Aina välillä saa ihmetellä miten jotkut ihmettelee miten uusavuttomia ihmisiä maa päälään kantaa. Aloin sitten pohtimään kunnolla Mistä se mahtaisi johtua (sen sujaan että päivittelen niitä ihmettelijöitä ).
Vielä 50 vuotta sitten on ollut ihan tavallista, että on perheessä on ollut monta lasta, ei ole ollut sähköä, puhelinta tai juoksevaa vettä autosta puhumattakaan. kylällä (parhaimmillään se kylä on ollut 50 km päässä ) on käyty traktorilla tai hevoskärryillä eikä tosiaankaan joka päivä. Sisaria on hoidettu kun vanhemmat on olleet maatöissä ja viihdykettä on tarvinnut hakea jostain muualta kun netistä, pleikkarista tai telkkarista. On ollut luontevaa että isommat sisaret hoitaa pienempiä ja näin oppivat perus asioita lasten hoidosta. On ollut normaalia että isovanhemmat onm asuneet saman katon alla ja näin ollen tieto lastenhoidosta sekä kodinhoidosta on siirtynyt luontevasti sukupolvelta toiselle.
Ja mitä on nykyään? On normaalia että perheessä on yksi, kaksi tai kolme lasta. Vanhemmat toki on töissä, mutta vanhemmat sisarukset ei siinä määrin hoida pienempiä kun enne vanhaan vaan pienemmät ovat hoidossa toisaalla aikuisten valvovan silmän alla. Sukulaiset asuu hajallaan ja usein isovanhemmat asuvat eri paikkakunnalla missä perhe. On autoja, telkkareita, sähköä ja muuta nykypäivän mukavuutta joka takaa sen että päätä ei tarvitse välttämättä vaivata elämisen perusasioilla, kuten "lapset tekee ruoan sillä aikaa kun äiti pesee pyykint", ei, nykyään kone pesee pyykit, äiti tekee ruoan ja lapset viihdyttävät itseään miten parhaaksi taitavat. Ja kun suku on levinnyt maailmalle kun akanat tuuleen ei jokapäiväisessä elämässä tule luonnollisia tilanteita missä vanhempi sukupolvi kertoisi ja neuvoisi nuorempaa kuinka koti ja lapset hoidetaan (kaikkiin "typeriin" mitä-puen-lapselle-päälle-kun-on-pakkasta-kysymyksiin on ollut vastaukset lähellä ). Nykypäivänä internetti korvaa suurelta osin ylipäätä sisoaalisia kanssakäymisiä, niin on aivan luonnollista että ne kysymykset jotka ennen olisi luonnostaan siirtyneet sukupolvelta toiselle kysytään internetissä.
Ja mitä siitä sitten tulee jos täälä(kään) ei noita kysymyksiä saa kysyä? Millainen mahtaa olla seuraavan sukupolven tarina ja heidän vanhempansa ovat tyäysin käsiä kodinhoidossa ja lastenhoidossa kun ei ole ollut ketään keltä kysyä mieltä askarruttavia asioita?
Eikö siis ole ihan hyvä että se uusavuttomuus tulee ilmi täälä(kin) näiden "typerien" kysymysten muodossa ja että tieto vaihtaa omistajaa, kun että esim joku äiti laittaa lapsen liian vähissä vaatteissa ulos nukkumaan ja lapsi paleltuu vaunuun?
Vielä 50 vuotta sitten on ollut ihan tavallista, että on perheessä on ollut monta lasta, ei ole ollut sähköä, puhelinta tai juoksevaa vettä autosta puhumattakaan. kylällä (parhaimmillään se kylä on ollut 50 km päässä ) on käyty traktorilla tai hevoskärryillä eikä tosiaankaan joka päivä. Sisaria on hoidettu kun vanhemmat on olleet maatöissä ja viihdykettä on tarvinnut hakea jostain muualta kun netistä, pleikkarista tai telkkarista. On ollut luontevaa että isommat sisaret hoitaa pienempiä ja näin oppivat perus asioita lasten hoidosta. On ollut normaalia että isovanhemmat onm asuneet saman katon alla ja näin ollen tieto lastenhoidosta sekä kodinhoidosta on siirtynyt luontevasti sukupolvelta toiselle.
Ja mitä on nykyään? On normaalia että perheessä on yksi, kaksi tai kolme lasta. Vanhemmat toki on töissä, mutta vanhemmat sisarukset ei siinä määrin hoida pienempiä kun enne vanhaan vaan pienemmät ovat hoidossa toisaalla aikuisten valvovan silmän alla. Sukulaiset asuu hajallaan ja usein isovanhemmat asuvat eri paikkakunnalla missä perhe. On autoja, telkkareita, sähköä ja muuta nykypäivän mukavuutta joka takaa sen että päätä ei tarvitse välttämättä vaivata elämisen perusasioilla, kuten "lapset tekee ruoan sillä aikaa kun äiti pesee pyykint", ei, nykyään kone pesee pyykit, äiti tekee ruoan ja lapset viihdyttävät itseään miten parhaaksi taitavat. Ja kun suku on levinnyt maailmalle kun akanat tuuleen ei jokapäiväisessä elämässä tule luonnollisia tilanteita missä vanhempi sukupolvi kertoisi ja neuvoisi nuorempaa kuinka koti ja lapset hoidetaan (kaikkiin "typeriin" mitä-puen-lapselle-päälle-kun-on-pakkasta-kysymyksiin on ollut vastaukset lähellä ). Nykypäivänä internetti korvaa suurelta osin ylipäätä sisoaalisia kanssakäymisiä, niin on aivan luonnollista että ne kysymykset jotka ennen olisi luonnostaan siirtyneet sukupolvelta toiselle kysytään internetissä.
Ja mitä siitä sitten tulee jos täälä(kään) ei noita kysymyksiä saa kysyä? Millainen mahtaa olla seuraavan sukupolven tarina ja heidän vanhempansa ovat tyäysin käsiä kodinhoidossa ja lastenhoidossa kun ei ole ollut ketään keltä kysyä mieltä askarruttavia asioita?
Eikö siis ole ihan hyvä että se uusavuttomuus tulee ilmi täälä(kin) näiden "typerien" kysymysten muodossa ja että tieto vaihtaa omistajaa, kun että esim joku äiti laittaa lapsen liian vähissä vaatteissa ulos nukkumaan ja lapsi paleltuu vaunuun?
