Umpikujassa

["anonyymi"]

Pakko purkaa oloa ja kysyä neuvoja.

Ensimmäinen lapseni syntyi huhtikuussa, nyt siis reilun puolen vuode ikäinen.
Ollut suhteellisen kiltti. Tuntuu, että äitiys tuli minulle kuin puskista, rankkaa.

Ei niinkään rankkaa tämä äitiys olisi, ellei meidän talon rakennus projektimme olisi osunut
juuri yhtäaikaisesti tämän syntymän kanssa. Rakennus työllisti paljon odotettua enemmän,
ja mieheni halusi minut aina mukaan raksalle. Sitten sitä pikku nyytiä riepoteltiin millon
maatöihin, millon putken laittoon ja muuhun. Jälkikäteen ajateltuna hirveää. Toki
raksamme oli avaimet käteen projekti.

Nyt kun olemme asuneet kotona 2 kuukautta, ei tämä tunnu kodilta, kun on joutunut
niin paljon pikkusen kanssa täällä kuluttamaan sitä tärkeää aikaa, minkä olisin rakkaalle
lapselle halunnut antaa. Talo on muutenkin ollut pettymys, paljon reklamaatioita, joita en
jaksa enää hoitaa.

Lisäksi alan olemaan niin väsynyt, etten jaksa pyykätä, tiskata tai siivota. Mies käy päivät
töissä, ainut mitä jaksan tehdä on hoitaa vauva ja ruokkia mies.

Lainan takia itseni on pakko palata työelämään ja laittaa pienokainen hoitoon, sekin hir-
vittää.

TUntuu että on liian paljon ajatuksia ja liian paljon aikaa miettiä täällä kotona kaikkia.

 

[Turbojurpo]

Aaargh! Hiukkasen tekstinkäsittelyä ennen muualta kopioidun tekstin postausta, kiitos!

 

["anonyymi"]

Tietokoneemme näyttää kirjoittaessa tekstin jaon jotenkin hassusti, jonka vuoksi laitoin enterit ja tavutuksen.

 

[Turbojurpo]

Kirjoita yhteen pötköön vain, vaikka näyttäisikin hassulta. Tässä päässä se näyttää paremmalta kuin yhtäkkiä katkeavat virkkeet.

 

[3nyh]

Jostakin luin suosituksen, että isyysloma olisi hyvä ajoittaa johonkin vauvan 7-8kk iän paikkeille, koska silloin äidillä yleensä iskee väsymys. Alussa jaksaa usein ihan jo synnytyksen ja vauvan antamien endorfiinien ja fysiologisen äitiyden (jaksaa valvoa yms.) voimin suhteellisen hyvin.
Sinulla on varmaankin nyt tällainen vaihe muutenkin ja lisäksi stressi talon rakentamisen pahimmista vaiheesta laukeamassa.

Ei kannata pilata tätä päivää ja tulevaisuutta miettimällä viime kuukausia. Mieti, kuinka ihana lapsi sinulla on ja mitä ihanaa omassa kodissakin on. Ei hän ole kärsinyt siitä. Kaikki on ihan hyvin!

Juttele rohkeasti miehen kanssa tilanteesta ja tarvittaessa vaikka terveyskeskuksessa lääkärin kanssa. Älä jää väsymyksen kanssa yksin!

tsemppihali

 

["neljän äiti"]

Kuulostaa synyytytksne jälkeiseltä masennukselta. Meilä kans raksa osui vauva-aikaan, tosin kyseesä oli jo neljäns lapsi ja tehtiin talo lähes kokonaan itse. Mua välillä säälitti raahata vauvaa raksalle mut toisaalta hänestä on kehittynyt mitään pelkäämätön ja sosiaalinen tyyyppi, kun tottui jo raksalal kaikenlaisiin ääniin ym. turhaan olin huolissani. Muuton jälkeen mullekin iski väsymys, tuntui ettei jaksa enää mitään kun ei ollut ihan pakko. KAnnattaa puhua neuvolassa. Älä suotta stressaa töihin menoa vielä, kaikki aikanaan.

 

[-]

Heheheh... anteeksi... mutta, uuvuit talonrakennuksesta ja se oli avaimet käteen projekti??? Nauran siksi, että ellet itse ymmärrä, että masennuksesi ja väsymyksesi johtuu varmasti jostain muusta, kun talonrakennuksesta

 

["anonyymi"]

Neuvolassa otin asian puheeksi, sain psykologin vierailut kotiimme. Muuten ihan hyvä, mutta psykologi ei ole ollenkaan samalla aaltopituudella kanssani.

Synnytyksen jälkeen oloni oli todellakin "kuin elämäni kunnossa", synnytys oli helppo ja muutenkin kaikki vielä uutta ja ihmeellistä. Mies oli kotona ja tuttu asunto, jossa tavarat järjestyksessä.

Nyt tavarat on muuton jäljiltä kaaoksessa edelleen ja esimerkiksi uuvuttaa ajtus, että pitäisi lähteä etsimään talvikenkiä jostain laatikosta.

Paljon ajattelen aikaa, jolloin lasta ei ollut eikä rakentamista ollut päätetty. Miksi teimme hnäin?

Hyvä kuulla, että muutkin ovat rakentaneet vauvavaiheessa, ja selvinneet siitä.itsestä tuntuu uskomattomalta, etten tajunnut näiden kahden asian (rakentaminen ja vauva) suurta työmäärää.

 

["anonyymi"]

Kyllä rakentamisella on oma vaikutuksensa. Avaimet käteen rakentamisessa on yllättävän paljon tekemistä, vaikka lista näyttikin lyhyeltä. 1 kk ikäisen vauvan kanssa routaeristeiden laittaminen paikoilleen tai viemäriputkien, maalämpöputkien, sähkökaapeleiden, jätevesijärjestelmien yms vetäminen ei ollut aivan herkkua. En halua edes kuvitella millaista on pitkästä tavarasta itse rakentaminen, siihen me emme kykenisi.

 

[Turbojurpo]

Bueno, typoja on jonkin verran, mutta ne ärsyttävät paljon vähemmän kuin kesken katkeavat virkkeet. Yhdyssanavirheitä en bongannut.