Useamman kerran LOOP-konisaatiossa käyneet!!!

  • Viestiketjun aloittaja topolome
  • Ensimmäinen viesti
topolome
Montako kertaa olet sen läpikäynyt?
Mikä on tilanne nyt? Paranitko?
Onko kohtusi poistettu, ja kuinka monen loopin jälkeen? Tunteet?
Montako looppia oikeestaan VOI tehdä?

Itse olin loop nro 2 :ssa 18.11. Juttelimme jo mahd kohdunpoistosta jos eivät ole saaneet kaiken muutoksen pois tälläkään kertaa. Mutta nyt odottelen vastausta patologilta.
 
Ahdistaa....
Minulla yksi loop takana, jossa tulos oli Cin3 eli syövän vahvin esiaste. Loopissa saatiin kaikki pois ja ensimmäinen kontrolli maaliskuussa 09. Lapsia ei ole ja ikää 23vuotta. Ahdistaa ihan hirveästi kaikki tähän liittyvä. Minua on alkanut oksettaa pelkkä sana "kohdunkaula". Koitan sulkea koko asiaa mielestäni, mutta ei se onnistu.

Tuo kohdunpoisto tai edes ahdotus siitä on minulle kuin musta möykky sisälläni. Pelkään ihan hirveästi, että joudun sellaisen tilanteen eteen, että lääkäri sellaista ehdottaa. Minäkin olen miettinyt, montako loop-hoitoa voidaan tehdä, ennenkuin päädytään kohdun poistoon.

En ymmärrä sitäkään miksi sinulle jo kahden loopin jälkeen on tuollaista asiaa ehdotettu. Onko sinulla jo lapsia?

Miten olet jaksanut? Oletko päässyt asian kanssa sinuiksi vai ahdistaako tämä sinua? Miten pärjäät asian kanssa?

Jokatapauksessa paljon voimia sinulle sinne. Vastasin, vaikka minulla ei ollut kysymyksiisi oikeita vastauksia.
 
topolome
Minulla on 3 lasta(ja olemme päättäneet että se jää siihen), olen 35 joten siinä mielessä en "tarvitse" kohtua enää MUTTA silti se on iso päätös ja valinta -mahdollisuus haluta,hankkia, lisää lapsia- katoaa! Tulee sellainen "entä jos sittenkin"-paniikki.
Minulta otettin eka kerta jo iso pala pois, ja nyt jouduttiin ottamaan lisää. ja eihän se kohdunkalua niin pitkä ole...siksi varmaan lääkäri halusi mainita tätä mahdollisuutta.
Kuin olin käynyt kolposkopiassa sain itkukohtauksia ja kuolemanpelko iski. Sitten vaan jostain- ystäviltä,perheeltä sain voimia ja päätin että "v-tttu, en anna periksi".
Ja en väitä etten pelkää mutta nyt otan päivä kerrallaan. tunnen että olen saanut hyvää hoitoa ja lääkärit ovat ollet rehellisiä ja empaattisia. Tietenkin se olisi maailman paras joululahja jos tulos olis nyt että "kaikki poissa, nyt vain seurataan".
Kohdupoisto pelottaa siinä mielessä että se voi olla kivuliasta toipumisaikana...

Ymmärrän ehdottomasti pelkosi! Eteenkin kun sulla ei vielä ole lapsia. Ei tässä auta sanoa että onhan niitä, voi adoptoida. Ja olet niin nuorikin.
Mutta yritä olla iloinen siitä että saivat kerralla kaiken veke. Mulla oli sitä jäljellä! Päivä kerrallaan! Ja ystäväni oli sun ikäinen kun hänelle tämä tapahtui ja sen jälkeen on ollua kaikki ok, 12 v! Joten sulla voi olla kaikki hyvin nyt eteenpäin- sitä sydämestäni toivon!
 
ahdistaa...
Kiitos kauniista sanoistasi. Minäkin toivon koko sydämestäni, että saisit joululahjaksi nyt puhtaat reunat siitä leikatusta palasta ja kaikki saataisiin nyt pois. Ymmärrän kuolemanpelot sun muut mitkä iski.

Minä muistan kun papasta tuli tulokseksi luokka 4. En ymmärtänyt ensin mistä on kyse, kunnes googlettamalla ruma totuus alkoi paljastua. Sen jälkeen soitin hädissäni lääkärille joka selvitti asian. Sitten taisi olla 2 viikkoa täyttä tuskaa odottamisen kanssa. Sen jälkeen kolposkopia ja kohdun sisäinen pipelle näyte, joka jätti traumat koko naistentautien polille. Sitten kauhunsekaista odotusta neljä viikkoa. Tulos cin 3 ja Loop-hoitoon aika. Taas odottelua 3 viikkoa, sitten looppiin. Sen jälkeen neljä viikkoa odottelua.

Se oli elämäni hirveintä aikaa. Olin ihan varma, että minulla on syöpä. Uskoin sen jo levinneen, oli kaikenlaista oireitta. Olin niin stressaantunut, että purin kaikki leukaluutkin niin jumiin, että puhuminen oli vaikeaa. Jokapaikkaan sattui, olin kuin rekan alle jäänyt. Välillä tuli jonkinsortin ahdistuskohtauksia jolloin vain itkin mahallaan lattialla ja ajattelin, että tässä se elämä sitten oli.

Kävelin paljon ja haikein tunnelmin ajattelin kuinka paljon rakastinkaan elämää ja tätä kotiseutuani. Kirjoitin tunteitani päiväkirjaan ja nyt sen lukeminen on niin ahdistavaa, etten vielä ole valmis lukemaan yhtään mitä silloin kirjoitin.

Helpotus oli ihan tajuttoman suuri kun sain tietää loopin tulokset. Cin3 edelleen.

Muistan kun sain sieltä kirjeen, jota olin neljä viikkoa odottanut. Lopulta se oli siellä postilaatikossa ja ihan pyörrytti katsoa sitä. Pistin sen keittiön pöydälle avaamattomana ja istuin pitkään sitä vain katsellen. Koitin miettiä mitä tapahtuu jos siellä on huonoja uutisia. yritin varautua siihen, kenelle soittaisin ensin ja kertoisin. Olisiko se maailman loppu vai selviäisikö siitä vielä. Lopulta uskolsin avata kirjeen ja itkin pitkään luettuani hyvät uutiset.

Maaliskuun kontrolli ahdistaa. Koitan olla ajattelematta sitä, mutta usein iltaisin se tulee mieleen. Samoin aina kun asiat on tosi hyvin. Silloin meinaa iskeä sellainen pelko puseroon, että ajatella kuinka hyvin minulla on asiat tässä mutta kaikki voi muuttua maaliskuussa. Ajatus on inhottava, mutta en voi sille mitään. Se vain tulee jostain aina.

Uskon tämän kuitenkin muuttaneen minua ihmisenä jo nyt. Olen ymmärtänyt paljon asioita elämästä. Lisäksi olen elänyt hyvin kiireistä elämää, nyt oli pakko pysähtyä.

Pärjäile! Ilmoittele miten kävi tulosten kanssa.
 
vierailija
Haluaisin tätä nostella.. ite Oon pian menossa 3 Loop hoitoon. Alkaa epätoivo iskeä kun tuntuu että tää tauti ei parane, ilmeisesti melko syvällä on tuo muutos. Onko Täällä ketään jolle olisi tehty useampi Loop?
 

Yhteistyössä