Hae Anna.fi-sivustolta

Uusi koira ärsyttää... :(

Viestiketju osiossa 'Lemmikit' , käynnistäjänä Huoh..., 08.08.2014.

  1. Huoh... Vierailija

    Tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi, koska uusi koiramme ärsyttää minua. Ei koko aikaa mutta aina välillä. Olen itse muutama vuosi sitten hankkinut itselleni amerikanakita uroksen joka oli suuri unelmieni täyttymys ja on vieläkin. Pidän sitä vieläkin maailman ihanimpana ja täydellisenä koirana ja ihailen sen viisautta. Kunnes tapasin mieheni ja totesimme että meillä on TÄYSIN erilainen maku koirien suhteen. Oltuamme muutama vuosi yhdessä päätimme tänä' vuonna sitten hankkia sellaisen koiran mikä on mieheni suuri ihanne, eli bracco italiano. Kauhistelin aluksi koiran ulkonäköä, koska en ole koskaan tykännyt lintu/ajokoirista ja tämä rotu vielä sellainen että kaikki roikkuu. Muutaman kuukauden suostuttelun jälkeen annoin miehelleni hyväksynnän koska ajattelin että olen jo itse hankkinut sen unelmieni koiran, niin miksi kieltäisin sen mieheltäni. Koira on ollut meillä viisi kuukautta ja en vieläkään ole saanut sen kanssa samanlaista sidettä kun toisen koirani kanssa. Sillä on TÄYSIN erilainen luonne kuin tuon toisen koiran kanssa ja olen huomannut, vaikka tämä koira on kiltti ja osaa jo käskyjä on se sellainen etten enää ikinä halua tuollaista. Sillä on ne omat tavat jotka ärsyttävät minua, esimerkiksi sottaisuus. Koira on kaiken paskan perään, ei välitä vaikka astuisi innolla oman paskansa päälle, on jatkuvasti jaloissa, kuolaa ja sottaa kaikki vaatteet. lattiaa saa olla jatkuvasti kuivaamassa kun juodessaan tiputtaa lattialle aimo lätäkön vettä. Tämä toinen koira ja amerikanakita yleensäkin on hyvin siisti koira niin tämä tuli oikeastaan shokkina miten sottainen tämä on. Myös vieraat ovat "naureskelleet" kaikkea sen sotta tapoja. Koira myös haisee pahalta, oikeen kunnon metsästyskoiralta. En myöskään tykkää lenkkeilystä tuon koiran kanssa, koska häpeän sen ulkonäköä, kun se on aikalailla sellainen ulkonäkö mistä muut ei tykkää, minä mukaanlukien.

    Tuo ensimmäinen koira ei ole ollut lainkan tuollainen. Silläkin on omat tapansa, mutteivat ne ole koskaan minua häirinneet kun olen rakastanut koiraani niin syvästi ja sitä teen vieläkin. Pakko myöntää etten rakasta tuota uutta pentua, pidän sitä täysin mieheni koirana. Toisinaan harmittaa kun ystäväpiirissäkin on hankittu uusia koiria ja miten kaikki ovat innoissaan omasta uudesta pennusta, paitsi minä. Olen yrittänyt luoda kiintymyssuhdetta, muttei se vaan tule. Koiralle en tietysti ole näitä tuntemuksia purkanut vaan ihan tasapuolisesti olen koirien kanssa ollut, sisällä vain tuntuu tältä. Ja tosiaan tunnen itseni niin huonoksi ihmiseksi.

    Ehkä tykkään sitten vaan erilaisista koirista mitä tämä häslä ja vouhottava sottaaja on. tiedän että koirat ovat sellaisia, mutta tämä yksilö nyt vaan sattuu olevan enemmän mihinkä olen tottunut. Lähipiirissä kumminkin valkkaria, shelttiä, rotikkaa, bordercollieta, kääpiöpinseriä. Pidän myös koirista jotka tykkäävät rapsutteluista ja toisinaan tykkäävät rauhottua tekemään omia juttuja, mutta tämä koira haluaa syliin jatkuvasti. Illalla telkkaria katsoessa tämä toinen koira menee tekemään omia juttujaan tai nukkumaan mutta tämä uusi kiertää sohvan väliä jatkuvasti ja tuuppaa rapsutteluja. Ja tietenkin aina samalla kuolaa koko sohvan ohi kävelleessään....
     
  2. sohvis Vierailija

    Älä valita, itse olette koirariesanne hankkineet ja täysin tietoisesti. Eläkää koirienne sotkuissa ja nauttikaa.
     
  3. yhhyh Vierailija

    Kylläpä kannattaa tutkituttaa nuppi kun tuollaista tekstiä kirjoittaa.
     
  4. argh Vierailija

    No, sano sille ukolles, että et tykkää koirasta. Mutta ethän sinä sille mitään voi. Ukko ja koira pysyy kodissasi, vai mitä?
     
  5. Sano miehellesi että hän saa hoitaa oman koiransa ja sinä hoidat omasi. Tämä tarkoittaa, että miehesi siivoaa koiransa jäljet. Niin että siitä ei sinulle koidu lisää vaivaa mikä aiheuttaa ehkä lisää ärsyyntymistä.

    Pidän itse rauhallisista koirista, luultavasti koska itsekin olen rauhallinen ja pidän hiljaisuudesta ja siisteydestä. Valitettavasti miehelläni oli myös tällainen häsläkoira kun tapasimme. Ei osaa rauhoittua, vaan koko ajan hyppii, kuolaa, törmäilee kaikkeen jne. Lisäksi on pitkäkarvainen, niin että joka päivä saa olla imuroimassa jos haluaa että on jotenkuten siistiä. Meillä onkin siksi sovittu että mies pitää huolta koirastaan juuri siksi että se minua häiritsisi mahdollisimman vähän. Toki se häslääminen ärsyttää vieläkin, siitä ei mihinkään pääse. Mutta ainakaan minun ei tarvi kuluttaa vapaa-aikaani siivoamalla sen sotkuja.
     
  6. sohvis Vierailija

    Älkää kitiskö,vaan hankkikaa lisää koiria kiusaksenne.
     
  7. No joo-oh Vierailija

    Kai tämä oli vitsi?

    Eipä sinulla ole kuin pari vaihtoehtoa, eli joko ukko ja koira saavat pysyä ja sopeudut tai sitten ukko ja koira lähtevät.

    P.S. Googlasin muuten koiran, minusta oli oikein suloinen.
     
  8. koiratar Vierailija

    Nyt kyllä koiraihmisenä tunnen myötähäpeää Huohin puolesta..

    Minä en tunne rotuna myötätuntoa amerikanakitoja kohtaan, en ikinä ottaisi niin epäsosiaalista tyrannia itselleni. Sopii ainoastaan maalle.

    Voimia miehellesi ja hänen ihgulle pennulle.
     
  9. Enpä tiedä mutta Vierailija

    Kumpikin noista roduista oli minulle vieras, niinpä googlasin ne. Ja täytyy sanoa, että se italian lintukoira on aivan suloinen! Minä rakastuin jo niihin kuviin. Pentukuvat, aawww... Akita taas ei miellytä lainkaan. Mieluummin lenkkeilisin tuon italialaisen kanssa. Siitä tulee vähän mieleen setterit ja pointterit, spanielit yms. sulosilmäiset koirat. Meillä on kaksi koiraa, enkä ymmärrä miten niistä voisi tykätä vain toisesta. Ettei nyt kuitenkin homma hiertäisi siinä sinun ja miehen välisessä suhteessa? Jos haluat kostaa ja osoittaa mieltä oikeasti miestä ja hänen päätöstä kohtaan, koira on siinä se viaton sijaiskärsijä.
     
  10. sohvis Vierailija

    Suuri osa koirista omistajineen sopisi parhaiten syvälle korpeen, kauas ihmisasutuksista. Vai että maalle.
     
  11. hiea Vierailija

    Aloin miettiä perustelujesi lukemisen jälkeen, että ehkä oletkin mustasukkainen koiralle (kiinnittääkö mies nyt liikaa huomiota omaan koiraansa ja koet jääneesi kakkospaikalle?)

    Lattialätköihin on yksinkertainen ratkaisu. Hanki vähintään kaksi soipivan kokoista mattoa, vesikuppi maton päälle. Kaikki roiskeet imeytyvät siihen. Sitten vain kerran päivässä matto kuivumaan ulos ja toinen tilalle, kerran viikossa peset matot. kun koiran kanssa tullaan ulkoa sisälle, pese ne koiran tassut, niin ei tule paskat sisälle asti, niin helppoa se on.

    Ei sinun tuota koiraa tarvitse rakastaa ja voit hyvin pitää sitä vain miehesi koirana. mutta koska olet antanut hyväksyntäsi koiran hankintaan, kanna vastuusi ja opettele hyväksymään koira. koiran hankinta on huonoissa kantimissa, jos ei ennen koiran ottoa osaa edes ajatella, että ei kaikki koirat ole samanlaisia.

    (meillä on ollut 5 metsästyskoiraa vuosien saatossa, enkä millään tajua mitä tarkoittaa, kun sanot, että "haisee oikein kunnon metsästyskoiralle" (enemmänkin miesväki haisee metsäreissun jälkeen) en nyt ihan heti muista muutenkaan yhtään metsästyskoiraa, joka olisi haissut pahalle.)
     
  12. sohvis Vierailija

    Jotkut koiranulkoiluttajat ovat sitä mieltä, ettei säännöt koske heitä, Liian paljon sellaisia tapauksia.
     
  13. Hana akita Vierailija

     
  14. Hana akita Vierailija

    Amerikan akitasta haluan hiukan valaista.Rotu ei ole tyranni mutta ottaa homman haltuunsa kyllä vailla määrätietoista osaavaa johtajaa johon se kykenee luottamaan.Määrätietoiseen liittyy säännöllisyys ,selkeät säännöt joista ei liioin poiketaSe muistaa valtavasti asioita ja on hyvinkin älykäs joskin myös alkukantainen rotu.Ilman osaamista siitä saa helpostikin dominoivan tai sohvaperunan. .Se rakastaa yli kaiken omiansa,haluaa olla kaikessa mukana ja ihastuttaa keittiösssä olemalla aina jaloissa.Se ymmärtää puheesta elekielestä surustasi ilostasi muttei tarvitse kovia metodeja.Vieraita kohtaan kuin tullimies ja hieman varautuva. Tutkii ja päästää läpi tai sitten joskus ei ihan luota.Mustasukkainen:eek:n hyvä näyttää ottamalla vaikka lapsi syliin ja kun koira tunkee 1:ksi siihen,määrätä koiralle paikka sivummalle.Kertausta myös.Näin koira tietää ns järjestysnumeronsa perheessä.Älä anna kenenkään säikäyttää koiraa unesta on salamannopea voi tehdä jotain mitä ei tarkoita ja syödessä oltava rauhassa.Parhaan tuloksen saa normaalipuheäänellä annetuilla komennoilla , torumisen ja kiitoksen ollessa tasapainossa.Rapsutus käy kiitospalasta myös.Keskeinen asia on omistajan oppiminen viestimään koiralle mitä tältä haluaa.Äänensävyin , käsillä näyttäen ja toistaen kiitosta unohtamatta.(Kireät siimat on hyviä vain kalastuksessa)Näihin on erinomaisia ohjeistuksia rodun sivulla olevilta kasvattajilta.
    Omien kokemusteni mukaan negatiivisia piirteitä ovat vapaana ollessa lähtee jälkien perään sulkien kuulonsa n 100m jälkeen,sekä ei yleensä siedä ainakaan uhkaavia, haukkuvia koiria.Omalla ulkoilu tai kodin eväs/reviirialueella saattaa häätää hevosiakin.Osaa kyllä ottaa pakkiakin tarvittaessa.Ei sovi ensimmäiseksi koiraksi eikä alaikäinen ole voimiltaan sovelias yksin ulkoiluttamaan mikäli tulee ärsykkeitä tässä kaverissa riittää voimaa.Lyhyt oppimäärä omasta mielestäni upeasta rodusta oikeissa käsissä.Sopii vai paikkaan josssa tilaa juosta täysillä ja voi
    olla riittävästi ulkona.Suot metsät rannat ovat aina olleet mielipaikkoja sekä veneen kokka.
     
  15. Kyllä hävettää koiraihmistä toisen puolesta kun tuota lukee!!! Vaikka jo pari vuotta vanha ketju, pakko laittaa jotain, kun alkoi niin tympäistä kun luki tuota!
    Oikeasti vaikea uskoa että tällä tyypillä on ollut koira aiemmin, ei kyllä kuulosta pätkääkään koiraihmiseltä!
    Toisaalta ymmärrän tosissaan sen kun eläin alkaa ärsyttää, jos sillä on ärsyttäviä tapoja, kaikkia eläinten omistajia ärsyttää, päivittäinkin, ja se on ihan luonnollista! Mutta se ärsytys kanavoidaan johonkin muualle eikä siihen passaa mennä mukaan. Eli toisin sanoen asiat käännetään väkisin positiivisiksi, eihän noitten elikoiden kanssa muuten pärjää, koska täydellistä koiraa tai eläintä ei olekaan! Mut siis tuota lenkkiperustelua en kyllä ymmärrä, että hävettää koiran ulkonäkö... siinä meni mun ymmärrys totaalisesti!!
    Mulla just koiran hankinta edessä tässä ja pohdinkin sitä, että millainen koira ja miten löysän sopivan luontoisen. Meillä oli sakemanni aikasemmin, aivan upea, mutta nyt pitää saada pienempi ku reissataan niin paljon, että koiran pitää mahtua autoon ja koiranhäkkiin hyvin.
     
  16. ritiratia Vierailija

    Aika ankaria olette tuolle ap:lle. Tuosta kirjoituksestahan on jo pari vuotta, joten ehkä tilanne siellä heillä on jo parantunut. Koirahan oli tuota kirjoitettaessa vasta jotain 5 kk vanha, eli ihan pentu.

    Koskaan ei voi mistään koirasta olla täysin varma, kun sen ottaa, että se on sitten juuri sellainen kuin toivoo. Mekin hankimme pienen koiran ison jälkeen ja tarkoitus oli juuri tuo sama, että kun reissaamme paljon, niin pieni koira on helppo ottaa mukaan. Vaan kuinkas kävi. Muutama vuosi meni hyvin, koira oli pentuiässä ja näytti sopeutuvan hyvin matkustamiseen, mutta emme ehkä huomanneet merkkejä tarpeeksi hyvin. Koira alkoikin panikoida autossa. Auton ollessa paikoillaan se ei panikoi, mutta heti liikkeelle lähtiessä alkaa läähättäminen ja tärinä, koira ei asetu rauhallisesti paikalleen, ei millään. Sen silmistäkin näkee, että paniikki on päällä. Emme voi kiusata koiraa kuljettamalla sitä väkisin autossa. Häkkiä se selvästi kammosi alusta asti, joten sen olemme jättäneet pois. Ihmeeksemme koira lähtee innolla matkaan mukaan, hyppää autoonkin ihan innokkaasti, mutta liikkeelle lähdettyä tulee paniikki. Heti kun auto pysähtyy, se on kuin toinen koira. Emme ole vielä ratkaisseet, mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä, koska onhan koiraa pakko joskus autossa kuljettaa. Matkustelu sen kanssa on kuitenkin unohdettava.

    Edellinen koira oli paukkuarka. Pienikin pamaus jossain aiheutti epilepsiatyyppisen kohtauksen. Muuten aivan ihana ja viisas koira. Hankalaa oli senkin kanssa, kun ei koskaan voinut olla varma, mitä se kuulee ja luulee. Uutena vuotena se piti aina viedä sukulaisille kauas maalle karkuun rakettien ääniä, mutta muita pamauksia ei oikein voinut ennakoida. Jopa takkatulen rätinä aiheutti sille paniikkikohtauksen.

    Näitä ennen on meillä ollut paljon koiria, välillä monta yhtä aikaakin ja kaikki olleet aivan iisejä tapauksia, tällaisista paniikkikoirista ei siis mitään käsitystä aiemmin. Niin että ei sitä aina tiedä mitä saa, kun koiran ottaa. On vain koitettava tulla toimeen sen kanssa. Toivoittavasti tuolla ap:n kodissa tilanne on rauhoittunut. Pentuina koirat voivat olla aika lailla erilaisia kuin sitten aikuistuttuaan. Tämä meidän nykyinenkin vesseli oli pentuna kova säntäilemään paikasta toiseen ja kaikki mitä se vain sai hampaisiinsa sai kyytiä, tyynyt ja peitot se järjesteli aina uuteen uskoon, koirannappuloita se kuljetteli suussaan milloin mihinkin ja jostain syystä siitä oli mielekästä kastaa tassunsa omaan vesikuppiinsa. Nämä tavat on siltä jääneet ihan kokonaan. Nykyään se antaa pehmolelujenkin olla ihan rauhassa omilla paikoillaan, saati sitten tyynyjen ja peittojen. Ap ei tänne enää uskaltanut mitään kommentoida, koska sai niin paljon syyttäviä viestejä. vaikka loppujen lopuksi ihan ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja jokaisella on heikkoutensa. Jos joku koira ei vaan tunnu omalta ja oikealta, niin sitten vaan ei. Tärkeintä, ettei koira kuitenkaan saa tuntea oloaan huonoksi, vaikka kyllähän ne hyvin pystyvät vaistoamaan, mitä ihminen niistä ajattelee.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti