Unikoulu ja yöheräilyjen lisääntyminen (1v)

[äippääää]

Olen nyt pitänyt 1v 1kk ikäiselle lapsellemme unikoulua (tassuttelua) 4 yötä. Ensimmäisenä yönä lapsi mekasti pari tuntia, seuraava yö meni paljon paremmin - vain muutaman kerran tassuttelua ja lapsi rauhottui nopeasti. Kolmas ja neljäs yö ovat menneet siinä mielessä hyvin, että lapsi rauhoittuu välittömästi tassutukseen.Tassutusta tarvitsee pahimmillaan tunnin välein, 5-10 kertaa yön aikana. Aiemmin lapsi ei todellaan heräillyt näin usein, vaan heräilyt lisääntyivät unikoulun myötä.
Yöllä kun lapsi alkaa itkeä, kuulen että se ei ole hätääntynyttä itkua, vaan sellaista vaativaa. Odottelen jonkin aikaa ennen kuin nousen ylös, jos vaikka jatkaisi unia itsekseen, mutta turhaan.

Onko muilla ollut tälläistä, että yöheräilyt aluksi lisääntyy unikoulun myötä? Entä kuinka kauan muiden 1-vuotiaiden unikoulut on kestäneet ennen kuin yöt paranivat?

Kokemuksia ja vertaistukea kaipailee väsynyt äippä...

 

["vieras"]

No meillä ei kyllä heräilyt lisääntyneet unikoulun myötä. Saanko kysyä, että miten sitten heräili ennen unikoulua, eli minkä takia aloitte unikoulun? Söikö vielä yöllä? Onko käytössä tuttia? Missä nukkuu, omassa huoneessa vai teidän makkarissa/sängyssä?

Kuulostaa, ettei lapsenne varmaan edes herää kunnolla jos noin monta kertaa älisee. Entä jos annat vaan jatkaa älämölöä, meneekö joka kerta hysterian puolelle?

Meillä nyt 2v lapsi on unikoululla opetettu nukkumaan omaan sänkyyn. Ekat yöt meni palveluksia tehden, milloin peitto päälle/pois, milloin piti tuoda vettä jne. Eli meni totaalisen persiilleen kun sitä ennen nukkui meidän välissä heräämättä koko yön. No, otettiin sitten muutama yö niin ettei tehty mitään palveluksia vaan annettiin lapsen huutaa. Sänky meidän sängyn vieressä ja näköyhteys, mutta ei otettu katsekontaktia vaan katottiin, mitä tapahtuu. Ja yhden huuteluyön jälkeen alkoi nukkua!

 

[äippäää]

Lapsi on nukkunut aiemmin alkuyön omassa sängyssään josta sitten on siirtynyt meidän sänkyyn ensimmäisen/toisen kerran herättyään, mutta viimeaikoina meno on ollut sellaista että herää jo tunnin (yhden unisyklin) jälkeen ja vaatii selvästi päästä meidän sänkyyn, mikä on tarkoittanut sitä että myös jomman kumman vanhemman on myös mentävä nukkumaan ettei lapsi putoa sängystä.
Lisäksi en enää itse saa nukuttua kunnolla jos lapsi on samassa sängyssä, koska pyörii, potkii ja vetää hiuksistani. Nukkuu kyllä samassa huoneessa.
Maitoa ei syö kun ihan satunnaisesti, kun on kipeä tms. Tutti on käytössä yöunilla, ei ole suostunut vielä siitä luopumaan. Toisinaan mölisee itsekseen ja jatkaa sitten uniaan, mutta useimmiten meteli jatkuu niin kauan kunnes käyn pyörähtämässä pinniksellä.
Täytyy varmaan ensi yönä kokeilla kuunnella ja odottaa vieläkin vähän kauemmin ennen kuin nousee ylös..

 

[äippääää]

Nostan, jos joltain vielä löytyisi kokemuksia tai vinkkejä!

 

["vieras"]

Jätä ne yösyötöt kokonaan pois ja laita lapsi joko kokonaan omaan sänkyyn nukkumaan koko yöksi, tai ota väliinne. Tuo poukkoilu ja ajoittainen yösyöttö tekee lapselle vaan hämmennystä ja varmasti silloin heräileekin kun ei tiedä, milloin tulee maitoa ja milloin vaihtuu sänky.

 

[äippäää]

Siis ei lapsi selvästikään maitoa kaipaa heräillessään. Ja on nyt nukkunut viimeiset neljä yötä omassa sängyssään, näyttää ymmärtäneen että se on nyt homman nimi. Silti huutelee yöllä vähän väliä.. Tahtoo ilmeisesti vain että käyn pinniksen laidalla kääntymässä vaikkei hänellä mitään hätää selvästi ole..

 

["aapee"]

up

 

["vieras"]

Minä otin viikko sitten kohta 2-veeltä yötutin pois. Ihan helvetiksi on sitten yöt muuttuneet. Illalla ei kysele tuttia, mutta muuten kyllä sitten sängystä kuuluu: laita peitto (potkii sen siis päältään), anna käsi, silitä... kun en mitään noista tee, niin lapsi itkee ja karjuu (aikaisemmin kävi ihan nätisti petiin sen tuttinsa kanssa). Siihen karjuntaansa sitten nukahtaa. Öisin kiukkuaa unissaan. Viime yönä kiukkuili parin tunnin välein, kunnes sitten klo 4.15 aloitti kestokitinän ja kitinää jatkui sitten puoli kuuteen, siinä vaiheessa lapsi heräsi ja alkoi huudella, että herätään, herätään.

Että mitenhän pitkään tässä menee, että alkaa tutittomat yöt sujua?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27978406]Minä otin viikko sitten kohta 2-veeltä yötutin pois. Ihan helvetiksi on sitten yöt muuttuneet. Illalla ei kysele tuttia, mutta muuten kyllä sitten sängystä kuuluu: laita peitto (potkii sen siis päältään), anna käsi, silitä... kun en mitään noista tee, niin lapsi itkee ja karjuu (aikaisemmin kävi ihan nätisti petiin sen tuttinsa kanssa). Siihen karjuntaansa sitten nukahtaa. Öisin kiukkuaa unissaan. Viime yönä kiukkuili parin tunnin välein, kunnes sitten klo 4.15 aloitti kestokitinän ja kitinää jatkui sitten puoli kuuteen, siinä vaiheessa lapsi heräsi ja alkoi huudella, että herätään, herätään.

Että mitenhän pitkään tässä menee, että alkaa tutittomat yöt sujua?[/QUOTE]

Meillä olis nuo palveluyöt jatkuneet varmaan hamaan tulevaisuuteen, kolme yötä kestettiin ja pistettiin hommalle stop. Eli iltarutiinien jälkeen viedään lapsi vuoteeseen, mennään itse istumaan oven suuhun selkä lapseen päin eikä oteta sen jälkeen minkäännäköistä kontaktia, vaikka huutais mitä. Jos tulee sängystä pois, viedään takaisin, eka kerralla sanotaan että nyt on yö nyt nukutaan, sen jälkeen ei puhuta mitään jos tulee pois, viedään vain hiljaa takaisin. Onneksi ei ole poistunut yleensä kuin kerran, yleensä ei sitäkään. Yöllä jatkuu sama meininki, jos huutelee, niin annetaan huutaa. Niin pitkään kuin haluaa. Eka yönä huusi putkeen tunnin. Sen jälkeen ei ole huutanut yhtään. Eli huomasi, ettei meiltä heru enää palveluksia ja yö on nukkumista varten. Meidän lapsen sänky on meidän sängyn vieressä, joten näkee meidät yölläkin jos herää, sen takia ei tuntunut liian pahalta unikoululta tuo mitä me tehtiin, kun ei lapsen tarvinnut yksin huutaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27978446]Meillä olis nuo palveluyöt jatkuneet varmaan hamaan tulevaisuuteen, kolme yötä kestettiin ja pistettiin hommalle stop. Eli iltarutiinien jälkeen viedään lapsi vuoteeseen, mennään itse istumaan oven suuhun selkä lapseen päin eikä oteta sen jälkeen minkäännäköistä kontaktia, vaikka huutais mitä. Jos tulee sängystä pois, viedään takaisin, eka kerralla sanotaan että nyt on yö nyt nukutaan, sen jälkeen ei puhuta mitään jos tulee pois, viedään vain hiljaa takaisin. Onneksi ei ole poistunut yleensä kuin kerran, yleensä ei sitäkään. Yöllä jatkuu sama meininki, jos huutelee, niin annetaan huutaa. Niin pitkään kuin haluaa. Eka yönä huusi putkeen tunnin. Sen jälkeen ei ole huutanut yhtään. Eli huomasi, ettei meiltä heru enää palveluksia ja yö on nukkumista varten. Meidän lapsen sänky on meidän sängyn vieressä, joten näkee meidät yölläkin jos herää, sen takia ei tuntunut liian pahalta unikoululta tuo mitä me tehtiin, kun ei lapsen tarvinnut yksin huutaa.[/QUOTE]

No meillä on sitten kovakalloinen, kun ei viikossakaan opi, että palveluksia ei tule ja yöllä nukutaan.

Kai se huutoon nukahtaminen sitten jää uniin kummittelemaan ja tekee unet levottomiksi, tai jotain.

Alkaa vaan vähän väsyttää tämä heräily, kun töissäkin pitäisi jaksaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27978576]No meillä on sitten kovakalloinen, kun ei viikossakaan opi, että palveluksia ei tule ja yöllä nukutaan.

Kai se huutoon nukahtaminen sitten jää uniin kummittelemaan ja tekee unet levottomiksi, tai jotain.

Alkaa vaan vähän väsyttää tämä heräily, kun töissäkin pitäisi jaksaa.[/QUOTE]

Reagoitteko te mitenkään siihen huuteluun? Meillä yksikin vesihörpyn antaminen keskellä yötä johti loppuyön mankumiseen lisää vettä ja yksikin peiton oikaisu johti siihen, että sitä peittoa vonguttiin aamuun asti päälle/pois/päälle/pois. Sitten kun ei puhuttu yhtään mitään ja vain annettiin kirkua, niin sitten vasta älysi ettei niitä palveluksia oikeasti tipu.