteen tilanne jossa keräsin vihdoin rohkeuteni ja tein ihan oikean aloitteen. Vaati kyllä vähän kaverin "tuuppausta" viereltä että sain sen tehtyä. Se sitten olikin menoa...

     
  5. Kiitos vastauksestasi! Ja kyllä, luokittelisin ihastukseni nimen omaan luokkaan "toivottoman ujot". Hän on itsekin joskus kertonut, että jo esim. kaverien uudet tyttöystävät saavat hänet ihan paniikkiin. Samoin kaikkia juhlia yms.tilaisuuksia välttää kuin ruttoa, koska ei omien sanojensa mukaan "vaan osaa ja pysty". Töissä pystyy kyllä olemaan ihan "normaali" sen ammattiroolin turvin.

    Ja tuo kaksin oleminen on vähän ongelmallista, sillä jotenkin en vain uskalla pyytää häntä esim. kahville työpaikan ulkopuolelle. Pelkään, että joko olen liian päällekäyvä tai mikä pahempaa, olenkin tulkinnut kaikki pienet eleet mahdollisesta kiinnostumisesta päin puuta. Tai jos hän lähtisikin, niin olisiko edessä molemminpuolinen jäätyminen yms. kiusallista, joka sotkisi koko homman.

    Työmaallakaan emme koskaan onnistu olemaan pelkästään kahdestaan, koska työaikamme ovat vähän erilaiset. Eli kun itse tulen töihin, on mies ollut jo muutaman tunnin hommissa ja vastaavasti lähtee paria tuntia aikaisemmin. Muutaman kerran tällainen "säkä" on käynyt, ja niistä ensimmäisen sössin minä. Tuolloin en nimittäin ollut vielä ihastunut kyseiseen mieheen, joten hänen epämäräinen treffivihjailunsa meni ymmärrykseni ohi (ymmärsin kyllä jo samana iltana, että tyyppihän yritti ehdottaa treffejä). Niin ja sitten seuraavilla kerroille mies onkin ollut lähinnä kauhuissaan ja suurin piirtein juossut karkuun kahdenkeskisiä tilanteita, joten toista vastaavaa tilannetta (jolloin esim. minä olisin voinut esittää yhtä epäääräisen ja vihjailevan treffikutsun) ei ole tullut.
     

  6. Miten olisi ihan nykyaikaisesti tekstiviesti jossa ehdottaisit tapaamista? Siinä ei ole pakko vastata heti joten tilanne ei tule niin yllättäen. Ja jos tapaaminen onnistuu niin älä hämäänny vaikka hän olisikin aluksi aika jäässä. Jutustele itse niitä näitä äläkä tee hänen hiljaisuudestaan suurta numeroa. Äläkä pety vaikka ensimmäinen tapaaminen menisikin aika lailla yksinpuheluksi. Tee selväksi että haluat tavata uudestaankin niin hän tajuaa että pidät hänestä vaikka hän jännittääkin. Eiköhän mies avaudu kunhan pääsee pahimman hämmästyksen ohi.
     
  7. Aiemmista teksteistä tuli itselleni sellainen vaikutelma, että ko. ujo mies onkin oikeasti varattu ja kokee ihastumisesi tungettelevana, mutta jos hän olikin vihjanut treffeistä, hän lienee vapaa ja voikin olla kiinnostunut. Miehethän yleensä ovat itse aloitteellisia ja helpohkosti tulkittavia (jos ovat kiinnostuneita, ilmaisevat sen kyllä). Itse tosin olen huono tulkitsemaan ihmisten ajatuksia (vaikka olenkin nainen) ja ajattelen asiat varmuuden vuoksi itseni kannalta kaikkein pessimistisimmällä tavalla jne.
     
  8. Ele Ganssi Vierailija



    Miehethän yleensä ovat itse aloitteellisia ja helpohkosti tulkittavia (jos ovat kiinnostuneita, ilmaisevat sen kyllä).[/quote]

    Niin minäkin olen ajatellut, minkä taisinkin jo aikaisemmin sanoa. Niinpä onkin jännä, että kokee tulevansa naisena "torjutuksi", vaikka mitään ei ole tapahtunut - siis saa naisena kolauksen juuri siksi että mitään ei ihastuksen kohteen suunnasta tapahdu... se järkyttää melkein samoin kuin suora ei....... jos itse olisi kiinnostunut....

    Olisi muuten mielenkiintoista tietää, kuinka alkuperäisen kirjoittajan tarinassa käy...
     
  9. Ele Ganssi Vierailija

    Lähetettyäni miehelle viestin tunteistani sain lopulta vastauksen, joka oli ei.

    Eleganssi sai pienen kolauksen... Itse asiassa vastaus sinänsä on ok, mutta toisaalta harmittaa, että menin "ottamaan ohjat omiin käsiin". Tästä tilanteesta ei enää pääse taaksepäin, eli tehtyä ei saa tekemättömäksi. Tämäkin vaihtoehto on aina olemassa, jos toisen tunteista ei ole tietoa.

    Ainoa mikä mietityttää on se, miltä tuntuisi nyt törmätä ko. mieheen, kun tunteeni on paljastettu. Ihastukseni kohde asuu kaukana minusta, mutta pidän hyvin mahdollisena, että tapaamme vielä. Silloin minulta kysytäänkin lujuutta, ettei oma häpeän tunne häiritse mahdollista kanssakäymistä. Koska mies vaikutti ujolta, on kenties todennäköistä, että emme keskustele asiasta sen kummemmin. Joka tapauksessa nyt molemmat tietävät missä mennään, ja voin minäkin siirtyä "eteenpäin".

    Haluan toivottaa hyvää jatkoa kaikille keskusteluun osallistuneille!
     
  10. Abigor Vierailija


    No, toisaalta, mieti näin päin että olisit ehkä kuitenkin katunut lopun ikääsi jos et olisi tehnyt asialle jotain.
     
  11. Ujo_mies Vierailija

    Itse olen vuosien varrella jättänyt käytännössä aina aloitteet tekemättä. Aina on kuitenkin jäänyt vaivaamaan että olisko joku joskus sanonut kyllä vaikka toisaalta olin varma että vastaus olis ollu ei. No viime kesänä sitten tuli taas mahdollisuus. Tällä kertaa sain kerrottua tunteistani. Vastaus oli se... ei. Alkuun harmitti ja nolotti, mutta nyt jälkikäteen ajatellessa, vaikka tilanne epäonnistumisen takia harmittaakin, niin olen aivan älyttömän tyytyväinen että sain tehtyä aloitteen. Ei tarvitse loppuelämää olla epätietoisuudessa.

    Jotenkin tuntuu että sitä ei-vastausta etukäteen pelkää, koska sitten tietää että hommasta ei tule mitään. Mahdollisuus ja toivo häviää. Ei voi enää haaveilla ja uneksia siitä mahdollisuudesta. Kuintenkin nyt olen sitä mieltä, että parempi on tietää, sillä se ainainen jälkikäteen katuminen alkaa syömään vuosien jälkeen niin kovaa sisältä päin. Varsinkin jos niitä käyttämättömiä tilaisuuksia alkaa kasaantumaan.
     
  12. Himskatti Vierailija

    Minua kyllä ihmetyttää, miten saamattomia nössöjä sitä osataankin olla. Jos ihastus on tuota luokkaa kuin ep kertoo, keksisin kyllä keinot selvittää tilanne ujoimmankin kaverin kanssa.

    Jos silmiin katsok´minen ei kerro totuutta eikä auta, on myös kosketus. Kevyt, tunkeilematon ja sievä. Kysyäkin toisen elämäntilannetta voi monella hienotunteisella tavalla ja kertomaan siitä, että pidän sinusta. Kyllä niitä merkkejä pystyy antamaan, mutta siinä joutuu laittamaan itsensä alttiiksi torjumiselle. Se kai teidän suurin ongelmanne on?

    Tulee mieleeni kyllä sellainenkin vaihtoehto, että toinen on ehkä muuta kuin ujo. Ts. hän on varattu muodossa tai toisessa, työpaikalla vain ei tiedetä sitä.

    Mukava, hienotunteinen ja lämmin lähestymistapa toiseen ihmiseen auttaa avautumisessa. Kysyäkin saa, nätisti ja lempeästi, mistä toinen elämässään pitää.
     
  13. Pe Vierailija

    Siinähän on se, että itselläkin on ylivoimaisesti hankalinta puhua ja luoda katse juuri ''sille''.
    Se vaan on joku pelko että möhlii kaiken tjsp.
     
  14. Samaa minäkin epäilen.

    Nytkin kuumottaa vietävästi, mutta se johtuu 39 asteen kuumeesta. Heipparallaa ja hyvät yöt. Nyt mate...

     
  15. duratska Uusi jäsen

    liittynyt:
    23.12.2008
    Viestejä:
    2
    Saadut tykkäykset:
    0
    Minulla on myös tämä ujo piimä ongelma.
    Mutta suurempi ongelma on se, että hän on 21 vuotta nuorempi. Hän on 29 ja kiinnostunut minusta, varmasti. En kuitenkaan usko, että hän haluaa suhdetta enkä minäkään sitä, mutta jotain kuitenkin. Aion kertoa hänelle, että tykkään, koska tiedän että emme enää näe tietyn päivämäärän jälkeen. Ihan sama, mitä hän vastaa. Olen sitä mieltä, että hänelle tekee hyvää tietää voivansa olevan naisten ihastumisen kohde. Luulen, että se rohkaisee häntä tulevissa ihmissuhteissa.
    Duratska
     
  16. Kinnetta_ Vierailija

    Minulle sattui selvästi kiinnostunut mies. Miehen kaveritkin rohkaisivat minua. Mies oli ujohko, mutta kuitenkin itseluottamusta. Ihmettelin, kun homma eteni niin hitaasti ja välillä mitään ei tapahtunut. Ei kuitenkaan torjunnankaan merkkejä. Kysyin asiaa suoraan meilillä muiden työasioiden puitteissa. Kuinka ollakaan, mies sanoi, että seurustelee. Hän kuitenkin vältteli tuomasta asiaa esiin julkisesti. Kuulin myöhemmin, ettei nainen ollut hänelle alun alkaenkaan se oikea ja suhde veteli viimeisiään, mutta kesti noin vuoden vielä ihastumisemme jälkeen. Miehellä ei ollut yleisesti ns. haku päällä, mutta minut tavattuaan hän vain ihastui.

     
  17. Kinsetta_ Vierailija

    Ystävättärelle (kaunis, fiksu ja älykäs nainen) sattui työssä vastaava tilanne. Ero tässä oli omaan äskeiseen tarinaani siinä, että kun minun ihastukseni oli molemminpuolista, aitoa (mies jopa kahdenkesken punasteli ja änkytti söpösti!), oli tämä ystävän ihastus sellainen "veit jalat alta"-tyyppi, komea hurmuri. Tyylikäs ja metroseksuaali maailmanmatkaaja. Miehessä oli sen verran biseksuaalin vikaa, että oli nuoruudessaan ollut jopa kihloissa naisen kanssa. Hänet nähdessään lähes 100% naisista tulkitsi hänet ehdottomasti heteroksi. Hän nautti siitä, että häneen ihastuttiin. Vaikka hän oli mielenkiintoinen persoona, meni heillä lopulta sukset ristiin, koska nainen koki, että häntä kuitenkin osittain tietoisesti johdettiin harhaan ja annettiin ymmärtää muuta.
     
  18. hrmmmm Vierailija



    <Muutaman kerran tällainen "säkä" on käynyt, ja niistä ensimmäisen sössin minä. Tuolloin en nimittäin ollut vielä ihastunut kyseiseen mieheen, joten hänen epämäräinen treffivihjailunsa meni ymmärrykseni ohi (ymmärsin kyllä jo samana iltana, että tyyppihän yritti ehdottaa treffejä). Niin ja sitten seuraavilla kerroille mies onkin ollut lähinnä kauhuissaan ja suurin piirtein juossut karkuun kahdenkeskisiä tilanteita, joten toista vastaavaa tilannetta (jolloin esim. minä olisin voinut esittää yhtä epäääräisen ja vihjailevan treffikutsun) ei ole tullut.[/quote]>

    siinähän se tulikin, jos mies sai sulta tavallaan pakit, eli treffikutsu meni mönkään niin ei uskalla enää mitään vaan pelkää että taas käy samoin.
    jos nyt ap. vielä haluaa miehen kannattaisi kutsua vaikka kävelylenkille, mies vaikuttaa ei-sosiaaliselta vaikka töissä sosiaalinen onkin. eli ei mihinkään kahville eikä ihmispaljouteen.
    ellei sitten ole varattu?
     
  19. Kas vain, viime syksynä aloittamani ketju on taas pompsahtanut pintaan. No, kerrottakoon sitten vähän päivitystä kuvioon:

    Pistin loppuvuodesta vähän isomman vaihteen päälle, ja vihjailin miehelle vähän selvemmin kiinnostuksestani. seurauksena oli selvä panikoituminen ja viileneminen, joten laitoin hommalle stopin ja päätin pakottaa itseni irti ihastuksesta. Hommaa helpotti firman yt-kuviot, jonka seurauksena päädyimme eri osastoille ja näimme siksi huomattavasti vähemmän.

    Pitkään menikin erittäin hyvin: En vältellyt miestä, mutta en myöskään itse hakenut mitään kontaktia. Hissukseen onnistuin myös tappamaan tunteitani, ja ennen pitkää ne laimenivat ja kuihtuivat liki olemattomiin. Rupesin myös taas katselemaan vähän muitakin miehiä ja aloitin jopa deittailun. Valitettavasti vain kukaan ei ole ainakaan tähän mennessä kolahtanut tippaakaan.

    Tunteitteni laimenemisella on kuitenkin ollut vähän hassuja seuraamuksia, eli mies rupesi kevään tullen itse hakemaan enemmän kontaktia. Hän lähettelee usein esim. s-postilinkkejä, joille tietää minun nauravan, tuo pieniä lahjoja työpöydälleni ja tulee juttusille aina kun vain voi. Ja jopa eräs työkaverini kerran ihmetteli, että miten tämä muutoin niin hiljainen ja vetäytyvä mies suorastaan säteilee silloin, kun hän tulee juttelemaan kanssani. Eli ei hänen suhtautumisensa minuun mielestäni mitään tavanomaista työtoveruutta ole.

    Yritän kuitenkin pitää pääni kylmänä, sillä jos mies olisi OIKEASTI ihastunut minuun, niin jotain tapahtuisi, eikä hän siis olisi juossut lähestymispyrkimyksiäni karkuun. Tunteiden kurissapitäminen on vain todella, todella vaikeaa, kun toinen tuntuu monilla tasoilla juuri siltä oikealta. Siitä olen kuitenkin satavarma, että hänellä ei ole tyttö/poikaystävää.

    Mutta se tä'ytyy kaikesta huolimatta sanoa, että on tästä seurannut jotain hyvääkin. Mies on saanut selvästi enemmän itseluottamusta, eikä ole enää ihan niin toivottoman ujo kuin aiemmin. Sen ovat huomanneet muutkin. Eli ehkä minä en ole hänelle The One, mutta ainakin olen onnistunut avaamaan joitakin lukkoja, ja se on jo paljon se.

    Enää en jaksa uskoa, että tästä koskaan kehittyy mitään. Ehkä mies ei edes halua naista elämäänsä, vaan haluaa mielummin pysytellä yksin. Ainoa tehtäväni on siis enää se, että yritän hallita tunteeni ja totuttelen ajatukseen, että en saa häneltä muuta kuin ystävyyttä ja työtoveruutta.



     
  20. vadelmavene Vierailija

    Luin tämän ketjun ekaa kertaa vasta nyt, ja mielenkiintoista juttua teillä on ollut. Mielestäni ansaitset reilut olalletaputukset rohkeudestasi ottaa aloite tuohon ujoon mieheen. Sillähän oli selvästi positiiviset vaikutukset, monella tasolla. Suhtautumisesi oli/on tosi upeaa, ja on hienoa huomata tuollainen jalo suhtautautumistapa toiseen ihmiseen.

    Ja jos lähtisin arvuuttelemaan, niin voisin arvata että teidän juttunne ei ollut vielä tässä. Mutta se jää sinun ja hänen käsikirjoitettavaksi :) Upeaa kesää sinulle!!
     
  21. Veeruska98765 Vierailija

    Mikset alkuperänen päästämiestä piinasta ja ehdota jotain "kaverillista" työn ulkopuolella? "Oletko käynyt siellä uudessa biljardi/minigolf/tennispaikassa? Sitä on kehuttu kovin. Lähtisitkö viikonoppuna seurakseni sinne?"
    Vaikka mies on pääsemässä uoudestaan, hänellä menee ainakin vuosi, nnen kui uskaltaa ehdottaa sinulle mitään. Siänähän olet se sosiaalinen osapuoli, ota härkää sarvista.
     
  22. Ujo mies Vierailija

    Kyllä voi. Itse olen nuori mies ja ihastunut yhteen 2 vuotta vanhempaan naiseen ja olemme flirttailleet, hymyilleet ja tehty kivaa toisillemme ja tällein, mutta siihen se onkin jäänyt. Pelkään eniten aloitteen tekemisessä sitä että toinen ei olisikaan kiinnostunut ja sitten sitä, että jos on kiinnostunut niin ei keksisi mitään juteltavaa.
     
  23. Mies_82 Vierailija

    Ei sen aloitteen tekeminen ole useimmille miehille helppoa. Voi olla sitä vaikeampaa, mitä enemmän pitää toisesta. Pelkona siinä on torjutuksi tuleminen ja itsetunnon lasku. Joskus on helpompaa vain olla ottamatta sitä riskiä.

    Joskus olen lukenut, että erittäin kauniit naiset saavat jopa paljon vähemmän lähestymisyrityksiä, kuin tavallisemman näköiset. Syynä se, että miehet luulevat kauniiden olevan tavoittelemattomia tavalliselle miehelle. Siis luulevat, että eivät kelpaisi.

    Ei ole sellaista sääntöä, että miehen tulee tehdä aloite. Ehkä oli joskus muinoin ja vielä nykyäänkin yleensä mies tekee aloitteen. Naisten ei silti pidä sen seikan taakse piiloutua. Minusta se silmiin katsominen ja hymyily ei riitä mihinkään. Monet tekevät niin, vaikka eivät olisikaan kiinnostuneita.

    Pyytäkää kahville tms.
     
  24. Mies_82 Vierailija

    Tee teille molemmille palvelus ja lopeta ujouden käyttäminen verukkeena saamattomuuteen tämän naisen suhteen. Jos et etene, niin katselet hänen kohta menevän jonkun toisen matkaan ja jäät voivottelemaan kohtaloasi.

    Suunnittele valmiiksi mitä teet ja miten teet. Jos tiedät mitä teet, niin hermoilet vähemmän sen suhteen, että et tiedä mitä sanoa jne.

    Kun tapaat hänet mieti mitä teillä on yhteistä juuri sillä hetkellä siinä paikassa. Kysy avoimia (pitkän vastauksen vaativia) kysymyksiä. Esim: "Mitä mieltä olet X asiasta" Elä kysy koskaan kyllä/ei kysymyksiä kuten: "Pidätkö X asiasta". Kun saat vastauksen kuuntele se tarkasti ja esitä jatkokysymyksiä, niin toinen huomaa, että kuuntelit kiinnostuneena.

    Jos kuitenkin olette jo jutelleet paljonkin, niin unohda tuo ja siirry ehdottamaan jonkinlaista tapaamista. Esim kahville tms. Kysyessä ole mahdollisimman suora ja käskymuoto on hyvä. Esim. sanot, että "lähdetään kahville." Ei "haluaisitko lähteä kahville". Samoin numeroa pyytäessä. Ojenna kännykkä ja sano "tässä, anna puh. numerosi, niin soitan sinulle ja tavataan joskus". Ei näin: "antaisitko/saisinko puh. numerosi..."

    Anna mennä vaan. Jos ei onnistu, niin tulipahan nähtyä. Jos teit sen tarpeeksi pokkana ja kylmähermoisesti, niin ei se nolota edes jälkeenpäin.
     
  25. Mies_82 Vierailija

    Pari asiaa unohtui vielä. Mietit liikaa teetkö jotain tyhmää. Nainen yleensä on niin keskittynyt siihen miltä hän vaikuttaa, ettei edes huomaa jos itse vähän mokailet. Tai sitten se on jopa hänelle helpotus, kun kehtaa itsekin olla ihminen vikoineen kaikkineen.

    Toisekseen, sanottavaa tärkeämpää on se kuinka sen sanot. Eli hymyä, positiivisuutta, rauhallisuutta. Noilla eväillä voi sanoa melkein mitä vain ja se tulkitaan hyvin. Se on parempi, kuin hyvin puhuminen myrtsinä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti