V
vierailija
Vieras
Aloitin suhteen ihmisen kanssa, joka on ollut minusta pitkään kiinnostunut. Itse en saanut pitkäaikaisen ihastukseni kohdetta ja hän ilmeisesti on kiinnostunut jo jostain toisesta. Olen yrittänyt tässä PARI VUOTTA katsella muita, mutta en voi mitään sille, ettei kukaan vaan herätä ihastuksen tunteita. Päätin sitten aloittaa suhteen ihmisen kanssa, joka on tosi ihana ja josta tykkään tosi paljon - ja joka tykkää minusta ja huomioi ihanasti, ymmärtää, keskustelee ja kuuntelee... Minulle hän on kuin tosi läheinen luottoystävä. Mutta en ole ihastunut.
En aloittanut suhdetta siksi, etten kestäisi olla yksin, mutta kaipaan romantiikkaa ja seksiä. Yhden illan jutut eivät ole mun juttu, enkä oikein osaa iskeä ketään sellaista varten muutenkaan. Pelkkä seksiin perustuva suhdekin olisi käynyt, mutta en sellaistakaan löytänyt, ja sitten toisaalta en edes halua seksiä tuntemattoman kanssa tai sellaisen, jonka kanssa ei olisi mitään henkistä yhteyttä.
Nyt kuitenkin masettaa ja surettaa ja itkettää. Se, että minun osani on se, etten saanut koskaan sellaista ihmistä, johon olisin ollut hullun lailla rakastunut - niistä sain vain pettymyksiä. En ole koskaan saanut kokea esim. seksiä ihmisen kanssa, johon olisin rakastunut. Aina vaan sitä, että toinen on vaan "tosi kiva". Olisin niin kaivannut oikeasti sellaista perhoset vatsassa -tunnetta, sitä kun siitä tulee oikea suhde ja voi itse olla ihan hirveän innoissaan ja onnellinen. Nyt on vaan arkinen ja tavallinen olo.
Minulle koko ajan sanottiin, että laske kriteereitä (en kyllä tiedä mitä tälläkin tarkoitettiin, koska ei minulla ole ollut mitään mahdottomia kriteereitä) ja anna mahdollisuus ja että ei sillä alkuhuumalla niin väliä ole. Nyt sitten aloitin suhteen ilman huumaa ja tässä sitä sitten ollaan alakuloisena.
En aloittanut suhdetta siksi, etten kestäisi olla yksin, mutta kaipaan romantiikkaa ja seksiä. Yhden illan jutut eivät ole mun juttu, enkä oikein osaa iskeä ketään sellaista varten muutenkaan. Pelkkä seksiin perustuva suhdekin olisi käynyt, mutta en sellaistakaan löytänyt, ja sitten toisaalta en edes halua seksiä tuntemattoman kanssa tai sellaisen, jonka kanssa ei olisi mitään henkistä yhteyttä.
Nyt kuitenkin masettaa ja surettaa ja itkettää. Se, että minun osani on se, etten saanut koskaan sellaista ihmistä, johon olisin ollut hullun lailla rakastunut - niistä sain vain pettymyksiä. En ole koskaan saanut kokea esim. seksiä ihmisen kanssa, johon olisin rakastunut. Aina vaan sitä, että toinen on vaan "tosi kiva". Olisin niin kaivannut oikeasti sellaista perhoset vatsassa -tunnetta, sitä kun siitä tulee oikea suhde ja voi itse olla ihan hirveän innoissaan ja onnellinen. Nyt on vaan arkinen ja tavallinen olo.
Minulle koko ajan sanottiin, että laske kriteereitä (en kyllä tiedä mitä tälläkin tarkoitettiin, koska ei minulla ole ollut mitään mahdottomia kriteereitä) ja anna mahdollisuus ja että ei sillä alkuhuumalla niin väliä ole. Nyt sitten aloitin suhteen ilman huumaa ja tässä sitä sitten ollaan alakuloisena.