Uusi raskaus kohtukuoleman jälkeen..

[Ansku-83]

Eli meidän pieni tyttö kuoli kohtuun ja synnytin hänet raskausviikko 19+. Hänellä oli kehityshäiriö alavatsalla... tämä tapahtui syyskuussa 2009. Nyt menossa uusi raskaus 6+4 ja kova pelko että miten tässä käy! Onko täällä muita joilla vauva kuollut kehityshäiriön vuoksi ja oletteko saaneet silti terveen vauvan vielä?

Mulla raskausoireita on päivittäinen pahoinvointi ja oksettaa todella välillä mutta en ole silti oksentanut, ja sitten väsymys yksi oire.. Muuten ei paljon oireita ole... rinnat ei ole kipeät jota en ymmärrä.. edellisessä raskaudessa rinnat oli todella kipeet! Mutta eihän ne oireet ole aina samat.. sitä vaan pelkää että onko siellä kukaan hengissä kun ei ole rinnat kipeet... :ashamed: Ehkä mahassa tuntuu turvotusta mutta pelkään että kuvittelen senkin...

Maanantaina on ensimmäinen neuvolakäynti ja ajattelin kysyä pääsenkö alkuraskauden ultraan, en saa mielenrahaa jos en tiedä onko siellä kaikki ok... ja toisaalta en saan sen mielenrauhan vasta sitten ku sylissäni tuhisee pieni (toivottavasti terve) vauva :heart:

Olisi mukava kuulla toisten kokemuksia seuraavasta raskaudesta, miten kaikki sujui tai onko vielä raskaus menossa =)

 

[MLL]

Heippa! Meidän esikoinen kuoli kohtuun ja synnytin hänet rv 20+3, tämä tapahtui marraskuussa 2008. Pojasta selvisi ruumiinavauksessa toisen munuaisen puuttuminen ja sen epäillään olleen osallinen hänen kuolemaansa vaikkei siitä yksi selitteisesti kuolemaa seuraakkaan, jälkikäteen ei voitu selvittää toimiko toinen munuainen normaalisti. Muuta poikkeavaa hänessä ei ollut ja ehti olla pari päivää kuolleena, liikkeiden loppumisesta päätellen sekä koko vastasi viikkoja.

Nyt on uusi raskaus menossa rv 35+3 ja välillä pelottaa tosi paljon, nyt kuitenkin jo enemmän synnytys ja mahdollisesti sen jälkeen selviävät sairaudet. Aluksi epäilykset oli vielä kovemmat ja rakenneultraan asti raskautta tuli varjentua lähes valtionsalaisuutena =) Tämän raskauden alkamista jouduttiin odottelemaan melkein 8kk ja tuona aikana onneksi ehti käsitellä aika paljon esikoisen menetystä ja miten uuteen raskauteen tulisi suhtauduttua. Toinen ei korvaa toista, mutta kaipa uusi raskaus on parasta lääkettä menetykseen ja kun sinullakin menee raskaus yli puolen välin ja seulonnat on ohi niin varmasti mieli kevenee ja usko vauvan syntymään vahvistuu. Onnea kovasti uudesta toukasta ja toivon todella, että teille nyt onni suodaan!

 

[Ansku-83]

Kiitos Sinulle MLL! Helpottaa oloa kun saa jakaa ajatuksia saman kokeneen kanssa ja olen todella iloinen uuden raskautesi puolesta! =) Minä en ole malttanut olla kertomatta uudesta raskaudestani... melkein koko suku ja hyvät ystävät jo tietää.. olen vain ajatellut että nämä ihmiset saisivat kuitenkin jossain vaiheessa tietää, vaikka jotain ikävää sattuisi.. täytyy vain toivoa että kaikki menee hyvin. Millaisia raskausoireita sulla oli ihan raskauden alussa? Mulla ollut nyt melkein 2 päivää ettei ole ollut pahoinvointia juuri ollenkaan ja heti pelottaa että mitäs tää nyt meinaa... :ashamed: ja että voiko pahoinvointi helopttaa jo 7. raskausviikolla! :|

 

[MLL]

Mulla oli alussa voimakasta pahoinvointia, se kuitenkin loppui aika alussa, muistaakseni ehkä rv 10+?. En laittanut ylös Mieli on heilahdellut koko raskausajan, niin myös alussa. Esikoisesta oli rinnat kipeät, mutta tästä ei ole ollut ennenkun vasta puoli välin jälkeen kun alkoi maitoakin jo herumaan.

Alussa oireiden voimakkuus mulla ainakin vaihteli tosi paljon, yhtenä päivänä saattoi olla tosi hyvä ja sitten taas sai kituuttaa pöntöllä oksentelemassa jokusen päivän, eli niiden perusteella ei ainakaan kannata alkaa mitään johtopäätöksiä tekemään. Koitahan pitää lippu korkealla, kyllä se siitä =)

 

[neitim]

Mulla kuoli vauva kohtuun rv 16+ jotain (en muista on jo niin kauan aikaa) . Tämä raskaus oli ensimmäiseni ja mitään vikaa ei vauvasta löytynyt , jouduin myös synnyttämään vauvan , kun oli jo niin paljon viikkoja ... Tuon jälkeen rv 17 odotellaan ylittyväksi aina ... se on vaan niin , pelko seuraa perässä , vakka tosiaan meillä ei vikaa löydetty ! Nyt odotan vitosta rv 15+1 .. odottelen edelleenkin että rv 17 tulee täyteen ja siitä yli ... Mutta minulla on siis tuon kohtukuoleman jälkeen 4 tervettä lasta ! Voimia ! Ja kuten joku sanoikin , ensimmäinen elävä ,terve lapsi tuon jälkeen oli oman olon pelastus !!!!

neitim

 

[Ansku-83]

Kiitos kannustamisesta!! :hug: Minulla on edellisestä suhteesta jo kohta 6 vuotias terve poika, häntä rakastankin hirmu paljon!!! :heart: Tämä toinen vauva olisi ollut minulle siis toinen lapsi ja miehelleni ensimmäinen. Noh, toivotaan että miehestäni vihdoin tulisi isä ja poikani saisi sisaruksen! Minulla on kans se että kun raskausviikko 20 menee ohi niin uskallan ehkä hiukan huokaista... edellisessä raskaudessa vauvan sydänäänet kuului vielä voimakkaasti raskausviikko 15+... ja pikkuinen oli kuollut noin raskausviikko 17-18..

Tänään on maha jotenkin oudon kipeä.. mutta kaitpa sekin kuuluu asiaan... ja kauhee väsy ollut. Jospa mullakin ne rinnat kipeytyy myöhemmin sitten....

 

[neitim]

Ansku , mulla ei oo rinnat olleet kauhean kipeät , välillä tuntuu jotain . Pahaolokin on helpottanut mitä enemmän raskauksia on tullut ...
Mä olin silloin kohtukuolemassa viikolla n.15 ultrassa ja kaikki hyvin , mutta tuolloin piti ultra olla vasta viikolla 16+ joten uusi aika 2 viikon päähän .. paha olo helpotti jossain vaiheessa mutta ei tullut oloa että kaikki ei olisi ok ... mutta seuraavassa ultrassa 16+jotain vauva olikin tuupertunut kohdun pohjalle ...
Nyt on itselleni ollut huolen helpottajana kotidoppleri , jolla olen kuunnellut tarpeen mukaan sydänääniä kotona viikosta n. 11 lähtien ja nyt löytyy jo hyvinkin nopeasti , ensin joutui tosin hakemaan , mutta kun muistaa että se kuuluu asiaan ja ettei ne neuvolassakaan aina saa pienillä viikoilla sydänääniä kuuluviin niin ei tule sitä turhaa stressiä ja nyt odottelen liikkeiden tuntumista . Jotain pientä on tuntunut muutamina päivinä , mutta nyt oli parin päivän tauko niin eilen illalla tuli kuunneltua pientä jyskytystä ennen nukkumaan menoa ja uni tuli hyvin !
:hug:

neitim

 

[White Lily]

Hei minulla on myös takana kohtukuolema vuonna 2007 ja nyt ollaan ensimmäistä kertaa uudelleen raskaana :heart:
Pikkuisellamme oli triploidia eli kolminkertainen peruskromosomisto. Todennäköisesti siis kaksi siittiötä oli silloin hedelmöittänyt munasolun. Synnytin siis rv22, mutta arvioivat että olisi ollut jo pari viikkoa kuolleena. Sain lähetteen niukan vuodon vuoksi äitipolille, jossa ultrassa todettiin tämä ja synnytys käynnistettiin samana päivänä. Kokemus oli hyvin raskas, mutta sain sen hyvin käsiteltyä mielessäni. Uusi raskaus on ollut kaivattu jo pian sen jälkeen, mutta nyt sitten vasta kun jo kävimme ensimmäisissä keskusteluissa lapsettomuusklinikalla ja minun oli tarkoitus aloittaa clomikuuri...Ei sitten tarvittu kuuria :heart: Elämä on ihmeellistä ja me olemme niiiiiiiiiiin onnelliset :heart:

Rv 5+5 on siis nyt meneillään ja luottavaisina mennään =)
Lämmin Halaus ja onnea matkaan teille :flower:

 

[Scala]

Meilläkin pieni enkelipoika. Meidän kuudes lapsi kuoli kohtuun huhtikuussa 2007 rv 40+1. Tilanne täällä jo kirjoitelleisiin on siinä mielessä erilainen, että meidän poika oli terve. Hänen kohtaloksi muodostui napanuora, joka oli kiertynyt kaksi kertaa kaulan ympäri.

Uusi raskaus alkoi reilun puolen vuoden kuluttua tuosta ja oli tietenkin huolen täyttämä. Hyvää hoitoa sain kuitenkin koko raskauden ajan, kävin mm. ultrissa äitiyspoliklinikalla joka kuukausi. Synnytys käynnistettiin varmuuden vuoksi viikkoa ennen la:ta.

Kyllähän nämä surulliset tapaukset tulevat mukaan seuraaviin raskauksiin, mutta toivottavasti te pystytte nauttimaan myös menossa olevista uusista raskauksista. Minulle niin moni lääkäri vakuutteli, että on erittäin harvinaista, että vastaavat surulliset tapahtumat toistuvat.

Seitsemäs lapsemme sitten syntyikin meidän suureksi iloksi, ei korvikkeeksi enkelipojalle, mutta ehkä vähän lääkkeeksi. Tuon jälkeen olen kokenut keskenmenon rv8, ja nyt ollaan jälleen raskauden alkutaipaleella, vähän pelokkaana mutta luottavaisena.

Scala rv 5+3

 

[Tätsy-71]

Elokuun 1.pvä 2009, raskausviikoilla 41+0 kohtasi minua jokaisen äidin painajainen, pikku tyttöni nukkui kohtuun, ikiuneen istukan irtoamisen johdosta. Sairaalasta päästyäni olen alkanut haaveilla uudesta mahdollisuudesta ja tämän tyhjän sylin täyttämisestä (En niinkään raskaudesta, koska oletan sen olevan yhtä pitkää piinaviikkoa koko 9 kk)Nyt näyttäisin olevan sitä jo melko lähellä ja mieleen on tietenkin hiipinyt ajatukset siitä, miten selviän mahdollisesta raskausajasta tulematta hermoheikoksi seinähulluksi. :headwall: :saint: Minun tuntemat saman kokeneet, sanovat sen helpottavan, kunhan ne kriittiset viikot on saavutettu, jolloin se aikaisemmin tapahtui ja samaa luin täältäkin, mutta kun minulla ne vkot ovat vasta 41, niin siitä neuvosta ei ole apua.Mitä neuvotte muut saman kokeneet?
Perusluottamus ja uskohan minullakin elämään täytyy tuolla pohjimmaisena olla, kun tälläiseen vielä tämän ikäisenä ryhdyn+sterilisaatio tehtynä eli menen omin kustannuksin ivf-hoitoihin, tahtoo vain se luotto välillä hiukka horjua. Vahvistusta pyydän, kiitos =)

 

[AnttuLiisa]

Meillä pieni enkelipoika nukkui ikiuneen kohdussani vaikeasti sairaana (vastaavia sairauksia n.10 suomessa) rv.30+1 22.06.2006. synnytin pojan todella ärsyttävän kätilön saattamana josta jäi niin pahamieli sen kätilön takia mutta silti synnytys oli rauhallinen ja ihana niin käsinkosketeltava tunnelma.. :'( poikaenkeliä saatiin nähdä vain kasvoista hiukan kun oli niin pahan näköinen jo! turvotus ja muu sairaudentakia oli tehnyt j opahaa jälkeä! ja ikävä on sanoin kuvaamaton vieläkin..välillä on aikoja jolloin miettii enkeliämme harvemmin ja välillä useammin, mutta sydämmessä enkelimme on aina! :heart: vaari teki juuri enkelillemme hautakiven, joka olisi tarkoitus viedä ensiviikolla haudalle! sen raskauden jälkeen olen saanut ennen sitä yhden terveen ihanan pojan ja sen jälkeenkin kaksi ihanaa tervettä poikaa!! :heart: nyt alkuraskaus (6+1)ja toivon että kaikki menee hyvin loppuun asti! sairaus joka pojallamme oli voi toistuakin mutta ku olemme saaneet jo terveen lapsen ennen sitä ja kaksi sen jälkeenkin siirtyy riski todella pieneksi meidän kohdalla!ortopedi oli sitä mieltä että paljon todennäköisempi on saada terve lapsi kuin sairas lapsi!

jospa teilekkin vielä nyytti annetaan terveenä syliin! :hug: :heart: voimia ja kärsivällisyyttä tarvii varmasti!! :hug: tiedän niin sen tunteen ja niin ihana kun poika enkelimme on silti meidän sydämmissämme aina eikä katoa sieltä mihinkään! ikävä tuli taas.. :heart:

 

[Ansku-83]

Hei pitkästä aikaa! En ole muistanut täällä käydä kirjottelemassa.. kaikkea mahdollista tässä raskauden aikana tapahtunut, että tämä raskaus on vaan mennyt siinä sivussa.. nyt on kuitenkin viikkoja jo tasan 34 ja kaikki mennyt tähän asti ainakin hyvin! =)
Mutta kuitenkin nyt on alkanut synnytys pelottaa aika paljon.. joka päivä jännittää ja on sellanen ahistava olla. Pitää vain toivoa että kaikki menee hyvin. Sairaslomalle jäin töistä n. 32-33 viikolla ja en mene enää töihin. Nyt odotellaan vauvan tuloa. Ollaan laitettu vauvalle pinnasänky valmiiksi ja se sai jännityksen enemmän kasvamaan!

Minullakin ollut meidän enkelivauvaa välillä ikävä, varsinkin nyt se enemmän on mielessä kun tämä tuleva synnytys alkaa olemaan jo lähellä.. vaikka onhan sinne vielä 6 viikkoa aikaa, jos ei sitten synny aikaisemmin tai myöhässä (niinku esikoinen syntyi viikolla 42+2).
Menispä aika nyt vain nopeaa, pääsis tästä ahistavasta olosta.. mulla kun paniikkihäiriö vielä tässä alkanut kiusaamaan niin se lisää tätä ahistavaa oloa... mutta uskon että kun vauva syntyy ja toivottavasti terveenä, niin alkaa oma olokin helpottaa... :heart: