Unikoulu päiväkirja

[Thelma]

Aloitan tässä päiväkirjan pidon meidän perheen kotona toteutettavasta tassuttelu unikoulusta.

Kerron ensin vielä tämän projektin taustoista.
Meillä on yksi lapsi, 7,5 kk:n ikäinen tyttö. Tyttö oli täysimetyksellä 5kk:n ikään, jolloin aloiteltiin makuannoksilla kiinteiden maistelu. 6 kk:n iässä söi säännöllisesti soseita. On ollut aina hyvä nukahtamaan itsekseen ja nukkunutkin hyvin. Toki on herännyt öisin syömään tiheästi, tuossa viiden kuuukauden iässä jopa 5-6 kertaa yössä. Mutta kuitenkin aina nukahti mukavasti takaisin.

6 kuukauden vanhana, eli tuossa syyskuun alussa, tyttö opii nousemaan pystyyn. Istunut oli jo pari kolme viikkoa. Pystyyn nousemisen myötä myös konttaustaito opittiin parin viikon sisään. Samoihin aikoihin alkoivat yöt huonontua.

Ensimmäinen surkea yö alkoi aamuyöstä, jolloin tyttö heräsi omaan huutoonsa. En saanut häntä enää nukkumaan vaan valvottiin porukalla aamuun. Hampaita epäilin, mutta panadol ei auttanut. Melkein saman tien yö yöltä tuo huuto herääminen aikaistui ja pian tyttö aloittin istumis, konttaamis ja seisomis treenit jo nukutus hetkellä. Miten kummassa voi saada seisovan vauvan nukkumaan?

Ennen niin yksinkertaisesta nukutuksesta alkoi tulla kabareeta muistuttava tapahtuma. Tyttö riuhtoi ja viuhtoi, kun nukutti sylissä, taisteli kantoliinassa silmät kiinni ja huusi. Maitopullo saattoi lohduttaa hetkeksi, muttei auttanut nukhatamaan. Usein tyttö painoi silmat kiinni piankin nukutuksen alettua, mutta nousi unissaan pystyyn yhä uudestaan ja uudestaan. Omia öitä helpottaakseni otin tytön viereeni. En tiennyt, mitä muutakaan olisin tehnyt. Uskoin kuitenkin valvottujen öiden joskus loppuvan, tämän vaiheen mentyä ohi.

Vaihe vain oli jotenkin jumittunut päälle. Puolitoista kuukautta mentiin ja joka yö vannoin, että huomenna tämä loppuu, pieni prinsessa saa alkaa nukkumaan itsekseen ilman öisin usein toistuvia puolen tunnin nukutussessioita, ilman parisängyssä mylläämistä ja konttasu maratoneja aamuviiden aikaan... En vain keksinyt, miten se loppuisi.

Eilen aamulla soitin neuvolaan, josta sain ohjeen ottaa yhteyttä Ensi- ja turvakotien liittoon. He järjestävät unikouluja ja antavat myös kotiin vinkkejä. Näin meidän tytöstä tuli unikoululainen, koti sellainen.

 

[Thelma]

Unikoulu-täti ohjeisti puhelimessa miten öisin tulee toimia. ENsin hän toesi, että meidän päivä on kunnossa. Ruokaa 4-5 kertaa ja kahdet päivä unet 2-3h + 2-3h) kaikki päivittäin mahdollisimman samaan aikaan. Äiti on kotona vauvan kanssa ja yhdessä leikitään ja touhuillaan, virikkeitä ja vauhtia riittää. Siis ok.

Unihäiriöt ja vaikeudet omassa nukahtamisessa ovat tulleet ilmiselvästi tytölle liikkumisen myötä (aika vauhdikkaana täti piti tyttöä, joka muuten seisoi tämän puhelun aikana ilma tukea...). Mutta taidot ovat jo niin vanhoja, että olisi aika alkaa nukkumaan hieman paremmin ja perheonnea rakentavammin.

Unikoulu ohjeet täti antoi raa`n rauhallisesti: rajat yöhön. Tyttö on saanut viimeviikot hulinoida gansterin tavoin miten lystää epävarmojen vanhempien nostellessa käsiä pystyyn. Äiti ja isä ovat kulkeneet varpaillaan ja laskeneet aterimia liinojen päälle kolahdusten pelossa. Siis perheessä on tyranni.

Tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan. Toisaalta oma vauvani on niin ihana ja päivisin aurinkoinen. Öisin ketuttaan pahemman kerran ja tuntuu kuin pieni tahallaan minu kiduttaisi. Mutta hänhän ei vain osaa itse nukahtaa, vaan tarvitsee siihen minun, vanhemman apua.

Tärkeää on, että lapsi nukutetaan sinne paikkaan, jossa hänen on tarkoitus nukkua koko yö ja herätä. Meillä tämä on pinnasänky tytön omassa huoneessa. Huone tulee olla hämärä, ei pimeä, ei kylmä, ei kuuma. Rauhallinen, muttei välttämättä hipi hipi hiljainen. Illassa tulee olla samat kuviot illasta toiseen. Meillä rituaalit alkavat seitsemän-kahdeksan aikaan. Ensin puurolle ja sitten lelujen kerääminen pois. Sitten pesulle ja yökkäri päälle. Iltamaito ja istuskelua sylissä. Samalla jutellaan hiljaisella äänellä, että nyt mennään nukkumaan. Ja sitten sänkyyn.

Meidän vieteritytöllä on ollut tapana pompata heti istumaan kun hänet laskee sänkyyn. Nyt kierimisen ja painimisen alkaessa minun tulee laskea käsi painavasti tytön selälle, masulle, pyllylle, mihin se parhaiten siinä asennossa istuu. Käden voi ottaa pois, kun liike tai huuto on lakannut. Vieressä istutaan niin kauan, että vauva nukkuu syvästi.

 

[Thelma]

20.30 Vien tytön sänkyyn ihan onnistuneesti menneen illan jälkeen. Puurot syötiin reippaasti ja pesullakin käytiin. Nyt jännittää nukutus.
Yllätyksekseni tyttö nukahtaakin suht helposti. Lasken käden rauhoittavasti pienen pyllylle ja piena hän onkin jo unessa. Kuulen heti, että uni on hyvää ja syvää.

22.30 Menen itse nukkumaan. Jätän vaatteet päälle sillä uskon hälytyksen pian tulevan.

22.45 Ilman muuta tyttö aloittaa huutamisen, juuri kun olen vaipumassa uneen, sehän selvä. Menen tytön huoneesee. Lasken hänet seisomasta makuuasentoon (oli muuten taivasti seisty silmät kiinni....). Laitan käden pienen masun päälle ja koitan esttä pyörimistä. Tyttö kääntyilee ja kääntyilee. Pyörii pää jalkopäässä milloin mahallaan, milloin selällään. Sitten silmät revähtävät auki ja tyttö nauraa. Ou jee, tästä tulee pitkä tassuttelu...

00.00 Tyttö nukahtaa, melkein kuorsaa. Tätä ennen on seurannut pari yritystä livetä huoneesta, mutta heikoin tuloksin: tyttö on rääkäissyt aina kun olen päässyt kynnykselle. Mutta on se mahdotonta jumppaa tuo nukkuminen. Unissaan vielä pitkään kääntyy ja pyörii. On ihan solmussa peiton ja unirievun kanssa. Koitan sillai sopivasti tassutella ja varovasti etsiä uniriepua (uniriepu oli yksi, mitä unikoulutäti suositteli, sänkyyn tutti, uniriepu ja tyttö, ei muuta). Tassuttelen käytännössä aina kun koittaa nousta ylös. Kylkeä annan kääntää ilman tassuakin...

04.40 Ohops! Näin pitkää pätkää en ole nukkunut viikkokausiin. Mahtavaa olla unikoulussa. Lisää tätä! No tassuttelu kuitekin kutsuu...
Tyttö seisoo, kun menen huoneeseen. Ja nauraa. Pitkä rupeama siis edessä, mutta mieli on niin hyvä noista reilun neljän tunnin unista. Neljän tunnin unista. En ole tainnut nukkua neljää tuntia kahdeksaan kuukauteen...

06.00 Kauan kesti, mutta onnistui viimein. Puolen välin kohdalla oltiin jo melkein valmiita. Istuin nukahtamis pisteessä pinnasängyn vieressä pienellä pallilla (kannattaa siis hommata omat työskentelyolosuhteet kuntoon enen aloitusta: palli, josta yltää tassuttelemaan sänkyyn). Tyttö oli ollut rauhallisesti jo minuttikaupalla. Koira päätti unohtaa, että olen toisessa huoneessa ja alkoi haukkumaan. Tyttö alkoi itkemään. Tassuttelu alkoi alusta. Koirakin joutuu unikouluun.

08.22 Tyttö haluaa aamuun, ja sekös meille passaa näin loistavan yön jälkeen.

 

[Jensku]

Aloitin minäkin unikoulun viikko sitten 5kk ikäiselle vauvalleni. Tiedän, sen saisi aloittaa vasta kun vauva on puoli vuotta, mutta sellaisen yön jälkeen jossa vauva herää 1/2h , 15 min., 5 min. välein ei paljoa enää naurattanut. Tai siis vauvahan on ihan unessa, kunhan vaan huutaa äänensä käheäksi ja punnertaa sängyssä.

No hirveäähän se oli aluksi huudattaa toista joka ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt miksei äiti enää nukuta syliin niinkuin aina ennen (painaa muuten melkein 9kg, ehkä siinäkin hyvä syy). Parin huudon ja tassuttelun jälkeen oppi suht nopeasti nukahtamaan itsekseen, kunnes toissa päivänä palattiin pisteeseen A...Hirveää rääkymistä kun vain näkikin oman sängyn.

Tippa linssissä vaan sitkeästi uudestaan tassuttelemaan, mutta ei!! Kun lasken vauvan sänkyyn, hän katsahtaa minuun ja alkaa huutaa. Nyt tein tänään niin, että laskin sänkyyn, vedin mobilen päälle ja lähdin pois huoneesta ennen kuin vauva ehti huomata lähtöani. Sinne jäi nukkumaan, ei kuulunut kuin nyrkin lussutusta!! Nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä toivon, että tämä olisi se keino ja ettei enää tulisi takapakkeja!

Yö uniin ei kyllä vaikuttanut mitenkään pidentävästi tämä unikoulu, herää 3h välein syömään tissiä (päivällähän se ei niin usein edes kelpaa), välillä huutaa jo tunnin päästä, mutta tassuttelen uneen. Eli yöllä joudun nousemaan n.5-6 kertaa.

Kyllä ne neljän tunnin unet kuulostaa aivan upeelta, jospa meilläkin vielä joskun....

 

[Onerva76]

Kuulostaa tutulle tuo 5-6 kertaa ylösnousu. Meillä nuorimmainen,11kk, imuttelee tisua kahden tunnin välein yöllä ja esikoinen,3v., elää painajaiskautta ja kiljuu huoneessaan useasti yön aikana. Pahimmassa tapauksessa olen jalkeilla siis tunnin välein. Alkaa tässä puhti hiipua ja ajattelinkin ensi yönä aloittaa unikoulun nuorimmaiselle. Hieman hirvittää, mutta eihän se kestä kuin muutaman yön. Toivottavasti sitten edes toinen nukkuisi hyvin. Mies menee nukkumaan esikoisen huoneeseen, kun minä kiusaan pikkuista meidän makkarissa ovet kiinni. Harmittaa, jos muut perheenjäsenet kärsivät unenpuutteesta unikoulun aikana. Rakennamme taloa ja siitäkin syystä mies tarvitsee kaiken mahdollisen unen...

 

[ninni]

Meillä aika sama tilanne, tyttö just täytti 6 kk ja tottunut nukahtamaan ainoastaan syliin tai tissille. Voisitko kertoa miten toteutit teidän unikoulun? Vinkkejä kaipailen.
Kiitos!

 

[Samaa odottelen minäkin...]

... Mutta täytyy kai vaan odotella unikoulun päiväkirjan pitäjän vastauksia.

Meillä tyttö on ikänsä oppinut nukahtamaan tissille ja öisin heräilee silloin tällöin. Pidin jonkinmoisen unikoulun ja yöheräämiset väheni huomattavasti kolmen yön jälkeen. Nyt vaan ongelmana se ettei vauva nukahdakaan enää rinnalle vaan nousee pystyyn koko ajan ja emme saa häntä nukkumaan. Monen monta kertaa joutuu imettämään ja odottelemaan ja tekemään vaikka minkälaista temppua että nukahtaisi, niin ei vain aina käy ja vauva valvoo sitten silmät puoliummessa ja äiti väsyneenä... Nyt toivon apua siihen, että oppisi nukahtamaan ilman rintaa omaan sänkyynsä, myös päiväunet.

Miten aamusella? Kun meillä vauva alkaa heräilemään aamuyöstä tunnin välein ja saadaan takaisin nukkumaan vain rinnan kautta, jatkanko vai opetanko olemaan ilman silloinkin?


*rinnasta vieroitus käynnissä pikkuhiljaa*

 

[Thelma]

No niin, toiseen yöhön lähdettiin rohkein mielin. Meillä ei varsinaista huutamista enää esiintynyt kun jäin viereen nukuttamaan, ennen huusi kyllä heti kun sängyn näki.

21.00 Uniaika. Tällä kertaa on ilmassa pientä vastustelua sänkyyn menemisen johdosta. Huuto tulee, kun äiti alkaa sänkyyn laskemaan. No, takaisin syliin ja rauhoitellaan. Toisella kerralla antaakin laskea sänkyyn, muutoin olisi kai joutunut jumppaamaan tuota sänkyyn-takaisin syliin kuviota, vai?
Sängyssä alkaa pyöriminen, joka rauhoittuu aina tassulla, muttei lopu. Tytön liikkuessa tai räplätessä jotain pehmustetta lasken käden hänen keholleen, painavasti. Kun liike lakkaa ja rauhoittuu, otan käden pois ja istusekelen sekä odottelen pinnasängyn vieressä tuolilla. Tylsää toki. Taas tyttö liikahtelee. Lasken tassun voimakkaasti pienelle pyllylle ja odotan toiveikkaana. Jokohan kohta nukahtaisi?

21.57 No nyt nukahti. Tunnin tassuttelu on puuduttavaa, muttei mahdotonta. Mutta kauankohan tätä riemua kestää?

23.00 No ei tämän kauempaa, en ollut vielä ehtinyt itsekään unille. Tyttö ei aloita huutoaan mitenkään hennon tapailevasti, vaan käy suoraan asiaan. Koitan kiirehtiä nopeasti huoneeseen, jottei tokkurassa huutava tyttö ehtisi herätä ihan kokonaan! Onneksi ja onneksi huuto hiljenee, kun menen huoneeseen. Lasken tytön seisomasta makuulle ja käyn itse istumaan sängyn viereen. Isä on virittänyt radion hiljaiselle huoneen nurkkaan aikaisemmin, jottei edellisen yön kaltainen masentava koiranhaukunta häiriö romuta työtä. Radiossa jutellaan globaalisaatiosta ja tyttö tapittaa sängyssä oma käteni masullaan. Uskomatonta kyllä, meidän tahtonainen alkaa taas taipua nukkumatille ja jo kymmenen minuutin sisään silmät painuvat kiinni. Odotan vielä reilut viisi varmistusminuuttia. Ei liikettä, homma hoidossa.

23.15 Nukkui sitten pari minuuttia ja kunnes kutsui takaisin. Eli hiukan liian hätäisesti äiti liukeni huoneesta. Istunta uusiksi. Pidän kättäni nyt pienellä selällä hiukan pidempään ja odottelen liikkeen loputtua kymmenen ekstra minuuttia. Tyttö ei enää huuda, eikä riuhdo käden alla ollenkaaan. Se on hyvä. Hienoa!

23.45 Menen itse nukkumaan.

07.30 Tyttö herää. Olen ihan tokkurassa näin pitkien unien jälkeen. Onkohan tämtä jo terveydelle vaarallista?

Hiukan nyt pelottaa, että mitä on vielä edessä, kun homma lähti näin hyvin käyntiin. Onko tämä jokin lumetodellisuus, vai voiko tämä unirytmi kestää?

Alkuperäisiin öihin tämä on ihmeellistä.
Viikko sitten yö oli tälläinen:
21.15 Pelkään lahteä laskemaan tyttö sänkyyn, sillä huuto alkaa yleensä jo huoneeseen astuattaessa, kuitnekin viimeistään, kun olen jättäny hänet sänkyyn ja lähden huoneesta. En siis vie tyttö sänkyyn, vaan nukutan sylissä.

21.50 EI nuku oikein vieläkään. On kyllä silmät kiinni, mutta puolihorteessa riuhtaisee itsensä kaarelle säännöllisin väliajoin. Laitan lapsen kantoliinaan, kun en jaksa enää kävellä ympyrää riuhtova lapsi sylissä.

22.30 Edelleenkin riuhtomista kantoliinassa, mutta jonkin näköistä unen tapaistakin on ilmassa. Yritän laske hänet omaan sänkyynsä, herää välittömästi ja alkaa huutaa. Pakko kai lähteä nukkumaan parisänkyyn pienen kanssa.

23.30 Sain vauvan viimein nukutettua sylissäni parisänkyyn. Nyt käytän nopeasti koiran pissalla ja tulen itse nukkumaan.

23.37. Ehdin juuri takaisin makuuhuoneeseen ja kopattua tytön ilmasta, kun on konttaamassa unissaan ulos sängystä,. Koira saa kulkea vapaana, mutta minulla tuntuu olevan talutusnaru tiukalla.

23.50 Tyttö nukahtaa, asetun viereen nukkumaan.

00.30 Tyttö herää. Yritän jälleen nukuttaa, mutta kestää vain tosi kauan.

02.00 Tyttö nukahtaa viimein. Koitan itsekin nukkua.

02.15 Tyttö herää. En jaksa enää kävellä ympäri taloa, joten annan vauvan vain remuta sängyssä. Yritän ottaa koppeja ennen kuin putoaa lattialle. Ja välttää pieniä käsiä, jotka repivät innokkaasti pitkää tukkaani. Kyllä äitiys maistuu mansikalle!!!

05.40 Tyttö taitaa olla nukahtamassa. Ainakin konttausvauhti on hyytynyt ja tyttö lepuuttaa itseään makuulla jo aika tiuhaan. Digitaalinen kello näyttää armottomasti aamuyön tunteja. Olenkohan nukkunut tänä yönä?

07.30 Herätään aamuun. Päätä särkee ja niskat ovat jumissa.

(tämä oli ote päiväkirjasta 18.10.2006. Mies olin kahden viikon työmatkalla ja mieli kotona aika lannistunut )

 

[Mama13]

Thelma - kiitos päiväkirjastasi, aika hurjaa kehitystä!! Summaisitko mikä on mielestäsi ollut avain? Sekö että vauva on saanut nukahtaa sinun läsnäollessasi, eli turvassa?

Meillä työnalla kotikutoinen vastaava unikoulu mutta öiden laatu vaihtelee kovin enkä oikein saa kiini siitä mikä olisi se ratkaiseva tekijä - kaikkea tuntuu että on kokeiltu... Nukahtaminen meillä sujuu hienosti, mutta nukkuminen on pätkittäistä...

 

[kiikku]

Upeaa tekstiä Thelma! Onnittelut ihan ensimmäiseksi hyvistä tuloksista. Ja sitten kiitokset mahtavasta tavasta kirjoittaa. Ja ylipäätään siitä, että jaksat tämän kaikkien kesken jakaa.
Meillä ei koskaan ole ollut ongelmia nukkumisen kanssa, mutta nukahtaminen illalla on ollut välillä aika rankkaa. Tällä hetkellä sujuu kuitenkin hyvin (tyttö 9 kk). Ajattelin kuitenkin kopioida sinun tekstisi vaikka vauvakirjan sivujen väliin, jotta ne ovat aina saatavilla jos tarve tulee (jos ei nyt enää tytön kanssa, niin ehkä seuraavan vauvan).
Ah, tuli niin hyvä mieli... Kaikkea hyvää teille jatkossakin ja käy vielä jakamassa kokemuksiasi täällä, niitä luetaan varmasti.

 

[jeps vanhempi]

Todella mielenkiintoista. Onnea hyvästä alsuat Toivotaan, että teillä kohta nukutaan kunnolla. Kirjoittele ihmeessä lisää miten edistyy.

 

[Sintti]

Meillä vähän sama juttu kuin Mama13:lla. Eli yöt hyvin erilaisia. En oikein tiedä, pitäisikö jotain unikoulua kokeilla. 7kk poika syö kerran yössä, ja vaikka periaatteessa tämänikäisen pitäisi pärjätä ilman ruokaa, niin ei tuo yksi syöntikerta niin kuormittava ole (lisäksi tuntuu, että pojalla oikeasti on nälkä, hamuaa hurjasti ja ahmii kuin heikkopäinen). Hankalampi homma on lähinnä unissaan iniseminen ja ryömiminen. Meillä ero Thelmaan kuitenkin siinä, että kun laittaa tutin suuhun tai tai kääntää parempaan asentoon (usein on vääntänyt itsensä sellaiseen asentoon, että niska on ihan väännöksissä), poika jatkaa unia. Valvomista ei siis ole, mutta heräilyä... joskus ehkä vain 3 kertaa yössä, viime yönä taisi olla kymmenkunta (mutta nyt onkin kaksi hammasta tulossa kerralla).

Menen yleensä nukkumaan pojan kanssa, ja nukkuu meidän sängyn vieressä (sänky "sivuvaununa"), eli jonkinlaista tassuttelua on kyllä harrastettu. Tosin ohjeiden vastaisesti tulen kyllä pitäneeksi kättä pojan päällä ihan nukahtamiseen asti, onkohan ongelma siinä?

Mutta kiitos Thelmalle joka tapauksessa, tämä on hyvä juttu.

 

[Jensku]

Meillä aika sama tilanne, tyttö just täytti 6 kk ja tottunut nukahtamaan ainoastaan syliin tai tissille. Voisitko kertoa miten toteutit teidän unikoulun? Vinkkejä kaipailen.
Kiitos!

Aloitin unoloulun päiväunien aikaan. Pidin vauvaa vähän aikaa sylissä ja sitten laskin sänkyyn. Huuto alkoi heti. Laskin käden pyllyn päälle ja yritin rauhoitella, ei onnistunut. Nostin vauvan syliin ja silittelin, en hytkyttänyt, Ei tulosta, vauva rimpuilee joka suuntaan. Laskin takaisin sänkyyn, tassuttelua, sylliin, takaisin sänkyyn...välillä kävin itse rauhoittumassa toisessa huoneessa. Vauva huomaa jos aikuinen hermostuu.

Puoli tuntia huutoa ja kirkumista, sitten yks kaks, en tiedä väsyikö huutoon vai tehosiko tassuttelu, mutta vauva nukahti muutaman minuutin jälkeen kun olin taas laskenut sänkyyn.

Tätä siis oli muutama kerta, jonka jälkeen vauva oppi rauhoittumaan melkein heti omaan sänkyynsä. Joka kerta on hieman erilaista ja pitää kokeilla mikä milloinkin tepsii..joskus ei tarvitse muuta kuin laskea vauva sänkyyn, joskun tassutellaan, silitellään ja nostetaan pari kertaa pois sängystä, joskus tepsii ainoastaan se että yksinkertaisesti lähden pois huoneesta niin huuto hiljenee(!).

Yöllä olen antanut 3h välein tissiä kun tuntuu olevan nälkäinen eikä silloin tassuttelut edes tepsi..vauva nukahtaa heti kun lasken syönnin jälkeen sänkyyn.

Paljon on vielä matkaa jäljellä ja pelkäänpä että pahemmaksi menee taitojen kasvaessa, mutta niin neuvolassakin sanottiin, että kärsivällisyyttä, pikkuhiljaa hyvää tulee..

 

[Niini*]

Tämä on aivan loistava ketju!!!!! Itsellä vastaava tulee olemaan edessä muutaman kuukauden kuluttua ja kaikki tässä ketjussa kerrotut vinkit ovat KULLAN ARVOISIA! Kiitos siitä, että jaksatte kirjotella.

Mukavaa Syksyä kaikille!

 

[onnellinen äiti]

Meillä unikoulua pidettiin pojan ollessa 10 kk.Oli siihen saakka nukkunut yöt 2kk vanhasta heräämättä ja sitten tuli kertarysäyksenä paljon hampaita,korvatulehdus ja kävelyn oppiminen..Poika heräili 5-15 krt yössä.Viikon nukuttamisrumban jälkeen oli unikoulun paikka.Ja tasan 3 iltaa/yötä meni ja sen jälkeen on poika nukkunut klo 20-7.30 taas yöt heräämättä tai poika kyllä herää öisin,mutta osaa samantien nukahtaa uudelleen!Ei tarvitse enää äitiä avuksi.Poika nyt 1v7kk ja nukkumaan meno tapahtuu puurojen ja pesujen jälkeen niin,että vien pojan sänkyyn,silitän n.minuutin ja poistun paikalta.Poika nukkuu omassa huoneessa ja ovi jätetään raolleen,että kuulee meidän tutut ja turvalliset äänet eikä huone mene pilkkopimeäksi.Eli kaikille olen suositellut unikoulua ja me saatiin ainakin neuvolasta tosi helpot ja lempeät ohjeet,ei mitään "huudatushoitoa" niin kuin moni asian kuvittelee olevan.

 

[onnellinen äiti]

Mä voisin tietysti tähän laittaa vielä pääasiat,miten meillä unikoulu pidettiin:
-rutiini joka ilta samanlainen ja samaan aikaan(samalla päivärytmi muodostuu)
-Vauvalle päivällä tarpeeksi syliä ja hellyyttä,ettei tule yöllä halipula..
-Nukkumaan käyminen tehtiin "pehmeästi" eli rauhallista juttelua
-sänkyyn ja tassuttelut ja pois ennen kuin vauva nukkui.Meillä ei jäänyt huutamaan perään eka illan jälkeen

 

[Thelma]

Enää yöt ei pelota. Nukuttamisen ajatteleminen tosin väsyttää usein, se kun voi kestää niin pitkään, mutta pelko on hävinnyt ja luottamus on tulossa tilalle.

21.45 Aamu alkoi meillä myöhään kun nukuttiin pitkään. Koko päivä oltiin tavallaan aikataulusta jäljessä. Joten iltakin venyi pitkäksi. Menin tytön kanssa perusrutiinien jälkeen yläkertaan vauvan huoneeseen. Nyt vastustelu oli silmin nähtävää ja alkoi heti kun laskin pienen sänkyynsä. Okei, tästä tuli siis painimatsi. Ilmiselvästi tassun pitäminen pään päällä on raivostuttavaa, koska tyttö yrittää käsin irroittaa sitä pois. Tässä saa olla jo melko nopeatassuinen pysyäkseen vauhdissa.

22.30 Tylsää touhua, mutta sinnikkäästi tätä on nyt vietävä läpi. Eka viisitoista minuuttia oli itkun sekaista painia. Loppu puolituntinen sitten keikuttiin unen ja valveen rajamailla. Tyttö nukkui jo useaan otteeseen sikeästi, mutta aina löysi unissaan tuon ylökampeamisvaihteen. Äitikin oli hiukan malttamaton, sillä luvassa oli iskän laittama juustotarjotin ja viiniryoäleitä punaviinin kera. Kun vain tyttö nukahtaisi...Tällä kertaa vaihdettiin kanavaa radiosta. Novan tahtiin, tyttö sitten viimein antoi hengityksensä tasaantua ja tuntui painuvan uneen.

Joskus aamuyöllä:
En ehtinyt katsoa kelloa, sillä huuto alkoi niin voimalla. Ikkunastakaan ei voi enää aikaa päätellä, kun aina on pimeää. Niin aikainen kuitenkin oli, että tyttö kannattaa vielä nukuttaa. Tajuan jo huoneeseen mennessäni, että minulla on vessa hätä. Istun siinä pienellä pallilla tällä kertaa täysin hereillä. Käytän kaikki voimat synnytyksessä rupsahtaneista lantionpohjan lihaksista ja yritän olla pissaamatta tytön ihanalle pienelle vihreälle jakkaralle (Ikean lahja maailmalle). Puoli tuntia tulee täyteen varpaita heilutellen (en uskalla liikkua sen kummemmin, jotta pienellä olisi edes teoreettiset mahdollisuudet vaipua uneen ja olla traumatisoitumatta Queenin tahtiin heiluvasta äidistä (se Nova...). Tytön nukahtaminen ei kuitenkaan etene. Hän yrittää raaputtaa innokkaasti pinniksen pehmusteessa vilistäviä eläinhahmoja irti.Puolen tunnin kuluttua ryntään ulos huoneesta ja herätän isin hätiin. Saman tien sulkeudun vessaan ja saan rauhan. Menen itse takaisin nukkumaan ja jätän mieheni hoitamaan nukutuksen loppuun.

Noin tunnin kuluttua:
Mies tulee sänkyymme ihan jää kylmän tuntoisena. Oli niin unenpöpperössä ja kiireinen minun hätäisten lausahdusten vuoksi, ettei ollut ottanut mitään lämmikettä päälleen. Nauratti ajatuskin alasti pimeässä istuvasta miehestä, joka nuokkuu Novan tahtiin ja yrittää tassutella pinnasänkyyn siellä pyörivää lasta. Ehkä vähän säälittääkin.

8.30 Herätään taas aamuun. Huomenna vannon laittavani kellon soimaan, jotta pääsisimme nousemaan edes tunnin aikaisemmin.

 

[Thelma]

Joku kyseli tuossa aikaisemmin, taisi olla Mama13, että mikä voisi olla meidän perheessä ratkaiseva tekijä hyvin alkaneessa unikoulussa.

Luulisin itse, kuten Mama13:kin arveli, että minun läsnäoloni nukahtamisehetkellä auttaa. Tyttö on nukkunut aikaisemmin hyvin ja nukahtanut itsekseen reippaasti. Esim jo vähän isompana 4-5kk:n iässä en enää nukuttanut tissille vaan tyttö vietiin omaan sänkyynsä yksin ja nukahti sinne melkeinpä heti. Silloin siis lähdimme heti huoneesta pois. Näiden ongelmien alettua juuri tämä huoneesta poislähteminen on usein laukaissut huudon. En hoksannut koskaan kokeilla vieressä istumista, kun olin saanut kerran lukenut, että lasten pitäisi osata mielellään nukahtaa itsekseen, koitin sitä toteuttaa, vaikkei tyttöö enää siihen pystynytkään. Sittenhän ongelmien myötö siirryimme suoraan syliin nukutukseen.

Että varmasti liikkumisen lisäksi näiden uniongelmien taustalla on meillä ollut myös eroahdistus äidistä. Samoihin aikoihin on nimittäin alkanut joskus, etenkin iltaisin, esiintyä itkeskelyn tapaista kun äiti menee pois näkyvistä.

Toisena merkittävänä tekijänä olen meillä kokenut päättäväisyyden ja johdonmukaisuuden. Päivärytmit ovat olleet kunnossa jo ihan åienestä pitäen, eli rajat on löytyneet päiviin. Öihin emme taas ole pystyneet luomaan vauvalle rajoja viime viikkoina, vaan paljolti on menty vauvan mukaan. Tämä on varmasti myös lisännyt hänen epävarmuuttaan, kun äidin ja isän tehtävä olisi kuitenkin sanoa, miten tehdään ja koska. Ei vauvan tarvitse sellaisia vielä päättää. Omassa epävarmuudessamme olemme kokeilleet öisin monenlaista. Milloin on nukutettu olohuoneessa, milloin makuuhuoneessa, milloin on jätetty omaan sänlyyn yksin odottamaan unta ja oltu sitten harmistuneita, kun vauva on vain aloittanut huutonsa. Öihin on mahtunut liikaa toimintaa ja tilanteiden muutoksia sekä negatiivisia tunteita.

Nyt vauva voi luottaa siihen, mitä öisin tapahtuu: hän on aina omassa sängyssä, eikä häntä esim puoli unisena heitetä kantoliinaa ja lähdetä roudaamaan ympäri taloa. Hän saa myös aina äidin ja isän tukea sitä pyytäessään. Eikä tarvitse huutaa ääntään käheäksi ja pelkoaan pinnalle, jotta joku vastaisi. Lisäksi äiti ja isä ovat rauhallisemman ja tyynemmän oloisia kohdatessaan vauvan. Lukuisat pettymyksen tunteet ovat onnistumisten myötä poistuneet. Meillä ei ole enää nukuttamista on vauvan auttamista nukahtmisessa ja toisaalta vauvan unen valvomista. Se on kunniatehtävä.

 

[Thelma]

20.30 Olin herättänyt pienen tytön päiväuniltaan kesken, jotta pääsisimme ajoissa iltatoimiin ja nukkumaan. Tyttö olikin jo ennen kahdeksaa väsynyt ja iltapuuron ja saunan jälkeen enemmän kuin kypsä unille. Isä meni viemään pientä nukkumaan. Väsymyksestä huolimatta tassuttelu kesti kauan ja vasta kolmen vartin kuluttua tyttö oli nukahtanut.

23.45 Lumimyrsky on tehnyt lumesta kauniita kuvioita olohuoneen isoihin ikkunoihin, mutta kiusaa hiukan vauvan unta. Peltimäisenä lepattava aluskate ja ujellus puiden latvoissa saavat tytön heräämään. Menen suhteellisen nopeasti huoneeseen, sillä olemme vielä itse hereillä. Tyttö on istualtaan sängyssä, mutta hänestä huomaa heti, että hän on vielä unessa. Lasken tytön makuulle ja istun viereen. Tyttö on niin levollinen, etten laita kättä hänen päällensä. Viidentoista minuutin istuskelun jälkeen lähden itse nukkumaan.

00.20 Tyttö herää taas. Hetken jo pelkään, että palaamme takaisin entiseen toivottomaan yörytmiin. Hetken kuunneltuani tajuan kuitenkin myrskyn ja alakerrassa kuorsaavan mummon aiheuttavan yhdessä sellaisen konserton, ettei ihme, että pienen on vaikea nukkua. Lähden huoneeseen siitä oletuksesta, että tämä yö voi mennä pelottavien myrskyäänien vuoksi enemmän tai vähemmän valvomiseksi. Tyttö on sängyssään kuitenkin edelleen puolihorteessa. Istu hänen viereensä ja lisään hiukan ääntä radioon, jospa se peittäisi talon äänimaailmaa hiukan. Tyttö haluaa ilmiselvästi vaipua takaisin uneen. Hän kuitenkin pyörii sängyssään ja joudun usein häntä tassulla rauhoittelemaan. Välillä pieni raottaa silmiään tarkistaakseen, vieläkö äiti on paikalla. Tyytyväisenä sulkee taas silmänsä huomattuaan, ettei häntä ole jätetty yksin. Äiti valvoo myrsky-yönä pienen unta.

00.35 Mitenkään mahdottoman kauan ei kuitenkaan tarvinnut valvoa. Pieni painui melko heti silmien raottamisen jälkeen syvään uneen. Havahduin itse pienestä horteesta tajuamaan, ettei huoneessa ollut myrskyn ujelluksesta huolimatta tapahtunut mitään liikettä aikoihin. Hyvä niin. voin mennä itsekin nukkumaan.

07.15 Kello olisi ollut herättämässä viidentoista minuutin kuluttua, eli nyt on juuri sopiva aika nousta. Jo vakioksi muodostumassa olevaa aamuyön herätystä ei tänä yönä ollut ollenkaan. Mummo oli noussut alakerrassa jo kuuden jälkeen ja sanoi vauvankin heränneen jo ennen seitsemään. Tyttö oli aika hiljaa, jokellellut ja pikkuisen pinnasängyn puuhelmillä pelaillut tuohon reiluun seitsemään, jolloin huusi äidin hakemaan.

 

[Nitta]

Kiitos Thelmalle mahtavan päiväkirjan pidosta. Oli tosi mielenkiintoista lukea ja kuten joku muukin sanoi, kopsaan kirjoituksesi talteen, jos joskus tarvin vastaavaa apua.
Meillä neiti on nyt 3,5 kk ja ollut pienestä asti hyvä nukkumaan. Ainoastaan nukahtaminen on tuottanut ongelmia, mutta muuten meillä on nukuttu ilman yöheräilyjä lähes koko ajan. Pari viikkoisena tyttö nukkui jo 6 tuntia yössä ja nyt n 10. Parhaat pätkät on ollut 11-13 tuntia, mutta nyt vakiintunut tuo 10.
Meillä iltahommat alkavat n 21 aikoihin. Pyjama päälle, iltamaito pullosta ja sitten makkariin. Soittorasiasta unilaulu soimaan ja äidin kanssa sängylle. Imetän tyttöä ja yleensä nukahtaa rinnalle. Yritän kuitenkin ottaa tissin pois tytön suusta, ennenkuin on täysin unessa, ettei totu nukkumaan se suussa. Yleensä onnistuu, muttei aina. Jos kaikki menee hyvin, tyttö on unessa jo ennen 22. Joskus herää puolen tunnin kuluttua ja sitten onkin armotonta huutoa, jollei äiti ole heti paikalla. Jos ehdin heti viereen, tyttö saattaa nukahtaa heti, jos en, seuraa noin tunnin väsytystaistelu ja lopuksi tissiä . Kun tyttö on kunnolla unessa, nostan hänet pinnasänkyyn. Aamulla herää yleensä aina hyväntuulisena ja jokeltelee ja katselee mobilea, kunnes äiti herää.

Reilu kk sitten yritimme, että tyttö nostetaan omaan sänkyyn nukahtamaan. Kerran se onnistuikin, mutta sitten se loppui. Tyttö äänteli ensin vähän ja pikkuhiljaa äänet voimistuivat ja voimistuivat. Palasimme silloin entiseen (eli nykyiseen) ja nukutin tytön vierelleni. Jonkinajan kuluttua aioin taas kokeilla nukuttaa hänet omaan sänkyy. Varsinaiseen unikouluun tyttö on vielä liian pieni.
Päikkärit nukutaan yleensä meidän parisängyssä ja niille unille myös tissittelyn kautta. Vaunuissa nukkuu lenkin ajan, mutta herää yleensä kun pääsemme kotiin ja terassille. Päikkäreiltäkin yleensä herää jo tunnin jälkeen, mutta katselee vähän aikaa ja jatkaa sitten uniaan. Vaunuissa kai sitten ahdistuu kun herää siellä, eikä halua jatkaa uniaan siellä, vaikka usein vielä uninen, kun haen pois sieltä. Ehkä tämä neiti ei vain halua nukkua ulkona vaunuissa.. Vaikka sen puolesta niin kovin puhutaan, etenkin vanhemmat ihmiset. Mutta mieluummin nukutan vauvan sisälle, kun tiedän, että silloin nukkuu kunnon unet..
Mielenkiinnolla ja pienellä kauhulla odotan aikaa, kun neiti alkaa liikkumaan, että miten unet sitten menee.. Sanoinkin aamulla miehelle, että pitääköhän meidän sänky vetään seinaan kiinni, ettei pikkuinen pääse putoamaan, kun osaa pyörähtää..

Mutta kiitos vielä päiväkirjanpidosta ja käy ihmeessä kirjoittelemassa taas lisää. Kertomuksistasi on varmasti monille hyötyä!
Hyvää syksynjatkoa.. vaikka ulkona näyttääkin ihan talvelta!

 

[Thelma]

20.30 Isin ja äidin filmi-ilta laittoi hiukan paineita nukutukselle, mutta tyttö ilmaisikin jo aikaisessa vaiheessa olevansa väsynyt, joten nukutus meni hyvin. Olen alkanut nyt aktiivisesti estämään tuota kyljen kääntämistä ja puoli unessa pyöriskelyä, jospa se nopeuttaisi entisestään nukahtamista. Tällä kertaa selvittiin vajavalla kymmenellä minuutilla.

00.00 Leffa loppui ja samantien tyttö herää. Lähden rutiininomaisesti tassuttelu puuhiin. Kaikkien toiveiden vastaisesti vauva virkistyy hetki hetkeltä enemmän. Hän pyörii sängyssään. Koitan estää sitä painamalla pientä paikoilleen sänkyynsä. Kun vauva on mahallaan pyrkii hän aina konttausasennon kautta nousemaan istumaan. Minä taas pyrin painamaan häntä yhtäaikaa pelottavasti nousemaan lähtevistä päästä, yläselästä ja pyllystä. En vain edelleenkä tiedä, miten tämä onnistuu kahdella kädellä. Painimme tytön kanssa parikymmentä minuuttia. Sitten kyllästyn totaalisesti tilanteeseen.

00.20 Iskä huudetaan tassuttelemaan. Perusteena on se, että hän on katsomassa telkkaria, eikä laita pyykkiä tai tyhjennä astianpesukonett yms. Joten joutaa siis nukuttamaan. Tyttö ehtii vahdinvaihdon aikan nousta seisomaan ja alkaa huutaa.

00.25 Jostain kumman syystä mies kävelee tyynesti vessaan pesemään hampaitaan, vaikka kuulen tytön vielä jokeltelevan sängyssään. Olen juuri itse mennyt nukkumaan ja saan kuulla, että myös isä on kyllästynyt painimaan tyttärensä kanssa. No minä astun remmiin. Tämä vuoron vahtaminen saa tytön huutamaan täysin palkein ja on ihan selvää, että homma on edistynyt ainoastaan taaksepäin.

01.00 En ole saanut vieläkään tyttöä rauhoittumaan edes huudostaan. Istun ja pidän tyttöä välillä sylissä. Aina kun lasken hänet sänkyynsä alkaa huuto. Kun nostan syliin, se loppuu, mutta eihän se mitään auta kun tilanne nollautuu jälleen, kun lasken vauvan takaisin sänkyyn. Olen kuitenkin päättänyt, että ohjeiden mukaan mennään: sänkyyn nukutetaan. Viimeisenä vaihtoehtoa annan tytön huutaa sängyssä tassu masullaan. Huuto ei ole mitenkään paniikinomaista, väsynyttä ja harmistunutta. Uskon sen loppuvan pian.

01.30 Huuto loppui parissa minuttissa. Mutta ei hävinnyt minnekään. Aina kun tyttö vaikuttaa rauhallisesta ja lähes nukahtaneelta, hän parahtaa itkuun hetkeksi ja herrää siihen taas kokoknaa. Suurin osa ajasta ollaan edellee silmät auki ja tiedän, että siitä on vielä pitkä matka unten maille.

02.00 Tyttö piereskelee mahdottomasti. Sellainen rento asento, missä jalka on nostettu äidin käsivartta vasten on aika huvittavan näköinen kun pylölystä kuuluu samaan aikaan rytmikäs puksutus. Koitan pidätellä nauruani, joka kuitenkaan ei täysin peitä harmistustani. Mies nukku meidän sängyssä ilman peittoa, sillä nappasin siinä vuoronvaihdossa peiton ympärilleni lämmittämään, eikä mie ole uskaltanut hakea sitä takaisin. Pelkää kai joutuvansa nukutus hommiin.

02.50 Mitta on taas aika täynnä. On kylmä alasti, enkä uskalla enää pitää meidän täkkiä ympärilläni, sillä vauva alkaa aina hamuamaan sitä, kun kuulee kahinaa. Luonnollisesti minua väsyttää ja kun otetaan huomioon vielä takaraivoon hiipivä epävarmuuden tunne (nukahtaakohan tuo ollenkaan?) ja jonkinasteinen ketutus, olen ihan kypsä menemään nukkumaan ja antamaan miehen jatkaa hommia. Tyttö ei ole sen uneliaampi tai virkumpi kuin pari tuntia sitten aloittaessani. Mieheni on kyllä tässä suhteessa todella ihana. Kun käyn herättämssä hänet, hän ilman mitään vastusteluja vaihtaa paikkaani kanssani. Tällä kertaa hän pukee lämmikettä päälleen ja ottaa tytön ja minä pääsen nukkumaan.

04.00 Mies tulee nukkumaan. Sanoi, ettei tyttö ihan ollut nukahtanut, mutta jätti hänet silti itsekseen. Mitään ei enää kuulu, joten viimein kok talo pääseen unten maille. Muistan toki siirtää kelloa, ettemme vain mene liian aikaisin aamun vauvauintiin.

05.55 Ilmiselvästi tyttö ei ole siirtänyt kelloja, vaan herää "vanhaan seitsemän aikaan". Siitä huolimatta, että yö oli niin rauhaton ja rikkonainen. Toivottavasti jaksamme kaikki vauvauinnissa. Äitiä ainakin väsyttää, eikä isikään jaksa vielä edes nousta.

 

[Kiira]

Hei Thelma! Tiedän että lapset on erillaisia, mutta ehkä teidänkin kannattaisi kokeilla jättää lapsenne yksin yrittämään unta. Nimittäin tämä auttoi meillä eli meillä on n. 8,5kk poika jolle noin pari kuukautta sitten pidettiin unikoulua. Ensin eka viikko tassuteltiin, kanniskeltiin, hyräiltiin ja kaikkea mahdollista ettei poika joutuisi vaan itkemään, mutta huomattiin että tällä omalla hössötyksellä vaan pidettiin pientä hereillä. Sitten kun alkoi jo usko loppua hommaan niin jätettiin vaan sänkyyn yksin eikä mitään tassutteluja vaikka itkikin niin poika oli 5min unessa. Nytkin vielä jos sattuu heräämään yöllä niin yleensä isi käy kääntämässä tai siirtämässä pojan oikein päin ja peittelee ja lähtee pois ja max 5 min niin on hiljaista. Meillä nukutaan nykyään klo 20-6.30 ja sitten otan vielä viereeni nukutaan 8-9. Pitäs tuo viimeinenkin herätys yrittää saada pois mutta oon ollut tosi tyytyväinen näinkin.

 

[Thelma]

Ihan varmasti tullaan pian kokeilemaan tuota yksin unen hankkimista. Tyttöhän on tosiaankin jäänyt ehkä 3 kuukauden ikäisestä itsekseen ottamaan unenpäästä kiinni. Ja hienosti on aina onnistunut. Joskus piti käydä kerran nostamassa tutti suuhun tai muuten vain näytillä, mutta usein nukahti melko heti itsekseen. Tämä loppui siis tuossa 6kk:n iässä. Nykyäänkin kyllä nukahtaa edelleen päiväunille ulos vaunuihin ihan ilman mitään apua. Senkus vain pistää sinne ja lykkää vaunut ulos. Tässä yössä vain on jotain mystistä. Mutta varmaan vielä saadaan sekin kuntoon

 

[Thelma]

19.30 Tyttö on ihan rättipoikki. Nukkui vauvauniin jälkeen viiden tunnin päiväunet klo 17.30 asti. Enkä sen jälkeen enää laittanut unille ulos. Kellon siirto hämmentää ja nukkumaan taidetaan mennä hieman tavallista aiemmin.

19.45 Lasken pienen sänkyyn. Heti alkaa mieletön viuhtominan. Rauhotan tassulla. Ei auta mitään. Tällä hetkellä näyttäisi kuin käynnissä oli jokin automaattinen kärpäslätkä tai huippumoderni maatalouskone. Vauhti on ainakin melkoinen.

20.00 Mulle riitti. Mennään vielä hakemaan väsymyksen astetta syvemmäksi olohuoneen hämärään. Aloitetaan siss osa iltarutiineista alusta. Vähän sylitellään ja lauleskellaan.

20.45 Uusi yritys. Tällä kertaa pienellä painimisella ja parin kymmenen minuutin istuskelulla saadaan aikaiseksi sen verra syvä uni, että äiti pääsee livahtamaan pois huoneesta.

23.20 Yhdentoista herätys tuntui menevän hiukan pitkäksi, mutta tulihan se sieltä. Tyttö on turhan virkeän oloinen, kun menen huoneeseen. Pian alkaakin itku. Tätä itkua ei pysty lopettamaan edes äidin syli. Tyttö taitaa huuta hiukan unissaan. Koitan herättää hänen puheella, jotta jotain lohduttavaa pääsisi tunkeutumaan tuion punaisena paniikissa huutavan ja riuhtovan otuksen mieleen. Viimein päätän hakea maitopullon, vastoin kaikkia ohjeita ja omaa päätöstäni. Vauvan huuto vain saa minut todella hermostuneeksi. Maito pullo rauhoittaa, tosin tyttö vetaiseen koko kaksi desiä, mikä on meille täysin ennen kuulumaton määrä maitoa kerralla juotavaksi. Nyt tyttö onkin suht rauhallinen ja lasken hänet sänkyyn. Ei onneksi huutoa tällä kertaa. Tyttö pelailee hiukan, mutta onneksi aika pian alkaa uni voittamaan.

23.50 Lähden huoneesta, vaikka tyttö on hieman hereillä olevan tuntoinen. Hän pyörii ja ääntelee itseksseen, mutta on silti jollain asteella unessa. Ainakaan hän ei välitä, vaikka lähdenkin huoneesta. Itse olen kuitenkin todella skeptinen tilanteen suhteen enkä osaa mennä itse nukkumaan vaan jään rappusille tekemään sudokua koko ajan hälytys valmiudessa.

00.00 Tyttö huutelee ja kiékuu aina vähän päästä, mutta ei huutele minua paikalle. Vaihadan vähitellen nukkuvan mieheni viereen sänkyyn. En tosin vieläkään uskalla ottaa vaatteita pois, vaan pistän levolle vaatteet päällä.

n. 01.00 Äidin vaisto ei ollut mitenkään väärässä. Jo nyt on selvää, että meidän unikoulussa on menty uskomattoman loistavan alun jälkeen hiukan takapakkia. Tyttö huuteke minua luokseen ja eihän se auta kuin mennä, vaikka jotenkin huonolta hetkeltä taas tuntuu. Olisi kivempi jäädä miehen kainaloon.

n. 01.05 Ilmeisesti hälyytys oli osittain väärä, sillä se meni ohi tutin ja tytön asettelulla. Uudelleen unille.

n. ennen neljää:
Taas minua kutsutaan. Ja edelleen pääsen tutin asettelulla, tai tällä kertaa vain käyn huoneessa ja peittelen. Tyttö on ihan unessa, mutta selkeästi huutelee minua pidempiä pätkiä. Vai kuvittelenko jo?

05.25 Nyt tyttö kuulostaa olevan hereillä oikeasti. Ajattelen kellon olevan johiukan enemmän (se kellojen siirto....) ja kehoitan miestä ottaman tytön ja aloittelemaan oman työaamunsa. Nousen itse hiukan myöhemmin. Mies kuitenkin katsoo kelloa ja yrittää vielä nukuttaa lasta.

06.15 Mies luovuttaa, tyttö ei enää nukahda. Uskon sen. Nousemme tytön kanssa uuteen aamuun ja suhtaudumme ensi yöhön suurin odotuksin.

 

[Thelma]

20.45 Tyttö nukkumaan. Kestää, ja kestää ja kestää. Pieni pyörii ja olen itse edelleen hyvin epätietoinen, kuinka kovin tuota pyörimistä voi rajoittaa kiinnipitämällä. Suht. kovin kuitenkin yritän.

21.35 Nyt voin sanoa tytön nukkuvan. Rauhallista unta tuo ei ole, mutta voin varmaankin jo poistua. On suhteellisen puuduttavaa isut lytyssä pinniksen laitaa vasten, joten ylös nouseminen tuntuu miellyttävältä. Nyt alkaa vanhempien oma aika. Tämä on todella tärkeä aika päivästä, ja kiitos pienella vauvallemme siitä, että kaikesta huolimatta olemme isin kanssa saaneet tämän ajan itsellemme.

23.30 Kaikki aika on kuitenkin katoavaista. Olemme miehen kanssa juuri menossa nukkumaan, kun joudun tassuttelu vuoroon. Toivottavasti tyttö nukahtaa. Se kun on ollut himpun verran tiukassa viime aikoina.

00.00 Itkua ja kitinää, mutta viimein nukhadus. Aina jännittää, että jääkö valvominen päälle ja joudunkin istumaan pallilla tuntikausia.

03.20 Uusi herätys. Sinällään tuntuu kivalta, että sai nukkua ihan kohtuullisen pätkän, mutta kuitenkin hiukan harmittaa tuo herätys. Tyttö on harvinaisen vaikea. Hän tuntuu virkoava koko ajan. Ollaan jo todella kaukana nukkumisesta, kun pienet jalat viuhtovat ja kädet sätkivät. Kyseessä on unirievulla toteutettava "kukkuu"-leikki. Uniriepu naamalle ja sätkitään. Kuka ihmeessä on mennyt noin idioottimaisen leikin opettamaan???? Arvaatte varmaan etten itse liity leikkiin mukaan. Pelkkä katselminenkin masentaa.

04.10 Minulla hermostuttaa. Tyttö ottaa päähän ja suututtaa. Ei siis todellakaan tekisi mieli kyykkiä tässä sängynlaidalla. Nyt on varmaankin aikalisän paikka. Mies tulee hätiin ja jatkaa tästä. Onneksi. Fyysisesti minua ei väsytä, mutta henkisesti epäonnistumisen tunne on niin valtava. Hyvin alkanut projekti on osoittanut huolestuttavasti myttyynmennen merkkejä. Nyt tuntuu, että mitä keinoja on enää jäljellä. Se, että tyttö heräisi vain pari kertaa yössä tuntuu osin mahdollsestakin, vaikkakin edellinen yökin oli hieman rauhattomamapi. Mutta se, että pieni ei enää nukahda herättyään, pistä mielen matalaksi. Ja hermostuttaa.

05.10 Ilmeisesti tyttö nukhati tai mies kyllästyi. Mies tulee sänkyyn ja hiljaisuus onneksi jatkuu.

06.15 Herätys alkaa olla jo suht aikaisin. Ihan reippaana en saa aamua käyntiin. Nousen tytö kanssa alakertaa, mies jää nukkumaan. Itse nuokun olohuoneen lattialla, kun tyttö leikkii vieressä tyytyväisenä.