Hae Anna.fi-sivustolta

Ulkokoiran elämä

Viestiketju osiossa 'Lemmikit' , käynnistäjänä kiinnostunut kyselijä, 05.06.2007.

  1. Minun käy aina sääliksi nähdessäni, kun koira elää elämänsä lähinnä häkissä tai narun jatkona pihalla, usein vielä täysin vailla lajitoverin seuraa. Siinä se räksyttää aikansa kuluksi ja odottaa, että joku sitä muistaisi joskus tervehtiä. Varsinkin talvella ja syksyn sateissa voi olo olla melko ankea. Tai mistäpä minä koiran sielunelämästä tiedän, mutta näin kuitenkin uskon. Jotkut koirat pääsevät metsälle, mutta tätä iloakaan ei kovin kauaa vuodessa kestä.

    Onko teillä ulkokoiraa ja jos on, niin miksi olette tähän ratkaisuun päätyneet? Miten yritätte pitää koiran/koirien elämänlaatua yllä? Kuinka usein käytätte lenkillä ja ylipäätään huomioitte? Pääseekö koira milloinkaan sisälle? Millainen koppi sillä on?

    En halua provosoida, vaan haluan opetella ymmärtämään ulkokoiran omistajan näkökulmaa.
     
  2. Et.. Vierailija

    ..varmasti halua provosoida, mutta mieleeni silti tulee tapaus, jossa hyvää tarkoittava (?) eläintenystävä soitti säännöllisesti eläinsuojeluun, koska naapurin koirat olivat talvipakkasilla ulkona kylmässä, parat. Valitettavasti nuo vain olivat hyskyjä (oikeinkirjoitus?), jotka eivät pahimmassakaan viimassa sisällä viihtyneet.
     
  3. vanhemmilla oli Vierailija

    Vanhemmilla oli "puoliulkokoira". Äidillä ja isällä on iso tontti, joten koiran juoksunaru oli erittäin pitkä. Koppi sillä tehty ulkorakennukseen niin, että ulkorakennuksen (vanhaan puuvajaan) seinään tehtiin ovi ja sisäpuolelle sitten rakennettiin iso koppi, jonka pehmusteet vaihdettiin säännöllisesti.

    Koiran kanssa käytiin säännöllisesti lenkillä, eikä se räksyttänyt koskaan, joskus muisti ilmoittaa, jos vieraita tuli.

    Miksikö tähän ulkokoira-ratkaisuun päädyttiin? Koiralla oli niin paksu turkki (sekarotuinen, New Foundlandin koiraa ja jotakin muuta), että se kohteliaisuudesta tuli sisään, kun oikein maaniteltiin, mutta melko pian se halusi ulos.

    Koira kuoli 14:n vuoden ikäisenä muutama vuosi takaperin.
     
  4. Kahvi Uusi jäsen

    liittynyt:
    30.11.2006
    Viestejä:
    242
    Saadut tykkäykset:
    0
    Luulen, että koira viihtyvät parhaiten ulkona. Itselläni on terrieri ja välillä harmittaa, että se "joutuu" asumaan kerrostalossa. Vaikka se voi hyvin eikä kerrostaloelämä sitä mitenkään stressaa, niin välillä ajattelen, että sillä olisi varmaan hauskempaa jos saisi olla ulkona koko päivän. Jos asuisimme omakotitalossa tai jos meillä olisi oma piha niin ovi olisi varmaan aina auki niin, että se saisi olla ulkona/sisällä niinkuin sitä huvittaa. Mökilläkin se on ulkona aamu kahdeksasta siihen asti kunnes mennään nukkumaan.
    Koiramme ei kuitenkaan ole ns ulkokoira kuten huskyt ovat, joten öitä en pitäisi sitä ulkona kesälläkään, vaikka varmaan pärjäisikin.
     
  5. Surkeeta on Vierailija

    Ap ei varmaankaan tarkoittanut koiraa, joka voi valita olinpaikkansa.

    Maalla on tapana pitää ulkotarhassa kaikenlaisia koiria, aika harvat on huskyjä tms. Tuttavani lyhytturkkinen ajokoira asuu kesät talvet ulkona. Se kuulemma haisee pahalle.
     
  6. Mukava kun on tullut asiallisia, asiaa valaisevia vastauksia.

    Tosiaan, en tullut ajatelleeksi, että varsinkin paksuturkkiset koirat voivat ihan aidosti haluta olla vain ulkona. Ymmärrän oikein hyvin sen, että toimitaan koiran ehdoilla ja tämän vuoksi pidetään sitä vain ulkona. Tässäkin tosin huolettaa se, että saako ulkokoira tarpeeksi huomiota, sillä onhan selvää, että sisällä asuvaa koiraa voi rapsutella ja huomioida ihan eri tavalla, siinä oman elämisen ja touhuamisen sivussa.

    Mutta onko hyvää syytä pitää koiraa ulkona, jos se itse viihtyisi hyvin myös sisällä? Esim. monet suomenpystykorvat pystyisivät varmaan hyvin olemaan sisällä turkkinsa puolesta? Varmaan keväästä syksyyn voi hyvin pitää maaseudulla koiraansa pihalla päivät pitkät ilmojen salliessa, mutta minusta tuntuu, että tällaisenkin koiran pitäisi päästä yöksi ihmisen luo sisälle, saati että talvella en sitä laittaisi ulos päiväksi, jos se ei itse sitä todella halua.
    Onhan koira laumaeläin, joten ainakaan ainoaa koiraa en itse raaskisi pitää koko aikaa ulkona, erossa laumastaan.

    Vai onko se, että jatkuvasti ulkona oleva koira jotenkin kärsii osastaan, ihan vain omassa päässäni?

    Entäs sitten se, että kun jotkut sanovat koiriensa olevan vain metsästyskoiria, joten niitä ei voi päästää sisälle, ettei niiden vietti katoa? Onko tämä asiallinen ja todellinen peruste?
     
  7. ap. Vierailija

    Tämä kyllä kuulostaa melko ikävältä :( Ja perustekin on ihan naurettava.

    Miten muuten suomenpystykorva kestää pakkasta? Täällä päin niitä on häkeissä pihoilla aika paljon, ja kyllä ne siellä ovat talvetkin. Ehkä kovimmilla pakkasilla otetaan jotkut sisälle.
    Harmittaa myös se, että en muista usein nähneeni niitä ulkoilutettavan, kun taas parin naapurin ns. sisäkoirat näen lenkillä harva se päivä.
     
  8. vanhemmilla oli Vierailija

    Meillä ainakin oli lähes aina joku ulkona, yleensä isä (maalaistalon isäntä kun on) ja koira puuhasteli siinä kaikkea mukana, eli sisällä se olisi ollut enemmän yksin. Me lapset aina "vinguttiin", että otetaan koira sisään ja tosiaan se "kohteliaisuudesta" tuli kyllä käymään sisällä, mutta ei pitkään suostunut olemaan muuta kuin kovilla pakkasilla talvella ja ukonilmalla kesällä. Myös uimassa se rakasti käydä ja tykkäsi "vetää" meitä lapsia perässään vedessä eli koira ui ja me "roikuttiin" kiinni kaulassa. Lisäksi ulkona sillä oil seurana sen paras kaveri eli kissa. Kissa tosin suostui joskus tulemaan sisäänkin. Kissa kuoli hieman koiraa aikaisemmin 18 vuoden kypsässä iässä.

    Metsästyskoirista ei ole kokemusta minulla, sisareni asuu edelleen siellä maalla ja heillä on metsästyskoiria kaksi (kettuterrieri ja ajokoira) ja ne ainakin ovat molemmat sisällä silloin kun haluavat, mutta osaavat silti myös metsästyksessä olla mukana.
     
  9. Tarhikset Vierailija

    Sääliksihän se käy, onhan koira kuitenkin laumaeläin. Meillä asui naapurissa perhe, joka otti bernhardinkoiran. Koiran osa oli olla juoksulangassa pihalla, siellä se yleensä istui portaiden alapäässä ja tuijotti herkeämättä ulko-ovea. Syksyn tullen se oli ihan kurainen ja likainen. Sillä oli pieni lämmittämätön koppi.

    Eläinsuojeluvalvoja kävi perheen kanssa juttelemassa ja tulivat siihen lopputulemaan, että valvoja vei koiran. Perhe ei halunnut kuolaavaa ja karvaavaa ja kuraista koiraa sisälle.

    Maaseudulla on paljon pihakoiria, osa tarkoissa, osa langan jatkona. En ole koskaan ymmärtänyt tällaista koiranpitoa. Syitä tarhaukseen tietysti kysyttäessä löytyy paljonkin. Onhan se helpompaa emännälle, kun ei tarvitse kuurata lattioita, mutta en usko että koira on onnellinen pelkästään tarhakoirana.
     
  10. Vanha katuja Vierailija

    Meidän perheessä oli joskus sekarotuinen, hyvin paksuturkkinen koira, joka kasvoi ja kasvoi. Alkuun sen piti olla puoliksi kääpiölassie.Me emme kukaanymmärtäneet korista mitään ja koira oli aina ulkona narun päässä. Oli sillä styrox-koppi, mutta se söi aina ne seinät. Se oli niin ihmisten perään, että vieläkin tekee pahaa, mutta pihalla se vaan sai olla.
    Sisällä se oli aivan onnessaan, ei tienyt mitä olisi tehnyt kun hetkeksi pääsi.Äidin mielestä se sotki ja niin tietty sotkikin. Se söi vaikka kiviä ja aina kaiken. Sille annettiin ruoanloppouja satunnaisesti, vettä ehkä oli aina, paitsi se talvella usein jäätyi. Ei se paljon haukkunut. Lopulta se onneksi annettin eräälle yksinäiselle ihmiselle, joka piti sitä hyvin.
    Vaikka jutusta on paljon aikaa ja olin lapsi, tajusin, ettei koiraa hoideta hyvin. Omatunto kolkuttaa vieläkin, että kyllä näitä hylättyjä koiria on paljon.Vieläkin muistan sen anovat silmät. Kun lapset lähtivät sisälle, sekin olisi halunnut.
    Hyvä, että otit asian esille. Kiitos aloittajalle.
     
  11. ap. Vierailija

    ^Kiitos viestistäsi. Siitä tuli hyvin surullinen olo, mutta se sai minut myös iloiseksi siitä, että olet itse nämä epäkohdat havainnut, etkä varmaankaan tee omassa elämässäsi samoja virheitä. Omassakin lapsuudessani vanhempieni eläintenpidossa oli suuria epäkohtia, sillä kissat kuolivat jatkuvasti autojen alle, niitä ei rokotettu tai leikattu, eikä niille syötetty oikeaa ruokaa. Myös teini-iässä mankumani kani sai kököttää suurimman osan elämästään yksin häkissään, kun sitä ei voinut sisälle ottaa, enkä jaksanut sitä ulkona kauaa silitellä. Näistä asioista on vieläkin todella paha mieli, mutta olenpahan ainakin oppinut läksyni, kantapään kautta.
     
  12. Kahvi Uusi jäsen

    liittynyt:
    30.11.2006
    Viestejä:
    242
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ennen vanhaa koirilla ja kissoilla oli hiukan eri merkitys kuin nykyään. Silloin ne olivat mattimeikäläisten hyötyeläimiä (kissat rottia varten ja koirat metsästystä tai vahtimista varten) tai aatelisten tyynynkoristeita. Nykyään niitä pidetään enemmän arvossa mikä on mielestäni hienoa, sillä jokainen tietää, että eläimelläkin on tunteet olivat ne kuinka alkeelliset tahansa.
    Koska koiria on nykyään laidasta laitaan niin täytyy hankkijan tarkkaan miettiä millaisen koiran hankkii. Sisällä viihtyvä lenkkeilyä inhoavan ei kannata hankkia esim saksanpaimenkoiraa, eikä paljon ulkona liikkuva juoksua harrastavan hankkia mopsia (näin yleisesti). Koiran tarkoitusperä ja ulkoinen olemus pitää myös ottaa huomioon. Juuri paksuturkkiset koirat joiden alkuperäinen tarkoitus on ollut esim vahtia lampaita (vaikka maremmano abbruzzese) ei viihdy sisätiloissa eikä kerrostalossa. Se tarvitsee tilaa vahtia eikä välitä kylmästä vaan viihtyy kunnon tarhassa. Meillä oli sekarotuinen puoliksi maremmano koira joka sai aina sään salliessa oleskella pihalla niin paljon kuin halusi, mutta yöt se nukkui sisällä (vaikka ei sitä olisi häirinnyt ulkona nukkuminenkaan). Asuimme kerrostalossa pari vuotta, mutta siitä ei tullut mitään koiran kannalta. Paritalo pihalla olikin jo parempi vaihtoehto. Koska maremmano ei myöskään ole ns sosiaalinen rotu (kuten esim norfolkinterrieri mikä meillä nyt on) viihtyy se hyvin yksin ja voisi hyvinkin elää onnellisesti tarhassa.
    Oleellista on se, millainen tarha on, hoidetaanko koiraa, saako se myös tarhan ulkopuolella liikuntaa, saako se kunnon ruokaa ja puhdasta vettä, onko sillä rotuunsa nähden riittävästi virikkeitä.
    Tarhakoira ei välttämättä ole onneton. Monesti ovat onnellisempia kuin kerrostaloyksiöissä asuvat suuret "urheilulliset" rodut.
     
  13. Lissu8 Vierailija

    Kyllä ulkokoirien pito epäasiallisissa olosuhteissa on varsinkin Lapin syrjäseuduilla ihan todellinen eläinsuojeluongelma. Esimerkiksi ajokoiran pito talvipakkasilla lämmittämättömässä kopissa on sille aika tuskallista.
    Omassa lapsuudenkodissani on ulkokoiria. Ne saavat joka päivä ruokaa ja juomaa, niiden isot häkit on siistit ja ajokoiralla on iso kaksiosainen lämmitetty koppi. Laikallakin on iso koppi, muttei se juuri koskaan siellä ole.Mutta liikuntaa ja virikkeitä-niitä ne ei juuri saa metsästyskauden ulkopuolella.
    Vanhemmillanihan löytyy tietenkin vaikka mitä kaunista ja hyvää syytä sille, miksi koirat on häkissä, mutta tässä oikeat syyt:
    - Fyysinen laiskuus: häkkikoiraa ei ole pakko viedä lenkille. Se tarvitsee liikuntaa, mutta kun ei ole pakko, niin sitä ei lenkille viedä.
    - Henkinen laiskuus; häkkikoiraa ei tarvitse kouluttaa. Häkissä eläessään sen ei tarvitse osata niitä taitoja, joita sisäkoiralle on pakko opettaa, jotta sen kanssa elämä olisi siedettävää. Sisäkoiralla on myös pakko antaa jotain virikkeitä, tai se syö sohvan ja on levoton.
    - ulkokoira ei sotke sisätiloja, niin ettei tarvitse siivota yhtään sen useammin kuin koirattomissa perheissä.
    - vanhemmillani on parketti, jota suojellaan kuin viimiestä päivää. Villiintynyt koira (jota ei siis voi riehuttaa ulkona väsyneeksi, koska sitä ei ole koulutettu joten se ei pysy pihalla) naarmuttaa parkettia. Ja voi hyvän tähden, onhan se puupalikka siinä lattialla tietenkin tärkeämpi kuin elävän olennon tarve olla laumansa kanssa.
    - välinpitämättömyys. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun koira on häkissä, on yksi huolehdittava vähemmän. Ulkokoira voi sairastaa vaikka mitä pöpöjä eikä omistaja huomaa mitään. Se voi voida huonosti eikä omistaja huomaa. Jos se haukkuu hermostumistaan, sen voi hiljentää huutamalla. Taas on hiljaista ja koiran voi unohtaa. Helppoa ja nopeaa.

    Oma koirani on sisäkoira, ja sen kanssa eläminen on kuin eri maailmasta. Koskaan en voisi kuvitella laittavani sitä häkkiin yksin haukkumaan pidemmäksi aikaa. Suhde tähän koiraan on ihan eri kuin häkkikoiraan. Minustakin tuntuu usein pahalta ajatella, millaista elämää vanhempieni koirat elävät, mutta vanhempiaan on vaikea muuttaa.:(
     
  14. Suomenpystykorva Vierailija

    Riippuu ihan suomenpystykorvasta. Synnyinkotini suomenpystykorva nukkui ulkona - 30 asteen pakkasessa, vaikka sillä oli lämmin koppi vieressä. Sille tuli myös kuuma talossa ja viiden minuutin sisälläolon jälkeen se halusi ulos viileään ilmaan haistelemaan hajuja ja vartioimaan. Se meni koppiin yleensä kesäsateella.

    Suomenpystykorvan turkki eristää erittäin hyvin ja minulle tekee pahaa katsoa suomenpystykorvia, jotka ovat sisällä. Sisällä asuvat suomenpystykorvat tosin eivät vaihda niin paksuun talviturkkiin kuin ulkona asuvat suomenpystykorvat.

    Synnyinkotini suomenpystykorvaa lenkitettiin joka päivä ja sillä oli pitkä juoksulanka ja eristetty koppi. Metsälenkeillä koira päästettiin välillä irti. Toinen vanhemmistani myös työskenteli kotona, joten sillä oli aina seuraa ulkona.

    Maaseudulla ulkokoiralla on huomattava pelotevaikutus, eli rosvot kiertävät koirakodin kaukaa. Koira on vahti ja mahdollisesti auttaa metsästyksessä jne. Täällä itärajalla koirat tosin on nykyisin pakko pitää ulkorakennuksissa tai sisällä susien takia.

     
  15. Höh Vierailija

    Meillä oli sekarotuinen koira kun olin lapsi, asuttiin siis maalla omakotitalossa. Koira oli sisällä vain yöt ja tietysti kurjilla säillä muutenkin, eikä se sisällä päässyt kuin muutamaan huoneeseen. Eli suurin osa talosta oli koiralta kiellettyä aluetta.
    Aluksi koira oli pihalla juoksunarussa, mutta räksytti koko ajan, joten ei sitä siinä raaskittu pitää. Koira oppi alueensa rajat ja oli päivät pitkät ulkona vapaana, ei koskaan lähtenyt pois pihalta. Ehkä kerran päivässä koira vietiin viereiseen metsään, jossa tunnin verran juoksenteli. Sen kummemmin sitä ei koskaan lenkitetty, koska se vihasi hihnoja ja kaulapantoja, ei sillä siis ollut edes pantaa kaulassa.
    Tietenkään tätä ei voi verrata jatkuvasti narun jatkona tai häkissä elävään koiraan, olihan meidän koirallamme isohko piha-alue jossa liikkua ja paljon lapsia pihalla seurana useimmiten. Koiramme eli lähes 19-vuotiaaksi, jolloin pelkkää vanhuuttaan meni niin huonoon kuntoon että jouduttiin se lopettamaan. Koira myös söi lähes pelkkää kotiruokaa, eli samaa ruokaa kuin ihmisetkin. Monet nykyoppien mukaan koiriaan hoitavat ihmiset olisivat varmaan kauhuissaan tällaisesta koiran pidosta, mutta uskon kyllä että koiramme oli varsin tyytyväinen elämäänsä. Vaikka pääasiassa ulkokoira olikin. Kauhistelen kyllä itsekin niitä koiraraukkoja, jotka säällä kuin säällä räksyttävät pihalla narussa.
     
  16. Kolmen emäntä Vierailija

    Meidän perheessä asuu tiibetinmastiffi, akita ja nuorimmaisena bernhardi. Aamulenkin jälkeen koirat viettävät aikaa isossa tarhassa, tosin sään mukaan tietenkin. Sitten taas lenkille ja perheen pariin sisälle. Meillä on koko talo myös koirien käytössä eli karvoja ja kuolaa riittää. No, imuri ja moppi on keksitty. Koirat on kuitenkin osa meidän perhettä ja ansaitsevat elää sen mukaisesti.
     
  17. gia Vierailija

    Miten kukaan voi pitää ajokoiraa talvella kopissa jossa ei ole lämmitystä??!!? Ei jestas...

    Meillä on ollut lapsuudenkodissa ajokoiria häkkikoirina. Kopissa tietenkin lämmitys ja kylmällä kelillä aina otettiin koirat sisälle. Aamulla koirat laitettiin juoksunaruun, jotta saavat pyöriä siinä ihmisten lähellä. Koirat saivat olla myös pihalla irti tietenkin vaan silloin, kun joku on valvomassa. En koe että meillä olisi ulkokoirat mitenkään kärsineet, mutta uskon että sellaisia koiria varmasti on joiden elämä on täyttä tuskaa..

    Tuttumme piti ajokoiraansa niin huonosti, että jopa haimme heiltä koiran pois. Ei kuulemma kaivanneet.. Koira oli kesät talvet häkissä yksin ja kopissa ei mitään lämmitystä. Vettä ja ruokaa vietiin silloin kun muistettiin. Lenkille ei viety ja koira oli aina tuskaisen näköinen.
     
  18. pilkunnuolija :) Vierailija

    Kyllähän Suomessa saa ulkokoiria lainkin mukaan pitää. Siihen on laissa ja asetuksessa aivan selvät määräykset, millaiset olosuhteet ulkona elävällä koiralla tulee olla. Ja kaikista tärkein kriteeri on se, että koira on rodultaan ja luonteeltaan soveltuva ulkokoiraksi. Näitä siis ovat esim. arktiset pystykorvat, norjanharmaahirvikoira, karjalankarhukoira yms. Tarhan koolle, juoksulangan/narun pituudelle ja kopin ominaisuuksille on olemassa tarkat kriteerit. (Tosin sivuhuomautuksena on pakko todeta, että ne asetuksen antamat minimit on kyllä liian pienet!)

    Ei tietenkään voi yleistää, että kaikki ulkokoirat voisivat huonosti. Eiväthän kaikki sisäkoiratkaan voi hyvin. Mielestäni koiran pito on ok silloin, kun koiraa viedään säännöllisesti tarhastaan lenkille, sitä huomioidaan muutenkin, sen kanssa harrastetaan säännöllisesti (en tarkoita harrastamisella mitään järjestettyä, vaan sitä, että koiran kanssa touhutaan jotain mielekästä). Puhumattakaan siitä, että ylläpito ja perusterveydenhoito hoidetaan kunnolla. Kaikki tämä riippumatta siitä, elääkö koira ulkona vai sisällä. Mielestäni minkä tahansa eläimenpidon ohjenuorana tulisi olla olettamus, että eläimen pitopaikka ei ole sille vankila, vaan koti. Jokainen voi sitten lain ja asetuksen määräyksiä silmällä pitäen ja maalaisjärkeä käyttäen miettiä, mitä tarkoittaa koti.
     
  19. Suomenpystykorva Vierailija


    Muistattehan, että suomenpystykorva ja suomenajokoira ovat eri rotuja. Googlettakaa, niin saatte selville, että suomenpystykorvan turkki todellakin riittää ulkona olemiseen talvellakin.
     
  20. molli Vierailija

    Meillä koirat 4 kpl ovat irti pihassa lukuunottamatta metsästyskoiraa jolla tarha ja valvottuna irti.
     
  21. samaa mieltä Vierailija


    Olen kanssasi aivan samaa mieltä, ja pahinta ANNATTEKO KOIRALLENNE OLLENKAAN HUOMIOTA JA RAKKAUTTA?????
    Tosi sääli koiria jotka elää ulkona noin, kaiket päivät häkissä tain narun jatkona pihalla, tuo pitäsi jo kieltää sanon minä!
    Te jotka kohtelette koirianne tuolleen , istukaa itse joskus vaikka viikon tai mun puolesta koko elämänhne vaikka komerossa , niin saatte kokea mitä hallaa aiheutatte koirallenne!!!!!
    Tuollaiset ihmiset ei ansaitse koiraa!

    Englannissa tehty tieteellinen tutkimus tutkittu ja tosistettu , että eläimillä on enemmän tunteita ja empatiaa kuin ihmiset, ja että on vanhanaikaista vielä luulla että eläimillä ei ole tunteita!! elämetkin tuntee itsensä hylätyksi/ yksinäiseksi/ eläimetkin tarvitsee RAKKAUTTA JA HUOMIOTA, ja toisen eläimen seuraa!!! varsinkin kotieläimet! oli tutkimuksen tulos!

    ihmiset jotka sanoo " tuo on vain eläin' erehdytte pahasti!!! älkää te ikinä ota kotieläimiä!
     
  22. tuo on Vierailija

    Tuttumme piti ajokoiraansa niin huonosti, että jopa haimme heiltä koiran pois. Ei kuulemma kaivanneet.. Koira oli kesät talvet häkissä yksin ja kopissa ei mitään lämmitystä. Vettä ja ruokaa vietiin silloin kun muistettiin. Lenkille ei viety ja koira oli aina tuskaisen näköinen"

    Olipa inhottavaa luettevaa tutustasi...

    tuollaiset ihmiset pitäisi tappaa, tuo sadisti on eläin rääkkääjä!! kaikki eläinten rääkkääjät pitäisi TAPPAA ja heti!!
     
  23. mina Vierailija

    No maallako ku kulkee näitä muitakin eläimiä niin varmaan senkin takia koirat "haukkuu,räkyttää"
    ei sen takia, että olisivat masentuneita pihalla olemiseen. Kyllä koira pärjää ulkona kuhan on lämminkuiva koppi. Rapanen koira jää pihalle, ehkä parempi ku alat pesemään aina shampoolla ja koiralla alkaa kuivumaan iho ja hilseileen.. nämä on vain mun näkemys asiasta.
     
  24. mina Vierailija

    Kannattee muistaa ja pitää muistaa, koira on koira ei IHMINEN vaikka miten pukisit toppa/sadevaatteita. Moni koira nauttii ku saa olla häkissä tai narunnokassa ja raikkaassa puhtaassa ilmassa ku pienessä, isossa talossa pääsee pissalle ku omistaja vittiin ja jaksaa käyttää.
     
  25. harmittaa Vierailija

    Viime vuosisadalla, vanhuksia pidettiin kamareissa syytinkisopimuksilla ja kohtelu sen mukaan. Lapsia piestiin ja orjuutettiin, elämiä kohdeltiin aivan järkyttävävästi.

    Uskoin että meillä oltaisiin tultu tälle vuosisadalle ettei kukaan pidä koiraansa ulkona kettingin päässä.
    Sisareni naapurissa on tällainen idiootti, ja aina kun soitan hänelle koiraparka haukkuu tasutalla ja uikuttaa, minua inhottaa. Kun menen heille kylään tekisi mieli marssia sinne koiran pahoinpitelijän luokse, ja ottaa se koira pois, mutta en voi kun sisareni mies metsästää.

    Paikkakunnalla metsästys on yksi hupi, jota nämä idiootit harrastavat huvikseen, ei niillä mikään nälkä ole.
    Juuri nämä pitävät hyvin usein koiriaan ulkona häkeissä. En ikinä itse voisi jättää eläintä -30 asteen pakkaseen yöksi uikuttamaan, mutta sillä paikkakunnalla homma skulaa.

    En voisi asua siinä naapurissa päivääkään. Yleensä käyn siellä kesällä ja koira uikuttaa taas sääskien vuoksi, ympäri vuorokauden.

    Kai siellä joku eläinlääkärikin on, mutta taitaa olla korruptoinut tollo sekin, kuten koko kylän johto.
    Harmitaa vietävästi, kun välitän eläimistä mutta en tahdo puuttua toisten asioihin, koska he eivät voisi sitä ymmärtää.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti