Hae Anna.fi-sivustolta

Unettomuus imetysaikana?

Viestiketju osiossa 'Vauvan hoito' , käynnistäjänä Rättipoikkiväsynyt, 17.08.2008.

  1. Katariina Vierailija

    Moi Haukotus! Kiva kuulla sinusta. Uniongelma siis on sullakin taaksejäänyttä elämää :) ? Mä syön edelleen Triptyliä, lähinnä niska- ja lihasvaivojen vuoksi mutta tuohan se myös aivan ihanan unen. Varsinaisesta unettomuudesta olen kärsinyt n. vuosi sitten kun oltiin reissussa, silloin ei auttanut kuin Tenox mutta tosiaan vuoteen ei ole lisäapuja tarvinnut.

    Mä en kyllä haaveile toisesta lapsesta, mutta tässä päätöksessä tuo uniasia ei paina yhtään vaan haluan myös uran. Nyt jos alan tehdä lapsia, niin se juna menee ohi.

    Joskus kävi mielessä, että JOS joskus saisin toisen niin en imettäisi kuin 3 kk, koska mun kohdalla unettomuus johtui niin selvästi hormoneista ja alkoi parantua, kun imetys loppui. Eli en kyllä jättäisi lasta hankkimatta pelkän unettomuuden takia, se on kuitenki väliaikaista. Seuraavalla kerralla olisi ehkä helpompi itsekin uskoa unettomuuden menevän aikanaan ohi, kun olis jo kokemusta :)
     
  2. Yhden äippä Vierailija

    Mä olen ollut keväästä ilman Mirtaa. Käyttö loppui myöskin vatsataudin myötä, niinkuin sulla Haukotus. Nukuin jonkin aikaa yllättävän hyvin? Nyt viimeisen kuukauden ajan univaikeuksia ollut paljon. Joko en saa unta tai sitten nukahdan ja nukun pari tuntia ja herään. Melatoniini ei mulla auta. Nyt alkaa olla taas voimat vähissä ja pikkuhiljaa alkaa taas pelko ja paniikki ottaa vallan. Mä en vaan enää jaksais tätä taistelua..... Uutta lasta en todellakaan voi ajatella, vaikka haluaisinkin. Koska en ole edelleenkään toipunut enkä tiedä tulenkin koskaan toipumaan täysin, en uskalla ajatella mitä öisin valvottava vauva aiheuttaisikaan. Surullista, mutta näin on.
     
  3. Katariina Vierailija

  4. Hei unettomat! Pakko antaa tähän ketjuun vielä oma kokemus. Löysin tämän vanhan ketjun kun aloin tutkia, että mikä piru meikäläistä riivaa, kun valvoin jo neljä yötä putkeen vaikka vauva nukkui. Olen aina ollut hyväuninen ja yhtäkkiä siis alkoi unettomuus: ensin en saanut nukahdettua uudelleen yöimetyksen jälkeen ja sitten tilanne ajautui siihen, etten saaanut nukahdettua illallakaan enää...ja tämähän siten tarkoittaa jatkuvaa valvomista. Meinasin tulla hulluksi jo tuon neljän yön jälkeen ja menin lääkärille. Noh, lääkäri kirjoitti Opamoxia ja kolmen illan lääkkeenoton jälkeen sain hieman unirytmistä kiinni. Mutta niinä öinä kun en Opamox puolikasta ottanut, valvoin 3-4 saakka aamulla ja sain torkuttua muutaman tunnin aamuyöstä. Lääkärillä käydessä vauva oli 4,5kk ikäinen ja kun sanoin, että olen harkinnut imetyksen lopettamistakin, että saan uneni takaisin sanoi hän mielestäni tosi inhottavasti, että kyllä pitää imettää ainakin 6kk ikäiseksi, että sehän vaikuttaa älykkyyteenkin (on tässä maassa sitten paljon älykääpiöitä, jos se pelkästä rintamaidosta tulee). Eli mieluummin saa äiti tulla hulluksi, kuin lopettaa imetyksen. Aloitin kuitenkin imetyksen vähentämisen yöimetyksestä, että mies sai hoitaa vauvaa ja itse yritin nukkua tulpat korvilla toisessa huoneessa. Pikkuhiljaa olen imetyksen nyt lopettanut ja vauva on 5,5kk vanha. Päätin, että en enää voi syödä Opamoxia, tuntui jo että olin jäämässä niihin koukkuun. Päivät kuluivat ajatellen, että mitenkähän seuraava yö menee ja yritin unta ensin ilman lääkettä ja yleensä aina joudui purkille menemään kun pari tuntia olin sängyssä pyörinyt ilman unta. Kun jäljellä oli enää iltaimetys hain apteekista melatoniinia. Ja voi luojani, se toimii minulle! Olen ottanut melatoniinia 2mg iltaisin ja parin tunnin päästä saan nukahdettua! Melatoniiniahan ei tosiaan imettäessä saa käyttää, mutta aloin olla jo niin loppu tuohon unettomuuteen (jota kestä näköjään todella huonosti, jotkut teistä ovat sinnitelleet imetyksen ja unettomuuden yhdistelmällä todella kauan), että se saa nyt loppua ja nukun mieluummin melatoniinin avulla kuin betsoilla. Se imetyksen vähentämis/lopettamispäätös oli niiin vaikea ja sydäntäraastavaa. Harmitti niin vietävästi, että kun imetys on hyvin käynnissä ja molemmat vauvan kanssa siitä tykätään niin sitten se pitää lopettaa....mutta nyt muutaman viikon jälkeen tuntuu päätös jo hyvältä. Esikoista imetin 9kk ja minulla ei ollut hajuakaan, että tuommoinen unettomuus voi olla ikinä edes mahdollista. Mutta teille uusille jotka tätä ketjua lukevat ja kamppailevat unettomuuden kanssa, kannattaa kokeilla melatoniinia! Luulin tosiaan jo etten osaa enää ikinä nukkua, mutta näköjään se on mahdollista! Ja toivottavasti, kun oma hormonitoiminta tasoittuu imetyksen lopetuksen myötä saisin taas unenpäästä kiinni kuten ennenkin.
     
  5. Realisti Vierailija

    Kauniita unia kaikille äideille, melatoniinin kanssa tai ilman.
    Imettämisvaihe on loppujen lopuksi vain pieni vaihe, joten koettakaa jaksaa.
     
  6. Haukotus Vierailija

    Hei kaikki, pitkästä aikaa! Mulla on mennyt yöt pääsääntöisesti hyvin. Lähinnä mikä on ongelmana on pelko. Pelkään, että unettomuus tulee uudestaan, säikähdän jo pelkkää ajatusta. Pelossa isoin ongelma on ahdistus, ei niinkään se väsymys. Esimerkki viime yöltä oli, että heräsin ja päähän tuli ajatus, että mitä jos en nukahda heti - no en nukahtanut. Pelkään siis lähinnä näitä ajatuksia, että mietin unettomuutta. Tää on jotenkin ihan kipeetä. Unettomuudesta jäi joku trauma, johon ei oikein osaa suhtautua järjellä. Tai välillä osaan ja välillä en. Vaadin itseltäni ns. täydellisiä öitä ja en osaa nähdä asiaa niin, että ei KUKAAN nuku aina täydellisesti. Huhheijaa. Meillä on ollut toinen lapsi keskusteluissa. Lähinnä mietin sitä, että kumpaa kadun enemmän sitä että yrittäisimme toista lasta vai ei. Kokemuksesta voi sanoa, että kyllähän unettomuuskausista selviää ja pelkään (tää on jo ihan hittisana) sitä, että vanhana surkuttelen sitä, kun annoin tämän asian estää mahdollisen toisen lapsen. Mitä teille muille kuuluu? Ihana lukea teistä vaikka välissä olisi puolikin vuotta, kun täällä on käynyt :)
     
  7. Yhden äippä Vierailija

    täällä ollaan, kuuleeko kukaan?
    Unettomuuden pelko.. Se on juuri se ongelma. Mulla on tässä ollut pitkä jakso kun olen nukkunut hyvin. Nyt heti kun olen noin vajaan viikon nukkunut huonommin alkaa se ahdistunut ja levoton olo vallata Viime yö oli pahin pitkään aikaan. Ja heti nyt aamulla jo tuntuu ahdistuneelta että mitä jos ensi yönäkään... Tunnistan myös tuon että tunnen huonommuutta jos nukuin vain vaikka 5h, sillä joka paikassa kun toitotetaan kuinka tärkeää riittävä uni on. Rytmit ja rutiinit myös erittäin tärkeitä mulle, jos esim valvon myöhempään kuin normisti, uni ei tule. Alkoholi ei myös sovi ollenkaan. Ja aamulla herään aina samaan aikaan riippumatta kuinka myöhään oon mennyt nukkuu. Enkä saa unta päivällä. Huoh!! Saatanan univamma Kyllä välillä tuntuu siltä että miksi minä.. Näköjään tää trauma tulee olemaan läsnä ikuisesti. Ja toisen lapsen teko valitettavasti tuntuu mahdottomalta tän vuoksi -niin hirveätä kuin se onkin pelkään vain että joudun hullujen huoneelle enkä toivu ikinä...
     
  8. Onnistuu Vierailija

    Kärsin itsekin pahasta unettomuudesta ennen synnytystä ja imetyksen aikana. Uskon että, pääsyinä olivat hormonit ja pelko unettomuudesta. Oman osansa soppaan toi myös oma ahdistusherkkyys, joka on ollut aina olemassa osana persoonaani. Minua auttoivat useat keinot eli kannattaa ainakin kokeilla näitä: Vahvistuslauseet useasti sanottuna ääneen päivittäin, esim: Pystyn nukkumaan. Pystyn rentoutumaan. Pystyn valvomaan ahdistumatta. Alkaa tehoamaan muutamassa viikossa. Piikkimatto (kipu rentouttaa).

    Lääkkeet oikein käytettynä. Eli etsi ymmärtävä lääkäri, joka voi määrätä vähintään kahta erilaista nukahtamiseen auttavaa lääkettä/rohtoa ja vuorottele näitä. Pidä välipäiviä. Tämä riippuvuuden ja haittojen estämiseksi. Minulla toimi melatoniini (isoilla annoksilla) sekä Atarax ja Ketipinor. Joskus otin satunnaisesti myös mirtatsapiinia. Söin jonkin aikaa myös sertralinia, joka vähensi ahdistuneisuutta ja myös heräämisiä. Näitä kaikkia sain luvan käyttää imettäessäni.

    Väsytä itsesi kuntoillen ja jos mahdollista, myös älyllisesti: Tee jotain älyllisesti haastavaa. Nukkumaan mennessäsi et jaksa stressata tulevaa yötä.

    Ja muuta asennoitumistasi: unettomuus on ohimenevä jakso elämässäsi. Jokainen ihminen viettää elämässään unettomia öitä. Jotkut vähemmän ja jotkut enemmän.

    Ja jos et pysty yöllä nukkumaan, voit aina yrittää levätä esim. muistelemalla elämäsi hyviä hetkiä ja vaikka listaamalla päässäsi asiat, joista olet kiitollinen. Tässä joitakin keinoja. Kannattaa kokeilla!
     
  9. Minna Vierailija

    Moi! Onko täällä enää ketään vanhoista kurjoittajista?

    On vierähtänyt viitisen vuotta siitä kun täällä kirjoittelin.

    Nyt olen taas uneton! Uneni ei koskaan palautunut normaaliksi synnytyksen jälkeisen unettomuuden jälkeen. Viime kuukaudet on olleet aikamoista taistelua unettomuuden kanssa.. Huomenna taas kerran otan yhteyttä lääkäriin..
     
  10. Haukotus Vierailija

    Hei kaikki!

    Tähän viestiketjuun on kirjoiteltu viimeksi vuosi sitten, mutta yritänpä uudestaan nostaa keskustelua esille. Olen kuin olenkin uudestaan raskaana ja melko loppusuoralla ja unettomuus on nyt viime aikoina palannut öihin. Tunne on aika jäätävä ja ajoittain osaan suhtautua asiaan melko järjellisesti, mutta toisinaan vanha pelko valtaa koko mielen. Nyt tähän liittyy sitä, että nukahtaessa sydän pamppailee ja ikään kuin virkistyn aina uudestaan kun jään kuuntelemään sydäntä ja sen elämää. Sen jälkeen kieriskelen tuntitolkulla hikoillen ja mahdollisesti nukahdan aamuyöllä ja herään tuskaisena. HUH HUH! Tällä hetkellä mulla on mielettömän hyvä lääkärikontakti, joten en jää asian kanssa yksin. Olen myös huomannut, että unettomuuden hoito lääkkeettömästi on kehittynyt kovasti tämän viiden vuoden aikana. Paljon neuvotaan suhtautumaan asiaan lempeästi ja itsenään armahtaen. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta tätä neuvoa nyt yritän toteuttaa.

    Lukeekohan tätä sivustoa enään kukaan. Mielellään vaihtaisian ajatuksia taas uusien tai vanhojen univammaisten kanssa :) Jokatapauksessa toivon kovasti luottoa ja uskoa parempaan kaikille, jotka unettomuudesta kärsivät. Kannustuksena voin vielä todeta, että kyllä tästä selviää ja elämä kaiken kriiseilyn jälkeen näyttää aina ihanammalle kuin ikinä!
     
  11. Väsynyt mamma Vierailija

    Vieläkö täällä unettomia? Täällä yksi uneton ja lapsi jo 1v3kk! Alkoi siitä kun vauva valvottu,nyt valvonta vaikka vauva nukkuuolisi kiva vaihtaa kuulumisia!
     
  12. täälläkin Vierailija

    Vertaistukea kaipaan unettomuuteeni kovasti. Löytyisiköhän sitä täältä?

    Itsellä vauva vasta alle 2kk ja unettomuus kiusaa. En nuku vaikka vauva nukkuu. Tätä jatkunut pari viikkoa. Aluksi nukuin aina tilaisuuden tullen ja heti tuli uni. Nyt on tosi vaikea saada nukuttua. Siihen voi mennä useampi tunti ja kun nukahdan lopulta niin vauva jo herääkin.viime yönä unta 4h yhteensä kolmessa eri pätkässä. :/
     
  13. Unipilleri Vierailija

    Hei vaan, täälläkin yksi uniongelmainen. Unettomuus alkoi pari viikkoa ennen vauvan syntymää ja siitä alkoikin erilaisten pillereiden ja muiden keinojen testaaminen unettomuuden voittamiseksi. Lopulta sain synnytyksen jälkeisen masennus diagnoosin ja siihen lääkityksen: cipralex ja olantsapiini. En kokenut itseäni mitenkään masentuneeksi, mutta kyllä se taisi olla ihan okkea diagnoosi, koska Noilla lääkkeillä unet palautuivat ja nyt nukunvähintään 10 tuntia/yö. Vauvakin antaa siis nukkua ja imetyksen lopetin kun vauva oli 2 kk. Lääkkeillä ei ole ollut mitään sivuvaikutuksia, joten olen valmis syömään niitä niin pitkään kun on tarvis.
     
  14. vertaistukea Vierailija

    Tämä ketju on tosi hiljainen... Mistä saisi vertaistukea unettomuuteen?
     
  15. Uneton täälläkin Vierailija

    Luin koko ketjun ja päätin nostaa, jos löytyisi kohtalotovereita. Itsellä alkoi vauvan syntymän jälkeen uniongelmat. Kertokaahan, mistä olette saaneet apua? Löytyikö unettomuuteen erityistä syytä?
     
  16. ex-uneton Vierailija

    Itselläni on 4kk ikäinen vauva ja kärsin viimeisen kuukauden unettomuudesta. En vaan saanut yön aikana minuuttiakaan nukutuksi vaikka kuinka väsytti ja vauva kyllä nukkui eli siitä ei ollut kyse. Ensin kävin omalla lääkärillä, joka määräsi vain nukahtamislääkkeitä ja kehotti olemaan stressaamatta (ihan niin kuin siitä olisi ollut kyse...). Käytin nukahtamislääkkeitä yhden viikon aikana muutaman kertaa (ei suositeltu käytettäväksi joka päivä) ja niinä öinä, kun en sitä ottanut, en nukkunut perinteisesti ollenkaan. Minulla oli koko ajan tunne, että unettomuus oli jotenkin hormoonitoiminnasta johtuvaa. Kävinkin lopulta yksityisellä gynekologilla ja hän sanoi heti minulla olevan estrogeenivaje, mikä tulee monille(!!!) äideille synnytyksen jälkeen. Hän kirjoitti minulle Ovestin -nimistä lääkettä, joka pikkuhiljaa alkaa nostamaan hormonitoiminnan takaisin käyntiin. Minulla kun ei ollut alkanut vielä kuukautiset ja kehoni oli ikään kuin "vaihdevuosi" -tilassa, mikä aiheuttaa mm. unettomuutta ja jalkojen särkyä. Lääkkeet alkoivat auttamaan oikeastaan saman tien ja jo parin päivän jälkeen nukuin niin kuin ennenkin ja vieläpä yhtäjaksoisesti heräilemättä.

    Älkää tyytykö peruslääkäreiden kirjoittamiin unilääkkeisiin, joita ei edes ole terveellistä syödä pitkään. Etenkin, kun monille on olemassa selkeä ja "normaali" syy (ja ratkaisu) unettomuuteen imetyksen aikana!! :)
     
  17. vierailija Vierailija

    Triptyl 10 milligrammasista ei mitään hyötyä? No ei ihme, itsellä käytössä 50-100 mg, alle 25 mg:llä ei ollut käytön aloittaessanikaan oikein mitään vaikutusta uneen. Ihme lääkäri, jos 10mg unettomuuteen määräsi, eikä kehottanut edes kokeilemaan seuraavaksi kahdella napilla jos ei kymppi riitä :p
     
  18. Harmistunutäiti Vierailija

    Onko täällä vielä paikalla uniongelmallisia? Mun tarina tällainen: olin syönyt siis muutaman vuoden jo ennen raskautta mielialalääkitystä ahdistukseen, paniikkiin ja se piti elämän tosi hyvällä tiellä :) raskauden loppukolmanneksella lääkäri sanoi että lääkitys tarvitsee lopettaa ja mä tunnollisena tyttönä sen lopetin. Synnytyksen jälkeen kuitenkin hormoonit ja synnytyksen kestosta johtunut nukkumattomuus pisti mut ihan rikki ja mulle määrättiin sama lääkitys aloitettavaksi. Eka viikko lääkkeen aloituksesta oli ihan tuskaa kaikkine sivuoireineen, käytin myös Opamaxia kylkeen uniongelmaan, koska en vaan yksinkertaisesti saanu unta keholta ja mieleltäni. Asiat alko kuitenki sujuu ja olotila koheni reilun viikon jälkeen tosiaan. Aloin saamaan unta normaalistikin ja olin niin onnellinen. Stressi ja outo jännitys oli poissa. Ja elämä sujuikin super ihanasti ja unen kanssa nyt tähän aikaan saakka kun vauva on puoli vuotta. Ainut ongelma on siis koko vauva-ajan ollut että vauva on nukkunut n2-3h pätkissä. Eli minä olen tottunut pätkäuniin. Tällä voi olla iso seuraus siihen miksi olen nyt tässä tilassa.. en keksinyt sen suurempaa yksittäistä syytä miksi paha olo ja uniongelmat palasivat, mulla alko taas menkat ja pms oireet toivat omansa, vauvalle tuli ekat hampaat ja valvotti pari yötä, meidän perheellä oli kokoajan menoa ja meininkiä ja lopulta mies palasi kesälomaltaan töihin. Ja sitä edeltävä yö oli tosi kauhea. En saanu nukuttua lähes lainkaan, mietin vaan sitä että miten jaksan taas yksin pienen kanssa jos olen väsynyt ja ahdistunut, itkuherkkyys isona ja pelkään öitä enkä saa päikkyi helposti otettua :( tässä vaiheessa kun huomasin oloni huonontuvan, sain tuttavalääkäriltä neuvon nostaa mielialalääkitystä annosta puolella (10->15) en tiedä, tuntui että taas tuli aloitus oireen kaltaisia olotiloja, en tunnistanut itteäni ja uni vaikeata. Sain lääkäriltä vielä uuden unilääkkeet, zopinoxin, jonka puolikkaalla tabulla olen nyt saanut viim kolme yötä nukuttua OK. Toissayö mä otin puolikkaasta puolikkaan ja olo aamulla olikin ihana kun ei ollut sekava töttöröö olo niinkin edellisenä. Tietenkin eilisillan stressasin taas jos hyvissä ajoin tulevaa yötä koska olisin halunnut nukkua ilman lääkettä. Pyörin 1,5h sängyssä, stressipeikkona, olin väsynyt mutta en tietenkään saanut unta. Joten otin puolikkaan ja sain OK unet. Olen imettänyt öisin pari kertaa.. mutta nyt ajatuksena on vain se etten tule koskaan saamaan enää ilman unilääkkeitä unta koska stressaan vaan jaksamista seuraavana päivänä. Lapsi on vaativa ja tarvitsee paljon huomiota joten.. minulla on kyllä mahtava tukiverkosto joka auttaa aina mutta tahtoisin vaan itseni takia hyvän ns normaali oloni takaisin. Muuten olo alkaa olla OK mutta yöt ja sen tuomat stressit lääkkeineen aina latistavat :((( onko täällä vielä kohtalotovereita??
    Olen menossa juttelemaan ammattilaisen kanssa mutta siihen mene ainakin viikko pari..
     
  19. vierailija Vierailija

    Hei, minulla myös esikoisen syntymän jälkeen oli melko pitkään uniongelmia. Miten pitkään olet käyttänyt nyt lääkettä ahdistukseesi ja mitä lääkettä? Annos kuulostaa aika pieneltä, mutta riippuu varmastikin lääkkeestä. Sori-lääkkeissä voi mennä kuukausiin, ennen kuin paras hyöty annoksesta näkyy. Lääkärin kanssa kannattaa jutella, jos annos ei tunnu riittävältä. Hyvä, että pääset keskusteluavun piiriin. Siitäkin on varmasti hyötyä! Suosittelen ottamaan yhteyttä Äimä ry:hyn. Sitä kautta saat tietoa vertaistuesta, jonka ainakin itse koin tosi hyödyllisenä.
     
  20. vierailija Vierailija

    Sori-lääkkeissä = SSRI-lääkkeissä :) Automaattinen korjaus päällä...
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti