Uusi suhde mutta vaan masentaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Aloitin suhteen ihmisen kanssa, joka on ollut minusta pitkään kiinnostunut. Itse en saanut pitkäaikaisen ihastukseni kohdetta ja hän ilmeisesti on kiinnostunut jo jostain toisesta. Olen yrittänyt tässä PARI VUOTTA katsella muita, mutta en voi mitään sille, ettei kukaan vaan herätä ihastuksen tunteita. Päätin sitten aloittaa suhteen ihmisen kanssa, joka on tosi ihana ja josta tykkään tosi paljon - ja joka tykkää minusta ja huomioi ihanasti, ymmärtää, keskustelee ja kuuntelee... Minulle hän on kuin tosi läheinen luottoystävä. Mutta en ole ihastunut.

En aloittanut suhdetta siksi, etten kestäisi olla yksin, mutta kaipaan romantiikkaa ja seksiä. Yhden illan jutut eivät ole mun juttu, enkä oikein osaa iskeä ketään sellaista varten muutenkaan. Pelkkä seksiin perustuva suhdekin olisi käynyt, mutta en sellaistakaan löytänyt, ja sitten toisaalta en edes halua seksiä tuntemattoman kanssa tai sellaisen, jonka kanssa ei olisi mitään henkistä yhteyttä.

Nyt kuitenkin masettaa ja surettaa ja itkettää. Se, että minun osani on se, etten saanut koskaan sellaista ihmistä, johon olisin ollut hullun lailla rakastunut - niistä sain vain pettymyksiä. En ole koskaan saanut kokea esim. seksiä ihmisen kanssa, johon olisin rakastunut. Aina vaan sitä, että toinen on vaan "tosi kiva". Olisin niin kaivannut oikeasti sellaista perhoset vatsassa -tunnetta, sitä kun siitä tulee oikea suhde ja voi itse olla ihan hirveän innoissaan ja onnellinen. Nyt on vaan arkinen ja tavallinen olo.

Minulle koko ajan sanottiin, että laske kriteereitä (en kyllä tiedä mitä tälläkin tarkoitettiin, koska ei minulla ole ollut mitään mahdottomia kriteereitä) ja anna mahdollisuus ja että ei sillä alkuhuumalla niin väliä ole. Nyt sitten aloitin suhteen ilman huumaa ja tässä sitä sitten ollaan alakuloisena.
 
No näinpä se sitten on. Jos sinä tarvitset "Sen oikean" etkä osaa olla muiden kanssa onnellinen, niin sitten se on näin.
Toki(!) asiaa olisi auttanut JOS olisit kertonut uudelle suhteelle ettei tässä ole kyse mistään rakkaudesta, niin sinulla ei olisi tunnontuskia ja ehkä pystyisit nauttimaankin asioista hyvillä mielin, myös toinen saattaisi olla erilainen, nyt hän on varautunut koska tietää että joku mättää..
 
No ei varmaan joo löydäkään jos on niin pöllö että tyytyy siihen ok-tasoiseen ja lopettaa etsimisen.

Missä se päätä seinään hakkaava hymiö on? Kaipaan niin!

Niin, en minä nyt tässä ole naimisiin menossa tai edes yhteen muuttamassa. Toki, jos joskus sattuisin löytämään Sen Oikean, niin tietenkin hänet haluaisin. Mutta en vaan JAKSA olla ilman seksiä ja romantiikkaa, jos siihen menee vaikka 20 vuotta.

No, juuri nyt en etsi, kun väsyin siihenkin. Yritin deittailla ihmisiä, mutta kukaan ei vaan sytyttänyt. Ja just nyt EN JAKSA ETSIÄ.

ap
 
No näinpä se sitten on. Jos sinä tarvitset "Sen oikean" etkä osaa olla muiden kanssa onnellinen, niin sitten se on näin.
Toki(!) asiaa olisi auttanut JOS olisit kertonut uudelle suhteelle ettei tässä ole kyse mistään rakkaudesta, niin sinulla ei olisi tunnontuskia ja ehkä pystyisit nauttimaankin asioista hyvillä mielin, myös toinen saattaisi olla erilainen, nyt hän on varautunut koska tietää että joku mättää..

En koe, että minulla olisi tunnontuskia, vaan itsekkäästi suren vain sitä, etten saanut sitä, jonka OIKEASTI olisin halunnut.

ap
 
Sietääkin masentaa.

Mitäs tyydyt johonkin mikä ei ole hyvä!

No kun en saanut sitä, jonka olisin halunnut. Enkä löytänyt ketään toista, jota olisin niin paljon halunnut (kuin tätä, jota en saanut). Juuri nyt tällä hetkellä ei ollut muita vaihtoehtoja. En jaksanut toisaalta selibaattiakaan, en jaksa olla ilman seksiä vuodesta toiseen - kun en tiedä, löydänkö oikeasti enää koskaan sellaista, johon rakastuisin JA JOS löydän, niin saanko sitten häntäkään. Ikinä ennen en ole saanut niitä, joihin olen ollut rakastunut.

ap
 
Entäs tää toinen osapuoli. Hukkaa aikaansa sinuun, kun luulee että teistä voi tulla jotain. Se on toisen ihmisen hyväksikäyttöä. Tässä itsesi säälimisen hötäkässä et ehkä ole ajatellut, että sillä toisellakin on tunteet, mutta näin se vain on.
Lopeta suhde, niin toinen on vapaa etsimään ihmisen, jolle on muutakin kuin hätävara ja pelkkä pano kun ei nyt muutakaan ollut tarjolla. Ei ole reilua vedättää toista, hänelläkin on vain yksi elämä, ja oikeus tietää mitä toiselle merkitsee.
 
Entäs tää toinen osapuoli. Hukkaa aikaansa sinuun, kun luulee että teistä voi tulla jotain. Se on toisen ihmisen hyväksikäyttöä. Tässä itsesi säälimisen hötäkässä et ehkä ole ajatellut, että sillä toisellakin on tunteet, mutta näin se vain on.
Lopeta suhde, niin toinen on vapaa etsimään ihmisen, jolle on muutakin kuin hätävara ja pelkkä pano kun ei nyt muutakaan ollut tarjolla. Ei ole reilua vedättää toista, hänelläkin on vain yksi elämä, ja oikeus tietää mitä toiselle merkitsee.

Siis ei hän ole minulle pelkkä pano enkä ole valehdellutkaan olevani rakastunut.

ap
 
Ettet vain ole ihastunut rakastumisen tunteeseen ja etsit nyt vain sitä fiilistä? Ja jotenkin vielä vuosien jälkeen henkilöit tuon tunteen siihen ihmiseen, jota et saanut. Eli - se mikä oli, oli. Turha sen perään jahkailla, sillä tuolla tavalla estät loppujen lopuksi itseäsi ihastumasta eli kuljet onnesi ohitse.
 
Ettet vain ole ihastunut rakastumisen tunteeseen ja etsit nyt vain sitä fiilistä? Ja jotenkin vielä vuosien jälkeen henkilöit tuon tunteen siihen ihmiseen, jota et saanut. Eli - se mikä oli, oli. Turha sen perään jahkailla, sillä tuolla tavalla estät loppujen lopuksi itseäsi ihastumasta eli kuljet onnesi ohitse.

Haluaisin kyllä rakastumisen huuman. Se on viimeksi ollut sen ihmisen kohdalla, josta puhuin ja jota en saanut. En ole kovin usein ollut rakastunut elämässni enkä rakastu helposti - joten siinä mielessä en varmasti sovi kuvaan ihmisestä, joka aina kahden vuoden välein siirtää hullaantumisensa eteenpäin seuraavaan kohteeseen. Olen yrittänyt ihastua, mutta ei se väkisin tapahdu. Ja on mahdollista, etten rakastu vuosiin. Ankeaa olisi olla yksinkin.

En oikein ymmärrä, miksi minua syytetään hyväksikäyttäjäksi. Mitä olen kavereiden kanssa puhunut, niin aika moni on kuitenkin alkanut seurustella ilman mitään hullaantumista ja suurta rakastumista. Ovatko he kaikki sitten hyväksikäyttäjiä? Minä nyt vaan satun tiedostamaan sen, että en saanut sitä jonka olisin halunnut ja sen vuoksi tein tällaisen ratkaisun - moni muu ei ehkä myönnä itselleenkään, että ovat suhteessa kakkos- kolmos- tai viimeisen vaihtoehdon kanssa.

ap
 
Haluaisin kyllä rakastumisen huuman. Se on viimeksi ollut sen ihmisen kohdalla, josta puhuin ja jota en saanut. En ole kovin usein ollut rakastunut elämässni enkä rakastu helposti - joten siinä mielessä en varmasti sovi kuvaan ihmisestä, joka aina kahden vuoden välein siirtää hullaantumisensa eteenpäin seuraavaan kohteeseen. Olen yrittänyt ihastua, mutta ei se väkisin tapahdu. Ja on mahdollista, etten rakastu vuosiin. Ankeaa olisi olla yksinkin.

En oikein ymmärrä, miksi minua syytetään hyväksikäyttäjäksi. Mitä olen kavereiden kanssa puhunut, niin aika moni on kuitenkin alkanut seurustella ilman mitään hullaantumista ja suurta rakastumista. Ovatko he kaikki sitten hyväksikäyttäjiä? Minä nyt vaan satun tiedostamaan sen, että en saanut sitä jonka olisin halunnut ja sen vuoksi tein tällaisen ratkaisun - moni muu ei ehkä myönnä itselleenkään, että ovat suhteessa kakkos- kolmos- tai viimeisen vaihtoehdon kanssa.

ap

Varmasti moni hyvä suhde on saanut alkunsa ystävyydestä, ilman hullaantumista.
Se tarkoittaisi sitä, että sinun pitäisi luopua halustasi hullaantua... ja vaikuttaa sille, ettet ole siitä valmis luopumaan.
Ole uskonllinen ennenkaikkea itsellesi.
 
Haluaisin kyllä rakastumisen huuman. Se on viimeksi ollut sen ihmisen kohdalla, josta puhuin ja jota en saanut. En ole kovin usein ollut rakastunut elämässni enkä rakastu helposti - joten siinä mielessä en varmasti sovi kuvaan ihmisestä, joka aina kahden vuoden välein siirtää hullaantumisensa eteenpäin seuraavaan kohteeseen. Olen yrittänyt ihastua, mutta ei se väkisin tapahdu. Ja on mahdollista, etten rakastu vuosiin. Ankeaa olisi olla yksinkin.

En oikein ymmärrä, miksi minua syytetään hyväksikäyttäjäksi. Mitä olen kavereiden kanssa puhunut, niin aika moni on kuitenkin alkanut seurustella ilman mitään hullaantumista ja suurta rakastumista. Ovatko he kaikki sitten hyväksikäyttäjiä? Minä nyt vaan satun tiedostamaan sen, että en saanut sitä jonka olisin halunnut ja sen vuoksi tein tällaisen ratkaisun - moni muu ei ehkä myönnä itselleenkään, että ovat suhteessa kakkos- kolmos- tai viimeisen vaihtoehdon kanssa.

ap
Mutta ystäväsi ovat oppineet rakastamaan kumppaniaan alkuhuumaantumisen puutteesta huolimatta. Sen sijaan itse annat sellaisen kuvan ettet siihen pysty. Joten - miksi kiusata itseään? Ja siinä sivussa kenties myös toista? Varsinkin jos/kun on kuullut ettet rakasta häntä.

Miksi siis antaa elämän luisua sormienvälistä? Ja olla omassa pahassa olossa?
 
Mutta ystäväsi ovat oppineet rakastamaan kumppaniaan alkuhuumaantumisen puutteesta huolimatta. Sen sijaan itse annat sellaisen kuvan ettet siihen pysty. Joten - miksi kiusata itseään? Ja siinä sivussa kenties myös toista? Varsinkin jos/kun on kuullut ettet rakasta häntä.

Miksi siis antaa elämän luisua sormienvälistä? Ja olla omassa pahassa olossa?

No kerroinhan jo: kaipaan romantiikkaa ja seksiä. Jos olen vaan yksin ja elän sinkkuna, voi elämä toki muuten olla hyvää, mutta kokisin kyllä silloinkin, että elämä luisuu sormien välistä, kun olisi jatkuva kaipuu seksiin ja romantiikkaan. Ja sitten turhauttaisi entistä enemmän se, jos en vaan ihastu enkä rakastu kehenkään.

Ajattelin aina, että en halua suhdetta ilman palavaa rakastumista. Mutta kun en voi pakottaa itseäni rakastumaan. Ja ehkä olen niin pettynyt siitä aiemmasta jutusta, etten tiedä pystyisinkö edes rakastumaan - kenties useisiin vuosiin. Sekin tuntuisi elämän hukkaan heittämiseltä, jos vaan olisin yksin ja odottaisin - jotain.

ap
 
No kerroinhan jo: kaipaan romantiikkaa ja seksiä. Jos olen vaan yksin ja elän sinkkuna, voi elämä toki muuten olla hyvää, mutta kokisin kyllä silloinkin, että elämä luisuu sormien välistä, kun olisi jatkuva kaipuu seksiin ja romantiikkaan. Ja sitten turhauttaisi entistä enemmän se, jos en vaan ihastu enkä rakastu kehenkään.

Ajattelin aina, että en halua suhdetta ilman palavaa rakastumista. Mutta kun en voi pakottaa itseäni rakastumaan. Ja ehkä olen niin pettynyt siitä aiemmasta jutusta, etten tiedä pystyisinkö edes rakastumaan - kenties useisiin vuosiin. Sekin tuntuisi elämän hukkaan heittämiseltä, jos vaan olisin yksin ja odottaisin - jotain.

ap

Miten kauan sitä sitten jaksa panna tyyppiä, joka ei kuitenkaan sytytä?
 
  • Tykkää
Reactions: r0s
Varmasti moni hyvä suhde on saanut alkunsa ystävyydestä, ilman hullaantumista.
Se tarkoittaisi sitä, että sinun pitäisi luopua halustasi hullaantua... ja vaikuttaa sille, ettet ole siitä valmis luopumaan.
Ole uskonllinen ennenkaikkea itsellesi.

Minulla on ollut kyllä hyviä suhteita, jotka ovat saaneet alkunsa vähän samoin kuin nyt - olen tykännyt ihmisestä, hänen kanssaan on ollut hyvä olla, jne, mutta en ole ollut rakastunut. Ja olen oikeastaan aika katkeraa siitä, että juuri minä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät ikinä ole saaneet kokea sitä, että olisi oikeasti saanut rakastumisen kohteen. Että olisi saanut kokea läheisyyden ja seksin sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan tuntee ihan oikeaa intohimoa, halua ja hullaantunutta rakastumista. Ja kyllä, se on se, mitä todella toivon ja haluan. Mutta ei ole mitään takeita, että se toteutuu - ja en voi esim. itse vaikuttaa asiaan samalla lailla, kun jos tavoitteeni olisi vaikka juosta maratoni, jolloin onnistuminen olisi vain itsestäni kiinni. Ja koska ei ole mitään takeita, että se onnistuu, tuntuisi sekin elämän hukkaamiselta, jos sitä odotellessa menettäisin mahdollisuuden kuitenkin romantiikkaan ja seksiin. Lopulta voisi käydä niin, etten saisi MITÄÄN. Nyt saisin kuitenkin edes JOTAIN.

ap
 
Minulla on ollut kyllä hyviä suhteita, jotka ovat saaneet alkunsa vähän samoin kuin nyt - olen tykännyt ihmisestä, hänen kanssaan on ollut hyvä olla, jne, mutta en ole ollut rakastunut. Ja olen oikeastaan aika katkeraa siitä, että juuri minä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät ikinä ole saaneet kokea sitä, että olisi oikeasti saanut rakastumisen kohteen. Että olisi saanut kokea läheisyyden ja seksin sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan tuntee ihan oikeaa intohimoa, halua ja hullaantunutta rakastumista. Ja kyllä, se on se, mitä todella toivon ja haluan. Mutta ei ole mitään takeita, että se toteutuu - ja en voi esim. itse vaikuttaa asiaan samalla lailla, kun jos tavoitteeni olisi vaikka juosta maratoni, jolloin onnistuminen olisi vain itsestäni kiinni. Ja koska ei ole mitään takeita, että se onnistuu, tuntuisi sekin elämän hukkaamiselta, jos sitä odotellessa menettäisin mahdollisuuden kuitenkin romantiikkaan ja seksiin. Lopulta voisi käydä niin, etten saisi MITÄÄN. Nyt saisin kuitenkin edes JOTAIN.

ap

Jos päätät sitoutua sellaiseen ihmiseen, jota kohtaan et hullaantumista tunne, niin sitten ainakin voit olla varma, ettet tule koskaan kokemaan seksiä sellaisen kanssa, johon tunnet oikeasti vetoa, eikö?
 
Miten kauan sitä sitten jaksa panna tyyppiä, joka ei kuitenkaan sytytä?

Jos kyse olisi pelkästä seksistä, en jaksaisi innostua edes yhtä kertaa varten. Sen vuoksi ne irtosuhteet eivät olisi minun juttu. Mutta se jää nähtäväksi, kuinka kauan tällainen sitten toimisi. Onhan tässä suhteessa muuta ja toisella tavalla tykkään hänestä. En todellakaan tiedä, kuinka kauan, ja saattaako jossain vaiheessa käydä niin, että ei vaan enää halua. En tiedä.

Mutta onhan moni sellaisessa suhteessa vuosikymmeniä, joissa ei välttämättä se toinen sytytä. En sitten tiedä miten usein harrastavat seksiä ja mitä ajattelevat. Masentavaahan tällainen on, mutta en nyt vaan koskaan saa sellaista ihmistä, joka oikeasti sytyttäisi oikein todella.
 
Jos päätät sitoutua sellaiseen ihmiseen, jota kohtaan et hullaantumista tunne, niin sitten ainakin voit olla varma, ettet tule koskaan kokemaan seksiä sellaisen kanssa, johon tunnet oikeasti vetoa, eikö?

Mitä tarkoitat sitoutumisella? Tässähän vasta aloitellaan suhdetta ja seurustelua. En ole muuttamassa yhteen tai menemässä naimisiin. Eihän kukaan ihastunutkaan vielä tässä vaiheessa ole tehnyt lopullista päätöstä loppuiän sitoutumisesta - vaikka siinä ihastumisen huumassa saattaa ajatellakin, että kumpa juttu jatkuisi ikuisesti.

Jos nyt seurustelen yhden kanssa, estääkö se myöhemmin olemasta jonkun toisen kanssa?

Toisaalta ajattelin myös, että helpompi ratkaisu olisi se, etten tee mitään. Että jään vaan yksin kotiin. Ajattelin nyt uskaltaa ryhtyä tähän juttuun ja katsoa, miltä se tuntuu.

ap
 
Minä ehkä sinuna vielä yrittäisin valloittaa sitä ihastuksen kohdetta? Oletko täysin varma, että hän ei ole kiinnostunut? Voimia sinulle! Ihastuksia tulee ja menee rakkauskaan ei ole ikuista. Jos löytää edea jonkun melkeen normaalin ihmisen voi olla onnellinen.
 

Yhteistyössä