Uusi raskaus pian synnytyksen jälkeen, miten selvitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apuja kohtalotovereilta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apuja kohtalotovereilta

Vieras
Kokemuksia kohtalotovereilta kaipaan. Miten olette selvinneet kun on pieni vauva ja uusi raskaus ilmoittaakin tulostaan? Voiko siitä selvitä yleensäkään? Olen testannut haamun ja vauva pian 3kk ja tämä ei tosiaan ollut suunnitelmissa. Mutta jos tosiaan nyt niin käy, että uusi raskaus vahvistuu todeksi, miten jaksaa pienen vauvan ja uuden raskauden yhtäaikaa?
Millä tavoin uusi raskaus vaikuttaa maidontuloon? Väheneekö se tai alkaako maistumaan vauvan mielestä omituiselta? Ja kuinka pitkään voi edes osittainimettää, onko olemassa keskenmenovaaraa tms.?

Haluan nauttia tästä meidän ihanasta vauvastamme täysillä, mutta jos tosiaan nyt uusi raskaus tulee ja kovat väsymysoireet, niin kyllä se vähän pelottaa.

Ja kuinka elimistö joka ei ole vielä edes edellisestä raskaudesta kerennyt palautumaan, pystyy taas siihen rankkaan suoritukseen? Onko vaarana että kohtu ei kestä uutta vauvaa näin pian?
 
Mulla toi väli oli puoli vuotta, kakkosen jaksoi ihan hyvin, mutta kolmas samalla aikataululla oli hiukan liian raskas. Imetyskysymykseen en osaa vastata, koska mulla maito loppui jo kuukauden kohdalla.
 
Meillepä tuli kierukkaraskaus melkein heti vauvan syntymän jälkeen.. Mä en ois jaksanut mitenkään, joten päädyin keskeytykseen. Oli alun perinkin suunnitelma, että meille vain yksi lapsi.

Raskausaika ja synnytys oli raskasta ja muutenkin ihan muut suunnitelmat töiden, opiskelun ja muiden juttujen suhteen, ei musta olisi ollut taas raskaaksi ja sit ois pitänyt lykätä kaikkea, enkä halunnut toista lasta.
 
Meillä esikoinen 10kk ja minä nyt 4kuulla raskaana. Alkuraskaus on ollut ihan kauheaa, olo on ollut aivan järkky ja pahoinvointi javäsymys ylitsepääsemätöntä. Mut minkäs teet? :D Välillä oon maannu koko päivän sohvalla vessassa välillä juosten ja potenut tunnontuskia kun ei pysty esikkoa ulosviemään :/ Mut lohtuna mulle on tässä se että tiedän tän olon jossain vaiheessa helpottavan, sille ei nyt vain voi mitään. Mut huomattavasti rankempaa kuin kuvittelin, koska oireet toooosi vahvat :(
 
Erittäin hyvin jaksoin ja toisen hoito sujui kuin itsestään kun oli kaikki vauvajutut niin tuoreessa muistissa =) Aivan ihanaa kun sisaruksilla on niin pieni ikäero (1v2kk) Jälkikäteen harmittaa kun ei yritetty kolmatta heti siihen perään.
 
Meillä neiti oli pojan synnyttyä 1v2kk ja ihan hyvin oon jaksanu! (mulla verotti kakkosen syntymän jälkeen se, että pojalla alle kk:n ikäsenä alkoi pissatulehdukset ja niitä kärsittiin 4kk asti..) Nyt esikoinen 1v8kk, poika 6kk ja odotan uutta vauvaa tulevaksi, vko20, eli elokuussa la.. Alkuväsymyksenkin kanssa pärjäsin kahden lapsen kans, mies tekee töitä niin paljon, ettei siitä juuri ole apua kun iltatoimissa ja viikonloppuisin..
Vähän pelottaa että kuinka pärjään sitten 3 alle 3v:n kanssa, mutta ei kaduta! :)
Joten se kaksi menee kyllä kun siihen asennoituu että minä selviän! ..ja meitä on piristäny kun on saatu käydä mummolassa tai mammatapaamisissa tms...
 
Alkuperäinen kirjoittaja x:
mä en tajuu miten ihminen joka on just kokenu raskauden ja syntymän ihmeellisyyden voi tappaa heti perään toisen lapsensa.

Mä en tajua miten joku voi olla niin tyhmä, ettei edes yritä käyttää ehkäisyä, jos ei halua raskaaksi! Eri asia on jos ehkäisy pettää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja x:
mä en tajuu miten ihminen joka on just kokenu raskauden ja syntymän ihmeellisyyden voi tappaa heti perään toisen lapsensa.

No eipä se mikään helppo päätös ole, mutta toisaalta tiedän äärimmäisen hyvin omat voimavarani. Ja kun se oli nyt ihan tosiaan ikävä vahinko, mä pidin kierukkaa ihan luotettavana.. piti tehdä hieman valintoja, että haluanko lähteä siihen rääkkiin fyysisine vaivoineen ja valvomisisneen jne. uudestaan ja sitten olis vielä kaksi pientä samaan aikaan. Siinä voikin jo sanoa hyvästit muille suunnitelmille. Oli ihan pakko ajatella järjellä ja oman jaksamisen mukaan, päätös oli ilmeisen hyvä ja oikea, vaikka raskas.
 
Jos raskaus olisi toivottu, niin tuskin täällä silloin voivottelisit. Siis miksi et sitten käyttänyt ehkäisyä, jos et halunnut toista lasta näin pian? Turha siitä on jälkeenpäin rutista julkisilla palstoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pärjäät varmasti:
Meillä neiti oli pojan synnyttyä 1v2kk ja ihan hyvin oon jaksanu! (mulla verotti kakkosen syntymän jälkeen se, että pojalla alle kk:n ikäsenä alkoi pissatulehdukset ja niitä kärsittiin 4kk asti..) Nyt esikoinen 1v8kk, poika 6kk ja odotan uutta vauvaa tulevaksi, vko20, eli elokuussa la.. Alkuväsymyksenkin kanssa pärjäsin kahden lapsen kans, mies tekee töitä niin paljon, ettei siitä juuri ole apua kun iltatoimissa ja viikonloppuisin..
Vähän pelottaa että kuinka pärjään sitten 3 alle 3v:n kanssa, mutta ei kaduta! :)
Joten se kaksi menee kyllä kun siihen asennoituu että minä selviän! ..ja meitä on piristäny kun on saatu käydä mummolassa tai mammatapaamisissa tms...

Onnea!! Olet kyllä sisukas.

Itselläni on kanssa lapset 1v7kk ja 5kk, enkä voisi kuvitellakaan olevani raskaana. En varmaan pääsisi mihinkään kolmen pienen kanssa.

Mutta alkuperäiseen: itselläni meni raskaus todella hyvin ja muutenkin olen jaksanut ihan kivasti kahden pienen kanssa. Onhan siinä hommaa, kun on kaikki puettavaa ja tuplasti vaipanvaihtoja, mutta kyllä ne pienet hymyt korvaavat kaiken vaivan. Lapset ovat jo nyt kovin läheisiä toisilleen. Tuplarattaat on mun päivien pelastus, pääsen helposti kauppaan, muskariin ja leikkipuistoon.

 
Meillä tuli vähän pidemmällä erolla pienokaiset, mutta imetin esikkoa vielä kun toista aloin odottaa ja maidontulo väheni pikkuhiljaa niin että tyttö alkoi lähinnä purra rintaa syödessä, jonka takia koko imetys loppui parin kuukauden päästä plussasta. Kiinteitä oltiin syöty jo useampi kuukausi, joten imetysmäärät oli sen mukaisia, luulen sen vaikuttaneen myös.

Jos mitään ongelmia ei ole, eli olo on ihan normaali eikä tunnu mitään supistusten tapaisia, voi imetystä hyvin jatkaa raskaudesta huolimatta. Jotkut vanhemmat lääkärit saattaa sanoa että pitäisi varmuuden vuoksi lopettaa, mutta normaalissa raskaudessa imetyksestä ei tosiaan ole mitään haittaa. Maidon maku saattaa muuttua tai tulo vähentyä, mutta ei välttämättä, ei tiedä ennenkuin omalla kohdalla kokeilee :)

Onnellista odotusta ja se alun väsymys kyllä helpottaa. Älä pode huonoa omaatuntoa vaan nauti esikoisestasi ja uudesta raskaudesta ja mieti että hän saa sentään pitää teidät yksin vuoden verran, toinen ei tule koskaan saamaan teitä pelkästään itselleen ;)

Ja kropan kestämisestä vielä; jos raskaus on alkanut ja jatkuu normaalisti, kyllä sun kehokin sen kestää ja on siihen valmis. Jos esikko olisi syntynyt sektiolla voisi tilanne olla eri, mutta eiköhän kaikki mene hyvin :flower:
 
kyllä sitä selitellään omilla jaksamisilla. oman jaksamisen kustannuksella eväät toisen vasta alkaneen elämän. tapat vauvan joka on turvassa äidin kohdussa. Sun kohtusi pitäis olla hauraan lapsen paras turvapaikka maailman pahuudelta mutta sä teet siitä kuolinkammion. en voi ymmärtää. kyllä mäkin selittelisin vaikka mitä jos tollasen tekisin koska en vois sen kanssa ikinä elää. verivelkanen oot koko lopun elämääsi. ois varmaan lapsesikin tosi ylpeä että oot tappanu hänen takia pikkusisaruksen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja x:
kyllä sitä selitellään omilla jaksamisilla. oman jaksamisen kustannuksella eväät toisen vasta alkaneen elämän. tapat vauvan joka on turvassa äidin kohdussa. Sun kohtusi pitäis olla hauraan lapsen paras turvapaikka maailman pahuudelta mutta sä teet siitä kuolinkammion. en voi ymmärtää. kyllä mäkin selittelisin vaikka mitä jos tollasen tekisin koska en vois sen kanssa ikinä elää. verivelkanen oot koko lopun elämääsi. ois varmaan lapsesikin tosi ylpeä että oot tappanu hänen takia pikkusisaruksen.

Voi luoja mitä paskaa. :x
 
Mulla oli kahden ekan lapsen välillä ikäeroa viikkoa vaille vuosi. Hyvin selvisin, vaikka olikin raskasta. Asenne vaikutti aika paljon ja kun tajuaa, että joskus se valvominenkin loppuu, niin jaksaa.

Miehen tietty piti osallistua täysillä lastenhoitoon ja jos joku sukulainen pystyy silloin tälöin auttamaan, niin aina parempi.

Itse en olisi pystynyt hankkimaan aborttia syynä lyhyt vauvaväli. En vaikka mies opiskeli ja mullakin oli opinnot kesken. Nyt saan sanoa, että noista meidän mukuloista on ollut paljon iloa ja nuorena sitä jaksoi ihan eri tavalla.





 
Mä kans ihmettelen miksei ihmiset pidä huolta ehkäisystä. Eri asia jos tulee ehkäisystä huolimatta raskaaksi mutta se on kuitenki melko harvinaista..

Yleensä on kaikenmaailman selityksiä miksei ehkäisyä ole ja sitten itketään kun on raskaana.
 

Yhteistyössä