Unettomuus imetysaikana?

Ymmärrän sinua täysin Haukotus, ajattelen myös itse aika samoin.
Ja mitä julkiseen terveyshuoltoon tulee eli neuvolan jälkitarkastukseen, niin ei ne siellä ota kovin vakavasti ja tästä unettomuudesta pitäisi enemmän puhua ja informoida. Munkin piti täyttää joitain masennuskaavakkeita ja sanottiin et käydään sitten lääkärin kanssa ne läpi yksityiskohtaisesti ja ei todellkaan ollut mitään puhetta koko kaavakkeista. Lääkäri määräsi mulle vain unihormonia Circadinia 2mg ja se oli siinä. Ja mun neuvolatätikin söhelsi koko ajan jotain, et lääkärilläkin jäi lause kesken, kun terkkari jo meni menojaan.
Tänään mulla on sitten ollutkin virtaa ja olen siivonnut koko päivän. Nyt on puhdasta. Ilmeisesti olen jotenkin saanut nukuttua ja otin taas sen mirtan 7,5mg, kun en saanut sitä enää puolitettua. Ja alussa oli levotonta kääntymistä, mutta uni tuli, kun jaksoi odottaa. Voiko muuten ottaa tuota circadinia ja mirtaa yhdessä? Syventääköhän se unta?
Voimia ja jaksamisia kaikille!

 

Huokaus. Jotenkin mulla pyörii päässä taas se ajatus, että mitä jos en nuku enään koskaan jne. Itku on herkässä ja ahdistaa. Kyllä te tiedätte. Surullista, että yksi huono yö saa mielestä pyyhittyä kaikki ne lukuisat hyvät yöt. Ja aina sitä on kuin matto olisi vedetty alta. Joutuu jotenkin aina uudestaan ja uudestaan rämpiä ylös.

Hienoa Sarastus, että olet ollut tänään energinen. Se on ihana tunne, kun pitkän väsymyksen jälkeen alkaa olla oma itsensä ja jaksaa tehdä asioita. Mä en ole kuullutkaan tuollaisesta Circadinista?!? Jos sulla sama lääkäri on määrännyt kummatkin lääkkeet, niin luulisi että niitä silloin ole ihan ok ottaa yhdessä?

Ja Katariina, niinhän se on, että aika moni syö nukahtamislääkkeitä eikä tee siitä itselleen kriisiä. Sulla on siis nykyään ihan normaali suhtautuminen asiaan Mä jotenkin pidän niitä vielä pahana ja pelkään tavallaan sitäkin, että ne ei auta. Ettei mikään auta.

Yritän muistaa lohduttautua myös sillä, että mulle on lääkäri sanonut, että kukaan ei valvo ikuisesti. Ja toinen sanoi, että kaikki loppuu aikanaan. Ja tosiaan, vaivaa vähitellään kovin helposti. Joten periaatteessa voisi sitä kai ajatella, että ei tämä sitten niin vakavaa ole, vaikka kamalaa onkin.

 

Circadin on melatoniinia pitkävaikutteisessa muodossa. Mä itse oon syönyt just tuota comboa eli mirta + melatoniini. Alussa mullaki oli reseptillä circadinia mutta kun se loppui aloin tilata melatoniinia netistä, kun on paljon halvempaa. Tosin tämä mun nykyisin käyttämä tuote on lyhytvaikutteista eli vaikuttaa lähinnä nukahtamiseen ja häviää elimistöstä muutaman tunnin kuluessa. Circadin vapautuu hitaammin ja vaikuttaa koko yön pitäen unen ehjempänä. Voit sarastus varmaan ihan huoletta ottaa molempia siis yhdessä. Minusta ainakin tuntuu että olen pirteämpi näin kuin pelkällä mirtalla. Eikä ihme, kun molempien pitäisi parantaa unen laatua

 

Tiedän tuon tunteen Haukotus. Yritä hyväksyä asia sellaisenaan ja ei kannata miettiä kuinkahan kauan tätä unettomuutta kestää, vaan päivä kerrallaan ja välillä ottaa takapakkia ja taas tarvotaan samassa suossa.
Onneksi meitä on nyt täällä monta, jotka todella ymmärtävät, kuinka rankkaa se loppujen lopuksi on. Mäkin aloin aina itkemään yöllä, kun en saanut unta ja ahdistus iski, et eikö tää koskaan lopu; välillä taas luulin jo, et nyt menee hyvin ilman pillereitä, kun taas unettomuus nosti päätään, ja vielä kun talo oli niin hiljainen ja kaikki nukkuivat,,niin mä valvoin. Silloin oli epätoivoa ilmassa ja otti kyllä päähän, et pitikö mun nyt tähänkin sairastua.
Älkää tuomitko itseänne liian lujaa, vaan olkaa lempeitä itsellenne, niin mäkin yritän. Ja Haukotus älä kanna huonoa omatuntoa, jos otat nukahtamislääkkeitä, vaan parempi sekin, kun pyöriä epätoivoisena sängyssä.
Ja mulla siis neuvolalääkäri määräsi Circadania ja sitten kun ei kunnolla vaikuttanut, vaan mulla lisäsi ahdistusta, niin menin psykiatrille ja sain sieltä mirtaa ja ketipinoria. Tuota ketipinoria 25 mg olen ottanut vain yhden kerran ja tuntui, et taju lähti yöksi, et aikamoista lääkettä ja jotkut popsivat tuota mennen tullen palatessa eli toivoa on aina kaikesta huolimatta.
Ja kiitos Katariinalle, mietin vielä kannattaako mun sittenkään ottaa tuota circadinia, jos saisin nyt tuolla pelkällä mirtalla itseni tasapainoon. Ainakin tryptomxin kanssa ei ilmeisesti saa käyttää muita masis/unilääkkeitä ja mulla meni siitäkin maku, kun alussa vaikutti ja sitten valvoinkin melkein koko yön.

 

Mullakin on Haukotus, ollut takana kans huonohkoa yötä, taas. Tuntuu että viime aikoina niitä on ollut useammin. Ja mulla myös alkanut ahdistava olo nostaa päätään, ja jotenkin ajatus väkisinkin harhailee niihin alkuaikoihin milloin tilanne oli pahimmillaan. Huoh!! Jotenkin mua rassaa tää taas tosi paljon, eniten ehkä se, että mistä tää oikeen johtuu?? Jatkuvaa spekulaatiota et oisko tää nyt hormoneista, vai onko mulla ahdistuneisuushäriö tai stressiä tai mitä..?? Tuntuu että ois ehkä helpompi hyväksyä asia, jos tietäis edes että MIKSI. Mulla on myös edelleen suuri kynnys lääkkeisiin, mirtastakin tunnen huonoa omatuntoa ja harmittaa kun pitää sitä ottaa. Ja nyt viime aikoina jotenkin tuntuu, kuin se olisi menettämässä tehoaan..? Sitäkin pelkään jotenkin tosi paljon, että mitä jos se ei kohta enää autakaan. Töissäkin pitäisi jaksaa, ja lapsen kanssa ja ehkä olis hyvä sitä parisuhdettakin joskus hoitaa.. tuntuu että tää uni tai pikemminkin sen puute, menee kaiken edelle. Voi kun saisi oman itsensä vielä joskus takaisin.. koska sellainen olo mulla nyt on, että tää en oo mä, ei tää voi olla mun elämää..

 

Voi kunpa mä voisin jotenkin helpottaa teidän oloa... Se on vähän kuin uisi päivät sameassa vedessä silloin, kun ei pysty nukkumaan. Muisti ei pelaa ja mäkin kävin lukemassa näitä kirjoituksia uudestaan ja uudestaan, kun en muistanut lukemaani. Ei tähän taida olla muuta pysyvää lääkettä kuin aika.

Listaan tähän vähän sellaisia asioita, joita olisin oman unettomuuden pahimpaan aikaan tehnyt tai ainaki yrittänyt tehdä toisin:

1) Panikoinnin lopettaminen/vähentäminen. USKOMINEN siihen, että unettomuuteen ei voi kuolla.

2) Takapakkeihin suhtautuminen. Ne ovat lyhyitä ja lyhenevät + vähenevät koko ajan. Takapakki ei tarkoita sitä, että unettomuus on palannut eikä enää ikinä katoa. Takapakit kuuluvat toipumiseen.

3) Imetyksen lopettaminen PALJON aikaisemmin. Yli puolivuotias (ja nuorempikin, jotkut ei imetä lainkaan) pärjää hyvin korvikkeella ja maidolla, tärkeämpää on äidin jaksaminen.

4) Estrogeenihoidon aloittaminen aikaisemmin. Pidin sitä ensin vaihdevuosilääkkeenä, enkä aluksi uskonut, että unettomuus voisi johtua siitä.

5) Vauvan hoitovastuu useammin isälle tai muulle hoitajalle.

6) Nukahtamislääkkeiden käyttö ilman syyllisyyttä. Niitä voi ottaa useita kertoja viikossa niin kauan, kuin on tarpeen. Tärkeintä on saada unirytmi kuosiin, ja se ei onnistu, jos ei nuku.

 

Kiitos Katariina näistä. Erityisesti tuo ykkönen ja kakkonen on mulle ykkösenä ja kakkosena Mä lopetin imetyksen, kun vauva oli plus 3 kk:tta. Vaikka tuntui hankalalle päätökselle silloin, niin ehdottoman oikea päätös, nyt näin jälkikäteen mietittynä.

Mä nukuin luojan kiitos viime yönä hyvin. Etkös sä Yhden äippä murustele myös sitä Mirtaa? Mä mietin sellaista, että olin toissayönä haukannut siitä paljon suuremman palan ja siinähän on heti gramman heitto hyvinkin helposti. En tiedä, mutta voisko vaikuttaa, että jos sitä ottaakin enemmän niin ei toimi?! Mä ainakin huomaan, että toi puraiseminen on välillä aika hankalaa, ja koko nappi murenee käsiin. Pitäiskö laittaa lääketehtaalle viestiä, että tekisi kerralla oikean kokoisia pillereitä

Ja Sarastukselle kiitos myös taas tuosta "elä ole niin ankara itsellesi" -kommentista. Mä en koskaan ole oikein tajunnut tätä. En jotenkaan ole halunnut ikinä laittaa omia ongelmiani sen alle, että olisin jotenkin ankara. Musta siinä pääsee liian helpolla ja se on jotenkin liian yksinkertaista. Olen ajatellut, että mun pitää ongelmani selvittää jotenkin niin, että en vain nosta käsiä pystyyn ja totea olevani itselleni liian tiukka. Analysoin asioita viimeiseen asti ja mietin miksi miksi miksi? Mistä mikin johtuu jne. Tässähän tämä koko kappale on täynnä ankaruutta! Eli en OSAA olla olematta ankara, hirveää.

Mun selvitymiskeinojen kärjessä on irti päästäminen ja luovuttaminen. Nyt kun aloin tarkemmin pohtia, niin nämähän tarkoittaa tavallavat tuota, että on lempeämpi itselleen. Kaikkea ei ole pakko kantaa, osan voi jättää matkan varrelle. Tässä mulla on paljon opittavaa. Ja aivan kuin Yhden äippä kirjoittikin, niin se ankaruus voi juurikin olla sitä, että muistuttaa itseään siitä, että tämän ongelman kanssa en ole oma itseni ja tämä ei ole mun elämää. Totuushan valitettavasti on se, että olemme mitä olemme, myös silloin kun on ongelmia. Ja se on sitä meidän elämää. Tämän hyväksyminen voi auttaa jo jonkun verran. Ei tavallaan aseta itselleen sitä rimaa niin korkealle, että millaista elämän pitäisi olla. Tiedän siis Yhden äippä täysin mitä tarkoitat, mutta ehkäpä tässä olisi opettelua; olla lempeämpiä, hyväksyä asiat mitkä ovat milloinkin osa elämää ja kun on hyväksynyt ne niin niistä voi päästää irti. Monesti ainakin itse olen saanut itseni kiinni siitä, että olen ajatellut, että jos unettomuus olisi vain poissa, niin kaikki olisi hyvin. Noinkohan olisi...?!

Olipas taas ajatuksen virtaa....

 

Hei! Ajattelin lohduttaa teitä että meitä unettomia äitejä on varmaankin pilvin pimein Olen kirjoitellut tähän ketjuun lähes vuosi sitten ja sen jälkeen taustaillut. Koitan mahdollisimman paljon sysätä unettomuutta ja ahdistusta pois mielestä ja sen takia en ole kirjoitellut. Syön edelleen Mirtaa ja varmaan loppuelämän Mulla on ahdistunut olo muutenkin ja ajatukset pyörii liikaa nukkumisessa ja eläminen jotenkin pelottaa. Olen aloittanut Cipralex lääkkeen ahdistuneisuushäiriöön. Nukun onneksi useimmiten 6-7 tuntia sikeästi. Mutta silti harmittaa etten pysty nukkumaan 8-9 tuntia vaikka saisinkin. Herään n. 5-6 aikaan enkä saa enää unta. Mietin ihan liikaa unen riittävyyttä ja lasken nukuttua tunteja. Toivon että Cipralex auttaisi tähän ongelmaan Mutta piti vain sanoa että kohtalotovereita löytyy!

 

Minä olen nyt syönyt mirtaa 7,5mg melkein viikon ja täytyy nyt sanoa, et helpottaa, ainakin toistaiseksi. Olen saanut taas oman vireyteni takaisin ja ahdistus on helpottanut ja untakin olen saanut, vaikka vauva onkin herättänyt.
Yllättävän paljon meitä unettomia ahdistuksen kanssa kamppailevia on ja tämä ketju on kullan arvoinen, kiitos vielä teille.
Mulla se ahdistus on lähinnä sitä, että läheisille sattuu jotain tai vauva/esikoinen sairastuu vakavasti ja mirtalla olo on helpottanut sitä. Tietenkin tämä unettomuus on myös aiheuttanut ahdistusta. Mutta onneksi täällä saa tilittää tunteitaan ja kaikki ovat samalla aaltopituudella ja ovat kokeneet tätä samaa.

 

Kiva kuulla Pilvikirsikka kuulumisiasi! Muistan lukeeneeni aikaisemmin viestejäsi. Toivottavasti saat Cipralexista apua. Olen myös syönyt kyseistä lääkettä aikaisemmin ja toimi kohdallani tosi hyvin. Harkinnut olen aloittaa uudestaan, mutta aina kun menee vähän paremmin niin yritän vielä sinnitellä ilman. Itselläni lääke ainakin esti paniikkikohtaukset lähes täysin ja en "jaksanut" enään vaivata päätäni kaikilla murheilla. Pelko ja ahdistus ovat ikäviä kanssakulkijoita. Vievät tuhottomasti energiaa, mutta haluan usko että näistä kyllä oppii pois! Me kaikki!

 

Kylläpäs olitte ehtineet keskustella tässä välissä! Tuntuu edelleen uskomattomalta, kuinka voin allekirjoittaa niin monia teidän ajatuksianne. En oikein edes tiedä, mistä kommentoinnin aloittaisin.

Olen myös sellainen, että analysoin liikaa kaikkea. Olisi paljon helpompaa, jos voisi vain unohtaa tai ainakin kohdata asiat niin, ettei niitä vatvoisi turhaan. Hirveän paljon energiaa menee turhien asioiden pelkäämiseen, eikä tuosta pelosta ja asioiden suurentelusta ole mitään hyötyä. Tunnistan itsessäni myös sen puolen, että kaikkeen pitää löytää ratkaisu nyt ja heti. Joskus olisi varmaan päässyt helpommalla, jos olisi antanut ongelman vain olla. Joskus mietin, olisiko tämä unettomuuskin mennyt ohi, jos vain olisin hetken malttanut odottaa ja antaa ajan parantaa itsestään. Nyt syön Mirtaa ties kuinka kauan, mikä tavallaan pitkittää paranemisprosessia. Toisaalta, luulen kuitenkin, että Mirta pelasti minut pahimmassa vaiheessa.

Minäkin sain jossain vaiheessa Circadinia ja kokeilin sitä kahtena yönä. Olo oli todella levoton noina öinä ja nukuin hyvin pätkittäin. Aamulla olo oli sen verran kummallinen, että jätin kokeilun siihen. Pelkällä Mirtalla siis mennään.

No niin, vauva huutelee sängyssään, joten täytyy mennä. Jaksamisia kaikille eikä anneta marraskuun rännän masentaa!

 

Sitä piti vielä sanoa, että myös minä pelkään tai ainakin vieroksun kovasti nukahtamislääkkeiden käyttöä. Pitäisi ottaa Katariinan asenne ja lopettaa myös tuon asian murehtiminen! Muutaman kerran olen ottanut Opamoxin, jos en ole edellisenä yönä nukkunut ollenkaan. Uni on aina tullut Opamoxilla, mutta seuraavana päivänä on ollut vähän alavireinen olo. Parempi tietysti tuokin kuin se, että nukkuu vähän tai ei ollenkaan.

Kylläpä tässä elämässä on paljon murehtimista! Minulla menee kuitenkin hyvin: on ihana lapsi ja mahtava mies, joka on ollut koko ajan tukena. Päivät menevät meillä mukavasti, on paljon tekemistä ja paikkoja, joissa käydä kyläilemässä. Olen hyväntuulinen ja yleensä optimistinen ihminen, mutta jotenkin olen saanut toiseksi puolekseni tuollaisen pikkutarkkuuden, tunnollisuuden ja huolehtivaisuuden. Tämä unettomuus yrittää vissiin kovasti opettaa minua ottamaan rennommin, ja ehkä tässä pientä edistymistä on tapahtunut...

 

Viime yö meni taas aika levottomasti, vaikka mirtalla mentiin. Mut näinhän se on, takapakit kuuluu taas asiaan.
Minä myös tunnistan itsessäni pikkutarkan huolehtijan ja stressaan ehkä liikaa asioita, ja vielä kontrollifriikkikin minussa nostaa päätään. Tykkään pitää asiat hallussa ja kontrollissa. Juu, pitäisi ottaa rennosti ja antaa mennä. Tunnistan niin itseni teidän teksteistänne, et kanssasisaria löytyy.
Voimia tähänkin päivään alkavaan!

 

Kontrollifriikki ja perfektionisti ilmoittautuu myös täällä... Circadinista vielä, että mun lääkärin mukaan sitä pitäisi syödä muutama viikko, ennen kuin tietää auttaako se.

Melatoniini ja estrogeeni on muuten jotenkin yhteyksissä keskenään (en muista miten) mutta logiikka meni jotenki niin, että melatoniinista on apua myös vaihdvuosien (matalan estrogeenitason) aiheuttamasta unettomuudesta kärsiville.

Te varmaan pidätte mua jonain estrogeenihihhulina tai piilomainostajana mutta puhun sen puolesta vain, koska se on auttanut mua itseäni niin hyvin.

 

Ihana estrogeenihihhuli hei, millä kannattaa aloittaa?
Itsellä, kun on huonoja kokemuksia ainakin mitä e-pillereihin tulee. Nuorena kokeilin, jos jonkinlaista merkkiä ja mikään ei sopinut. Verenpaineet nousi taivaisiin ja muutenkin oli tosi kumma olo, niinpä olen pysynyt poissa hormooneista.
Mutta jos ne helpottavat/tasaavat oloa, niin ihmeessä voisin kokeilla varovasti. Mitä suosittelet? Mulla on vauvan neuvolalääkäriaika kohta ja voisin ottaa asian esille. Mulla on siis ikääkin jo aivan tarpeeksi.

 

Hei sarastus, mulla on ollut Estrogel-merkkistä geelivoidetta, jota hierotaan iltaisin esim. käsivarsiin. Homma käynnistettiin ensin keltarauhashormonikuurilla + e-pillereillä, joista ei kuitenkaan ollut tarpeeksi apua. Menin uudelleen lääkäriin ja sitten aloitettiin tämä "hormonikorvaushoito".

Olin alkuun epäileväinen, mutta pari viikkoa geeliä käytettyäni unet alkoivat parantua. Kolmen viikon kuluttua nukuin jo selvästi paremmin ja heräilyt vähenivät + uudelleen nukahtaminen helpottui. Jouduin kyllä ottamaan tupla-annoksen alussa, gynen määräyksestä toki Nykyään käytän voidetta vain menkkojen alussa muutaman yön ja tuntuu, että siitä on edelleen apua.

Voihan tietty olla, ettei hormonihoito sovi sulle, jos et voi e-pillereitä käyttää. Kannattaa kysyä siltä neuvolalääkäriltä, jos voisit kokeilla ainakin jotain estrogeenivalmistetta. Voihan sen sitten lopettaa, jos tulee jotain haittavaikutuksia.

Mä itse en neuvolalääkäriltä apua saanut vaan yksityiseltä jouduin reseptin hakemaan.

 

Kiitos Katariina. Voisin kysäistä tuota voidetta ja muutakin, jos nyt neuvolalääkäri mulle jotain määräisi. Riippuu sielläkin vähän lääkäristä, joskus saattaa olla joku kandikin hoitamassa ja sille sitten alan selittelemään näitä vaihdevuosituntemuksia, just joo.
En viitsi yksityiselle mennä, kun kävin vasta sen psykiatrin luona ja maksaa tosiaan sen 100 €. Kauan aikaa kyllä pähkäilin, et menenkö yksityisellä puolella psykiatrille vai gynekologille.
Tuntuu kyllä kohta, et pitäisiköhän ihan asiantuntevalla gynekologillakin vielä käydä, kun tuntuu, että pinna on niin tiukalla nykyään ja varsinkin ennen menkkoja, jotka taas kohtapuolin alkavat, tunnen itseni aivan raivottareksi ja vielä päälle siihen unettomuutta, nivelkipuja, vessassa ravaamista, mitä nyt tulee mieleen. Et huh huh, kyllä meillä naisilla on kestämistä, tuntuu, et olisi jo vaihdevuodet meneillään.

 

Kovasti tsemppiä kaikille uusille kirjoittelijoille minultakin!

Täällä nukuttu kohtalaisesti eli paremmin kuin tuossa muutama viikko sitten. Jospa se tästä taas.

Mutta sen verran piti kommentoida, että myös minä olen kova huolehtimaan, murehtimaan ja stressaamaan asioita. Ja perfektionistin vikaa löytyy myös... MUTTA kun palasin esikoisen jälkeen hoitovapaalta töihin, sain silloiselta esimieheltäni myönteistä palautetta, kuinka äitiys on muuttanut minua posittiiviseen suuntaan. Osasin kuulemma suhtautua asioihin paljon rennommin, rauhallisemmin ja kypsemmin. Varmasti lapsen saaminen lähes aina muuttaa ihmistä jotenkin, mutta ehkä mun kohdallani unettomuusikin teki oman osansa...

 

Minä taas täällä. Voiko mirta menettää tehonsa reilu viikon jälkeen vai kannattaiskohan suurentaa siihen 15 mg? Unta taas saa hakemalla hakea ja levoton olo ja otin sitten eilen mirtan lisäksi nukahtamislääkkeen ja sain jotenkin nukuttua. Miten se tuntuukin välillä ,ettei ole nukkunut ollenkaan, vaan pyörinyt vaan sängyssä, mutta ilmeisesti olen nukkunut ainakin osan yötä.
Mulla on menkat lähestymässä ja olo on kyllä sen mukainen. Ahdistaa ja vit...aa taas tämä unikierre. Olemme nyt vuorotelleet isukin kanssa ja tuntuu,et nukun paremmin kun katson vauvaa. Eilenkin nukuin olohuoneessa ja kuulin joka itkun, kun vauva itki makkarissa isin kanssa.
Miten tuon mirtan kanssa kannattaa menetellä? Helpatkaa mua. Ärsyttää nyt, kun luulin löytäväni hyvän lääkkeen, jolla saa nukkua ja pitää ahdistuksen poissa, mutta eipä näy nyt vaikuttavan. Ja haluasin pärjätä yhdellä lääkkeellä, ettei tarvis aina turvautua unilääkkeisiin/nukahtamisl.
Neuvolalääkäri on vauvalla tosiaan ensi viikolla ja aion kysäistä estrogeenista vai pitäisiköhän munkin aloittaa joku sepram/cipramil lääkitys ja jättää mirta pois...

 

Sarastus, mulla Mirtalla keksi muutamia viikkoja ennen kuin olo alkoi jotenkin asettua ja unet parantua. Pitkään oli sitä, että pyörin useamman tunnin. Tuli myös öitä jolloin en nukkunut. Mirtahan käsittääkseni syventää unta, ei välttämättä niinkään nopeuta nukahtamisista.

Yritä ajattella niin, että syöt nyt lääkettä, joka kyllä auttaa, mutta ottaa aikansa. Odotat unta rauhassa, uskoen ja tietäen että uni kyllä tulee. Oletko kokeillut eri annostuksia? Siis oletko nyt syönyt 7,5 mg? Kokeileppa huvikseen vielä puolittaa se (haukkaamalla napista murunen). En jaksa uskoa, että lääke menettäisi tehoaan. Toimivuushan on ihan eri kuin esim unilääkkeillä/rauhottaville, joiden tehon hiipuminen perustuu siihen, että toleranssi kasvaa. Mirtaan ei tällä tavoin voi jäädä koukkuun ja elimistö ei sitä samalla tavoin kaipaa.

Muista, että sulla on kaikki hyvin ja olet vasta alussa. Elä lannistu, vaan jaksa uskoa, että homma lähtee kyllä aivan varmasti paranemaan. Elä odota mitään ihmekonsteja, koska niitä ei ole. Aikaa tämä vie, mutta aikaahan meillä on

 

Kiitos Haukotus, että jaksat tsempata. Mulla joskus kärsivällisyys nostaa päätään ja sitten hätäännyn, et tässäkö tämä nyt oli.
Mutta taas viime yö meni paremmin ja sain pätkissä nukuttua, vaikka syötin vauvaa ensin 01.00 ja sitten 04.00 aikaan. Sain otettua jopa päivätirsat, ihan pienet vain, tossa 17 aikaan ja silti sain nukuttua, jee.Siitä onkin aikaa, kun päivätirsoja olen ottanut eli ihanaa tietää, et toivoa on aina, kunhan jaksaa toivoa.
Mirtaa olen ottanut sen 7,5mg ja yritän nyt muistaa et huonot yöt kuuluu asiaan ja niitä on oikeestaan varmaan kaikilla. Kiitos vielä paljon kannustuksesta!

 

Sarastus, oletko ajatellut kokeilla Mirtaa 15 mg:na? Itse aloitin 7,5 mg:lla, mutta huomasin selkeän eron otettuani isomman annoksen. Pienemmällä nukuin juuri pätkissä ja heräillen, mutta heti ensimmäisenä yönä otettuani 15 mg nukuin normaalin yön. Mutta tämä lääkehän vaikuttaa jokaisella vissiin vähän eri tavalla.

Estrogeenihoito on minun kohdallani ei ei, koska sairastan aurallista migreeniä. Olikohan tuossa kohonnut aivoinfarktin riski tai jotain. Joten vaihdevuosissakin taidetaan mennä ilman hormonikorvaushoitoa!

Olin jo pari päivää melkein sinut unettomuuteni kanssa, mutta tänään taas jostain syystä kynnetään, jos ei ihan pohjamutia, niin aika alhaalla. Viime yö oli suht ok, mutta merkitseeköhän tämä alakulo alkavia menkkoja... Minulla ei ole ennen ollut pms-oireita, mutta tietysti olen saanut myös ne synnytyksen myötä. Huoh.

Mukavaa ja hyväunista viikonloppua kaikille!

 

Sarastus, myös mulla oli eka viikko mirtan kanssa vähän heikko. Otin silloin siis sen 7,5 mg. Nostin sitten 15 mg:aan ja nukkuminen oli parempaa. Jossain vaiheessa nostin annostusta vielä hiukan, mutta pääosin menin pahan vaiheen yli tuolla 15 mg:lla.

Juu nukahtamiseen mirta ei vaikuta vaan tekee unesta paremman laatuista. Eli heräilyt ei niin haittaa, kun se nukuttu uni on syvempää Se melatoniini voisi auttaa nukahtamisessa.

Sen mun valvotun kauhuviikon jälkeen menin muuten lääkäriin ja silloin sain määräyksen ottaa viikon ajan 7,5 mg mirtaa + 10-20 mg Tenoxia. Sen viikon nukuin tosi hyvin ja sen jälkeen alkoi muutenkin pikkuhiljaa helpottaa. Ja estrogeeni toi sitten sen lopullisen avun.

 

Voi kiitos ihanasta tuesta teille kaikille!!
Voisin kokeilla joku yö nostaa mirtaa siihen 15 mg:aan, mutta nyt taas paha pms on päällä ja sekin jo aiheuttaa kaikkea jäynää mulle. Voi tätä naisen elämää kaikkine puolineen, mutta olisihan se nyt tylsää, jos aina olisi niin tasaista tämä elämä. Vauva herää, täytyy mennä.

 

Siis onko muilla KUUMIA AALTOJA?! En tiedä onko nää niitä, mutta välillä kroppa vetää jotenkin ihan kuumaksi?!? Tai tulee nimenomaan sellainen kuuma aalto! Huoooohhhhhh. Mulla on menkat ja on jotenkin tosi ihmeellinen olo... väsyttää sikapaljon ja muutenkaan ei todella huvita mikään. Ihan haamu meininki. Ihanat hormonit.