Unikoulusta jälleen ja nukahtamisesta...

[tonttu3]

Unikoulusta ja nukahtamisesta on täällä keskusteltu aiemminkin, mutta haluaisin vinkkejä nimenomaan meidän tilanteeseemme. Neuvolasta sain käteeni unikouluesitteen ja epämääräistä mutinaa – jospa täällä saisin parempia vinkkejä.

Meillä on 6kk ikäinen vauva, joka on pienestä pitäen tottunut nukahtamaan rinnalle (toiset vaihtoehdot liikkuviin vaunuihin tai autoon). Nykyäänkin päiväunille menee oikeastaan aina rinnan kautta, sillä jos yritän nukuttaa häntä omaan sänkyynsä, seuraa vähintään puoli tuntia suoraa huutoa, ja se on aika kamalaa. Tiedän, että rinnalle nukuttamista ei suositella, mutta siinä vauvalla on ollut pienenä turvallinen olo, hän kun kärsi pahasta koliikista ja oli muutenkin melkoinen tissitakiainen.

Iltaisin vauva on kuitenkin alkanut käydä nukkumaan niin, että normaalien iltarutiinien jälkeen syötän hänet makuullaan pimeässä, sitten irrotan rinnan ja jään vauvan viereen makailemaan, hänellä on unirätti ja hän nukahtaa viereeni. Siitä siirrän hänet pinnikseen, joka on aivan kiinni sängyssämme. Olisi tietenkin parasta, että vauva nukkuisi omaan sänkyynsä, mutta mikäli syötettyäni alan siirtää häntä sänkyynsä, hän alkaa huutaa. Em. tavalla nukahtaminen sujuu nykyisin suht nopeasti ja ilman huutoa. Olisiko kuitenkin syytä nukuttaa hänet suoraan omaan sänkyynsä?

Lisäksi mietin, että jos pidämme vauvalle yöaikaan unikoulun, onko väärin, että hän saa päivisin nukahtaa rinnalle? Kuinka olette opettaneet vauvanne nukahtamaan itsekseen?

Kiinteitä menee 5x päivässä ihan kohtuu reilusti, joten yöheräilyssä ei ole kyse nälästä, vaan tavasta. Vauva nukkuu yleensä n. klo 20-07, ensimmäinen herääminen on n. klo 24 ja siitä sitten tunnin kahden välein.

Mikäli unikouluun päädymme, en suosi mitään huudattamisunikoulua, vaan esim. jotain tassuttelua tms. Tassuttelusta olisinkin halunnut kysyä muutaman kysymyksen.

- Minkä aikaa kuuntelette itkua ennen kuin menette tassuttelemaan?
- Tassutteletteko koko ajan sängyssä, vai nostatteko välillä syliin ja takaisin sänkyyn?
- Missä menee raja, että nostatte vauvan syliin?
- Oletteko koko ajan lapsen sängyn vieressä, vai menettekö välillä pois?
- Tassuttelun ohjeessa neuvotaan, että lapsi nukkuu vatsallaan, ja tassutellaan nimenomaan hänen selkäänsä, onko tämä oleellista? Vauvamme ei halua nukkua vatsallaan.

En halua huudattaa vauvaani, mutta kaipaan pikkuhiljaa itse parempia yöunia… Ja olen kuullut, että tassu-unikoulu on vaikeampi toteuttaa myöhemmin kun vauva osaa nousta seisomaan, tämä varmaankin pitänee paikkansa? Vauvamme on hyvin temperamenttinen, joten mietityttää, kuinka homma tulee onnistumaan.

Kaikenlaiset neuvot ovat tervetulleita.

 

[näinmeillä]

unikoulusta en tiedä, mulla esikoinen oli tissitakiainen ja rinnan kautta mentiin niin yöunille kuin päikkäreillekin eikä siitä mitään ongelmaa tullut, vieroituksen tein vähän alta vuoden ikäisenä ilman sen kummempia huutoja. Mielestäni teidän yönukutus kuulostaa ihan hyvältä. Lapset kun ei ole mitään koneita ja tuossa 6kk ovat kuitenkin vielä kovin pieniä (vaikka kirjat sanookin että sen ikäisen pitäis jaksaa nukkua koko yö) mut kyllä siinä vaiheessa niin meillä kuin ystävilläkin on alettu ne hubalookaudet vaikka siihen asti olis nukuttu kuinka. öitä vaan häiritsee uudet opitut jutut ym, toisilla hampaat ja milloin mikäkin. Nukkuminen rauhottuu sit lähempänä vuotta. Ite tein yötissistä vieroituksen vasta myös 11kk, siihen asti annoin surutta rintaa jotta pääsin nopsasti itekkin jatkamaan unia. no, tämä tietysti taas kirvoittaa unikoulun nimeen vannoutuneita kommentoimaan mutta näin meillä.

 

[onni2]

mulla nyt 8 kk poika ja kuulostaa aika samalle tuo yöheräily lukuun ottamatta imetystä, meillä ollaan siis pullolla. mites, jos yöllä ei mielestäsi tarvitse maitoa niin jos antaisit tutin? onhan siitä vierottamisessa sitten myöhemmin joidenkin kohdalla kovaa vääntöä. mut luulen, että rauhoittuisi jos on vaan imemisentarve...

meille tutti ei kelpaa ja maitoa pitää saada ("Pitää" saada kun juo vaan 20 ml...) klo 00 lähtien 1-2 tunnin välein kerran syö kunnolla mut en tajua mitä nää muut kukkumiset on (hampaita ei tulossa ja seisoa on osannut jo kuukaudenpäivät...)

esikoinen jätti yösyömiset itekseen pois muutaman kuukauden iässä, mut tän toisen kanssa vissiin sitten nukutaan rikkonaisia öitä vielä pitkään...

ainii, voi kokeilla myös niin, että annat nyt rintaa ja rupeet silittämään siinä samalla, sit vähitellen siirryt siihen, että vaan silität ja jos sit lopulta tyytyisi pelkkään käteen omaan sänkyyn?

esikoinen meillä on muuten vasta nyt reilu 2-vuotisena oppinut nukahtamaan itse omaan sänkyyn. aina ennen piti nukuttaa ja siirtää omaansa...

 

[tonttu3]

Kiitos jo tulleista vastauksista ja vinkeistä. Unonhdin alkuun kirjoittaa, että vauva ei ole missään vaiheessa syönyt tuttia, eikä myöskään pulloa. Totta on kyllä, että 6kk on vielä kovin pieni omasta mielestänikin. Toisaalta tiedän, että nälkäänsä vauva ei heräile öisin, mutta hän on syntymästään saakka ollut huono nukkuja. Mihinkään vauva ei vielä liiku, joten saas nähdä miten huonoksi yöt menevät sitten, kun hän liikkumisen taidon keksii..

 

[Nelly.]

Meillä nyt 7kk poika - kovin ollut yöt levottomia jo viimeset 3kk. Yöllä syödään edelleen 2x, enkä ole siitä viitsinyt luopua, sillä pojan paino ollut laskussa. Nyt kuitenkin kiinteät ja puurot uppoaa hyvin, mut eivät ole positiivisesti vaikuttaneet yöuniin - vaikka niin lupailtiin. Vauvan yöllinen ryömiminen ympäri pinnasänkyä lisännyt levottomuutta. Jännään mitä seuraavalla neuvolakerralla kuullaan.

Olen näitä äitejä joka on aina pitänyt luonnollisena lapsen nukuttamista syliin ja tissille, ja ärsyttää että se voisi olla kaiken syy levottomuuteen?! Nyt olen kuitenkin entistä enemmän yrittänyt vain rauhoittaa lapsen sylissä ja sitten omaan sänkyyn. Omassa sängyssä siis nukkunut alusta asti - yleensä tutti suussa.

Kaipaisin myös tietoja lempeästä unikoulusta, ja varsinkin siitä onko unikoulu aina tarpeen - oppivatko jotkut lapset vain yhtäkkiä nukkumaan hyvin? Päikkärit meillä on sujuneet pitkään jo hyvin - välillä 3 välillä 2x päivässä.

 

[äiti06]

En ota kantaa muuhun kuin ihan unikoulun toteuttamiseen liittyviin kysymyksiin, kun ei ole kokemusta unikoulusta+imetyksestä. Meillä siis syödään pullosta ja tutti kelpaa. On alusta asti nukahtanut päivällä ja yöunille itsekseen omaan sänkyyn, välillä käyty antamassa tuttia jos alkaa itkeä. Eli vain yöllä nukahtanut ruokailuun.

-Menen aika heti vauvan luokse kun alkaa itkeä, ettei herää ihan kokonaan tai itku ylly paniikiksi asti. Helpompi nukahtaa uudestaan. Teemme siis toisin kuin yleensä neuvotaan.
-Jos itku yltyy ihan kunnon itkuksi, ettei ole vain surumielistä ja vaimeaa itkua, otan syliin rauhoittumaan. Sitten takaisin sänkyyn niin on taas vähän aikaa rauhallisemmin.
-Kun vauva rauhoittuu, lähden pois huoneesta. Jos itku alkaa uudestaan, menen takaisin niin monta kertaa kuin vaatii.
-Oleellista ei ole selän silittäminen/käden pitäminen/taputtelu. Jos vauva ei halua olla mahallaan (ei meilläkään), voit silitellä päätä, vatsaa tai pitää kättä kyljen/mahan päällä. Mikä ikinä vauvaasi rauhoittaa. Meillä ei oikein tykätä mistään silittelystä, mutta pehmolelulla päätä/poskea saa silittää, ja se rauhoittaa. En vältä myöskään syliin ottamista, kun se läheisyys kerran niin paljon rauhoittaa.

Meillä on selkeyden vuoksi pidetty ruokailu erillään nukahtamisesta myös päivisin. Ajattelen, että se on vauvalle helpompi, kun näin on päivällä sekä yöllä. En tiedä onko mitään perää. Uuden tavan oppiminen kestää aina jonkun aikaa, ja vauva protestoi erilaista käytäntöä joka tapauksessa muutaman päivän. Olen ajatellut, että esim. meillä protestoitaisiin varmasti huutamalla, jos yrittäisin nukuttaa vauvaa syliin. Samalla tavalla harmia aiheuttaa, kun totutusta tavasta nukahtaa poiketaan yöllä.

 

[tonttu3]

Hyviä pointteja äiti06. Minkä ikäiselle olet alkanut unikoulua pitämään? Meillä ei ole mahdollisuutta laittaa vauvaa toiseen huoneeseen nukkumaan..

Samasta olen myös kiinnostunut kuin Nelly, eli kuinka tarpeellinen unikoulu loppujen lopuksi on... tokihan lapsi joskus oppii nukkumaan itse, mutta toivoisin sen tapahtuvan aiemmin kuin usean vuoden ikäisenä. Ja lähinnä sitä mietin, että onko unikoulun käytännön toteutus vaikeampaa mitä vanhempi vauva on, mietin noita pystyyn nousemisia, eroahdistuksia jne...

 

[äiti06]

Meillä yösyömiset (vauva 9kk) haluttiin lopettaa kun söi/syö päivällä niin huonosti. Tavan vuoksi naukkaili 30-40ml 3 krt/yö. Tavaksi ainakin luulen, sillä maidon pois jättäminen on käynyt aika helposti, eikä yön nukuttuaan vielä aamullakaan itke nälkäänsä, vaan herää tyytyväisenä. Aamupuuro/sose ei vieläkään uppoa kunnolla

Yllätyksekseni vauva ei huuda ollenkaan täysiä tai paniikissa, enemmänkin itkeskelee surullisena ja haikean oloisena, kun uni ei tulekaan heti. Silmät on kiinni ja tuttia imee kun yrittää nukahtaa. Ensimmäisenä yönä uni tuli 45min jälkeen. Heräsi toisen kerran ja kesti taas 45min. Seuraavana yönä eräsi kerran, nukahti 50min jälkeen. Kolmantena yönä heräsi kerran, nukahti 30min kuluttua.

Ajattelin vain lopettaa yösyötöt, mutta kaupan päälle on nukkunut kaiken kaikkiaan paremmin nyt. Unikoulun aloittaminen ahdisti, ajattelin sen olevan pahasta vauvalle, mutta hän onkin paljon helpommin rauhoiteltavissa kuin luulin. Ennen vietiin maito melkein heti jos tutti ei auttanut. Kannattaa vaikka kerran siis kokeilla, josko hänet saisi rauhoiteltua ilman ruokaa ja kuinka voimakkaasti itkee. Se ei välttämättä olekaan niin paha juttu, kuten meidän vauvalle ei ollut.

Tsemppiä päätöksiin, mihin ikinä päädyttekin!

 

[äiti06]

Pakko vielä tunkea tänne

Meillä on valoja muussa kämpässä yöllä, vauvan huoneen ovi auki että näkee minut kun menen rauhoittelemaan. Pimeää vauva pelkää jo ihan biologisesti. Meillä on menty todella pehmeän kautta tämä opettelu. Otan siis aika herkästi syliinkin, ja jos ei rauhoitu, mennään vähän huoneen ovea lähemmäs, että näkee vähän olkkariin. Hiljenee kummasti kun huomaa että eihän mulla mikään hätä ole ja huomio kiinnittyy muuhun kuin itkemiseen.

Pohdin juuri unikoulun tarpeellisuutta itsekin. En varmaan olisi raaskinut aloittaa uutta tapaa, jos ainut syy olisi ollut minun laiskuuteni kiikuttaa (jauhe-)korviketta vauvalle pitkin yötä Hän söi huonosti soseita, joten ravintoaineiden saanti oli aika minimaalista. Yömaidot kai täyttivät mahaa, kun nyt syö jo vähän paremmin. En odottanut varsinaisesti, että heräilyt loppuisivat, tai edes vähenisivät, ainut syy oli huono ruokahalu. Neljän hampaan happohyökkäilyt ovat tietty yksi syy=)

Kiltisti kun olimme maitoa pienestä itkustakin kiikuttaneet, niin tottahan vauva sen tavan on oppinut ja hyväksynyt, kun muuta tapaa ei ole tarjottu. Rohkaistuin sitten ajattelemaan, ettei sinä ole mitään pahaa opettaa uutta tapaa nukahtaa, niinhän hän päivälläkin nukhataa ilman maitoa. Minusta ainakin meidän 9kk sai jo alkaa erottaa yön päivästä, kun söi siis edelleen 3-4h välein, kuten päivälläkin. Vaikka kai hän joskus olisi sen itsekin hoksannut. Minusta on kuitenkin ihan hyväksyttävää vanhempana ohjata vauvaa löytämään päivä- ja yörytmit, kun ei se oikeasti ole ollut hirvittävän vaikeaa hänellekään. Kovempaa hän protestoi esim. ulkohaalarin ja hanskojen pukemista

 

[Iiris2]

Meillä on nyt vähän yi 11 kk vanha tyttö, joka myös nukahti aina tissille tai vaunuihin. Heräili 6-7 kk ihan kamalasta läpi yön ja roikkui tissillä koko ajan.

7 kk:n iässä pidettiin unikoulu siten, että tyttö meni illalla nukkumaan ihan normaalisti tissille nukuttamalla mutta yösyötö lopetettiin siten että äitini (läheinen tytölle) nukkuin kaksi ensimmäistä yötä hänen kanssaan ja koitti tassuttelemalla saadan tytön uneen. Tavoiteena oli että olisi noin viiten asti syömättä, jonka jälkeen syöttäisin ja nukuttaisiin loppuyö yhdessä.

Aluksi ensimmäisenä yönä äitini otti kyllä joka kerta tytön syliin ja rauhoitti siihen uudestaan nukkumaan. Ekana yönä ei juurikaan itkenyt mutta heräsi jopa puolen tunnin välein. Pyrittiin siis siihen että olisi koko yön syömättä, ei väliä nukahtaako omaan sänkyyn itse etc. Seuraavana yönä toimittiin samoin, paitsi että heräiyt väheni ehkä kolmeen. Komantena yönä isä tassutteli tyttöä ja saikin helposti nukahtamaan ehkä kolmisen kertaa.

Tämän jälkeen on nukkunut yöt omassa huoneessaan 20.00-05.00 syömättä. Edelleen heräilee joskus tietysti, toisinaan useinkin mutta en imetä ennen aamuyötä ja yleensä nukahtaa heposti uudelleen joko tassuttelemalla tai jos iso hätä on niin nostan syliin ja lasken kuitenkin heti takaisin sänkyyn, johon nukahtaa.

Aina on tietysti helpottanut öitä mutta unikoulu oli meillä ihan ehdoton juttu, ja menikin paljon helpommin kun kuvittelin silä tyttömme on muuten kyllä aika tempperamenttinen.. oikeastaan ajattelen jälkikäteen että 7 kk kohdalla meillä alkoi uusi elämä kun minäkin sain vihdoin nukkua.

Mutta yhä minä nukutan vauvan tissille illalla, olkoon jonkun mielestä miten väärin tahansa nyt tosi jos on syönyt paljon puuroa ei aina jaksakkaan imeä vaan kääntää kylkeä ja jää miettimään omiaan ja sitten usein pian nukahtaa itse. Ja isä saa myös ihan hyvin tytön nukahtamaan viereensä mutta nopempaa se usein on tissin kanssa. Eli mielestäni jos tissille nukuttaminen toimii hyvin niin kyllä yösyötöt voi silti lopettaa ja kyllä siitä ehtii myöhemmin eroon, ehkä jopa helpommin kun aikaa on kulunut. Me olemme myös matkustaneet ja liikkuneet vauvan kanssa paljon joten tissille nukuttamalla vauvan on saanut aina helposti nukahtamaan lentokoneessa yms. Eli on siinä hyviäkin puolia siinä paljon parjatussa tissille nukkumisessa

 

[Iiris2]

tuli ehkä vähän epäsevä vastaus kun nopeasti kirjoitin. Hyviä kommentteja on ollut monilla tässä ketjussa! Vastaan lisää jos haluat kysyä jotain?

 

[Iiris2]

en näköjään osaa lopettaa..piti sanoa että AIKA on tietysti rauhoittanut öitä, ei aina

 

[kira71]

Hei! Ap:lta kysyisin, miksi olet ns. "huudatus-unikoulua" vastaan. Minulla on 95, 97 ja 99 syntyneet lapset, jotka molemmat on "huudatettu" hyvin nukkuviksi. Vaati aikaa kaksi yötä (muutama tunti/yö) ja tämän jälkeen nukkuminen on ollut katkeamatonta kaikilla. Todella siis toimii. Nyt pojat ovat jo koululaisia, eikä ole "traumoja" jäänyt. Ikävää on kuunnella, mutta todella vaivan arvoista. Ei kannata pelätä huutoa, lapsi ei siitä kärsi.

 

[kira71]

kirjotustaito olisi kova sana, eli tarkoitan tietysti, kaikki huudatettu, en molemmat, kolmesta kersasta on näes kysymys=)

 

[ai ai.]

Miten voi sanoa ettei lapsi kärsi huutamisesta? Tuskin se siitä mukavaakaan on. Mielestäni lapsen hätään pitää aina reagoida. Itse en huudattamiseen kykenis - voi siis olla että meillä levotonta pitkään.

noh, ehkä tästä aiheesta on toisaalla jaariteltu jo pitkään.

 

[äiti06]

kira71:lle:

Tästä on tosiaan paljon puhuttu, mutta vielä kerran; jos vauvan huutoon ei reagoi, vauva toki oppii nopeasti lopettamaan itkemisen yöllä, mutta oppii myös, ettei hänen hätäänsä vastata. Vaikka lapselle ei tulisikaan huudattamisesta näkyviä jälkiä myöhemmässä elämässä, minusta on ainakin tärkeää, että vauvalla on koko ajan turvallinen olo. Pelkkä "lopputulos" ei minusta ole siis tärkein.

Vauva toki itkee, vaikka häntä menisikin rauhoittelemaan, mutta syli/kosketus lohduttaa, vaikka itku ei lopukaan. Vauvahan odottaa kuitenkin entiseen tapaan saavansa maitoa tms. Vauvalla on siis hätä, mutta jos ei kuit. todella ole nälkä, muu rauhoittelu/läheisyys auttaa poistamaan hädän ja nukahtamaan uudelleen turvallisesin mielin.

 

[tonttu3]

Juu, kiitos taas kaikille vastauksista. Yllä tulikin jo pointteja, miksi en halua vauvaa huudattaa. Ei minulla todellakaan olisi sydäntä antaa vauvan yksinään huutaa itseään uneen!

 

[kira71]

Kiitos kommenteista. Vanhin lapsistani on jo varhaisteini-iässä ja kuten kerroin, ei trauman merkkejä näy. Se että olen jokaista lastani ehkä tunneissa laskettuna huudattanut n. 6 h, ei ole vaikuttanut turvallisuuden tunteeseen. Päivällä on sylitelty, halittu ja kun on lapsilla ollut nälkä, väsy tai satuttanut itsensä, on aina lohdutettu ja lapset ovat myös lohtua hakeneet, unikoulun jälkeenkin. Mutta yöt ovat nukkumista varten ja se viesti on mennyt perille lapsillemme. Mutta, kukin tyylillään.

 

[oltava napakka]

Onhan se selvää, että lapsi protestoi jos opittu asia yhtäkkiä otetaan pois. Unikoulun tarkoituksena on parantaa koko perheen yöunia ja jos joku haluaa sanoa sitä huudatukseksi niin käyhän sekin. Kyllä minä mielummin "huudatan" kun imetän monta kertaa yössä vielä lapsen ollessa 2 vuotias (tiedän tälläisenkin tapauksen kun ei raaskittu vierottaa). Monta ystävääni on aloittanut unikoulun, mutta palanneet aina vanhaan entiseen kaavaan, onko sekään oikein lapselle? Sitäpaitsi siinä on päinvastainen lopputulos kun lapsi oppii huudolla saamaan tahtonsa läpi. Onko tämäkin nyt niitä asioita, joissa superäidit pääsevät pätemään.. Jos ei halua vierottaa niin sitten kenenkään on ihan turhaa narista omaa väsymystään.

 

[tonttu3]

oltava napakka, sinulla on hyvä pointti kirjoituksessasi. Eli tosiaan, on oltava napakka ja johdonmukainen. Olenkin tässä miettinyt, että ennen kuin aloitan unikoulun, aion miettiä valmiiksi mitä tapaa käytän, ja minun on oltava varma, että ko. tapa on lapselleni hyväksi, jotta en sitten lipsu siitä ja sorru esim. antamaan sitä rintaa.

Kira71, jokainen tekee tavallaan. Mutta minä en yksinkertaisesti pystyisi kuuntelemaan tuntikausia vauvani huutoa, siksi etsin toisenlaista tapaa.

 

[tonttu3]

Tässä vielä kirjoittelen meidän tämän hetken kuulumisia. Kommentteja otetaan vastaan.

Eli aloitimme eilen vauvalla unikoulun. Puuroa syötiin klo 19. Nukahtaminen sujui vanhojen tuttujen rutiinien mukaisesti ilman suurempia ongelmia klo 19.45 maidon jälkeen.

Vauva heräsi ensimmäisen kerran klo 23, ja siitä sitten noin tunnin välein aamuun saakka. Joka kerta rauhoittelin hänet tassuttelemalla, yksikseen vauva en jättänyt itkeskelemään oikeastaan lainkaan. Joissain unikoulun ohjeissa sanotaan, että vauvalle pitäisi puhua rauhoittavasti hiljaisella äänellä. Ei kai tämä kuitenkaan ole välttämätöntä, meillä tuntuu, että se ei rauhoita vauvaa, vaan pikemminkin saa itkun yltymään? Samoin oikeastaan on syliin ottamiseen kanssa, eli tuntuu, että se saa vauvan vaan hermostumaan enemmän. Eli tassuttelu, silittely tuntuu toimivan paremmin. Tuttia hän ei huoli.

Yhtään kertaa ei vauva alkanut huutamaan niin pahoin, että olisin joutunut hänet nostamaan sängystä. Nukahtaminen vei arviolta 10-15min kerralla. Klo 5 otin vauvan viereeni ja imetin hänet, sillä ajattelin, josko olisi nälkä jo yllättänyt, kun edellisestä ruokailusta oli jo 9,5h.

Miltä tämä kuulostaa ensimmäisen yön saldoksi? Nimenomaan kommentteja kaipaisin niiltä, jotka ovat itse unikoulun toteuttaneet.

T: alkuperäinen

 

[tassuttelija]

Hei,

Hyvältä kuulostaa, etenkin että sait venytettyä ensimmäisen syötön noin myöhään. Olen kyllä siinä mielessä vähän jäävi vastaamaan, että omatkin koulutukset on pahasti kesken. Se puhuminen käsittääkseni on neuvottu siksi, että myöhemmin vauvan saisi rauhoittumaan ilman kosketusta vain sillä totutulla "unilauseella". Mutta arvioi itse kannattaako käyttää konstia mikä hermostuttaa.

Meillä ongelma on se, että vauva (6kk, joka ennen nukkui kuin enkeli tietysti ei rauhoitu minun tassutteluun, vaan yleensä hermostuu entistä pahemmin, kun haluaisi rintaa. Isän tassuttelu taas tehoaa. Viime viikonloppuna saimmekin tilanteen jo sille mallille että yhden levottoman yön jälkeen ensimmäinen (ja ainoa) syöttö oli kello 4 ja seuraavana yönä 5, pari heräämistä niitä ennen jotka isä hoiti nopeasti.

Mutta mutta, isänhän pitää mennä aamuisin töihin, ja siksi minä nyt viikolla herkempiunisena menin rauhoittelemaan vauvaa alkuyöstä kun isä veteli sikeitä. Ja tosiaan olen tehnyt sen virheen että tissi suuhun vaan että kaikki saisivat nukuttua. Eli takaisin lähtöruutuun.

Napakkuutta meille siis kaivataan, ja minulle luopumista superäidin roolista että kyllä MINÄ hoidan. Pitää taas terästäytyä ensi yönä ja antaa isän tassuttaa. Vaikeinta minulle siis on se, että mies joutuu heräämään. Olenko ehkä vähän liian tossu Miestä taas ei haittaa, eli tosi viisasta edes stressata koko asiasta.

Teillä ap siis tosi hyvin jos vauva rauhoittuu sinun kanssasi! Jatkakaa vaan, tsemppiä!

 

[Tassuttelija]

Lastenkotien vauvat eivät juuri huuda tai itke: ovat tottuneet siihen, ettei hätään vastata. Vauvan itku on aina viesti, hän tarvitsee vanhempaa (turvaa, ravintoa tms.). Vauva tottuu tietenkin kaikkeen. Jopa siihen, ettei häntä auteta. Tällaisista lapsista tulee päällisin puolin "kilttejä", mutta ei kovinkaan luottavaisia. Yksittäiset tapausesimerkit tyyliin "minunkaan lapsellani ei ole traumoja" eivät ole mitenkään yleistettävissä. Ongelmat kiintymyssuhteessa saattavat tulla esiin myöhemmin aikuisiällä. Tuskin yksi huudatusunikoulu lasta tuhoaa tai pahasti traumatisoi, mutta itseni on vaikea ymmärtää aikuista ihmistä, joka pystyy jättämään pienen avuttoman olennon yksin pimeään huutamaan.

Meillä toimi tassuttelu (10 kk iässä). Isä meni heti huudon alettua paikalle. Paijasi vauvaa mitään puhumatta. Ekana yönä 2 h, toisena 10 minuuttia. Siitä lähtien on nukuttu.

 

[Myös kolmen äippä]

Olen samoilla linjoilla kuin Kira -71, sillä itsellänikin on kolme lasta aika samanikäisiä (-95, -99 ja -06). Kaikkien kolmen kohdalla on pidetty huudatusunikoulu. Eihän se kivaa ole, mutta kun jokaisen kohdalla eka yö on tarkoittanut 2 - 2,5 tunnin huutoa ja tokana yönä vain noin 15 minuutin huutoa, niin sen jälkeen vauva nukkuu koko yön läpeensä.

Puolustuksena on sanottava, että yritin toki aiemmin jo tassuttelutyyppistä unikoulua, mutta kahden ekan lapsen kohdalla tassuttelu aiheutti vain raivokasta huutoa, joten se, että olin vieressä ja vauva huutaa niin päivä- kuin yöunillakin useita tunteja viikossa, niin mielestäni se on tietyllä tavalla jopa pahempaa kuin kahden tunnin huudatus.

Meilläkin siis vanhin lapsi on 12-vuotias ihana, reipas, avoin kuudesluokkalainen, joka alkavasta murrosiästä huolimatta saattaa tulla sohvalle viereen halittavaksi ja puhuu asioistaan avoimesti. Olen lukenut paljon psykologiaa ja tiedän todellakin sen, että traumatisoivat asiat eivät välttämättä tulekaan esille nyt vaan vasta aikuisuudessa. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että lapselle on pienempi paha joutua itkemään 2 tuntia ilman äitiä tai isää kuin se, että esim. 1,5 vuotta äiti olisi univelkaisena kärttyinen ja voimaton pahasti univelkaisena. Toinen asia on myös se, että mitä tekee parisuhteelle se, että esimerkiksi 1,5 vuotta jokaisen lapsen kohdalla lasta pitää nukuttaa 1-4 tuntia iltaisin, sillä luulenpa, että monessa perheessä vanhempien keskinäinen aika on juuri sitä aikaa, kun lapset on saatu nukkumaan. En vähättele ollenkaan sitä, etteikö lasten kuulu saada paljon aikaa, rakkautta ja vaivaa, mutta tosielämässä ei saa unohtaa parisuhteen hoitamistakaan, sillä ystäväpiirissämme (noin 38-42-vuotiaita) on käynyt aika kova avioeroaalto, jossa osasyynä on varmasti se, että puolisot vieraantuvat 10-15 vuoden parisuhteen aikana toisistaan.

 

[Välikommentti.]

Helpoltahan huudatus tavallaan kuulostaa, mutta siis tajuatteko miksi lapsi ei enää kolmantena yönä huuda? Siksi että perusluottamus mennyt - ja turvallisuuden tunteen muodostuminen olisi a ja o vauvaiässä. Lapsi pitäis lempeästi opastaa siihen että oma sänky on hyvä ja turvallinen paikka nukkua. noh, meillä vielä tämä kesken...

Mä en edes uskaltais lähteä huudatusta kokeilemaan - en nimittäin usko että se meidän tempperamenttisella pojalla heti tepsis.