uskalsiko kukaan synnyttää alateitse 3. asteen repeämän jälkeen

[pelokas!]

tilanne lyhyesti tämä:
eka synnytys oli vakava komplikaatioineen, lapsi meinasi kuristua napanuoraan ja lapsi piti repiä välittömästi avautumisen jälkeen ns. syvällä imukupilla sisuksista kylmiltään ulos (kudokset eivät ehtineet kunnolla avautua ja venyä) josta tulikin sitten pahat repeämät, eppari repesi vielä pidemmälle, ja lisäksi kokonaan uusi spontaani 3. asteen repeämä peräsuoleen asti eli sulkijalihakset poikki. Peppua kursittiin kasaan toista tuntia ja varmaan sata tikkiä, ja sulkijalihas ei koskaan palannut kuntoon kokonaan. Ekat 4kk oli pahaa ulosteen karkailua eikä voinut istua lainkaan, sittenmmin fys.terapiassa kuntoutettu siihen pisteeseen että inkontinenssi on enää lievää.

Toinen synnytys oli sitten em. syistä johtuen sektio. Automaattisesti 3. asteen repeämä ei siis johda sektioon meilläpäin, vaan ainoastaan silloin jos vammasta jäi inkontinenssia eli siis sulkijalihas ei parantunut. Sektio oli kaikin tavoin kamala, meni pieleen niin puudutusten kuin ompelujen suhteen, tulehtui, oli vaikka mitä komlikaatiota ja suunnilleen olin invalidi puoli vuotta.

Nyt sitten kolmas lapsi haaveissa ja jos haave toteutuu niin meinasin synnyttää alateitse silläkin uhalla että persaus taas repeää ja joudun laittamaan loppuiäksi avannepussin... en tietenkään haluaisi taas juosta kakkavaipoissa ja kärsiä pidätysongelmista mutta en kyllä halua toiste antaa leikata mahaakaan auki ja kärsiä kivuista, tulehduksista ja todella kivuluaasta ja hitaasti paranevasta leikkaushaavasta.

Nyt siis kaikki joilla ollut 3. aste repeämä ja uudelleen alatiesynnytys, kertokaa miten kävi? Nyt siis en haluaisi vastauksia sellaisilta joilla ollut joku 1. asteen repeämä ja kaksi tikkiä - mitenkään heitäkään vähksymättä, mutta on vähän eri asia kun on sulkijalihakset poikki kokonaan.

 

[bud]

No sanon mielipiteeni, vaikket haluaisi, en synnyttäisi alakautta. Nyt voi tuntua, että voisitkin elää avanteen kanssa, mutta tosiasiassa se tulee olemaan todella kova paikka, jos sulle sellanen joudutaan laittaan. ja se sitten onkin koko loppuelämä sitä. Jospa se sektio kuitenkin menisi tällä kertaa hyvin, tai edes paremmin. Avanne-pussi on liian kova hinta omasta lapsesta.

 

[vieras]

Noiden jälkeen en uskaltais varmaan kumpaakaan. mut kyl mä varmaan sektion ottaisin kumminkin.

 

[äiti84]

Minulla 4. asteen repeämä, imukuppisynnytys (lapsella pää täysin väärässä asennossa tulossa ulos) ja siitä eppari ja vielä repesi siis ulompi sulkijalihas siitä huolimatta. Imukuppitekniikka väärä lääkärillä (siis NUORELLA!!!) josta olen perhana vähän katkera.

Mulle ei tullut inkontinessi-ongelmaa, mutta pelkäsin kyllä aluksi ihan kaikkea vessa-asioiden hoitamiseen liittyvää. Kerran meni sairaalassa ollessa ulosteet ohueen siteeseen, koska en ollut saanut vielä liikkumalupaa itsekseni ja hoitaja ei yksinkertaisesti kerinnyt tulla.

Nyt reilu vuosi synnytyksestä takana ja olen uudestaan raskaana. Itseasiassa parin kuukauden päästä on synnytys. Alatie synnytys on mahdollinen, koska kudokset parantuneet täydellisesti. Alatiesynnytyksen kyllä valitsinkin heti, kun tiesin sen olevan mahdollista. Vielä kuitenkin mahdollisuus keskustella sektiosta, jos siltä rupeaa tuntumaan.

Kova on ollut sinulla synnytys tai synnytykset ja toipuminen. Kannattaa varmasti ihan lääkärin kanssa pohtia näitä asioita ja tarkkaan harkita.

 

[...]

Mukavan ja helpon sektion kokeneena olen tyrmistynyt, että mielummin valitset sen alatiesynnytyksen tollaisten repeämisten ja inkontinenssin jälkeen...

Mutta meitä on moneen junaan.

 

[ap]

Mukavan ja helpon sektion kokeneena olen tyrmistynyt, että mielummin valitset sen alatiesynnytyksen tollaisten repeämisten ja inkontinenssin jälkeen...

Mutta meitä on moneen junaan.

no joo, ymmärrän tuon, mutta kun se oma sektio ei ollut mukava, vaan kivulias, sekä itse leikkauksen aikana että sen jälkeen, ja todella hitaasti paraneva tulehduskierteineen. Antibioottiralli sun muut oli aikamoinen ja lapsikin kärsi siitä pahasti (imetin, ja lääkeaineet siirtyvät äidinmaitoon). Jos repeämien jälkeen oli 4kk "vammainen" ja kyvytön istumaan niin sektion jälkeen olin ainakin 6kk "vammainen" ja kyvytön nostamaan, kantamaan, juoksemaan, urheilemaan jne.

 

[äiti84]

Mukavan ja helpon sektion kokeneena olen tyrmistynyt, että mielummin valitset sen alatiesynnytyksen tollaisten repeämisten ja inkontinenssin jälkeen...

Mutta meitä on moneen junaan.

no joo, ymmärrän tuon, mutta kun se oma sektio ei ollut mukava, vaan kivulias, sekä itse leikkauksen aikana että sen jälkeen, ja todella hitaasti paraneva tulehduskierteineen. Antibioottiralli sun muut oli aikamoinen ja lapsikin kärsi siitä pahasti (imetin, ja lääkeaineet siirtyvät äidinmaitoon). Jos repeämien jälkeen oli 4kk "vammainen" ja kyvytön istumaan niin sektion jälkeen olin ainakin 6kk "vammainen" ja kyvytön nostamaan, kantamaan, juoksemaan, urheilemaan jne.

Muista kuitenkin, että alatiesynnytyksessä on isot riskit ja avanteen kanssa eläminen ei ole mitään sellaista, että ihankuin sitä ei olisi. Ensiksi kaikki leikkaukset ja sen parantuminen vie aikaa. Eikä sen avanteen tekeminenkään aina ole yksinkertaista.

Sinuna siis keskustelisin ihan erikoislääkärin kanssa näistä asioista.

 

[ap]

Minulla 4. asteen repeämä, imukuppisynnytys (lapsella pää täysin väärässä asennossa tulossa ulos) ja siitä eppari ja vielä repesi siis ulompi sulkijalihas siitä huolimatta. Imukuppitekniikka väärä lääkärillä (siis NUORELLA!!!) josta olen perhana vähän katkera.

Mulle ei tullut inkontinessi-ongelmaa, mutta pelkäsin kyllä aluksi ihan kaikkea vessa-asioiden hoitamiseen liittyvää. Kerran meni sairaalassa ollessa ulosteet ohueen siteeseen, koska en ollut saanut vielä liikkumalupaa itsekseni ja hoitaja ei yksinkertaisesti kerinnyt tulla.

Nyt reilu vuosi synnytyksestä takana ja olen uudestaan raskaana. Itseasiassa parin kuukauden päästä on synnytys. Alatie synnytys on mahdollinen, koska kudokset parantuneet täydellisesti. Alatiesynnytyksen kyllä valitsinkin heti, kun tiesin sen olevan mahdollista. Vielä kuitenkin mahdollisuus keskustella sektiosta, jos siltä rupeaa tuntumaan.

Kova on ollut sinulla synnytys tai synnytykset ja toipuminen. Kannattaa varmasti ihan lääkärin kanssa pohtia näitä asioita ja tarkkaan harkita.

onko sinulle tehty millainen tutkimus tuon kudosparantumisen todentamiseksi? Onko siis jotenkin tunnusteltu tai muuten? Entä vaikuttaako vauvan koko siihen, miten synnytys tapahtuu?

Olet kyllä rohkea, mutta tekisin itsekin kyllä samoin - alatiesynnytys on kuitenkin pienempi paha kuin sektio.

 

[juu..]

Tuli 3. asteen repeämä vauvan otsatarjonnan ja puolentoistatunnin ponnistamisen takia. Repesi persreikään asti ja tikkaus kesti pari tuntia. Tikkien määrästä ei mitään hajua. Parsinta onneksi onnistui ettei tullut mitään pidätysongelmia ja jumalattoman kokoiset pukamatkin parani. Meni 1v10kk kun synnytin toisen alateitse eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Synnytys oli kuin oppikirjasta. Ei siitä ekasta traumoja jäänyt enkä edes kuvitellut että kaikki synnytykset on samanlaisia.
Mulla tosin ei tuota inkontinenssia, onneksi, tullut että en tiedä olisiko toinen lapsi noin äkkiä siinä tapauksessa laitettu alulle tai alakautta synnytetty.

 

[äiti84]

Minulla 4. asteen repeämä, imukuppisynnytys (lapsella pää täysin väärässä asennossa tulossa ulos) ja siitä eppari ja vielä repesi siis ulompi sulkijalihas siitä huolimatta. Imukuppitekniikka väärä lääkärillä (siis NUORELLA!!!) josta olen perhana vähän katkera.

Mulle ei tullut inkontinessi-ongelmaa, mutta pelkäsin kyllä aluksi ihan kaikkea vessa-asioiden hoitamiseen liittyvää. Kerran meni sairaalassa ollessa ulosteet ohueen siteeseen, koska en ollut saanut vielä liikkumalupaa itsekseni ja hoitaja ei yksinkertaisesti kerinnyt tulla.

Nyt reilu vuosi synnytyksestä takana ja olen uudestaan raskaana. Itseasiassa parin kuukauden päästä on synnytys. Alatie synnytys on mahdollinen, koska kudokset parantuneet täydellisesti. Alatiesynnytyksen kyllä valitsinkin heti, kun tiesin sen olevan mahdollista. Vielä kuitenkin mahdollisuus keskustella sektiosta, jos siltä rupeaa tuntumaan.

Kova on ollut sinulla synnytys tai synnytykset ja toipuminen. Kannattaa varmasti ihan lääkärin kanssa pohtia näitä asioita ja tarkkaan harkita.

onko sinulle tehty millainen tutkimus tuon kudosparantumisen todentamiseksi? Onko siis jotenkin tunnusteltu tai muuten? Entä vaikuttaako vauvan koko siihen, miten synnytys tapahtuu?

Olet kyllä rohkea, mutta tekisin itsekin kyllä samoin - alatiesynnytys on kuitenkin pienempi paha kuin sektio.

Mulla korjausleikkaus suoritettiin siis heti samana päivänä yliopistollisessa sairaalassa repeämiiin erikoistuneen mahakirurgin toimesta. Jälkitarkastus oli samaisella lääkärissä, jossa rectum ultraäänellä tarkastettiin. Sulkijalihas on korjattu täydellisesti. Leikkauskertomuksessakin se lukee.

Ja onhan se tarkastettu tämän raskauden alussa ja aikana myös neuvolalääkärissä. Sormi sinne ja pitää puristaa kovasti.

 

[kukeseen]

Ekasta synnytyksestä 2./3. asteen repeämät epparista huolimatta. Sulkijalihakset eivät ihan mennyt, mutta repeytin kuitenkin niihin astiin. Lisäksi pitkälti sisäänpäin. Lääkäri ei ainakaan suostunut sanomanaan, montaako tikkia siinä leikkaussalissa laittoi, sanoi vaan että kymmennittäin Mullakin siis ekalla vauvan pää oli vinotarjonnassa ja jäi jumiin, imukupilla sit avitettiin. Pojan py oli 37cm eli ei mikä pieni.

Parannuin niistä repeytmistä kuitenkin hyvin ja toka poika syntyi 1v7kk ekan jälkeen alakautta. Pelkopolia tarjottiin jo odotusaikana, mutta en kokenut, että olisi traumoja jäänyt, joten alakautta sitten yritettiin. Ja meni hyvin: ponnistusvaihe 17min ja kaksi tikkiä POika oli kyllä isoveljeen verrattuna aika pieni (eka 4kg, toka 3185g), mutta py oli hänelläkin sen 35cm.

Nyt odotan kolmatta rv 24 ja hänestäkin on povattu isompaa vauvaa, eli varmaan siihen esikoisen mittoihin. Kyllä ajattelin hänet alakautta yrittää, katsotaan miten käy

 

[ff]

Mukavan ja helpon sektion kokeneena olen tyrmistynyt, että mielummin valitset sen alatiesynnytyksen tollaisten repeämisten ja inkontinenssin jälkeen...

Mutta meitä on moneen junaan.

no joo, ymmärrän tuon, mutta kun se oma sektio ei ollut mukava, vaan kivulias, sekä itse leikkauksen aikana että sen jälkeen, ja todella hitaasti paraneva tulehduskierteineen. Antibioottiralli sun muut oli aikamoinen ja lapsikin kärsi siitä pahasti (imetin, ja lääkeaineet siirtyvät äidinmaitoon). Jos repeämien jälkeen oli 4kk "vammainen" ja kyvytön istumaan niin sektion jälkeen olin ainakin 6kk "vammainen" ja kyvytön nostamaan, kantamaan, juoksemaan, urheilemaan jne.

Itselläni palasi tunto kesken ensimmäisen sektion ja puudutteen laittoi kesti tunnin, ei mikään mukava kokemus siis.
Mutta seuraavassa osasin itse sanoa missä asennossa puudutus meni parhaiten ja osasin myös pyöristää selän että puudukkeen laitto meni hujauksessa. Tuntokaan ei palannut kun annosta lisättiin.
Kannattaa siis jutella ennen sektiota henkilöstön kanssa.

Mutta molempien sektioiden jälkeen on tulehdus iskenyt, se on kai kudoksista kiinni sekin. Tulehtuu siis sisältä käsin, ei haava.
Mutta tässä voi kans kokeilla sitä että antibiootti aloitetaan heti sektion jälkeen eikä odotella iskeekö tulehdus.
Itselläni täsät ei kyllä ollut apua vaan jouduin vauvan kanssa uudelleen sairaalaan mutta onneksi ei tarvinnut uudelleen avata vaan sisäinen tippa ja punktio riitti.
Ja outoa kyllä, kipu on minulla mennyt viikossa ohi tulehduksista huolimatta. Oli tyhmää olla sairaalassa pelkästäään vatsan punoituksen takia vaan kun oli tulehdus niin oli.