Uskova ystävä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olen tutustunut vauvani myötä samanikäisen vauvan äitiin. Olen alkaneesta ystävyydestä todella iloinen. Uusi ystäväni on todella mukava ja meillä riittää juttua, viihdymme hyuvin yhdessä. Tiedän, että hän on uskossa ja minä en. Jos pitäisi valita ateismin ja uskossa olon välillä, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen. Kysyn kuitenkin teiltä uskossa olevilta ja muiltakin joilla on uskova ystävä. Onko syvempi ystävyys ilman toisen uskoontuloa mahdollista. Olen siinä käsityksessä, että uskovia kiusaa, jos ystävät eivät ole uskossa. Tää on mulle hiukan kiusallinen juttu.
 
[QUOTE="vieras";28332362]Olen tutustunut vauvani myötä samanikäisen vauvan äitiin. Olen alkaneesta ystävyydestä todella iloinen. Uusi ystäväni on todella mukava ja meillä riittää juttua, viihdymme hyuvin yhdessä. Tiedän, että hän on uskossa ja minä en. Jos pitäisi valita ateismin ja uskossa olon välillä, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen. Kysyn kuitenkin teiltä uskossa olevilta ja muiltakin joilla on uskova ystävä. Onko syvempi ystävyys ilman toisen uskoontuloa mahdollista. Olen siinä käsityksessä, että uskovia kiusaa, jos ystävät eivät ole uskossa. Tää on mulle hiukan kiusallinen juttu.[/QUOTE]

No mulla on uskovana sekä-ja että ystäviä. Jos kemiat kohtaa kunnolla ni ei oo ollu merkitystä. Molemminpuolinen kunnioitus toisen vakaumusta kohtaan vie pitkälle.
 
Olen uskova ja paras ystäväni ei. Jossain vaiheessa oli jopa voimakkaasti ateisti mutta ei se meidän välejä pilannut. Nykyään vain vähän ehditään olla yhteyksissä mutta uskosta tai sen puutteesta se ei johdu.
 
Itse uskon Jumalaan mutta se uskovatko muut on mulle täysin yhdentekevää. En tykkä puhua uskostani joten luullakseni (toivoakseni) se ei ole ongelma muille ihmisille.
 
Minun paras ystävä on uskossa ja minä en ole. Ei haittaa millaan lailla ystävyyttämme! Perusarvot elämässä on meillä kuitenkin hyvin samanlaiset ja tykätään samoista asioista. Minä en koe ongelmaksi sitä, että ystäväni välillä puhuu uskoon liittyvistä asioista ja ei hänen uskoakaan horjuta se, että en usko samalla tavalla kuin hän.
 
[QUOTE="vieras";28332472]Minun paras ystävä on uskossa ja minä en ole. Ei haittaa millaan lailla ystävyyttämme! Perusarvot elämässä on meillä kuitenkin hyvin samanlaiset ja tykätään samoista asioista. Minä en koe ongelmaksi sitä, että ystäväni välillä puhuu uskoon liittyvistä asioista ja ei hänen uskoakaan horjuta se, että en usko samalla tavalla kuin hän.[/QUOTE]

Minäkään en ärsyynny tai halveksi jos ystäväni puhuu uskonasioista, pikemminkin mietin että hän on oikeassa tai oikealla tiellä ja varmaan siksi niin onnellisen ja aidon oloinen. Sitä vaan mietin, että mietityttääkö uskovaa kovasti ei uskossa olevan ystävän elämä ja kuolemaan ja senjälkeiseen aikaan liittyvät asiat.
 
Mulla uskovana on ollut kaikenlaisia ystäviä ja on edelleen. Jollain tasolla toki ajattelen et olisi kiva jos kaikki ystävät olisi uskossa, nimenomaan siksi että se on itselle niin hyvä ja tärkeä asia. Mutta en ketään käännytä enkä osaa kuvitella et toisen erilainen uskonelämään suhtautuminen häiritsisi. Nuorena mun hyvä ystävä oli kiihkoateisti ja meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja kun väiteltiin asioista.;)
 
Niin kauan kun kumpikaan ei yritä muuttaa toisen uskoa tai uskomattomuutta (jösses mikä sanahirviö...), niin kaiken pitäisi olla ihan ok. Mutta jos ystäväsi yrittäisi muuttaa sua tai sä yrittäisit horjuttaa hänen uskoaan, niin sitten olisi asiat huonosti. Elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin usko, vaikka uskovaisen elämänarvot siihen pohjautuvatkin. Teillä varmasti riittää juteltavaa muistakin aiheista kuin uskoista :)
 
Niin kauan kun kumpikaan ei yritä muuttaa toisen uskoa tai uskomattomuutta (jösses mikä sanahirviö...), niin kaiken pitäisi olla ihan ok. Mutta jos ystäväsi yrittäisi muuttaa sua tai sä yrittäisit horjuttaa hänen uskoaan, niin sitten olisi asiat huonosti. Elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin usko, vaikka uskovaisen elämänarvot siihen pohjautuvatkin. Teillä varmasti riittää juteltavaa muistakin aiheista kuin uskoista :)

Niin itseasiassa olen ns tapauskovainen ja voisin kuvitella oikeassa uskossa olon todella hienoksi asiaksi se vaan muuttaisi elämää valtavasti ja siksi pelottaa.
 
Iso osa mun läheisimmistä ystävistä ei ole uskossa.joukosta löytyy ateistia ja muuta. Ei oo vaikuttanut meidän ystävyyteen mitenkään kyn hyväksymme kumpikin sen että toinen ajattelee eri tavalla kuin itse.
 
Mulla on paljon hyviä ei-uskis ystäviä. Monella on hyvin erilaisia elämätapoja ja moraalikäsityksiä kuin mulla, eikä se kiusaa mua. Miksi pitäisi? Mun usko ja elämäntapa ei liity mitenkään muihin ja muiden ei mulle kuulu. Ystävä voi olla kenen tahansa kanssa, kunhan molemmat hyväksyvät toisen erilaisuuden ja kemiat kohtaavat.
 

Yhteistyössä