En oikein tiedä, mitä ajatella, joten päätin kokeilla saisinko tätä kautta hyviä neuvoja.
Tilanne on tämä: tutustuin 6,5 vuotta sitten mieheen, jonka kanssa tapailimme tuolloin puolisen vuotta. Olimme kuitenkin sen verran nuoria(19- ja 20-vuotiaita), että tapailu loppui ehkä kummankin naiiviuteen ja siihen, että haluttiin eri asioita.
Emme olleet tekemisissä tuon 6,5 vuoden aikana lainkaan.
Olinkin yllättynyt, kun tammikuussa mies otti yhteyttä ja kyseli kuulumisia. Kirjoiteltuamme aikamme hän ehdotti tapaamista, joka menikin kaikin puolin loistavasti. Kumpikin nautti illasta ja toistensa seurasta ja sovimme uuden tapaamisen heti seuraavalle päivälle. Uusi tapaaminen meni myös hyvin ja kummatkin huomasivat, että se vuosientakainen vetovoima oli edelleen tallella.
Muutaman päivän kuluttua kuitenkin mies soitti ja kertoi, että tarvitsee aikaa ajatella, sillä oli kokenut 6kk sitten eron avovaimostaan, jonka kanssa oli ollut yhdessä 3 vuotta ja joka oli päättynyt siihen, että avokki oli häntä pikkujouluissa pettänyt. Sanoin ettei asia ole ongelma ja että hän ottaa aikaa itselleen niin kauan kuin on tarvis... (Varauduin 1-2kk:n taukoon yhteydenpidossa.)
Viime lauantaina ollessani ystävieni kanssa kaupungin yöelämässä sain viestin, jossa kyseltiin porukkamme olinpaikkaa ja olisiko ok, jos hän liittyisi seuraamme. Ilta menikin mukavasti, vaikkei mies tuntenut ennestään ystäviäni.
Sunnuntaina sain jälleen puhelun, jonka sisältö lyhykäisyydessään oli se, että häntä "ahdistaa" edelleen, vaikka seurastani hän pitääkin ja että hän tarvitsee nyt aikaa järjestää ajatuksensa.
Tunnen olevani hukassa, sillä en ole vihjannut siihen, että haluaisin vielä tässä vaiheessa puhua vakavammasta seurustelusuhteesta. Viihdyn tämän miehen seurassa ja hänkin myönsi viihtyvänsä erityisen hyvin seurassani. Kumpaakin meistä on satutettu pahasti edellisessä suhteessamme, joten tiedän mitä hän on joutunut käymään läpi.
Mieleni tekisi kysyä, mistä hänen mielenmuutoksensa johtuu; johtuuko se vain siitä, että hän pelkää, että jos antaa meille mahdollisuuden, tulen satuttamaan häntä samalla tavoin kuin ex vai johtuuko se siitä, että hän jollain tasolla edelleen elättelee toivoa paluusta yhteen exän kanssa ja siksi vitkuttelee päätöksessään... Tai voiko kyse olla siitä, että exä kinuaa häntä takaisin?
Lupasin jälleen antaa hänelle tarvitsemansa verran aikaa, mutta miten kauan on tarpeeksi/liian kauan...?
Tilanne on tämä: tutustuin 6,5 vuotta sitten mieheen, jonka kanssa tapailimme tuolloin puolisen vuotta. Olimme kuitenkin sen verran nuoria(19- ja 20-vuotiaita), että tapailu loppui ehkä kummankin naiiviuteen ja siihen, että haluttiin eri asioita.
Emme olleet tekemisissä tuon 6,5 vuoden aikana lainkaan.
Olinkin yllättynyt, kun tammikuussa mies otti yhteyttä ja kyseli kuulumisia. Kirjoiteltuamme aikamme hän ehdotti tapaamista, joka menikin kaikin puolin loistavasti. Kumpikin nautti illasta ja toistensa seurasta ja sovimme uuden tapaamisen heti seuraavalle päivälle. Uusi tapaaminen meni myös hyvin ja kummatkin huomasivat, että se vuosientakainen vetovoima oli edelleen tallella.
Muutaman päivän kuluttua kuitenkin mies soitti ja kertoi, että tarvitsee aikaa ajatella, sillä oli kokenut 6kk sitten eron avovaimostaan, jonka kanssa oli ollut yhdessä 3 vuotta ja joka oli päättynyt siihen, että avokki oli häntä pikkujouluissa pettänyt. Sanoin ettei asia ole ongelma ja että hän ottaa aikaa itselleen niin kauan kuin on tarvis... (Varauduin 1-2kk:n taukoon yhteydenpidossa.)
Viime lauantaina ollessani ystävieni kanssa kaupungin yöelämässä sain viestin, jossa kyseltiin porukkamme olinpaikkaa ja olisiko ok, jos hän liittyisi seuraamme. Ilta menikin mukavasti, vaikkei mies tuntenut ennestään ystäviäni.
Sunnuntaina sain jälleen puhelun, jonka sisältö lyhykäisyydessään oli se, että häntä "ahdistaa" edelleen, vaikka seurastani hän pitääkin ja että hän tarvitsee nyt aikaa järjestää ajatuksensa.
Tunnen olevani hukassa, sillä en ole vihjannut siihen, että haluaisin vielä tässä vaiheessa puhua vakavammasta seurustelusuhteesta. Viihdyn tämän miehen seurassa ja hänkin myönsi viihtyvänsä erityisen hyvin seurassani. Kumpaakin meistä on satutettu pahasti edellisessä suhteessamme, joten tiedän mitä hän on joutunut käymään läpi.
Mieleni tekisi kysyä, mistä hänen mielenmuutoksensa johtuu; johtuuko se vain siitä, että hän pelkää, että jos antaa meille mahdollisuuden, tulen satuttamaan häntä samalla tavoin kuin ex vai johtuuko se siitä, että hän jollain tasolla edelleen elättelee toivoa paluusta yhteen exän kanssa ja siksi vitkuttelee päätöksessään... Tai voiko kyse olla siitä, että exä kinuaa häntä takaisin?
Lupasin jälleen antaa hänelle tarvitsemansa verran aikaa, mutta miten kauan on tarpeeksi/liian kauan...?
