Umpikujassa

[Millamaaria]

Ahistaa. Kun on ulkomaalainen poikaystävä ja elämä on yhtä lentokentillä asumista. Itse vielä opiskelija (vähän aikaa) niin kykenee tekemään mutta kohta täytyy mennä ihan oikeesti töihin ja siihen loppuu se kerran kuukaudessa ranskassa käyminen. Kaipa sitä muuttaakin voisi sinne mutta sitten pitäisi löytää se ihan oikea työ sieltä ja se taas on helpommin sanottu kuin tehty. Taikka sitten pitäisi miehen muuttaa tänne mutta tuohon taas voi todeta samaa kuin edelliseen, milläs se ranskalainen joka ei juuri suomea solkkaa täältä töitä löytäisi. Voisi vaan ottaa ja lähteä tietty, mennä mäkkäriin töihin, mutta kun on tällainen järki kädessä- ura- ihminen ei oikein tiedä uskaltaako.
Taikka sitten voisi yrittää unohtaa koko miehen mutta se se vasta ahistaakin.
Oli pakko avautua jos vaikka joltain hyviä neuvoja tai huonojakin irtoaisi. Itteltä alkaa olla energia lopussa.

 

[Mirth]

Lähde rakastamasi miehen mukaan. Niin sisareni teki aikoinaan ja on edelleen onnellisesti naimisissa ulkomailla. Olet vielä nuori. Ehdit tulla takaisin tänne ja hankkia lisäkoulutusta jos jokin menee pieleen. Bonne chance!

 

[neuvoja plus miinus nolla]

Kylläpä sinulla onkin Amorin aiheuttamia murheita. Tyttäreni seurusteli vähän aikaa ranskalaisen miehen kanssa ja kaipa he vieläkin pitävät yhteyttä.

Sinuna ottaisin yhteyttä Ranskan kulttuuriseuraan. Opiskelin nuorena ranskaa ja kävin kerran kuuntelmassa tuon seuran tiloissa Alain Thibaltia. Nimi on kirjoitettu vähän sinne päin. Olin 20+ ikäisenä täysin heikkona ranskalaisiin miehiin, jotka lurittelivat chansoneita kitaraa rämpyttäen.

Työkavereinani on ollut ranskalaisia. Minunkin suonissa ehkä virtaa ripaus ranskalaista verta mikäli sukututkijoihin on luottamista. Esi-isäni ovat jostakin syystä tänne eksyneet Ruotsin kautta 1500-luvulla. Silloin ei tietääkseni ollut kännykkää, tietokonetta eikä lentokoneita. Sinulla on ihan toisenlainen tilanne. Lentomatka kestää muutaman tunnin. Lähes samassa ajassa lennät Lappiin.

Pohdi asiaa Ellien Ulkosuomalaiset palstalla. Niin ehkä olet jo tehnytkin. Tykkään lueskella tuota palstaa, mutta kommentoin siellä harvoin.

Harmittaa, kun ei tullut nuorena rakastuttua johonkin fransmanniin. Mutta kaipa sitä vielä tälläkin iällä ehtii. En ole viininystävä. Mutta Helena Petäjistön tapasin viime kesänä kotikorttelini Alepassa. Arvaa vain miten monella Ellillä nyt verenpaine nousee.
He näkevät aina punaista, kun kirjoitan kauppareissuistani ja lukemistani lehdistä.

Nyt haukottaa niin perusteellisesti. Olin kaksi kuukautta sairauslomalla ja töissä käynti on nyt taas totista totta. Kyllä Suomesta työtä tekevälle löytyy. Ranskakielentaitoa täällä tarvitaan ja suomen kielen oppii, kun opettelee. Ihailen Suomeen pakolaisina muuttaneiden perheiden teinien elämää. He puhuvat liikennevälineissä ihanasti suomea ja omaa äidinkieltään sekaisin.

Tykkään Edith Piafin lauluista. Hymni rakkaudelle on kestosuosikkini ja olenkin sitä lauleskellut yksin surkealla äänelläni. Laulussa sanotaan kaikki mitä rakkaus pitää sisällään. Eikö siinä sanota, jos vain sinä haluat. Mietipä mitä sinä haluat ja mitä miehesi haluaa. Taivas ja maa silloin katoaa. On vain sininen taivas ja sillä ei ole valtakunnan rajoja. Kiitos seurasta ja onnea elämään.

 

[Alain T.....]

http://kielikeskus.tkk.fi/yhteystiedot/ranska/alain_thibault.htm

Kysy täältä neuvoa, jos muuta et kekkaa....

 

[QD]

Tapasin rakkauden suomessa ollessani. Tavattiin sattumalta ja kaytiin kahvilla. Juteltiin 4 tuntia jonka jalkeen mun oli pakko menna. Seuraavana paivana taas tavattiin, illastettiin. Ensitapaamisen jalkeen menin saunaan miettimaan, istuin siella 2 tuntia ja vain mietin. Paatos oli: koko elama uusiksi. Hain toita ja paasin tekemaan unelma tyota. Olen uraihminen viimeisen paalle ja tama oli loistava tilaisuus. Rakas asuu samassa kaupungissa ja rakkaus kukoistaa. Tama oli riski paatos mutta kannatti. Jatin kaiken suomeen. Ajattelin etta voinhan aina tulla takaisin. Mutten kestaisi sita jossittelua lopun elamaani etta mita jos olisin lahtenyt. Annoin itselleni mahdollisuuden onneen, annoin meille molemmille mahdollisuuden onneen. En kadu tata paatosta paivaakaan.
Siispa sanon sinulle: uskalla heittaytya elamalle. Et koskaan tieda mita kaikkea voit voittaa ja jokatapauksessa ainakin kasvat ihmisena, toi elama mita tahansa eteen.
Ala etsia mahdollisuuksia ja tartu tilaisuuteen!!!

Lykkya pyttyyn!