unissakävely

kellä olis kokemusta lapsen unissakävelystä? me tavoitimme 7v pojan eilen alkuyöstä itseteosta. hän käveli yläkerrasta alas, silmät sirrillään ja näytti olevan hereillä, ei kuitenkaan tajunnut tästä maailmasta mitään ja alkoi kiivetä kirjahyllyyn, kun oli menossa luultavasti sänkyynsä. ei muistanut aamulla mitään.

mistä unissakävely johtuu, tietääkö joku?

 

En tiedä mistä johtuu. Meillä 10 vuotias poika kävelee säännöllisen epäsäännöllisesti unissaan. Eli voi kävellä samana yönä jopa kolme kertaa ja seuraavanakin yönä esim. kerran ja sitten saattaa olla kolmekin kuukautta aivan rauhallista. Yleensä kävelee n. klo 23.
Hän vastailee ihan asiallisesti jos jotain kysyy jotai mutta silmät ovat kummallisen näköiset ja usein alkaa tehdä jotain omituista (silitellä kädellään vessapaperirullia, hakea pyykkivadin, kantaa peiton yläkertaan....) Ja aamulla ei mitään muistikuvaa....

 

Unissakävely on ihan normaalia lapsilla. Itse kävelin unissani noin 11-12 -vuotiaaksi melko paljon. Tapa kyllä loppuu itsestään, kun lapsi kasvaa.

 

Täällä on toinen lapsena unissaan kävellyt. Varsinkin kipeänä ja kuumeessa näin painajaisia ja kävelin monta kertaa yössä. Öiset kävelyt loppuivat jossain 10-11 vuoden kieppeillä elleivät aiemminkin.

Voi äitiparkaa, joka joutui mm. heräämään siihen, että joku seisoo pimeässä sängyn jalkopäässä

 

Kyllähän sitä on tullut monta kertaa herättyä unissakävelijän takia jos muidenkin.
Välillä tuntuu, että pitäisi olla liikennevalot eteisessä, ettei toisiinsa törmää yöllä=) On sen verran vilkasta välillä.

 

Meillä tyttö kohta 6v. on viikon ajan kävellyt unissaan 1-3 kertaa yössä. Ihan yht´äkkiä alkanut, mitään muutoksia elämässä ei ole ollut. Ihmetyttää mistä alkanu ja huolestuttaa juuri tuo mahdollisuus ulos kävelyyn.
Ajateltiin vaan seurailla tilannetta ja pistää säppi oveen ettei pääse ulos.

 

oon kävellyt vain kerran unissani. tai ainakin mulle on kerrottu siitä kerran. ei oo aikaa siitä kuin joku 2 kuukautta?

 

Meilläkin nää kaksi vanhinta kävelivät unissaan ja heistä toinen nousi vuoteesta, käveli keittiöön ja kaatoi maitoa sokerikuppiin kun oli jano.
Ja tää samainen neiti puhui unissaan minkä kerkesi, kuului aikamoista höpinää. Ja vissiinkin vieläkin puhuu unissaan ainakin avomies on sanonut.
Vanhin tyttö oli monet kerrat kouluun menossa puoleltaöin, meni nukkumaan välistä jo kahdeksalta.
Itse en ole unissaan kävellyt mutta isosiskoni kylläkin.

 

Unissakävelijä on kyllä harvoin vaaraksi itselleen tai muille. Itse kävelin n. 10-vuotiaaksi unissani. En ole koskaan jälkeen päin puhunut mahdollisista syistä lääkärin kanssa, mutta luultavasti se liittyi perussairauteeni. Kävin läpi lapsena rankkoja toimenpiteitä ja luulen, että kokemusten käsittely heijastui sitten sekä painajaisina, että unissakävelynä. Toki käsittelin kokemuksia päiväsaikaan omatoimisesti sitten myös leikkimällä ja piirtämällä.

 

Avomieheni on unissakävelija. Hän myös puhuu unissaan ja liikahtelee niin paljon, etten voi nukkua samassa sängyssä. Unissakävelijäthän eivät vain kävele, vaan myös pyörivät ja heittelehtivät pitkin yötä, singahtavat joskus istumaan ja katselevat siinä ympärilleen, potkivat, huitovat ja niin edelleen. Poikkeuksia tietenkin löytyy, kaikilta ei ehkä löydy näin laajaa käyttäytymisrepertuaaria, hehheh

Näin kerran tv:stä aiheeseen liittyvän dokumentin. Olivat kuvanneet unissakävelijöiden yöunia. Kovin tutulta näytti.

 

joo... Oon 13w eikä oo vielä unissakävely loppunut, olen sitä koko ikäni "harrastanut". Aina ottaa päähän, kun iskä aamulla kysyy että "mitä sä yöllä oiken melusit, otiks sä jotain lääkettä vai mitä"... Nyt kun ikää on tullut, alan jo vähän muistamaan edellisyön tapahtumia. Muistan tällaisetkin tapaukset kun yöllä pesemään hampaita, yöllä suihkuun, laittamaan vaatteita ylle ja sanomaan että kaveri tulee meille... Milloin tämä loppuu???!!!

 

En ole kertaakaan kävellyt unissani, mutta kuulin erään aamuna mummulta, että olin noussut istumaan ja hän oli työntänyt minut alas. Olisinko voinut lähteä kävelemään?

 

No kautta aikojen on unissaan karattu, petetty, jätetty ja tapettu.

 

Kyllä ihan aikuisetkin kävelee unissaan, esim. työkaverini heräsi kerran heidän rappukäytävästään alasti ja kun asunnon ovi paukahti takana lukkoon. Ei auttanut kun soittaa naapurin ovikelloa... joskus hän siivoilee öisin ja piilottelee tavaroita esim. maton alle. Aamulla sitten ihmettelee mitä kummaa tuolla on ja hämärästi kuulemma voi muistaa nähneensä jotain unta.

Myös hänen molemmat lapsensa kävelevät unissaan, voisiko olla jotain perinnöllistä?

 

Itse kävelin ensimmäistä kertaa unissani 7-vuotiaana ja viimeksi toissayönä kävelin unissani, nyt olen 18-vuotias... Eli ei vielä ainakaan ole loppunut.

 

Unissa kävely on periytyvää, koska äitini oli nuorempana kävellyt paljon unissaan, ääritapauksissa oli kävelly pois talosta ja avaimet oli tietenkin jääneet sisään, itselläni on pelkoa unissa kävelyyn koska, yleensä säikähdän itseäni tai jotain toista kun kävelen unissani tai joku muu kävelee silmät ammollaan käytävällä vastaan..............

 

Moi. En ittekkää oikein tiiä. Ite oon unissakävelly Espanjassa. Mä olin kuulemma noussut sanonut äidilleni "hyvää yötä äiti hyvää yötä äiti". Sitten olin alkanut mennä portaita pitkin ja isä oli herännyt ja vienyt mut takaisin sänkyyn. Enkä mäkään muistanut yhtikäs mitään ja olin ihmeissäni.

 

Olen itsekkin kävellyt unissani ja olen kohta 10.v. Se sattaa johtaua vaan jostakin. Mä vaan veikkaan, että se voi johtua siitä, kun on rasittunut. Eli on kävelly paljon vaikka lomalla ja sitten valvonut pitkään. Mä ainakin olin kun olin Espanjassa. Saatta olla, että jos jalat puutuu niin ne voi vaan "ajatella" yöllä, että nyt pitää kävellä kunnes ei oo enää puutunu.

 

Varsinkin varhaislapsuudesssa unissakävely on täysin normaalia. Jos tilanne huolstuttaa, kannatta selata netistä siihen liittyviä uutisia. Muistaakseni jokainen 4-5/6-vuotias alkaa kävellä unissaan, jos häntä tönäisee hiukan muutama tunti nukahtamisen jälkeen. Jos unissakävely jatkuu aikuisena, se johtuu yleensä uupumuksesta.

- Silloin tällöin unissakävelijä

 

Aivoisa on kemikaalihäiriö. Se mikä estää liikkumisen unessa on sama aine mitä leikkauksessa ruiskutetaan ettei ihminen kykene liikkumaan. Siksi se voi olla perinnöllistä aivokemia periytyy.