Unettomuus imetysaikana?

Onko täällä muita jotka kärsivät unettomuudesta imetysaikana? Miten olette pystyneet sen kanssa elämään? Onko vinkkejä?

Meillä 5 kk ikäinen pienokainen ja jo lapsen syntymästä lähtien olen kärsinyt unettomuudesta, välillä pahemmasta, välillä olen taas nukkunut paremmin. Uni ei meinaa illalla tulla ja sitten kun vihdoin nukahdan, lapsi herää ja imetän. Sitten taas sama juttu, että unta pitää hakea ja hakea ja juuri kun vihdoin nukahdan, kuuluu pinniksestä kitinä. Aamuyöstä lapsi nukkuu pidemmän pätkän, mutta itse usein valvon, kun aamuyöstä ei nukuta senkään vertaa. Unilääkkeitä olen kokeillut (Imovane, Opamox - jälkimmäinen enemmän rauhoittava lääke), mutta eihän sitä lääkkeidenkään avulla voi ikuisuuksiin nukkua, eikä uni niiden kanssa ole yhtä hyvää. On sellainen tokkurainen olo aamulla. Vaikka parempi sekin kuin täysin valvottu yö. Pelkään, että jään lääkkeisiin lopullisesti koukkuun ja myös sitä mitä ne aiheuttavat vauvalle. Mies syöttää pullosta seuraavan syötön silloin jos olen ottanut lääkettä, mutta silti arveluttaa kuinka pitkäksi aikaa lääke varastoituu elimistöön. Toisaalta parempi kai pieni määrä lääkettä äidinmaidossa kuin täysin väsymyksestä sekaisin oleva äiti, jonka pinna palaa pienestäkin. Mies on usein hoitanut vauvaa koko yön, ainakin kerran viikossa, mutta hänenkin pitäisi jaksaa käydä töissä ja näyttää aika väsyneeltä hänkin.

Onko se tämä imetys, joka aiheuttaa unettomuutta vai stressi vai mikä? Helpottaako unettomuus sitten kun imetys loppuu? En ole koskaan ollut hyvä nukkuja, mutta en myöskään tällälailla valvonut pitkin öitä rättiväsyneenä, kun uni ei vain tule. Meillä oli alunperin haaveena useampi lapsi, mutta nyt olen alkanut tulla siihen tulokseen ettei yhtään lasta meille enää kiitos. Tämä univaje on jotain niin kamalaa, että olen alkanut menettää täysin otteeni omaan elämään ja itseeni enkä kestäisi tätä enää toistamiseen. Ainoa mitä tällä hetkellä toivon on, että lapsi alkaisi nukkua täysiä öitä ja jotenkin sitä kautta saisin oman unettomuuteni kuriin. Tällä hetkellä hän heräilee 2-4 krt yössä.

 

Hei Rättipoikkiväsynyt!

Vastaan, vaikka en valitettavasti osaa mitään neuvoja/apua antaa. Kärsin itse aivan samasta ongelmasta ja tiedän hyvin, kuinka kamlaa unettomuus on pitkään jatkuttuaan ja kuinka turhauttavaa on kun ei saa nukuttua. Kaikki pienten lasten vanhemmathan univelkaa keräävät, mutta on tosi ikävää kun ei saa edes niitä (ihan tarpeeksi harvoja ja lyhyitä) hetkiä käytettyä hyväksi ja nukuttua kun vauva nukkuu.

Meillä on nyt tyttö vähän yli 2kk ja muutaman viikon olen nukkunut pari tuntia yössä. Vauva antaisi nukkua kaikkiaan seitsemänkin tuntia/yö, mutta en vain saa unta (päivisinkään en osaa nukkua). Meillä on menty osittaisimetyksellä enkä imetä öisin ollenkaan, joten siitä ei johdu. Isä ja vauva nukkuvat yöt eri huoneessa, isä hoitaa kaiken vauvanhoidon yöllä jotta nukkuisin edes vähän. Väsymys meni niin pahaksi että aloin pyörtyillä ja pelkäsin tekeväni itselleni jotain pahaa. Sain nukahtamislääkkeitä, mutta niilläkään ei uni tule. En myöskään haluaisi syödä lääkkeitä, mutta tässä tilanteessa kelpaisi mikä tahansa apu...

Oletko kysynyt lääkäriltä imetyksestä ja lääkkeistä? Olet ihan oikeassa siinä, että väsymyksestä sekaisin oleva äiti ei ole vauvan kannalta hyvä asia. Itse en ole uskaltanut lääkkeitä otettuani imettää kuin vasta iltapäivällä, mutta olen ajatellut asian niin, että mieluummin olen hyvä äiti joka jaksaa hoitaa lastaan kuin pelkkä syöttökone joka mekaanisesti imettää mutta ei jaksa muuta. Jos joudun lopettamaan imetyksen tämän vuoksi, parempi se varmasti vauvalle on kuin äiti joka ei jaksa muuta kuin itkeä.

Samoin kuin sinä, olen aina ollut huono nukkumaan, mutta nyt tilanne on mennyt mahdottomaksi, ja tuntuu myös siltä, että toistamiseen en tätä jaksaisi. En keksi unettomuuteen mitään syytä, uni vain ei tule. Nyt pelkään jo nukkumaanmenoa ja sitä etten saa unta, joten kierre on valmis... Uusi elämäntilanne ja sen mukanaan tuoma stressi varmasti vaikuttavat, mutta mielestäni en hermoile niin paljoa että se selittäisi tämän. Neuvolasta ohjattiin terapeutille, mutta sieltä sain vain neuvon vaatia itseltäni vähemmän ja luottaa itseeni enemmän. Hyvä neuvo, mutta ei se unettomuutta poista.

Tässä on kuitenkin koko perheen hyvinvointi kyseessä (ei miehetkään mahdottomia jaksa kun pitää siellä töissäkin käydä). Oletko hakenut apua esim. neuvolasta? Minulla on huomiseksi aika lääkärille. Jospa sieltä jotain apua löytyisi...

Toivottavasti löydät ratkaisun ja apua ongelmaan! Yritetään jaksaa ajattelemalla, että tämä on vain vaihe ja menee ohi. Jotenkin on sinniteltävä vaikka päivä - ja yö - kerrallaan.

 

Tutulta kuulostaa. Kärsin ihan samanlaisesta unettomuudesta lapseni elämän ekat 8 kk. Käytin myös Opamoxia. Sillä erotuksella, että olin aikaisemmin tosi hyvä nukkuja...

Tuttavapiirini äideistä tiedän 3 muuta, joilla samoja oireita, eli ei niin kovin harvinaista.

Kävin asiasta jopa juttelemassa psykiatrin kanssa, joka oli sitä mieltä, että Opamoxia voi hyvin käyttää. Jos itse pelkää riippuvuutta, kannattaa vuorotella jonkin toisen lääkkeen kanssa eli esim. 4 iltana vkossa Opamoxia ja 3 jotain muuta. Sain itse reseptin Triptyl-nimiseen masennuslääkkeeseen, jota käytetään siis myös unettomuuden hoitoon, ja sitäkin voi käyttää imettäessä. (En sitten enää kokenut tarvitsevani sitä kun jouduin ottamaan Opamoxia vain pari kertaa vkossa eli en hakenut lääkettä ulos.)

En ole ikinä juuri mitään lääkkeitä käyttänyt, joten tällainen lääkkeillä pelaaminen tuntui minusta ihan kauhealta, mutta monen valvotun yön ja sitä seuraavan hirveän päivän jälkeen päätin, että väsymyksestä en kärsi, eikä vauvani joudu kärsimään zombi-äidistä, ja että varmasti tilanne helpottuu kun vauva alkaa nukkua täysiä öitä. Alkoi tulla sellainen olo että unettomuus johtaa masennukseen. Alistuin siis siihen, että jouduin lääkkeitä käyttämään.

Myös lähipiirini vakuutti mulle, että tämä on kuitenkin väliaikainen elämäntilanne, eli varmasti vaikkapa vuoden kuluttua tilanne on aivan toinen.

Nyt olen nukkunut hyvin 3 kk, ilman lääkkeitä - vaikka vauva heräilee edelleen yöllä.
Uskon, että syyt siihen ovat:
- siirsimme vauvan omaan huoneeseen nukkumaan eli en ainakaan enää kuulostele hänen ääniään yöllä
- aloin vähentää imetystä - uskon vakaasti että unettomuuteni syy oli ainakin osaksi hormonaalinen!
- ehkä muutenkin alitajuisesti koen, että nyt kun vauvani on jo isompi, mun ei enää tarvitse olla kaikki aistit koko ajan niin valppaana?

8 kk en myöskään pystynyt nukkumaan päivällä, vaikka ennen vauvan syntymää olin nukkunut päikkäreitä useinkin, mutta nykyään sekin taas onnistuu.

Eli uskon että sinullakin ihan varmasti tilanne helpottaa, kun lopetat imetyksen / vauvasi unirytmi säännöllistyy! Ja molemmat tapahtuvat ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin.

Psykiatrin vinkki unensaantiin illalla oli, lääkkeen lisäksi, hiilihydraattipitoinen iltapala: banaani, pari voileipää, jotain maitotuotetta (maustettua jugurttia, kaakaota tms). Kello kannattaa myös piilottaa siitä huoneesta, missä nukkuu - ihan turha sitä vilkuilla yöllä ja laskea tunteja.

Univaje on ihan hirveää, mutta jotenkin siitä sitten vaan selviää. Toivon sinulle voimia ja jaksamista!

 

Selvennykseksi vielä edelliseen, että toki tiedän että pienen vauvan vanhemmat aina kärsivät väsymyksestä, ja kyllä edelleen olen ollut väsynyt kun lapsi saattaa heräillä 3-5 kertaa yössä edelleen, mutta tässä oli siis kyse unettomuudesta ja se on ihan hirveää, kun vauva nukkuu tyytyväisenä ja itse vaan valvoo... ja tietää että koko seuraavan päivän joutuu sitä pikkuista hoitamaan ja pitäisi olla tolkuissaan.

 

Kiitos vastauksista! Lohduttavaa kuulla etten ole ainoa (vaikka en tätä kenellekään toivoisikaan!) ja että unettomuudesta voi myös päästä ylitse. Lääkärillä olen asian vuoksi käynyt kahdesti. Ensimmäinen määräsi Imovanea, toinen Opamoxia. Kummankin avulla saan jotenkuten unta, mutta uni ei ole niin virkistävää ja katkonaista se on lääkkeistä huolimatta. Mutta eipähän tarvitse valvoa pitkiä aikoja ja ajatella ahdistuneena seuraavaa päivää rättiväsyneenä. Mutta joka yö en ole uskaltanut lääkkeitä ottaa, koska haluaisin jatkaa imetystä, eikä mieskään jaksa joka yö vauvaa hoitaa. Lääkäri sanoi, että estrogeenin puute saattaa olla yksi syy unettomuuteen, mutta estrogeenitaso pysyy alhaalla niin kauan kuin imettää. Ja tosiaan väsymykseen osasin kyllä minäkin varautua, mutta en siihen etten nuku silloinkaan kun voisi. Ei paljoa ahdistavampaa tilannetta voisi olla. Sellaisille jotka eivät ole itse läpikäyneet samaa on ihan turha puhua, joten ihanaa että täältä löytyi kohtalotovereita. Anoppi ym. hyväuniset ovat antaneet ohjeeksi, että "mikset nuku päivisi, kun vauvakin nukkuu" tai jotain muita yhtä "hyviä" neuvoja. Päiväunia en ole aikoihin edes yrittänyt ottaa, koska jos en saa unta öisin niin miten ikinä voisin päivällä saada. Tuota hiilaritankkausta olen jo kokeillut eli vedän joka ilta banaania, leipää ja suklaakeksejä, mutta ei tunnu auttavan.

"myös uupunut": tulethan kertomaan mitä lääkäri sanoi ja mitä neuvoja sait?!

 

Tuo on tosi tuttua.
Olen ollut aina huono nukkumaan,jo ennen lapsia.Ja tuo heräily ja muu ihan kuin mun suusta.
Sanon vielä sen että vaikka yöheräilyt vauvalla loppui,itse heräilin vielä usein yöllä,ihan kahen tunnin välein.
Mulla esikko jo iso,14 vee,kaksoset 9 v sekä vielä 3 ja 1 vuotiaat.
Tän viimeisen lapsen kohdalla mies sanoi että nukkuu alakerrassa pojan kanssa ja mä nukun yöni.
Mies oli 1 vuoden pojan kanssa,nyt ollaan samassa huoneessa.

Mutta mun neuvo olis että koita olla hermostumatta.
Mitä enemmän sitä unta ajattelee ja unettomuutta,sen vaikeampaa tulee nukkumisesta.
Ajattele että nukut jos nukut.
Hanki harrastus ja uuvuta itsesi ruumiillisesti.
Kun on oikein väsynyt sitä nukkuu sikeemmin ja nukahtaa helpommin.

Mulla oli viimeviikko tosi levotonta,oli muutoksia elämässä joten taas tiesin etukäteen että uni on huonoa.
2-4 tuntia oli saldo yössä ja olin tosi väsynyt.Viikon kesti ja taas on parempi unikausi.

Mun neuvo on myös että älä ota lääkkeitä.Uni ei ole yhtä hyvää niillä kuin ilman.
Vaikka lääkkeillä nukkuisi 5 h ja ilman 3,on tuo omatekoinen uni parempaa kuin lääkkeellä saatu.

Ja unen tarve saattaa muuttua pienten lasten äideillä hormooneista johtuen eli et ehkä tarvitse samanlaisesti unta kuin ennen.MÄ oon aina tarvinnut sen 7-9 h unta ja ollutkin vaikeaa tuo pikkulapsiaika juuri siks että tarviin paljon unta ja olen hyvin herkkäuninen.

Koita myös korvatulppaa jos heräät vauvan ähinään,oon ite nukkunut tulppien avulla paljon paremmin.

jaksamisia ja hyviä,rauhallisia öitä

 

Joskus on vaan pakko ottaa lääkkeitä Itsekin päätin, että en ota (kuten edellä kirjoitin, tuntui kauhealta kun en oo koskaan lääkkeitä halunnu käyttää), mutta jonain yönä kävi niin, että en nukahtanut koko yönä. Siis yhtäkään tuntia. Ja silti en pystynyt nukkumaan päiväunia. Sitä menee jotenkin ylikierroksille.

Itse yritin joka ilta mennä nukkumaan "omin avuin", mutta jos huomasin pyörineeni 2 h hereillä, otin suosiolla lääkkeen (Opamox). Jonain iltoina taas olinkin nukahtanut itsekseni enkä tarvinnut lääkettä. Sillä tavoin lääkettä tuli käytettyä vain (huonoimmillaan) n. 4 yönä viikossa. Enkä siis tullut riippuvaiseksi, koska nyt en ole tarvinnut sitä enää 3 kk.

 

Ylikierroksilla käyminen on tuttua täälläkin. Ja mitä väsyneempi on, sen enemmän siitä nukahtamisesta stressaa etukäteen ja kierre on valmis.

Opamoxissa on se ongelma, että se vaikuttaa vasta tunnin päästä ottamisesta. ELi jos ottaa sen vasta kun on jo 2h valvonut niin siinä menee jo 3h yöunista ennenkuin saa unta. Lääkeohjeessa ainakin sanotaan, että jos opamoxin ottaa, pitää nukkua riittävästi tai muuten jää tokkurainen olo. Olen siksi toisinaan jo etukäteen päättänyt ottaa Opamoxin, ottanut sen hyvissä ajoin illalla ja nukkunut koko yön, kun mies on hoitanut vauvaa. Imovane puolestaan on lyhytkestoisempi nukahtamislääke ja sen olen saattanut ottaa joskus aamuyöstä vasta jos en imetyksen jälkeen saa unta. Sen vaikutusaika on n. 4h eli aamulla voi jo imettää. Olen kokeillut myös antistress-nimistä luontaistuotetta, mutta siitä ei ollut mitään apua, meni rahat vaan hukkaan.

Onko kukaan saanut unettomuuteen avuksi estrogeenilaastaria? Onko ollut apua?

 

Hei!

Miten meni muilla yö? Toivottavasti tuli unta!

Nukuin vähän paremmin ja elämä näyttää nyt valoisammalta. Kävin lääkärissä ja nukahtamislääke vaihdettiin toiseen (Imovane). Ensi viikolla tarkistetaan lääkkeen sopivuus, toivottavasti se nyt tehoaa...

En myöskään ole koskaan oikeastaan mitään lääkkeitä tarvinnut enkä niitä mielelläni söisi, mutta nyt on pakko. Kun öitä jää kokonaan nukkumatta, ei mitenkään voi jaksaa. Kun on muutenkin huono nukkumaan, ovat kaikki konstit ja hyvä "unihygienia" kyllä tuttuja, mutta mikään ei auta. Juuri tuo ylikierroksilla käyminen on useinkin ongelma, tosin vaikka olisi ihan rentoutunutkin olo, ei uni siltikään tule. Mieluummin otan lääkkeen kuin olen täysin toimintakyvytön väsymyksen vuoksi. Koko perhe kärsii kun äiti on näin mahdottoman uupunut. Imetyksestä, tai ennemminkin sen mahdollisesta loppumisesta, en ota stressiä. Maitoa ei kuitenkaan juurikaan edes tule kun en saa nukuttua.

Rättipoikkiväsynyt, kysyit ensimmäisessä viestissäsi miten muut jaksavat unettomuutta. Tuli vielä mieleen muutama juttu, nämä eivät tietenkään konkreettisesti auta eivätkä poista unettomuutta, mutta ainakin mulla auttavat jotenkin sietämään väsynyttä oloa. Asiasta puhuminen auttaa ja se, että ympärillä on rakastavaa perhettä (miehen ja vauvan lisäksi omat vanhemmat, sisarukset) ja hyviä ystäviä. Lähipiirin tuki ja välittäminen on tärkeää ja auttaa jaksamaan. Ajatusten kääntäminen muualle voi myös tehdä hyvää; se, että pääsee välillä irrottautumaan kotoa jos vain mahdollista, käymään jossain, tekemään muutakin kuin samoja toistuvia rutiineja. Se ei ehkä auta nukkumaan yhtään sen paremmin, mutta tuntuu muuten hyvältä ja väsymyksenkin kanssa on helpompi olla kun on ehkä jotain mukavaa odotettavaa! Jollain voi auttaa mieluisa harrastus tai vaikka liikunta, tosin tiedän että näin väsyneenä ei vaan meinaa jaksaa... Liika rehkiminenkin muuten voi joskus pahentaa asiaa, ylikierrokset vaan kovenee (olen ajanut itseni fyysisesti ihan loppuun, mutta se ei todellakaan auta).

Estrogeenilaastaria en ole kokeillut enkä tiennyt että estrogeenin vähäisyys voisi vaikuttaa unensaantiin. Kuulostaa loogiselta (ja nyt kun asiaa mietin, huomaan että aikaisemmat unettomuuskauteni ovat usein osuneet aikaan jolloin muista syistä elimistössä oli vähän estrogeenia). Luontaistuotevalmisteista olen kokeillut erilaisiakin valeriaanaa sisältäviä tuotteita, jo ennen tätä pahinta unettomuuskautta. Ne ovat auttaneet satunnaisesti, mutta tällä kertaa ei ole ollut mitään apua. Ulkomailta tuotua melatoniinivalmistetta olen myös ottanut muutamana yönä. En tiedä kuvittelenko, mutta tuntuu kuin siitä olisi ollut vähän hyötyä. Tosin olin ottanut alle jo pari pilleriä nukahtamislääkettä (vaikutusaika oli kyllä jo ohi), joten en sitten tiedä... Hiilarit eivät mulla myöskään auta, joskus ennemminkin tuntuu että piristyy vaan entisestään (verensokeri kai nousee liikaa).

Psyykkisestä puolesta olen käynyt juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa, mutta en kokenut että siitä olisi ollut juurikaan apua. Sain vain neuvoja vaatia itseltäni vähemmän ja luottaa itseeni enemmän. Hyviä neuvoja, mutta tuon jo tiesinkin, eikä se tätä tilannetta ratkaise. Tosin siinä on varmasti perää, että jossain määrin muutos (= vauvan tulo perheeseen) aiheuttaa epävarmuutta ja menee aikansa ennen kuin siihen tottuu. Meillä ei vauvalla ole vielä oikein minkäänlaista rytmiä, päiväunet ovat tosi vähäisiä ja lyhyitä ja hereillä ollessaan vauva vaatii huomiota koko ajan, joten äiti on pienessä kiinni jatkuvasti. Tätähän ei kestä ikuisesti, mutta silti joskus stressaan (tiedän, täysin turhaan) siitä, että koskaan ei voi tietää mitä ja koska ehtii tehdä. Lapsi on tietenkin tärkein ja olen valmis vastaamaan hänen tarpeisiinsa, mutta silti tuntuu joskus haikealta ja vaikealta se, kun kaikki "oma" tekeminen pitää jättää. En edes kaipaa mitään ihmeellisempiä menoja tms. vaan ihan vain liikuntaa ja rauhallisia lukuhetkiä sekä kahdenkeskisiä hetkiä miehen kanssa. Samalla tietysti tunnen kauheaa syyllisyyttä siitä että olen näin itsekäs.

Mulle on suositeltu myös mm. akupunktion ja/tai vyöhyketerapian testaamista. Onko kukaan kokeillut ja onko toiminut?

 

Heippa! Tämähän on kuin mulle tehty, tämä ketju. Olen ollut aina huonouninen ja toisen lapsen jälkeen tilanne kärjistyi hirveään unettomuuskierteeseen. Hain nukahtamislääkkeet ja niillä tilanne parani. Tuntui, että jo se, että tiesin lääkkeitä olevan saatavilla auttoi nukkumaan. Tei päätöksen, että otan tabletin jokatoinen yö. Tämä siksi, että voin yrittää luomu-unta "rauhallisin mielin", eikä päässä vain pyöri, että "mitä-jos-en-ensi-yönäkään-saa-nukutuksi. Päätän esim. tänään, että nyt valvon vaikka koko yön ja ensi yön sitten nukun.

Kuulostaa hölmöltä, mutta asian myöntäminen "en nuku niin en nuku" on ollut kaikken parasta lääkettä, eli en enää vatvo unettomuutta/itke/ahdistu/vihaa hyväunista miestäni=) jne. Ja ennenkaikkea lakkasin ajattelemasta ja pilaamasta päiviänikin sillä, että "ensi yönä ei varmaan tule uni"- mantralla.

Silti todella v***aa, kun kuulee näitä anopin neuvoja: "juo kamomillateetä/ älä ajattele koko asiaa/ kyllä se uni tulee, kun laitat vaan silmät kiinni...GRRR!!

Ai niin ja käyttämäni nukahtamislääke on zopinox

 

Sleepless, hienoa että olet löytänyt keinon pärjätä unettomuuden kanssa. On ihan totta, että tuo "en varmasti saa taas unta" -ajatus pitäisi saada pois pyörimästä päästä. On hyvä kuulla että nukkumattomuuteenkin voi tavallaan alistua ja vaikka vain joka toinen yö nukkumallakin pärjää (ainakin väliaikaisesti)! Omalla kohdallani pitäisi vain löytää lääke joka auttaisi niin voisin luottaa siihen, että nukun ainakin niinä öinä jolloin lääkkeen otan (nyt olen joskus ottanu nelinkertaisen annoksen eikä silti näy nukkumattia).

Nuo hyväunisten kanssaihmisten kommentit ovat oma juttunsa... ;D Moni on sitä mieltä, että "kun valvoit tänä yönä, nukut ensi yönä sitäkin paremmin" ja että "kyllä elimistö ottaa tarvitsemansa unen aikanaan, joten varmasti nukahdat kun olet tarpeeksi väsynyt". Se ei valitettavasti vain toimi niin...

 

Tämä ketju tuntuu olevan parasta terapiaa. Moni viesti voisi olla kuin omalta näppikseltä.

Mulla on aika masentava yö takana. Tai hyvä siinä mielessä, että sain jopa illalla ok unta ja myös vain pienen valvomisen jälkeen yöllä, mutta vauva sen sijaan heräili tunnin-kahden välein, joten niistä nukahtamisista ei ollut paljon apua. Ainoan pidemmän pätkän vauva nukkui aamulla ja silloin en taaskaan saanut enää unta. Eli tavallaan on parempi mieli siitä, että uni tuli alkuyöstä, toisaalta ahdistavaa, että juuri silloin vauvakin nukkui erityisen huonosti. Yksi syy rennompaan oloon oli varmasti se, että sain miehen kanssa juteltua tästä aiheesta eilen illalla ja hän yritti kaikin keinoin tsempata ja lupasi hoitaa vauvaa öisin enemmän.

Puhuminen aiheesta varmasti auttaa, mutta olen huomannut, että kannattaa miettiä kenelle puhuu. Esim. oman äitini ja anopin suusta olen kuullut aika masentaviakin kommentteja. Juuri noita "kyllä se uni tulee, kun on tarpeeksi väsynyt" ym. Kun kerroin anopille unettomuudesta hän ihmetteli kovaan ääneen mistä sellainen voi johtua ja voivotteli, että miehen siskollakin on paniikkihäiriö. Jäi sellainen olo, että anoppi pitää unettomuuttani mielenterveyden häiriönä. Toki toisinaan unettomuuden takana onkin masennusta ym, mutta ainakin omassa tapauksessa se on enemmänkin unettomuus, joka aiheuttaa ahdistuneisuutta, eikä toisinpäin. Eli koen, että elämäni on muuten ihan järjestyksessä vaikka vauva-aika rankkaa onkin. Ärsyttävintä onkin esim. neuvolalääkärin ja terkan kysymykset, että "mistä se johtuu, että et saa unta". Tjaa, sen kun tietäisi.. Eikös se olisi terveydenhoitohenkilöstön asia kertoa, eikä minun.

Aika kummallista, että teille muille ei ole lääkärit puhuneet mitään estrogeenitasosta. Sehän laskee sekä synnytyksen jälkeen että vaihdevuosien aikana ja aiheuttaa mm. unettomuutta, hikoilua, masentuneisuutta ym. Ongelma on siinä, että estrogeenilaastaria ei saisi imetyksen aikana käyttää. Eikä siitä kai ole apua kaikille.

 

Kysymys sleeplessille, kuinka suuri ikäero lapsillanne on? Itsellä ajoittaista unettomuutta, mutta vasta yksi lapsi. Suunnittelemme toista, mutten ollut ajatellut sitä, että unettomuuskierre kärjistyisi toisen lapsen myötä (siis pahemmaksi kuin se oli ensimmäisen kanssa), kun ensimmäinen lapsi on nyt 2.v ja nukkuu nykyisin yönsä hyvin ja sitä myötä itsekin päässyt taas pääosin normaaliin unirytmiin. Eli heräileekö teillä molemmat lapset ja onko se laukaissut pahemman kierteen kuin ensimmäisen kanssa?
Töihin paluun myötä muuten huomaa, että "vapaalla" olo on karaissut ja 5-6 tunnin yöunilla pärjää jo kiitettävästi! Voimia ja jaksamista kaikille ketjussa!

 

Hei "Rättipoikkiväsynyt", hienoa että sait edes vähän nukuttua! Tosi harmillista kuitenkin, että vauva nukkui huonosti juuri silloin kun olisit saanut unta. Hyvä että miehesi ymmärtää asian; se tuki ja apu on korvaamaton.

Mulla on muuten ihan sama juttu, eli elämä on muuten kaikin puolin kunnossa (sanoisin jopa että ihanaa ) ja unettomuus on oikeastaan ainoa ongelma. Se aiheuttaa ahdistusta ja masennusta, eikä toisin päin. Kuitenkin heti ensimmäisenä epäiltiin synnytyksen jälkeistä masennusta ja lääkäri tarjosi mielialalääkettä unilääkkeen lisäksi. Hän kyllä tuntui ymmärtävän, kun sanoin että kaikki olisi kunnossa jos vain vähän unta saisi.

 

Mulla auttoi tilanteen kestämisessä juuri se, että havaitsin, että oli muitakin äitejä jotka kärsivät tästä. Eli en ollut tulossa hulluksi, kuten aluksi kuvittelin. Ja pystyin uskomaan, että itkuisuuteni johtui univajeesta eikä masennuksesta. (Tai jos oli masennusta, se siis johtui univajeesta eikä toisinpäin, kuten minullekin ehdoteltiin.)

Sitten mulla auttoi se, että päätin, että en hitto vie anna väsymyksen hallita elämääni - menin vaan seuraavana päivänä vauvan kanssa muskariin vaikka olisin nukkunut 2 h ja olo oli hirveä. Se kuitenkin henkisesti aina vähän piristi. Toisaalta annoin itselleni kuitenkin luvan perua tapaamiset tms jos tuntuu ettei jaksa, jotta ei ainakaan yöunet menisi pilalle siitä, että stressaan, saanko nukuttua, kun seuraavana päivänä on joku sovittu tapaaminen.

Estrogeenitasosta ei kukaan lääkäri ole mullekaan puhunut. Terkkari sanoi tietävänsä jonkun äidin, jonka unettomuus parani, kun imetys loppui. Omat unettomuusoireeni ovat myös kuulostaneet samanlaisilta kuin vaihdevuosioireista kärsivällä äidilläni, mistä olen myös päätellyt että hormoneilla on osuutensa asiaan.

Ja siksipä juuri, kun hormoneista on kyse, niin on ihan turha vakuutella että "ota vaan rennosti sen vauvan kanssa"! Voi tietty olla, että tunnolliset suorittajaäidit helpommin kärsivät unettomuudesta? en tiedä.

Kuten aiemmin kirjoitin, oma unettomuuteni on helpottanut suuresti sitä mukaa, kun imetys on vähentynyt.

 

Kysymys sleeplessille, kuinka suuri ikäero lapsillanne on? Itsellä ajoittaista unettomuutta, mutta vasta yksi lapsi. Suunnittelemme toista, mutten ollut ajatellut sitä, että unettomuuskierre kärjistyisi toisen lapsen myötä (siis pahemmaksi kuin se oli ensimmäisen kanssa), kun ensimmäinen lapsi on nyt 2.v ja nukkuu nykyisin yönsä hyvin ja sitä myötä itsekin päässyt taas pääosin normaaliin unirytmiin. Eli heräileekö teillä molemmat lapset ja onko se laukaissut pahemman kierteen kuin ensimmäisen kanssa?
Töihin paluun myötä muuten huomaa, että "vapaalla" olo on karaissut ja 5-6 tunnin yöunilla pärjää jo kiitettävästi! Voimia ja jaksamista kaikille ketjussa!

Meillä ikäeroa on 7 vuotta, eli esikoinen ei aiheuta öisin enää heräilyjä. Kärsin unettomuudesta jo esikoisen jälkeen, nyt tilanne oli vain paljon pahempi.

Juu, kyllä on tyhmiä kommentteja "kyllä sä nukut kun oot tarpeeksi väsynyt". Vähän kun sanoisi jalkansa katkaisseelle, että kyllä sä pystyt kävelemään, jos haluat. Unettomuus ja väsymys ruokkii unettomuutta ja tulee juuri stressitiloja, "mitä jos en nuku silloinkaan, enkä silloinkaan jne.." Noidankehä on valmis.

Mites uupunut..auttaako tenox? Vanha lääke ja paras luultavasti markkinoilla olevista. Voi imettää myös sen aikana?

 

Toivottavasti viimeyö oli hyvä kaikilla!

Testasin nyt sitä uutta lääkettä (zopinox) ja hyvältä tuntui. Nukuin ruhtinaalliset reilut kolme tuntia, vielä toisen parin tunnin pätkän ja päälle jopa jokuset puolen tunnin – tunnin nokoset! Hyvältä tuntuu, jospa nyt olisi löytynyt toimiva lääke. Tietysti toivon eniten sitä, että opin taas nukkumaan ilman lääkkeitä, mutta uni millä konstilla tahansa kelpaa tässä vaiheessa. Imetys oli ainakin lääkärin mielestä meillä jo loppuvaiheessa muutenkin (vauva vetää lähes joka kerta vielä pullosta reilut satsit), mutta kuitenkin ensi viikon kontrollissa katsotaan myös mihin tilanne imettämisen kanssa on mennyt. Sitä ei siis varsinaisesti lääkkeen kanssa kielletty, mutta pakkausselosteessa kyllä sanotaan ettei suositella. Päätin tehdä saman kuin aiempien nukahtamiselääkkeiden kanssa, eli jos olen ottanut lääkkeen, lypsän maitoa pois ennen kuin 10-12 tuntia lääkkeen ottamisesta annan vasta vauvan imeä. Lääkäri ei ainakaan tästä systeemistä kauhistunut, mutta ei syyttänyt ylivarovaisuudestakaan.

“Sama ongelma”, kuulostaa todella fiksulta päätökseltä se, ettei anna väsymyksen hallita elämää. Jos väsymyksestä huolimatta pystyy nauttimaan elämästä ja löytämään noita henkisesti piristäviä kokemuksia, se auttaa paljon. Tärkeää on myös tuo, että voi perua tapaamiset, menot ym. silloin kun ei saa nukuttua. Helpottaa kun tietää, että siihen on mahdollisuus – muuten ainakin minä mietin koko yön että “nyt en huomenna jaksa ja pitäisi mennä...” ja siinä se kierre taas on.

En myöskään tiedä onko unettomuus yleisempää ns. tunnollisilla suorittajaäideillä. Yksi lääkäri oli kyllä sitä mieltä, mutta kun en itse tavannut häntä, en tiedä millaiseen tietoon lausunto perustui. Juu, ihmiset neuvovat “ottaman rennnosti” vauvan kanssa ja jättämään kotityöt muille (huh, ei meillä ainakaan käy ketään muita niitä tekemässä ). Toisaalta olen huomannut, että kun asia on tullut puheeksi sellaisten ihmisten kanssa joilla on lapsia, he alkavat äkkiä muistamaan kuinka omien lasten ollessa pieniä oli heilläkin jotain (isompaa tai pienempää) ongelmaa. Kenellä on myös ollut unettomuutta, kenellä masennusta... Lähes jokainen kertoo ainakin “kytänneensä” vauvaa koko ajan (jos vauva ääntelee unissaan, pitää mennä katsomaan, mutta jos se EI äänetele, taas pitää mennä tarkistamaan... ). Varsinkin esikoisen kanssa on lähes kaikilla ollut jonkinlaista epävarmuutta ja jännitystä, näistä ei kai vain juuri puhuta ennen kuin kuullaan että toisella on ollut samanlaista. Muuten kaikki muistuttavat vain tuosta rennosti ottamisesta ja hehkuttavat vauva-ajan ihanuutta. Eipä sillä, väsyneenäkin niistä ihanista hetkistä voi nauttia, ja onneksi niitä riittää.

 

Nostellaanpas tätä vanhaa ketjua. Vieläkö muita unihäiriöisiä on linjoilla? Itsellä tilanne on aikalailla enallaan, ei muutosta parempaan tai huonompaan. Voi kun joskus oppisin taas nukkumaan kunnolla..! Eniten pelkään, että tästä jää pysyvä olotila ja joutuu jatkuvasti jännittämään tuleeko uni vai ei. Pelkään myös, että jään unilääkkeisiin pysyvästi koukkuun.

Tuo on kyllä niin totta mitä "myös uupunut" sanoi tuosta vauva-ajan "ihanuudesta". Kaipa se on jotenkin tabu, että pitäisi olla vaan ihanaa ja söpöä ja onnellista, eikä kukaan uskalla sanoa ääneen, että kuule olen rättiväsynyt ja masentunut ja ahdistunut. Ja sitten jos joku uskaltaa sen sanoa ääneen niin johan löytyy kohtalotovereita kummasti. En sano, että jatkuva märehtiminen tai valittaminenkaan auttaa, mutta joskus on hyvä vähän tuuletella, eikä turhaan padota kaikkea pahaa oloa sisälleen. Minulle ainakin tämä vauva-aika on ollut paljon rankempaa kuin koskaan olisin uskonut. Ehkä se toisille oikeasti on sitä onnellista ja söpöistä. Ainakin töissä monet vähän isompien lasten äidit toivottelivat hyvää äitiyslomaa ja vannottivat, että pitää muistaa nauttia ajasta vauvan kanssa, että se on ihanaa aikaa. Onkohan aika kultanut muistot vai onko heillä sitten ollut helpot ja hyvin nukkuvat vauvat, en tiedä. Onhan tuo nyytti (tai no, nyt jo yli 6 kk!) aika söpöläinen, mutta toisaalta kyllä aika rasittavakin yökukkumisineen.

Hyvää yötä kaikille, olisi mukava kuulla miten teillä menee!

 

Jos arvelee unettomuuden johtuvan ainakin osaltaan ylikierroksista yms, voisi kokeilla rentoutumisharjoituksia. Etsikää kirjastosta unettomuus- ja unihäiriökirjoja, myös (työ)stressistä kertovista kirjoissa on usein näitä vinkkejä. Estrogeenitasoon tällaisilla ei tietysti vaikuteta, mutta muuten voi auttaa mielialaan.

Harjoituksilla voi "rauhoittaa itseään" iltaisin, ja myös yöllä sängyssä kun uni ei tule. Jos kokee mielikuvaharjoitukset vaikeiksi, kannattaa aloittaa ihan hengitysharjoituksista. Mielikuvaharjoittelua voi myös soveltaa, sen sijaan että kuvittelisi itseään hiekkarannalle tms miettii jotain sellaista joka on itsestä mukavaa ja rentouttavaa.

 

Hyvä aihe! Minä olen ollut koliikkivauvani kanssa tolkuttoman väsynyt, mutta en ole osannut nukkua päiväunia vaikka kaikkia jäseniä särkenyt jne. univajeen takia. Öisin olen valvoskellut.. nyt alkaa helpottaa kun vauva jo puolivuotias, mutta yhäkin öisin kukun enkä nuku päikkäreitä. Tämä tosi kurja asia, ahdistaa kun mummo tms tulee hoitamaan jotta saisin nukkua, mutta ei siitä tule kuin stressiä. Öisin heräilen vauvan liikuskeluun ja mietiskelen seuraavan päivän juttuja, tosi herkästi valvon =(

 

Univelka on velkaa, jota ei pysty maksamaan ja jos se paisuu yli äyräiden, niin kenekään ei ole hyvä olla ja lapsi sekä äiti saattavat olla jopa vaarassa.
Moni äiti ei tiedosta väsymystään, kun hormonit reistaa ja vaihtelee ja joka päivä on jotenkin erilainen olo.
Perheen uuteen tilanteeseen sopeutuminen on jo henkisesti niin rankkaa, että moni äiti ei osaa yksilöidä "vaivojansa".
Herkkyys ja itkuisuus ovat vielä normaaleja synnytyksen jälkeisiä oireita, mutta unettomuus on tähän yhdistelmään jo liikaa.

Minä menin ylikierroksille synnytyksen jälkeen, sydän hakkasi toista sataa joka päivä, osatolla oli kuuma eikä ilmastoinnista ollut tietoakaan, vaikka oli helteinen kesä.
Päiväunia en saanut nukuttua, kun päivänrutiinit , kuumuus ja monen naisen hauska huoneseura pitivät siitä huolen.
Jouduin olemaan siihen aikaan vielä sairaalassa melkein kaksi viikkoa ja olin kuin humalassa, vaikka nukuinkin, silti en ollut normaalitilassa.
Siis tiedän miltä tuntuu kun univelka vaivaa.
Kun pääsimme kotiin niin simahdin heti viileässä makuuhuoneessamme ja omassa vuoteessa koko maailma hymyili ja siitä alkoi rauhottuminen.
Tiesin, että vauva oli turvassa , kun mieheni valvoi meidän yhteistä unta ja tyyni rauha ja henkinen helpotus auttoivat uneen.

Ap:lle antaisin neuvon, että kokeile samaa, kerää kaikki perusrauhaan/turvaan tarvittavat elementit ja rauhoita ympäristö, että voit ottaa pienet päikkärit, ne tekevät ihmeitä.
Kaikkea hyvää teille uudet äidit pienokaistenne kanssa, pitäkää huoli itsestänne, että voitte kantaa vastuuta pikku aarteistanne.

 

Hei!

Täällä ollaan edelleen.

"Rättipoikkiväsynyt", ikävä kuulla että tilanteeseen ei ole tullut muutosta. Ei se kyllä ole muuttunut täälläkään, ja kärsin aivan samoista peloista - nukkumaanmeno ahdistaa, pelkään etten "enää koskaan" osaa nukkua normaalisti, pelkään että jään koukkuun unilääkkeisiin... Toisaalta olen päättänyt, että nyt on nukuttava edes vähän ja murehdin lääkkeistä "vieroituksesta" joskus myöhemmin.

Olen käynyt parillakin lääkärillä, mutta ei ole apua löytynyt. Ilman unilääkettä (Imovane) en kertakaikkiaan nuku, ja silläkin lyhyitä (30-60 min, korkeintaan 2h) pätkiä muutaman yössä. En keksi tähän mitään psyykkistä syytä, tai ainakaan en ole tietoinen stressistä, ahdistuksista, peloista tai muusta (nukkumattomuus kyllä ahdistaa...). Lääkäri määräsi verikokeet esim. kilpirauhasen toiminnan tarkistamiseksi (onko "Rättipoikkiväsynyt" sinulla tarkistettu tämä?), mutta ei sieltäkään mitään löytynyt. Pian kokeillaan uutta lääkettä, joka kuulemma on "unta antava mielialalääke". Tuntuu hullulta, kun mieliala on oikein hyvä jos vaan edes vähän saan nukuttua. Nyt olen muutamana yönä nukkunut edes jotenkin vain puolikkaalla lääkkeellä - en tiedä onko se oikea edistysaskel, mutta pitää iloita pienistäkin asioista...

Hyvä puoli on myös se, että vauva (nyt 3,5 kk) nukkuu yöt hyvin. Isä hoitaa yöt, tyttö herää kerran syömään ja 15 minuutissa on vaippa vaihdettu, vauva syötetty ja molemmat nukahtavat heti uudestaan. (Vaikka nukun eri huoneessa, ovet kiinni ja korvatulpat korvissa, herään silti melkeinpä joka kerta kun vauva syö, enkä osaa nukahtaa uudestaan.) Päivisin tyttö ei sitten otakaan kuin parit puolen tunnin nokoset, mutta parempi näin päin... Joskus tuntuu että voisin nukkua aamusta vähän, mutta se ei tietenkään onnistu kun mies lähtee töihin ja pikkuneiti haluaa olla valveilla.

Vauva-ajan rankkuutta pelkäsin kovasti etukäteen, mutta ei siihen kuitenkaan osannut varautua. Unettomuus ainakin tuli täytenä yllätyksenä. Nyt olen kuitenkin nukkunut sen verran, että jaksan. On hetkiä, jolloin vaipparalli ja maitoshow väsyttää pahasti. Viikon kohokohta on se kun pääsee käymään kaupassa (jos pääsee); muun ajan istuu tiukasti kotona ainoana seurana ihminen joka sylkee, pissaa ja kakkaa päälle, huutaa jos yrität itse syödä/pukea/peseytyä eikä osaa sanoa yhtäkään ymmärrettävää lausetta tai edes sanaa. ;D Ei se mielestäni ole mikään ihme jos väsyttää. Toisaalta on pakko myöntää, että vauvan hymy (yksi ainoa hymy!) saa unohtamaan väsymyksen. Meillä menee joskus pitkiä aikoja niin, että vauvan kanssa vain naureskellaan, hymyillään, halitaan ja höpötellään. Nautin noista hetkistä kovasti, samoin kaikista pienen hassuista ilmeistä, äänistä, uuden oppimisesta... En koskaan ole nauranut näin paljoa. En tiedä voiko vauva-aika koskaan olla täysin vain onnellista ja söpöistä, kyllä se on myös rankkaa ja väsyttävää. Varsinkin esikoisen syntymä on iso elämänmuutos. Jokainen työstää sitä omalla tavallaan ja joillekin muutos on helpompi kuin toisille. Itse ainakin myönnän että vaikka lapsi oli todella toivottu, on tämä ollut (ja on edelleen) tietynlaisen kasvun ja jopa kriisin paikka (niin luonnollinen asia kuin lapsen syntymä onkin). On kuitenkin ihan uusi tilanne se, että pieni ihminen on täysin riippuvainen minusta ja niin KIINNI äidissään. Se vaatii paljon. Jokaiseen päivään näyttää ainakin minulla mahtuvan sekä niitä hetkiä, jolloin tekisi mieli vaan huutaa että "give me a break!", että niitä hetkiä kun voi vaan tuijotella vauvan silmiin vaikka kuinka kauan ja ihmetellä ja ihastella. Sanoisin, että tämä aika on ennenkokemattoman ihanaa, mutta ehdottomasti myös ennenkokemattoman vaativaa ja haastavaa.

 

Myös uupunut: Minäkin sain mielialalääkkeen (Triptyl) unettomuuden hoitoon, niitä kuulemma käytetään - ei se siis tarkoita, että lääkärin mielestä olisit masentunut. Unettomuus voi toki olla masennuksen oire, mutta kirjoituksesi ei kyllä kuulosta yhtään siltä että olisit masentunut.

Mun neuvoni on että yrität nyt vaan nukkua millä vaan pystyt - kyseessä on kuitenkin väliaikainen elämäntilanne ja aivan varmasti unesi vielä paranevat ja pääset eroon lääkkeistä. Ekat n. 6 kk esikoisen kanssa on tosi ainutlaatuinen aika, siis hyvässä ja pahassa. Kyllä se elämä siitä väkisinkin normalisoituu pikkuhiljaa, ja sitä myötä myös unet. Usko mua! Sitä ennen toivotan voimia ja jaksamista!

 

"Sama ongelma", kiitos rohkaisevista sanoista! Eiköhän tämä tästä vähitellen... Lääkäri tosiaan tietää että en ole masentunut (unettomuus aiheutti kyllä masennusoireita, mutta ei toisin päin), joten mielialalääke määrättiin nimenomaan unentuloa helpottamaan. Viime yönä kokeilin ensimmäisen kerran ja tuntui auttavan. Aamulla oli hiukan hankala "päästä vauhtiin", mutta muuten vaikutti hyvältä. Toivottavasti tepsii.

 

Täällä ilmoittautuu yksi väsynyt äiti. En nyt viikkoon ole oikein saanut unta. =( Luulen, että syy on siinä, että poikani (3 kk) herätteli ennen tätä unettomuuden puhkeamista noin kahden viikon ajan jatkuvasti juuri kun oli nukahtanut (refluksiongelmia). En millään haluaisi aloittaa lääkitystä, koska pelkään tuota koukuttavaa vaikutusta ja haluaisin imettää. Mutta parempi äiti joka jaksaa kuitenkin...

Onko kukaan kokeillut mitään vaihtoehtohoitoja? Akupunktuuri tms?