V
"vieras"
Vieras
Mulla on eräs samoja ikiä kanssani (26 v.) oleva miespuolinen ystävä, jonka tunnen vuosien takaa. Joitakin vuosia sitten hän muutti etelä-Suomeen, ja sinne on näemmä mennyt jäädäkseen. Yhteyttä on kyllä pidetty ja tavattukin ja sen sellaista. Pari vuotta sitten hän ns. tuli uskoon, eikä siinä mitään; hänen kanssaan on ollut todella mukava keskustella... Kuitenkin tämän uskoon tulemisen myötä hänestä on sukeutunut ihan erilainen ihminen, kuin mitä oli aiemmin; tosi kiivas, aggressiivinen, ja herkkähipiäinen.
Tuossa taannoin oli sovittu, että nähdään tietyn viikon aikana. Päivää ei oltu sovittu, oltiin vain sovittu, että jutellaan siitä sitten tarkemmin. Ystäväni ehdotti, että nähdään tiistaina. Minulle se ei sopinut, sillä minulla oli muuta menoa, joten ehdotin, että nähtäisiin "esimerkiksi huomenna." Tästä ystävä suuttui, ja rupesi huutamaan puhelimessa, että on se nyt kumma kun ensin sanon, että haluan nähdä, ja sitten en haluakaan. Öh? Koetin selvittää tätä väärinkäsitystä, ja se sitten selvisisikin. Tavattiin "huomenna", ja ystäväni puhisi edelleen raivosta. Sanoipa jopa, että "Mieleni tekisi lyödä sua, mutta valitettavasti et ole minun vaimoni." Olin, että just.
Minulla on myös aviomies, mutta ystävä ei kunnioita tätä meidän liittoa ollenkaan... Hän solvaa minulle miestäni jatkuvasti, ja käyttäytyy samalla, kuin olisi minuun ihastunut... Aiemmin tällaista ei ollut. En tiedä, onko uskoon tulolla tämän asian kanssa mitään tekemistä, en siis halua solvata uskovia, eli älkää käsittäkö väärin... kai mä jonkinnäköisiä kommentteja haluaisin.
Tuossa taannoin oli sovittu, että nähdään tietyn viikon aikana. Päivää ei oltu sovittu, oltiin vain sovittu, että jutellaan siitä sitten tarkemmin. Ystäväni ehdotti, että nähdään tiistaina. Minulle se ei sopinut, sillä minulla oli muuta menoa, joten ehdotin, että nähtäisiin "esimerkiksi huomenna." Tästä ystävä suuttui, ja rupesi huutamaan puhelimessa, että on se nyt kumma kun ensin sanon, että haluan nähdä, ja sitten en haluakaan. Öh? Koetin selvittää tätä väärinkäsitystä, ja se sitten selvisisikin. Tavattiin "huomenna", ja ystäväni puhisi edelleen raivosta. Sanoipa jopa, että "Mieleni tekisi lyödä sua, mutta valitettavasti et ole minun vaimoni." Olin, että just.
Minulla on myös aviomies, mutta ystävä ei kunnioita tätä meidän liittoa ollenkaan... Hän solvaa minulle miestäni jatkuvasti, ja käyttäytyy samalla, kuin olisi minuun ihastunut... Aiemmin tällaista ei ollut. En tiedä, onko uskoon tulolla tämän asian kanssa mitään tekemistä, en siis halua solvata uskovia, eli älkää käsittäkö väärin... kai mä jonkinnäköisiä kommentteja haluaisin.
