Hae Anna.fi-sivustolta

Uusi Kodin Kuvalehti

Viestiketju osiossa 'Vapaaehtoinen lapsettomuus' , käynnistäjänä Hoivavietitön?, 03.07.2009.

  1. Hoivavietitön? Vierailija

    Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä on juttu lapsettomuuden valinneesta pariskunnasta. Heillä on tosin muita hoivattavia, nimittäin neljä kissaa. Haastateltavat ovat paljon tekemisissä lasten kanssa ja korostavat, etteivät mitenkään inhoa tai vihaa lapsia, vaikka eivät niitä itselleen haluakaan.

    Hyvä, että tämä elämänmuoto tulee joskus positiivisesti esille! Itsekin muistan joskus (kauan, kauan sitten) osallistuneeni naistenlehden haastatteluun aiheesta.
     
  2. Mutta minua ärsyttää noissa juurikin tuo, että pitää oikein alleviivata kuinka kuitenkin on niiiin lapsirakas ja on paljon lasten kanssa tekemisissä ja tykkää kyllä muiden lapsista jne. Jotenkin rivien välistä luettavissa, että jos näin ei olekaan, niin sitten onkin tosi kummajainen ja hirviö.
     
  3. Hoivavietitön? Vierailija

    Hei, ethän voi tietää, onko haastateltava ottanut asian esille oma-aloitteisesti, vai vastaako hän vain toimittajan kysymykseen. Epäilisin jälkimmäistä, koska käsitys siitä, että velat ovat lastenvihaajia, on niin yleinen. En muista tarkasti, mutta taisi myös olla niin, että toinen puolisoista teki työtä lasten kanssa, joten kun työstä puhutaan, niin tämä asia on voinut tulla esiin siinä yhteydessä.

    Minua puolestaan ärsyttää se, että päätellään kaiken lehtijutuissa olevan tulleen haastateltavan aloitteesta, vaikka toimittaja on se, joka päättää, mitä hän juttuunsa laittaa ja mitä ei. Juttu voi olla täysin totuudenmukainen (ainakin niin, ettei haastateltavan suuhun ole laitettu mitään, mitä hän ei ole sanonut), vaikka siinä olisi vain murto-osa siitä, mitä on sanottu. Painotukset ovat AINA toimittajan, ja hän myös valitsee, mitä kysyy.
     
  4. En puuttunut siihen, kuka ko. painotuksen on juttuun halunnut. Oli kuka tahansa, niin aina noissa jutuissa se on, ja se ärsyttää. Voisihan toimittaja vaikka etsiä sellaisia(kin) ihmisiä, joilla ei ole lapsia ja jotka eivät lapsista pidä? Tai ehkä jopa sellaisia, joilla on lapsia mutta silti eivät pidä lapsista?

    Tässä voisi käyttää sitä vanhaa vitsiä, että kukaan ei jaksa lukea aina juttua miehestä jota koira puri, mutta kun mies puree koiraa, se on jo paljon kiinnostavampaa. Eli miksi aina tehdään samanlainen juttu (ihmiset vaan vaihtuu), kun maailmasta löytyisi niin paljon muitakin mielipiteitä?
     
  5. velamummo Vierailija

    No tuskinpa sitä lapsista pitämistä sentään ole oikeasti alleviivattu. Se häiritsee vain niitä jotka itse eivät pidä lapsista.
     
  6. lapseton vela Vierailija

    Mistäs tiedät, oletko itse lukenut jutun?
    Oman kokemukseni mukaan tuo ko. asian alleviivailu on aika yleistä tuota aihetta käsittelevissä haastatteluissa. Joten ei olisi ensimmäinen kerta.

    Päätit nyt kuitenkin vastata tähänkin ketjuun vaikka et asiaan ole perehtynyt eikä sinulla varsinaisesti mitään sanottavaa edes ollut.
     
  7. Niinpä, yleensä kun noissa jutuissa se "alleviivaus" on ihan otsikkotasolla, esim väliotsikoissa tai tehosteteksteissä.

    Jotenkin tylsää toimittamista, kun aina mennään saman kaavan mukaan: jutun päähenkilö huomaa jossain iässä ettei haaveilekaan samasta kuin ikäkumppanit. Hän päätyy seurustelemaan ihmisen kanssa joka haluaa lapsia. Sitten kun niiden aika olisi, hän toteaa ettei vieläkään halua lapsia, vaikka toki on niiden kanssa paljon ollut ja niistä tykkää. Kriisin kautta hän myöntää itselleen ettei halua lapsia ikinä, ja eroaa lapsia haluavasta kumppanista. Sitten hän löytää toisen velan puolisokseen, ja elää onnellisena, hoitaen kuitenkin tottakai niitä tuttavien lapsia suurella innolla. Tai vaihtoehtoisesti jää sinkuksi, hoitaen niitä tuttavien lapsia suurella innolla... Väliotsikoina "Muiden lapset, rakkaat lapset" tai "Luottohoitaja" tai "Viiden lapsen kummi". Booring, been there read that million times.
     
  8. HerneNenässä Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.06.2009
    Viestejä:
    85
    Saadut tykkäykset:
    0
    Minä en ole lukenut ko. juttua joten en voi sitä kommentoidakaan. Mutta mietinpä vain, kuinka moni tuollaiseen juttuun suostuneista (oletan, että nimet ja kuva julkaistiin myös) uskaltaisi lehdessä sanoa, ettei pidä lapsista ja siksi ei niitä halua.
     
  9. Hoivavietitön? Vierailija

    Sinulle ehkä asia on tuttu ja olet lukenut miljoona samanlaista juttua. Toimittaja kuitenkin yrittää asettua OMIEN lukijoidensa asemaan ja antaa HEILLE uusia näkökulmia. Epäilen, että koti- ja perhekeskeisen Kodin Kuvalehden lukijoissa on monia, joille ei ole koskaan tullut pieneen mieleenkään, että on ihmisiä, jotka eivät halua lapsia.

    Minun täytyy sanoa, etten liikaa ole vela-aiheisiin juttuihin törmännyt, saati että olisin huomannut niiden noudattavan samaa kaavaa. Jos tarinat kuulostavat samanlaisilta, voisiko syynä olla yksinkertaisesti se, että monella velalla (tai ainakin niillä, jotka ovat osuneet haastateltaviksi) on ollut samantyyppisiä kokemuksia?

    Onhan meitä monenlaisia, mutta kuinka moni olisi valmis esiintymään lehdessä omalla nimellään ja naamallaan näinkin henkilökohtaisessa asiassa?
     
  10. Silloin toimittaja voisikin tehdä jutun anonyymina, ja samalla saisi tilaisuuden pohtia, miksi se lapsirakkauden puuttuminen on niin suuri tabu. Hieman haastavampaa, kuin vaaleanpunaisen kiva perusjuttu.
     
  11. HerneNenässä Uusi jäsen

    liittynyt:
    05.06.2009
    Viestejä:
    85
    Saadut tykkäykset:
    0
    Voisi olla hyvä juttu, jos johonkin tällaiseen perhekeskeiseen lehteen tehtäisiin ASIALLINEN artikkeli lapsista pitämättömän velan näkökulmasta. Jospa vaikka edes muutama vanhempi sen luettuaan ymmärtäisi miksi saa kiukkuisia katseita kaupoissa kun lapsi riehuu jne. Ja hyvän toimittajan hyvin tekemä juttu ehkä vähän siloittelisi näitä valtavia näkemyseroja tässä hankalassa asiassa -puoliin ja toisiin.
     
  12. trillandaa Uusi jäsen

    liittynyt:
    30.06.2009
    Viestejä:
    6
    Saadut tykkäykset:
    0
    Minä myös kiinnitin huomiota artikkeliin.

    Sinänsä oli todella mukavaa, että kerrankin aiheesta kirjoitetaan. Olin ilahtunut, että asia on nostettu esiin. Juttu oli muuten ok ja asiallinen, mutta on totta että siinä alleviivattiin tätä lapsista tykkäämistä melkoisesti, mutta tämän lisäksi minua vähän ihmetty se, miksi artikkelissa myös koko ajan toitotettiin sitä kuinka elämään tulee niin paljon sisältöä kaikesta muusta, kissoista, harrastuksista, tekemisistä jne. Tämä mietityttää siksi, että tulee tunne, että ihan kuin jotenkin pitäisi selittää sitä, että meidän elämämme täyttyy tästä ja tuosta ja tästä koska meillä ei ole elämää täyttämässä lapsia. Ihan kuin jotenkin pitäisi selittää hirveästi että miten tämä lasten puuttuminen nyt paikataan kaikella muulla. Käsittääkseni velalle lasten puuttuminen ei ole mikään puute elämässä, joka pitäisi täyttää jollain muulla. Uskon, että tässä oli kyse artikkelin kirjoittajan tavasta korostaa asioita tekstissä. En usko että pariskunta on näin asiaa esittänyt. Hehän ovat vain kertoneet omasta elämästään.

    Mielestäni artikkeli henki sitä tuttua ilmiötä, yleistä katsantokantaa, jonka mukaan lapset automaattisesti kuuluvat elämään, ja jos eivät kuulu, niin se on jollain tavalla poikkeavaa. Tällaisen vanhakantaisen ajattelun mukaan ollaan sitä mieltä, että jos ei lapsia ole, elämässä on aukko, joka pitää täyttää kaikella muulla puuhastelulla. Ei käsitetä, että velojen elämä on täyttä elämää ilman lapsia sellaisenaan. Kysehän on elämänvalinnasta.
     
  13. Nyt vaan palautetta laittamaan suoraan lehden toimitukseen! Ei ne asiat muuten etene (ja voi olla ettei aina etene, mutta oikea väylä viedä näitä ajatuksia ihmisten tietoisuuteen on kommentoida suoraan sinne lehden toimitukseen.
     
  14. Marmatanpa minäkin Vierailija

    Luin jutun, ja se oli minusta mielenkiintoinen ja hyvin tehty muutenkin. Jokainen vela on tietysti yksilö, ja jutun kirjoittaja tietysti päättää, mitä asioita painottaa jutussa.

    Jos lehteen jotain palautetta laittaisin, niin korkeintaan kiitokset aiheen käsittelystä. Minusta jutun pariskunta vietti varsin tavallista opiskelevan ja työssäkäyvän vajaat kolmekymppisen lapsettoman parin elämää. Sellaista kuin minunkin kaveripiirissäni vielä 5-10 vuotta sitten.

    Jos jotain olisi siis tehty toisin, olisin toivonut että olisi haastateltu vähän vanhempaa paria. En siksi, että tällä parilla "mieli muuttuisi" (mieshän oli jo sterilisaatiojonossakin, eli lopullinen päätös on tehty) vaan siksi, että minusta tuo juttu kuvasi ihan tavallisen tuon ikäisen parin elämää. Yleensäkään 26-vuotailla naisilla ei Suomessa ole vielä yhtään lasta, varsinkaan akateemisesti koulutetuilla tai vielä opiskelevilla. Erona tässä oli vain se, että pari sanoi ääneen, ettei lapsia tule myöhemminkään.

    Me emme tuon ikäisenä edes miettineet lapsiasiaa lainkaan, vaikka miehen kanssa oltiin asuttu yhdessä jo kolme vuotta. Muutenkin tuon ikäisillä lapsia ei ole "vielä" tai sitten päätöstä lasten hankkimisesta ei ole tehty lainkaan suuntaan tai toiseen. Itse en vielä alle kolmekymppisenä kokenut mitään painostusta lasten hankkimiseen, eivätkä kaverit olleet vielä lisääntyneet. Nyt 35-vuotiaina mieheni ja minun arki poikkeaa huomattavasti samanikäisistä pareista, joiden elämän täyttää päiväkodin ja työpaikan välin kulkeminen. Ja vasta nyt alkaa kuulua johonkin kummajaisjoukkoon hiukan vieraampien ihmisten mielestä.
     
  15. Tiamiini Vierailija

    Juu, en minäkään ole pahemmin vela-aiheisia juttuja lehdissä tai TV:ssä nähnyt. Seura-lehdessä haastateltiin vuosi tai pari sitten kahta lapsettomuuden valinnutta naista, heilläkin nimi muutettuna ja ilman kuvaa. Lehdessä oli vielä tuolloin ihmissuhteisiin keskittyvä osio, ja juttu oli julkaistu siinä. Haastattelu ei ollut kovin pitkä, mutta aika lailla siinä muistaakseni tuli esille melko tyypillisiä kysymyksiä kumppanin valinnasta, ympäristön suhtautumisesta ja arkielämästä. Olet mielestäni ihan oikeassa, monelle esim. Kodin Kuvalehden tai Seuran kohderyhmään kuuluvalle vapaaehtoinen lapsettomuus itsessään voi olla melko epätyypillinen ilmiö. Tällöin varsinaisia velalle uusia asioita jutuissa ei välttämättä käsitellä.
     
  16. velanainen Vierailija

    Minusta oli tosi hyvä, että tuossa lehtijutussa mainittiin, ettei pari inhoa lapsia, päinvastoin, sillä yleinen mielipide veloista on, että vihaamme lapsia. Tunnen kuitenkin aika liudan veloja (kiitos sen toisen palstan, jolla olen pyörinyt vuosia), eikä seassa ole kovinkaan montaa sellaista, jotka lapsia vihaavat/inhoavat.

    Minua on haastateltu useammankin kerran vela-juttuihin, mutta koskaan en ole esiintynyt kuin (keksityllä) etunimellä. Ei kuvaa, ei asuinpaikkaa, ei mitään tunnistetietoja.

    Olen joka kerran sanonut rehellisesti, etten pidä kakaroista, suorastaan inhoan niitä. Omilla kasvoillani tai nimelläni en voi sellaista tehdä jo työni takia.
     
  17. sinkku-vela Vierailija


    No huhuh, vai että ei alle 30 vuotiaana tarvitsisi ajatella lapsiasioita, kyllä tarvitsee, ja kyllä jo 20-25 vuotiailla on monillakin lapsia. Ja painostusta ja vihjailua on kuule alle 30 kymppistenkin keskuudessa. Sinulla sitten ollut asiat hyvin jos ei ole tarvinnut stressata asiasta.
     
  18. No joku tietysti ajattelee lastenhankintaa jo teinistä lähtien ja toinen vasta neljäkymppisenä. Pitkään opiskelleilla tavallisin lastenhankkimisikä ei nykyään ole 20-25 vuotta. Minulla on vain yksi läheinen, joka sai esikoisensa 24-vuotiaana, ja hänen vanhempansa olivat paitsi iloisia lapsenlapsesta myös huolissaan tyttärensä opinnoista. (Jotka tosiaan jäivät lopullisesti kesken, mutta tietysti moni saa nämäkin asiat yhdistettyä.)

    Meidän ikäpolvemme vanhemmat olivat niitä suurten ikäluokkien ihmisiä, jotka kouluttautuivat jos voivat, ja hankkivat aiempaa vähemmän lapsia. Karkeasti yleistäen kotirouvan elämä on ollut näille lyhyiden äitiyslomien naisille kauhistus. Ehkä sitten olen ollut onnekas, kun vasta yli 30-vuotiaana on tullut lapsiuteluja. ja -vihjailuja. Enkä ota niistä kyllä stressiä vieläkään, onneksi läheisimmät ovat aika hienotunteisia ja osaavat käyttäytyä. :)
     
  19. Olihan se aika merkittävä juttu. :) Luin lehteä vähäsen kaverin luona ja kotiin päästyä piti heti etsiä hyvä Kodin Kuvalehti tarjous ja tilata lehti itsellekkin. Sain 90 euron arvoisen tilaajalahjan kaupan päälle! :)
     
  20. marenn Vierailija

    Tuskin kukaan menisi lehdessä kertomaan, että ei pidä lapsista tai että peräti vihaa niitä. Täällä nimettöminä tietysti voi senkin sanoa.

    Sama juttu kuin menisi kertomaan, että inhoaa vammaisia tai vanhuksia. Ja silti tiedän joitakin ihmisiä, jotka on näinkin sanoneet. Mutta että julkisesti... enpä usko.

    Muutenkin tuntuu, että valtaosaltaan velat ei suinkaan lapsia vihaa tai ei niistä pidä. En taida tuntea yhtäkään vapaaehtoisesti lapsetonta, joka olisi tätä mieltä. Monet on sanoneet vain, että eivät ole tunteneet itseään äiti- tai isätyypiksi, ei ole koskaan tullut suurta halua saada omia lapsia ja useimmilla se on vaan elämä koukeroissaan vienyt siihen suuntaan, ettei lapsia ole tullut hankituksi. Yksi nuoruudenystäväni oli oikeinkin sitä mieltä, että hän ei missään nimessä hanki lapsia, ei ole sitä tarvetta lainkaan. Eikä hän niitä hankkinutkaan. Mutta nyt hänellä on miehensä puolelta lapsenlapsi-puoli, johon hän on hirveän kiintynyt.

    Minäkään en uskaltaisi missään lehdessä julkisesti sanoa, että pidän kyllä lapsista, mutta valikoivasti. En vain pidä joistakin lapsityypeistä. Lapsissakin on "tyyppejä" niin kuin aikuisissakin. Tätä ei voi koskaan suoraan ilmaista, koska omassakin ystäväpiirissä on lapsia, joista en pidä, en vain ole oppinut pitämään vaikka kuinka olisin yrittänytkin. Lapselle itselleen tätä ei tietenkään saa missään nimessä osoittaa, mutta väkisinkin suhteesta tällaiseen lapseen tulee vain se "ihan kiva" -juttu, mutta ei sen enempää. Elämä on kyllä opettanut, että näistä ei niin miellyttävistä lapsityypeistä voi kuitenkin kasvaa ihan miellyttäviä ja fiksuja aikuisia.
     
  21. eilanenheininen Vierailija

    Mitä mieltä olette muuten lehdestä? Kannattaako Kodin kuvalehti tarjous hyödyntää nyt, kun näyttää olevan huipputarjous meneillään... Tilaajalahjoja on näköjään neljä, joista saa valita mieleisimmän. Marimekon suomulaukku ainakin olisi kiva. :) Kodin Kuvalehti tuli minulle vielä pari vuotta sitten ja pidin ainakin silloin lehden sisällöstä. Kertokaa risuja ja ruusuja.
     
  22. riittakorkinen43 Vierailija

    No on kyllä todella hyvä tarjous!! Itse tilasin puoli vuotta sitten ja näköjään aika kalliilla. :( Kaiken lisäksi tilaajalahjana oli jokin tylsä laukku, josta en piitannut yhtään....
     
  23. parisanaa Vierailija

    Anteeksi tunkeutuminen tänne palstalle mutta kommentti: Olen 57-vuotias kahden aikuisen lapsen äiti. Minulla ei ole lapsenlapsia vielä enkä tiedä tuleeko, en ole kysellyt. Pojat on -/+30 v ja avoliitossa molemmat. En ole yhtään pahoillani jos ovat kaikki veloja. Se taas olisi ikävää jos haluaisivat lapsia eivätkä saisi.

    En pidä noin yleisesti ottaen lapsista, en ole koskaan pitänyt. Eivät toisten lapset minua nyt varsinaisesti häiritse eivätkä inhota, lähinnä ovat yhdentekeviä ja pienet saavat kiukutella ja huutaa ihan rauhassa; eihän minun tarvitse tehdä asialle mitään, voin kävellä ohi vaan hymyillen sisäisesti, että tuo riiviö on jonkun muun ongelma. Tiedän monia äitejä, jotka eivät pidä lapsista, siis muiden lapsista ja yleensä lapsista. Jopa päiväkodin tätejä ja lasten hoitajia, ovat jotenkin ajautuneet sinne alalle. Mutta se on kumma kun ne omat lapset on eri asia. Edes sisarusteni lapset eivät ole koskaan herättäneet mitään lämpimiä tunteita. Omia ne olla pitää. Kumma juttu.
     
  24. Imppu Vierailija

    Mulle hieman särähti tuo yksi vastaus, missä sanottiin, että pitäisi tehdä asiallinen artikkeli lapsista pitämättömän velan näkökulmasta, jotta pikkulasten vanhemmat viimein tajuaisivat, miksi heidän kaupassa riehuvaa lastaan katsotaan vihaisesti.

    No just. Olisiko tuon kirjoittaja valmis menemään lehtijuttuun kertomaan, että ei pidä lapsista?

    Ja sen takaan, että pikkulasten vanhemmat kyllä tajuavat, miksi heidän riehuvia lapsiaan katsotaan vihaisesti ja kiukkuisesti. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Minäkin voin vilkaista ärtyneesti jotain temppuilevaa ja räyhäävää pikkulasta, vaikka minä olen äiti-ihminen. Ei ne vieraan lapsen rähjäämiset ole yhtään sen miellyttävämpää kuultavaa korville kuin omankaan. Hmm, minun lapseni ei kylläkään koskaan temppuillut eikä kiukutellut kaupoissa. Kotona hän sen taidon kyllä sitten osasi, mutta itse asiassa vasta sitten vähän vanhempana, teini-iän aikoihin.

    Sitä en kuitenkaan tajua, eikä minun tarvitsekaan tajuta, että miksi jotkut ihmiset ärtyvät ja vihoittelevat lapsille, vaikka nämä olisivat ihan nätisti, eikä heidän käyttäytymisessään olisi mitään huomauttamista. Onko sitä lapsivihaansa kohdistettava ihan kauniisti käyttäytyviinkin lapsiin? Vai huomaako nää jotkut velat niitä ihan hyvin käyttäytyviä lapsia ollenkaan ja noteeraa vaan ne, jotka kiukuttelee ja huutaa? Kaikki lapset ei ole kaupassa huutajia, takaan ja allekirjoitan, koska oma lapseni ei ikinä tehnyt niin.
     
  25. Onpas outoa Vierailija

    Ei tietenkään. Ei ne omat ikinä, naapurin kakarat kylläkin.

    Hmmm. Ensin ihmettelet, miksi kiukutellaan hyvin käyttäytyville lapsille - ja heti perään kyselet, huomataanko sellaisia. Ristiriitaista.
    Kerrohan, miksi ihmisen, joka ei lapsista välitä, edes pitäisi huomata (=kiinnittää huomiota) ns. huomaamattomiin lapsiin? Tottakai ne rääkyjät ja riehujat huomataan, sanoohan sen jo maalaisjärkikin.

    Ja lopuksi, jälleen kerran; se, että ei pidä lapsista, ei automaattisesti tarkoita vihaa.

    Jopa pystyykin yhä edelleen tuollainen yksinkertaisuus ja mustavalkoisuus yllättää.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti