Unikoulusta

Haluaisin tietää, että saako unikoulua toteuttaa, jos lapsi on vajaa puoli vuotta.

Ajatuksena olisi toteuttaa unikoulu asteittain eli aluksi saisi rintaa vasta aamuyöstä.

Poika on nyt 5,5 kk ja heräilee jopa 7-8 kertaa yössä. Ensimmäisen kerran kun herää, saan hänet rauhoittumaan kyljen käännöllä tai taputtelemalla, mutta yöllä ei rauhoitu kuin tissille. Nälkä ei pitäisi olla, koska syö illalla klo 20 puuroa, hedelmäsosetta ja saa rintaa päälle. Kiinteitä on syönyt vajaa 4 kk iästä.

Jos jollakin on hyviä vinkkejä unikouluun, niin mielelläni kuulisin.

 

Juu, hyviä vinkkejä asteittaiseen vierotukseen löytyy osoitteesta

http://www.pantley.com/elizabeth/content/sleepbooksummary.htm

Kyseessä on siis Elizabeth Pantleyn No Cry Sleeping Solution, Amazonilta ainakin saa tilattua. Tuohon nimenomaiseen tissi-assosiaatioon yllämainituilla nettisivuilla on myös pika-apua (poista linkistä mahd. %20- ja välilyönnit jos ei heti toimi)

 

Unikoulu

H:gin pohjoisen piirin neuvolan unikoulun käytännön osuus:
Psykologi Katja Rantala, Maunulan terveysasema, Helsinki

Päätetään, kuka on jaksavin ottamaan yöprojektin vastuun. Ratkaisevaa on, kumpi vanhemmista sietää paremmin lohduttaa itkevää lasta itse hermostumatta tai hätääntymättä. Käytännössä asian ratkaisee useimmiten äidin väsyneisyys, jolloin jos vain on mahdollista sovitaan isän aktiivisesta roolista. Varsinkin, jos on tarpeen päästä eroon tiheästä yöimetyksestä, isä on valintana parempi, myös vauvan kannalta. Hän ei herätä vauvassa samanlaisia assosiaatioita maidosta kuin äiti. Laajojen kokemusten mukaan isät pystyvät myös olemaan määrätietoisempia. Isät sitoutuvat kokemuksen mukaan hyvin tähän tehtävään, koska menettely on niin selkeätä. Isien ja vauvojen vuorovaikutus on usein aktivoitunut myös muina aikoina. Eduksi on, jos sama vanhempi voi hoitaa yöt projektin ajan, koska se tuo vauvan kannalta selkeyttä tilanteeseen.

Äidin kanssa sovitaan, että hän pysyttelee pois yötilanteista ja isä päättää koska hän ei selviä ilman apua. Isä tuo vauvan sovitusti äidin rinnalle ruokailemaan, jos se on tarpeen. Isä myös laittaa vauvan jo illalla nukkumaan.

Perheen huonejärjestelyistä riippuu, miten nukkumisolot järjestetään. Ei ole tarpeen, että molemmat vanhemmat valvovat vauvan takia. Monissa perheissä äiti on muuttanut nukkumaan toiseen huoneeseen korvatulppien kanssa. Joissakin tapauksissa vauvan nukkumistarve on rauhoittunut, kun vanhempi on siirtynyt joksikin aikaa siirtynyt nukkumaan vauvan huoneeseen. Vauva on aluksi kyllä heräillyt, mutta jatkanut uniaan, kun on nähnyt tutun hahmon sängystään. Tämä voi olla vaihtoehto silloin, kun ollaan uupuneita pomppimaan jatkuvasti vauvan luo. Vauvan päivärytmi suunnitellaan sellaiseksi, että se sopii perheelle. Siitä pidetään suunnilleen kiinni siitä huolimatta miten yö on mennyt.

Yleensä hyvä heräämisaika on n. klo 6-8 ja nukkumaan mennään klo 20-21 aikoihin. Päiväunet rytmittyvät n. 3-4h valveilla olo jaksojen väliin. Tavallista on n. 10h yöunet ja 3-4h yhteenlaskettua päiväunta. Sekä päivä- että yöuniin pyritään luomaan samanlainen käytäntö eli tukemaan itsekseen nukahtamista. Joillakin hyvin strukturoimattomilla vauvoilla voi olla jopa tarpeen, että oma sänky on aina kunnon nukkumisen tyyssija.

KÄYTÄNTÖ

Itkujen tulkinnasta.
Vanhemmat ovat yleensä hyvin perillä siitä, missä lähestytään hätäitkun rajaa. Vanhempia neuvotaan kuuntelemaan vauvan itkun sävyä ja toimimaan sen mukaan. Mikäli itku on pientä kitinää, vaimenee aina välillä, eikä ole intensiteetiltään kiihtynyttä, vanhemmille suositellaan malttia ja korkeintaan etäämmältä tilanteen tarkistusta. Vauva saattaa olla kevyemmän unen vaiheessa hakemassa unta ja stimuloituisi turhaan hereille, jos häntä nosteltaisiin tms. Mikäli vauvan itku kiihtyy ja siitä tulee yhtämittaista, vauvan luo mennään, mutta tyynnyttely aloitetaan lievemmin keinoin ja niitä voimistetaan vauvan tarpeen mukaan. Vauva yritetään saada tyyntymään ensisijaisesti omaan sänkyyn.

Käsi asetetaan tuntuvasti vauvan päälle, häntä voidaan rytmisesti heijata ja sivellä rauhallisin vedoin mikäli pelkkä kosketus ei tyynnytä. Rauhoittava mutina voidaan liittää mukaan. Valoja ei sytytetä eikä vauvan huomiota yritetä herättää leluilla, katsekontaktin hakemisella, nimen toistamisella tms. mikä nostaa vireystilaa. Mikäli vauva on sen ikäinen, että hän kampeaa jatkuvasti pystyyn, häntä voidaan pitää rauhallisella otteella paikallaan, ettei hän stimuloidu omasta reuhtomisestaan.

Jos vauva tuntuu rentoutuvan, käsi siirretään pois ja vauva jätetään yksin vaipumaan uneen. Mikäli vauva vain kiihtyy, hänet otetaan tukevasti rintaa vasten ja pidellään siinä, kunnes hän rentoutuu ja itkun sävy muuttuu tyynemmäksi. Vanhemmille on syytä korostaa, että sylitilanteessa vauvalla ei ole hätää, vaikka itku jatkuisikin. Tarkoitus ei suinkaan ole, että vauva nukahtaa syliin, vaan hänet lasketaan taas omaan sänkyyn ja pidetään hetki käsikontakti. Jos hän edelleen tuntuu tyyntyvän, käsikin otetaan pois ja vauvan annetaan vaipua uneen.

Joka kerta, kun vauva herää yöllä, reagoidaan tämän mallin mukaan, eli omat toimet säädellään vauvan viestiä ja hänen oloaan tulkiten. Kun vauva laitetaan nukkumaan, toimitaan myös olotilan kuuntelun periaatteella.

Jotta yöunet onnistuisivat, on oleellista, että vauva syö illalla kunnolla puuroa, velliä tms. Iltarituaalien jälkeen vauva viedään omaan sänkyynsä ja hänelle jutellaan samalla vakuuttavasti siitä, että nyt mennään nukkumaan.
Paitsi sanallista viestiä, vauva saa tällöin myös tärkeän vakuuttavan tunnetartunnan. Jos vauvalla on jo unilelu tai -rätti, se tulee mukaan unensaantia helpottamaan. Mikäli vauvalla ei syystä tai toisesta ole tällaista apuvälinettä, sellainen pyritään jo päiväaikaan ""leimaamaan"".
Tiettyä nallea tai rättiä voidaan pitää mukana esim. imetys- tai hellittelyhetkinä, jolloin siihen assosioituvat rauhoittavat tuoksut ja mielikuvat (unirätti ei ole esim. kurkkimisleikin väline hereillä ollessa !). Nopea apu voi löytyä, jos äiti luovuttaa päältään sopivasti nuhjaantuneen paidan vauvalle tyynnytysvälineeksi. Jos vauva nukkuu vaunussa päiväunetkin levottomasti, rätin voi laittaa sinnekin mukaan poskikontaktiin. Mikäli tutti on ollut nukahtamiselle oleellinen, sitä ei kannata välttämättä yrittää poistaa.

Jos vauva tuntuu heräilevän siihen, että hän havahtuu yöllä haeskelemaan suusta pois lipsunutta tuttia, tutin voi laittaa lyhyeen nauhanpätkään kiinni yöpuvun kaula-aukon reunaan. Vauvat oppivat yllättävän hyvin hamuamaan sen näin lähietäisyydeltä takaisin suuhun. Tutti saattaa menettää merkitystään, kun vauva oppii käyttämään rättiä aktiivisesti. Vauvan luo ei tarvitse jäädä nukuttamaan. Mikäli vauva on levoton sängyssään, ja esim. heittelehtii, kitisee tms. toimitaan kuten yöllä: kuunnellaan.

Kiihtymiseen vastataan samalla tavalla kuin yöllä. Käytäntö on opettanut, että alle vuoden ikäiset vauvat voivat kiusaantua nälän tunteesta aamupuolella yötä. Mikäli vauva klo 4-5 aikaan ei ole rauhoittuakseen, nopea eleetön syöttö voi olla tarpeen. Tavallisesti se auttaa vauvan nukkumaan normaaliin heräämisaikaansa asti. Kun kyseessä on tavallinen, terve vauva, uusien yötottumusten saavuttaminen kestää yleensä 3-4 yötä, osalla voi mennä viikkokin. Yleensä muutokset alkavat näkyä joko heräämisaikojen vähenemisenä tai levottomuusjaksojen keston lyhenemisenä. On myös tapauksia, joissa vanhempien vakaa, rauhoittunut päätös on vaikuttanut jo ensimmäiseen yöhön.

Yleensä on kuitenkin tarpeen antaa vanhemmille ennakkotieto, että ensimmäinen yö saattaa olla vaikea. Positiivinen yllättyminen on aina mukavaa. Tärkeää on myös ottaa esille, että vauvan uni on vaihtelevaa. Sairastelut, kiihkeät kehitystapahtumat, matkat tms. häiritsevät jo
saavutettujakin rytmejä. On myös painotettava että sairastaessaan tai ollessaan muun stressin alainen, vauva tarvitsee enemmän lohtua kuin normaalioloissa.

Yöjärjestys palautetaan tilanteen tasaannuttua samoilla keinoilla. Lopen uupuneet vanhemmat eivät välttämättä jaksa aloittaa unikoulua. Silloin jää mietittäväksi, voiko joku tuttu ja turvallinen henkilö tulla avuksi tai miettiä vauvan hoitoa muualla. Jos molemmat vanhemmat eivät koe unikoulun menettelyä hyväksyttävänä ja turvallisena, sitä ei pidä aloittaa! Vanhempien epävarmuus ja ahdistus lisäävät vauvan levottomuutta.

 

Nämä tarkat ohjeet on kyllä tarpeen. Tuota Pantleyn unikoulua joskus luin ja en kokenut sitä itselleni sopivaksi. Poika nukkui 3 kuukauden tietämillä kolmisen viikkoa melko hyvin eli söi 3 kertaa yössä, mutta muuten on menty tosi useilla herätyksillä. Viiime yönä heräsi muistaakseni 8 kertaa. En enään muista minkälaista on herätä virkeänä aamuun. Väsymys painaa niin, että paha olo on koko ajan.

Unikouluun meillä on mielestäni hyvät lähtökohdat, koska rutiinit ovat olleet aina melko tarkat ja poika on onneksi hyvä syömään. Nukkumaan mennään klo 21 ja noustaan ylös noin klo 8. Poika nukkuu omassa sängyssä. Tästä olen pitänyt kiinni vaikka kuinka olisi ollut helpompaa pitää poika vieressä. Päiväunetkin ovat nyt olleet lyhyitä, puolesta tunnista tuntiin. Vaikka rattaita lykkäisi niin poika herää. Miehen kanssa päätimme, että hän toteuttaa unikoulun niin pitkään kuin jaksaa. Minulla on liikaa väsymystä ja hermot ovat paljon huonommat kuin miehellä.

Aikoinaan ajattelin, ettei minusta ole lasta huudattamaan, mutta nyt väsymys on niin kova, että jotain on tehtävä. Jos muutaman yön itkuilla päästään siihen, että koko perhe nukkuu paremmin ja sen kautta päivällä jaksaisi paremmin niin olen valmis unikoulun toteuttamiseen.

 

Rakas Marsu, minä olen käynyt oikein lääkärillä vauvan unen takia. Vauva heräs tunnin välein ja se oli todella hermoja raastavaa. Lääkärin kanssa sovittiin et yöllä nukutaan kl. 20.30-6.00 ilman maitoa. Vauva meni aina 20.30 nukkumaan. Lääkäri sanoi et älä tarjoa maitoa ennen kun 6.00 vaikka katto nousis. Ekan kerran kun vauva heräs otin hänet syliin ja rauhottelin. En puhunut mitään kun vaan sch, sch. Kun hän rauhottui laitoin takas sänkyyn, peittelin. Ekat kaksi yötä oli horror, minä pääasiassa kuljin ympäri taloa vauva sylissä. Kolmas yö vauva nukkui kl.20.30-6.30 kokonaisuudessa. Voisin olettaa et teillä tämä aika vois olla 21.00-6.30 (6.00 on kyl jo aamu ja lyhyempi aika sulle).

Haluan muille vielä korostaa et meidän vauva ei huutanut kun sen hetken ennen kun nostin pois sängystä. Tietenkin vauva protestoi muutosta elämässään mutta näin minä hoidin asian hellävaraisesti. Jaksamisia sinulle ja miehellesi, tiedän mitä se on.

 

Noin pienen lapsen herääminen kesken yötä syömään on normaalia. Meillä yösyöminen jäi pois noin 1 v iässä, luonnostaan. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta kouluttamaan lasta johonkin muuhun. Kun lapsi söi myös öisin, maitoa myös riitti ja itselle se oli helppoa kun lapsi nukkui vieressä. Käänsin kylkeä, vauva tissille ja taas unta palloon.

Jos on kyse siitä, että äiti ei jaksa heräillä vauvan tahtiin silloin se on tietenkin ongelma, mutta miksi silloin vauvaa ruvetaan kouluttamaan? Isä hoitamaan vauvaa välillä, varsinkin jos vauva syö pullostakin. Äidille kunnon unet muutamana yönä, niin taas jaksaa.

Lapsi jonka luonnolliset tarpeet (syöminen, läheisyys) eivät saa tyydytystä silloin kun tarpeita on - puhun nyt alle yksivuotiaasta - oppii kyllä olemaan hiljaa, mutta samalla hän oppii, ettei hänen tarpeitaan kuunnella.

 

Rajansa nyt lapsen yösyönneilläkin. Onko se hyvä, että äiti elää päivät pinna kireällä kun yöllä pitää herätä tunnin välein.

Meillä ei poika syö pullosta eikä nokkamukista. Kokeiltu on kaikkia keinoja. Ainut mikä kelpaa on tissi. Kyllä mies auttaisi, jos keinoja olisi. Kainalossa en voi lasta pitää koko yötä, koska selkäni ei kestä. Ja minun pojalla kainalossa oleminen menee jatkuvaksi tissutteluksi.

Ja tuosta maidon riittävyydestä. Olen imettänyt 5,5 kuukautta jatkuvasti. Omakohtaisesti en koe tunnin välein imettämistä nautintona. Olen sidottu lapseen 24 tuntia vuorokaudessa. Aikomukseni on alun perin ollut lopettaa imetys kohtuu ajoissa. Pidettäköön minua kamalana äitinä tämän vuoksi, mutta uskon että voin tarjota lapselleni muutakin läheisyyttä kuin tissin.

En ole aikonut toteuttaa unikoulua niin, että annan lapsen huutaa yksin pimeässä. Vierellä on koko ajan isä tai minä. Ja kyllä äitinä huomaan milloin rintaa on pakko antaa.

Eikö jatkuva heräily ole lapselle haitaksi. Luulisi, että kun lapsi nukkuu kolmekin tuntia putkeen niin on paljon levänneempi ja virkeämpi hereillä ollessaan. Minusta ei ole normaalia, että puolivuotias herää tunnin välein yöllä.

Enkä halua kuulla mistään tiheän imun kaudesta. Meillä tiheän imun kautta on kestänyt 5,5 kuukautta.

 

Hyvä tietää, että lapsen voi ottaa syliin. Joissakin unikouluissa sanotaan ettei lasta saa ottaa syliin ja se kuulostaa aika rankalta.

Kiitoksia vinkeistä ja kannustuksesta.

 

Marsulle, oletteko selvittäneet onko kyseessä allergiaa tms jos lapsi heräilee noin paljon?

Toki äiti saa määritellä oman jaksamisensa rajat, mutta noita unikouluja on ilmeisesti kaikenmoisia ja kyllä sellaiset, missä lapsi jätetään yksin huutamaan eikä edes oteta syliin, ovat aikamoista kidutusta!!

 

ONko normaalia, että alle puolen vuoden ikäinen syö puuroa? Eikö nykyään suositella täysimetystä 6kk asti ja sitten vähitellen vihannes tai hedelmäsoseita?? Jos lapsi itkee koska sillä on maha kipeä puurosta?

 

Mä kyllä olen enemmän Marsun kannalla tässä asiassa. Noin usein ei tarvii yöllä syödä, ja vauvakin tarvii kunnon unijaksoja että voimia riittää kasvuun ja kehitykseen.

Eri perheillä on tietysti erilaiset tilanteet, mutta meillä mies joutuu lähtemään töihin aikaisin aamulla, enkä mä kyllä alkaisi häneltä vaatia yösyöttöjen hoitamista, ainakaan arkisin. Viikonloppuna eri juttu, ehkä äiti silloin voisi nukkua yön tai kaksi rauhassa korvatulpat päässä eri huoneessa ja isä hoitaa vauvan?

En tietenkään ehdota että vauvaa laiminlyödään, mutta joku raja musta pitää olla. Vanhemmat sitä perhettä pystyssä pitää, ja lapsen pitää sopeutua perheen tapoihin (esim. meillä nukutaan yöllä, tänään syödään perunoita, nyt siivotaan jne.), mutta tietysti ikänsä mukaisesti. Ja musta puolivuotias ei tarvii palvelua noin monta kertaa yön aikana.

 

Puurot voi aloittaa 5-6 kuukauden iässä. Ja lasten kaurapuuroa olen antanut vasta kaksi viikkoa. Sen takia aloitin iltapuuron, koska halusin kokeilla olisiko sillä vaikutusta uneen. Pakko oli kokeilla, johtuisiko heräilyt nälästä. Eikä vauvan voi olettaa nukkuvansa yöt syömättä, jos ei anna kunnolla ruokaa päivällä.

Puuroa annoin ensin muutaman päivän aamupäivällä, jotta näin tuleeko siitä mahavaivoja ja ei tullut. Vatsa alkoi vain toimimaan paremmin. Neuvolassakin mietittiin, että johtuisiko jatkuva heräily nälästä tai ummetuksesta.

 

Kyllä yösyönneillä on sentään joku raja. Ei ole normaalia syödä seitsemää kertaa yössä. Kyllä vanhempien täytyy opetella jo vauvana kuuntelmaan lapsen tarpeita ja vastata niihin, mutta rajansa kaikella. Kasvatus ja rajojen asettaminen alkaa pienestä asti. Nykyään on tosi plajon lapsia joiden ehdoilla eletään, rajat puuttuu.

Myös tuo vieressä nukuttaminen ei ole hyvä asia, eikä kovin turvallistakaan. Onhan se äidille helppoa, kun syötöllä ei tarvi nousta, mutta lapsi tulee kouluikään asti siinä nukkumaan ja silloin on tuskan takana opettaa omaan sänkyyn.

 

Tuo oli siis nimimerkille Rääkkäystä.

Marsu: Et ole huono äiti. Ei kukaan normaali ihminen tuollaista jaksa, ei ihme, että olet väsynyt, voimia sinulle. Liian tiheä tissillä oleminekin tekee vatsavaivoja.

 

Hei!


Täysimetystä tosiaan suositellaan 6 kk asti, mutta eiköhän vanhempien ole järkevämpi toimia tilanteen mukaan. Mielestäni ei ole kenenkään edunmukaista, että lapsi on rinnalla puolen-tunnin välein. Pitäis kai äidin pystyä muutakin tekemään kuin istua sohvalla lapsi rinnalla. Myös yöllä on hyvä pystyä nukkumaan, jotta jaksaa päivällä hommia jotain mukavaa lapsen kanssa. Neuvola myös suosittelee lisäruokien aloittamisen, jos syönnit menee noin tiheiksi, oli kasvukäyrät mitä tahansa.

Mitä lisäruokien aloittamiseen tulee, niin kuuden kuukauden täysimetyksen jälkeen niitä ei suositusten mukaan aloitella vähitellen. Jos lisäruokaa aloitellaan neljän kuukauden jälkeen, jokaista ruokalajia kokeillaan noin viikon ja edetään rauhallisesti uusien ruokalajien kanssa. Kuuden kuukauden jälkeen uusi ruokalaji aloitetaan aina parin päivän välein niin, että parissa viikossa koko päivän ruokarytmi on käytössä puuroineen, liha-, hedelmä- ja kasvissoseineen. Neuvolani henkilökunta oli käynnyt ravitsemusterapeutin koulutuksessa ja hän oli ohjannut näin.

Eiköhän Marsu ole miettinyt kaikkia mahdollisia ja mahdottomiakin syitä huonoon nukkumiseen. Ei hän varmasti näitä moralisaarnoja imetyshörhöiltä kaipaa. Tsemppiä öihin ja unikouluun Marsu!

 

Jos olet yhtään tutustunut kehityspsykologiaan, tiedät, että alle yksivuotiasta ei tarvitse ""kasvattaa"" eikä hän tarvitse rajoja. Siinä iässä mahdollisimman vauvamyönteinen hoito antaa parhaan tuloksen. Yhden vuoden kieppeillä alkaa lapsen oma tahto muotoutua ja silloin alkaa myös rajojen laittaminen.

Ja tuo kuusikymmenluvulta kotoisin oleva käsitys ""vieressä nukuttaminen ei ole sekään hyvä asia"" ei myöskään pidä paikkaansa. Noin hokevat kaikki omaan aikakauteensa jämähtäneet anopit ja tädit, mitään tekemistä todellisuuden kanssa sillä kuitenkaan ei ole.

Itse asiassa asia on täysin päinvastoin. Pienenä läheisyyttä tarpeeksi saanut ja esim. vieressä nukkunut lapsi nukkuu isompana rauhallisemmin omassa sängyssä, koska hän saanut tankata tarpeeksi turvallisuutta. Puhun kokemuksesta. Vanhin lapseni on nyt jo kymmenen, hän nukkui ensimmäiset 1,5 vuotta vieressä ja siirtyi sitten nukkumaan omaan lastensänkyynsä (pinnasänkyä ei ollut) ja omassa sängyssään on nukkunut siitä lähtien. Minkäänlaista nimimerkin mainostamaa ""tuskaa"" ei tässä prosessissa tarvittu! Jokainen lapsi ja perhe on luonnollisesti yksilöllinen ja löytää varmasti itselleen parhaan tavan toimia.

Onko höpöhöpöllä omia kokemuksia lapsista ja vieressä nukuttamisen ikävistä seurauksista, vai ihanko anoppien käsikirjasta hän näitä kommenttejaan nappaa?

 

Hei Marsu,
jos sinulla vielä on tuo Pantleyn kirja, niin muistatko, että sen lopussa on myös unikouluohjeet niille, jotka jo liikkuvat vaarallisilla vesillä väsymyksensä kanssa, ja joilla ei enää ole voimavaroja suunnitella pitkähköä nukkumisenopetteluprosessia kirjan ohjeiden mukaan (joiden pyrkimyksenä siis on opettaa vauvalle myönteinen uniassosiaatio _ilman itkua_). Vaihtoehto on tavallaan pehmeä unikoulu, siinä siis vauva kyllä valitettavasti joutuu itkemään, mutta ei yksin vaan äidin/isän läheisyyden tuntien.

 

Minulla ei ole Pantleyn kirjaa. Juuri tuosta pitkästä prosessista luin netistä ja se tuntui minulle sopimattomalta.

Pehmeää unikoulua aionkin toteuttaa. Ei mitään sellaista, että ""jos et nyt nuku niin kyllä me sinut pakolla opetetaan nukkumaan"". Eihän unikoulu välttämättä toimi. Tässä tilanteessa on vain pakko jotakin yrittää, että koko perheen elämä paranisi.

Näitä juttuja lukiessa tuli mieleen, että on aivan turha olla liian jyrkästi sitä mieltä ettei unikouluja alle yksi vuotiaille. Jokaisella perheellä on omat lähtökohtansa ja toimii niiden mukaan. Onhan se hienoa, että joku jaksaa elää vauva ajan täysin lapsen ehdoilla. Näinhän se pitäisi mennä hienojen oppaiden ja kehitysoppien mukaan. Mielestäni on myös tärkeää, että vanhemmat voivat elää sellaista elämää, mikä luo pohjan tasapainoiselle perhe-elämälle. Sellaisen vaikutelman saa, että joidenkin mielestä viikon unikoulu järkyttää lapsen koko perusturvallisuuden ja tasapainoinen lapsuus on menetetty. Onko siinä sitten järkeä, että vanhempi elää vuoden horroksessa eikä jaksa elää täysipainoista elämää lapsen kanssa.

Joidenkin mielestä äiti on itsekeskeinen ja vain omia tarpeitaan ajatteleva, jos haluaa lapsen nukkuvan yönsä paremmin. Ärsyttää koko ajatus marttyyri äitiydestä.

 

Äidin rajoista on silloin kysymys, ei siitä että vauvalle on tarpeen laittaa rajoja tai kasvattaa häntä. Jokainen perhe luo oman kulttuurinsa, pointti onkin, että muistettaisiin miksi unikouluja tms tehdään ja tarvitaan. Siksi koska äiti ei jaksa, ja tarvitsee muutosta ryhmiinsä. Ei siksi, että vauvaa tarvitsee kasvattaa.

Tämän ajan ""rajattomiksi"" kasvaneilla lapsilla ei ole mitään tekemistä unikoulun tarpeellisuuden tai tarpeettomuuden kanssa kuten eräs kirjoittaja esittää.

 

Älä ota syliin unikoulun aikaa. Pitkität vaan koko prosessia. Kunnon unikoululla saata yöt kuntoon 2-3 yössä. Hyvä jos isä pitää unikoulun. Miehillä sydäntä ei raasta niin pahasti kuin äitillä tai ainakin ovat tiukempia. Lapsi ei kärsi unikoulusta. Näin sanot itekin sitten kun unikoulu ohi.

Kyllä se siitä. Jos joku haluaa että lapsi ei nuku kunnolla vuoteen niin pitäköön sitten unikoulun vasta vuotiaana.

 

Ei ole mitään järkeä elää täysin vauvan mukaan ja uuvuttaa itsensä loppuun. Vauvan tarpeet pitää täyttää, mutta niinku täällä on jo sanottu, vauva EI tarvitse seitsemää syöttöä yössä ton ikäisenä. ""Marttyyriäitiys"" tuhoaa koko perheen. Mä uskon siihen, että lapselle on parasta kun vanhemmat on onnellisia ja parisuhde kunnossa. Äidin jaksaminen on paljon tärkeämpää kuin se jos lapsi parina yönä itkee. Väsynyt äiti ei pysty turvalliseen vuorovaikutussuhteeseen vauvan kanssa ja koituva vahinko on paljon suurempi.