Urheileminen synnytyksen jälkeen

[Suvituija]

Heissan!

Ensimmäinen syntyy maaliskuussa ja jo odotan täällä suuren mahani kanssa, että pääsen urheilemaan lapsen synnyttyä. Kertokaapa te säännöllisesti urheilevat äidit kuinka nopeasti synnytyksen jälkeen aloititte liikunnan vai onko tämä täysin yksilöllistä ja jokainen aloittaa kun jaksaa? Onko mitään rajoituksia olemassa vai voiko huoletta jatkaa tuttuja lajeja? Itse harrastan jumppaa, spinningiä, body pumppia, joogaa jne.

 

[Uuka]

Moikka!

Mua ainakin toppuuteltiin neuvolassa, et jälkitarkastukseen asti pitäis liikunnan rajoittua aika pitkälti kävelylenkkeihin. Varsinkaan mitään suurempia ponnisteluita ei saisi tehdä, esim spinning ja kuntosali kiellettiin. Nyt kuukausi synnytyksen jälkeen olen kyllä aloittanut ylävartalon jumppaamisen kevyesti. Varsinkin suorien vatsalihaksien pitää antaa palautua rauhassa... Eli vielä kärvistellään löllömahan kanssa

 

[Aktiivinen liikkuja]

Joo, neuvolassa tosiaan tuppaavat toppuuttelemaan tuota urheilun aloittamista... Innokkaan ja aktiivisena liikkujana sain kuitenkin ohjeen, että omien tuntemusten mukaan voi alkaa liikkua. Tosin hypyt ja vastalihasten treenaus on hyvä jättää vasta jälkitarkastuksen jälkeiseen aikaan. Itse toivuin noin 3 viikossa suht helposta alatiesynnytyksestä takaisin urheilukuntoon (kävelylenkkikuntoon yhdessä viikossa). Palasin silloin tutun lajin pariin ja olen siitä lähtien treenannut säännöllisesti pari kertaa viikossa. Meillä vauva on onneksi nukkunut alusta asti hyvin (jaksan siis lähteä liikkeelle) ja viihtynyt erinomaisesti muutaman tunnin isänsä seurassa sillä aikaa, kun itse käyn kuntoa hoitamassa. Vauva on nyt 7kk ja kaikki on mennyt hyvin ainakin tähän asti.

 

[luin jostain, että]

suorat vatsalihakset vetäytyvät raskauden aikana pois vatsan tieltä ja palautuvat pikkuhiljaa raskauden jälkeen omalle paikalleen. näitä lihaksia voi alkaa treenata vasta kun palautuminen on tapahtunut, muuten keskivatsaan voi jäädä lihakseton "aukko".

 

[Lina*]

Jälkitarkastukseen saakka kaiketi kannattaa harrastaa liikuntaa keveästi, jotta mahdollinen synnytyksen jälkeinen kohdun laskeuma suljetaan pois ennen rankemman liikunnan aloittamista.
Sitä ennen kannattaa treenata lantionpohjan lihakset kuntoon ja tietysti liikkua muuten kevyesti. Jälkitarkastukseenhan voi mennä jälkivuodon loputtua (muistaakseni?) eli aika nopeasti pääsee sitten liikkumaankin normaalisti.

Itse jouduin esikoisen synnytyksessä sektioon ja siitä sitten seurasi kuukauden "sairasloma", mutta sinä aikana jo treenasin noita lantionpohjan lihaksia ja kävelin kevyesti.

 

[Aktiivinen liikkuja]

En tiedä, vaihteleeko jälkitarkastuksen ajankohta neuvoloittain, mutta ainakin meillä tarkastukseen pääsi, kun synnytyksestä oli kulunut 8 viikkoa. Kuten Lina* kirjoittikin, niin tarkastuksessa kartoitetaan muun muassa mahdollista kohdun laskeumaa. Juuri hypyt ja lähinnä voimakkaat tärähdykset saattavat edesauttaa kyseistä vaivaa. Hyppyjä taitaa valitettavasti olla ainakin ihan perusjumpissa.

Lantionpohjan lihakset kannattaa tosiaan treenata kuntoon ennen vatsalihasten treenauksen aloittamista. Jostain luin, että lantionpohjan lihaksia olisi vaikeampi harjoittaa, jos treenauksen on aloittanut vatsalihaksista. Onkohan jollain parempaa tietoa (tai linkkejä, viitteitä) asiasta? Miksi näin?

 

[--"--]

meille synnyttäneille oli pieni fysioterapeutin hetki sairaalassa, jossa fyssäri kertoi liikkeitä mitä voi ja kannattaa tehdä ja mitä sit tulee välttää. LAntionpohjan lihaksia kannattaa alkaa treenaa mahd pian ja sit ko ne on kunnossa niin sit vatsalihaksia ja raskaampaa liikuntaa, mut se jälkitarkastus on varmaan just hyvä raja.

 

[Kilpaurheilija]

Tyttö syntyi 1.3. Aloitin pk treenit 8 pv synnytyksesta. Hidasta oli, sain synnytyksessä 4 yksikköä verta. Hiihtäen mentiin aika pitkään, juoksin ekan kerran jälkitarkastuksen aikoihin, se oli kyllä hiukan aikaista. Paineen tunne oli vielä kova, sen kyllä nimittäin huomaan. Pilatesta ja joogaa tein myös melkolailla vikko-pari synnytyksen jälkeen, nämä hiihto + jooga olivat myös ne lajit joita tein melkein loppuun asti enen synnytystä, joten niiden aloittaminen oli luontevaa ja helppoa.

Päälajini, eli pyöräily, olikin sitten kätilön sanoman mukaan pannassa ainakin jälkitarkastukseen. Ei tehnyt kyllä itselläkään mieli heti pyöräilemään. Ja toisaalta täällä oli tuota lunta ihan kivasti, joten senkin puolesta hiukans kesti tuo pyöräileminen.

Aina kun liikunnassa on pidempi tauko, vaikka tauko ei olisikaan totaalinen vaan vain kovempien treenie osalla, tulee aloitella hitaasti, rauhallisesti ja vähitellen. Jos oikeasti todellakin tätä ohjetta noudattaa, ei tarvitse pohtia, mitä voi tehdä ja koska. Kroppa valmistautuu ja tottuu, sekä aikaa ehtii väkisinkin kulua tehoihin siirryttäessä sen verran ettei ole enää huolen häivää.

 

[Kilpaurheilija]

Niin ja haluaisin valaa vielä kaikille uskoa itseensä ja onnistuminseen, vaikka vauvan ja kodin yhteensovittaminen säännöllisen liikunnan kanssa on vaikeaa.

Pääsin itse kisakuntoon 3 kk:ssa. En huippuhyvään, mutta kohtuullisen hyvään. 5kk ja olin jo hyvässä kisakunnossa. Mahdollista on kohottaa kuntoa myös synnytyksen jälkeen. Tsemppiä!

 

[Lalaa]

Mulla todettiin jälkitarkastuksessa lantionpohjalihasten venymää: synnytin ison vauvan ja ponnistusvaihe oli pitkä. Nyt reenaillaan niitä lantionpohjalihaksia. Teen lisäksi vaunuilla pitkiä kävelylenkkejä (kun menee sohjossa ylämäkeen, niin se käy ihan reilusta kuntoilusta) ja lisäksi olen käynyt steppitunneilla kuntosalilla. Jätän hypyt väliin, mutta muuten tuo askeltaminen tuntuu ihan hyvältä. Juokseminen ei tunnu hyvältä, huomaa että koko alapää hölskyy.

Äidilleni tehtiin viime kesänä kohdun poisto ensimmäisessä synnytyksessä (30 vuotta sitten) tulleen laskeuman vuoksi.

 

[kuntoilija..]

Totean samaa kuin Kilpaurheilija, että nopeasti voi päästä synnytyksen jälkeen kuntoon, jos pohjakunto on hyvä. Itse en tiennyt mistään rajoituksista jälkitarkastukseen asti, vaan ensimmäisen suunnistuslenkin juosten tein jo 3 viikon päästä synnytyksestä. Ennen jälkitarkastusta tuli tehtyä jo vähän alle 10 juoksulenkkiä ja ensimmäinen suunnistuskisa oli 7 viikon päästä synnytyksestä. Välillä jopa tuntuu, että juoksu sujuu nyt paremmin kuin ennen synnytystä, vaikka treenimäärä jää lähes puoleen entisestä. Nyt ongelmana on myös painon putoaminen imetyksen vuoksi, jonka johdosta olen myös vähentänyt kuntoilua, jotta ei nyt aivan luurangoksi menisi. Poika on nyt 5 kk:n ja itse painan nyt 46 kg, joten aivan turhaan raskausaikana niitä 15 kiloa tulia kauhisteltua.