Uusi yhteinen sukunimi ei käy appivanhemmille

Olen menossa mieheni kanssa vuoden päästä naimisiin. Olemme pitkän pohdinnan jälkeen päätyneet siihen, että haluamme ottaa itsellemme täysin uuden, keksityn sukunimen naimisiinmenon yhteydessä. Mieheni oma sukunimi on erittäin yleinen ja vähän tylsä ja omani on ruotsinkielinen, jota mieheni ei yhtään tuntisi omakseen. Meillä ei ole lähtökohtaisesti mitään nimiämme vastaan, pitkään mietimme myös omien nimien pitämistä. Tunnemme kuitenkin hyvin voimakkaasti, että haluaisimme yhteisen nimen meille ja aikanaan lapsillemmekin. Pidämme ajatuksesta, että meillä olisi itse keksitty hieman erikoisempi nimi jotta erottuisimme massasta vähän. Keksimämme nimi myös liittyy asioihin, joista pidämme ja sillä on yhteys mieheni syntymäpaikkakuntaan. Omat vanhempani suhtautuvat erittäin positiivisesti nimenvaihtoon mutta mieheni vanhemmat reagoivat uutiseen hyvin voimakkaasti. He alkoivat heti vaatimaan mieheltäni, että miksi hän haluaa häivyttää koko sukunsa ja historiansa ja vaihtaa koko identiteettinsä näin. Heillä on kuulemma paljon sanomista tähän asiaan, he sanoivat tulleensa kovin surumielisiksi ja eivät sanojensa mukaan luultavast koskaan pääse tästä yli. He kysyvät että mitäs nykyisissä nimissämme on vikana ja painostivat miestäni myös sillä, että hän on suvun ainoa miespuolinen joka voisi nimeä viedä eteenpäin. Ja kyseessä on siis harvinaisuustasoltaan Niemiseen verrattavissa oleva sukunimi. Olemme nyt molemmat kovin ärtyneitä ja pettyneitä heidän reaktioonsa mutta mikään ei saa meitä vaihtamaan päätöstämme. Eniten ärsyttää se, että appivanhempien ensimmäinen oletus on, että haluamme nimen vaihdolla jotenkin pyyhkiä heidät pois tai olla heille ilkeitä. Tosiasiassa haluamme vain tuntea syvempää yhteyttä toisiimme ja saada omalta tuntuva nimi perheellemme. Olemme kahden viikon päästä menossa käymään anoppilassa ja minua hirvittää jo valmiiksi keskustelu asiasta. Miten lähtisitte selvittämään tilannetta? Mitä asioita voisimme sanoa, että he parhaiten ymmärtäisivät? Kiitos jos jaksoit lukea!

 

Olen appivanhempien puolella ja samaa mieltä heidän kanssaan.
Miksi vaihtaa perinteinen suomalainen sukunimi johonkin keksittyyn, erikoiseen nimeen? Minusta tämä on erikoisuuden tavoittelua, ei perinteitä kunnioittava.
Avioliitto ei ole vain kahden ihmisen "kauppa", vaan aina myös suku ja perhe liittyvät jollain tavalla siihen.

 

Ihmettelen jotain keksittyjä sukunimiä, jotka käytännössä on jotain Vyorentuuli tai Helmenkalastaja tai Lumivuori. Vähän kuin jostain halvasta televisiosarjasta.Miksi sen nimen muuten pitää olla erikoinen?
Mutta mitä taas tulee sitten anoppiin niin teidän valintahan se on. Jos te haluatte olla Tuulikaappi ettekä Nieminen niin sitten olette. Voihan sen nimen vaihtaa sitten erossa takaisin tyttö tai poikanimeen.

 

Olen appivanhempien puolella ja samaa mieltä heidän kanssaan.
Miksi vaihtaa perinteinen suomalainen sukunimi johonkin keksittyyn, erikoiseen nimeen? Minusta tämä on erikoisuuden tavoittelua, ei perinteitä kunnioittava.
Avioliitto ei ole vain kahden ihmisen "kauppa", vaan aina myös suku ja perhe liittyvät jollain tavalla siihen.

Valitsemamme nimi ei ole mitenkään outo tai erilaisuutta tavoitteleva. Se on kaunis ja muiden tavallisten suomalaisten nimien kaltainen, sitä vain ei sattumalta ole kellään vielä käytössä. Ja tarkoitushan ei siis tässä ollut suvun pois pyyhkiminen tai väkisin perinteiden rikkominen. Nimenomaan sen tuossa sanoin, että kyse ei ole siitä. Perhe ja suku on meille tärkeä mutta samalla haluaisimme kovasti voimistaa keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisellä nimellä. Samaa tunnetta emme saisi kummankaan nykyisestä nimestä. Onko sitten edelleen suomessa niin, että perhesiteet on niin voimakkaasti sidottu nimeen? Mielestäni kovin vanhanaikainen ajattelutapa.

 

Ihmettelen jotain keksittyjä sukunimiä, jotka käytännössä on jotain Vyorentuuli tai Helmenkalastaja tai Lumivuori. Vähän kuin jostain halvasta televisiosarjasta.Miksi sen nimen muuten pitää olla erikoinen?
Mutta mitä taas tulee sitten anoppiin niin teidän valintahan se on. Jos te haluatte olla Tuulikaappi ettekä Nieminen niin sitten olette. Voihan sen nimen vaihtaa sitten erossa takaisin tyttö tai poikanimeen.

Valitsemamme nimi on ihan tavallisen suomalaisen nimen kuuloinen siinä missä muutkin. Ei mikään outo tai erikoinen. Sillä vain sattuu olemaan meille suurempi merkitys ja se ei sattumalta ole kellään vielä käytössä. Olen kanssasi ihan samaa mieltä noista oikeasti erikoisista nimistä. Ja voihan sen nimen erossa takaisin vaihtaa mutta me ei kyllä ajateltu erota.

Olisit siis sitä mieltä että appivanhempien mielipiteistä viis ja vaan vaihdetaan jos halutaan? Siihen olen tässä varmaankin kallistumassa. He tästä kuitenkin tekevät ongelman, emmekä me.

 

Valitsemamme nimi ei ole mitenkään outo tai erilaisuutta tavoitteleva. Se on kaunis ja muiden tavallisten suomalaisten nimien kaltainen, sitä vain ei sattumalta ole kellään vielä käytössä. Ja tarkoitushan ei siis tässä ollut suvun pois pyyhkiminen tai väkisin perinteiden rikkominen. Nimenomaan sen tuossa sanoin, että kyse ei ole siitä. Perhe ja suku on meille tärkeä mutta samalla haluaisimme kovasti voimistaa keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisellä nimellä. Samaa tunnetta emme saisi kummankaan nykyisestä nimestä. Onko sitten edelleen suomessa niin, että perhesiteet on niin voimakkaasti sidottu nimeen? Mielestäni kovin vanhanaikainen ajattelutapa.

Perhesiteet ovat myös nimeen sidottuja, etenkin vanhemman sukupolven mielestä usein on näin. Jos suku on jatkunut saman nimisenä satoja vuosia, miehesi vanhemmat kokevat ehkä tulleensa hylätyksi, jos ainoa poika hylkää heidän nimensä. Sanot että ongelma on appivanhempien ongelma, mutta me emme ole erillisiä olentoja vaan kuulumme useimmiten johonkin yhteisöön, sukuun, perheeseen jne. Mitä tulee yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen, sen pitäisi mielestäni kummuta enemmän sydämestä, sielusta ja mielestä, kuin jostain ulkopuolisesta tekijästä.

 

Mitä tulee yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen, sen pitäisi mielestäni kummuta enemmän sydämestä, sielusta ja mielestä, kuin jostain ulkopuolisesta tekijästä.

No juuri tätä toivoisin heidän ymmärtävän! Ettei se nimi ole niin määräävä tekijä ja että he ovat yhtä lailla osa poikansa elämää vaikka sukunimi olisikin joku toinen. Perinteen mukaan nainen kuitenkin aina joutuu nimeä vaihtamaan eikä kukaan räpäytä silmääkään niin miksi se sitten on niin iso ongelma jos mies haluaa vaihtaa? Ja voihan se nimi yhtälailla jatkua suvussa naispuolisenkin sukulaisen kautta jos tämä niin haluaa.

 

No juuri tätä toivoisin heidän ymmärtävän! Ettei se nimi ole niin määräävä tekijä ja että he ovat yhtä lailla osa poikansa elämää vaikka sukunimi olisikin joku toinen. Perinteen mukaan nainen kuitenkin aina joutuu nimeä vaihtamaan eikä kukaan räpäytä silmääkään niin miksi se sitten on niin iso ongelma jos mies haluaa vaihtaa? Ja voihan se nimi yhtälailla jatkua suvussa naispuolisenkin sukulaisen kautta jos tämä niin haluaa.

"Ettei nimi ole niin määräävä tekijä ja että....." Aloituksessasi sanot juuri itse että uusi yhteinen nimi on niin tärkeä osa liittonne, että haluatte ottaa sen muista sukulaisista piittaamatta. "Miehen vanhemmat ovat mielestäsi yhtä lailla osa poikansa elämää vaikka sukunimi olisikin joku toinen" - näin teidän mielestänne, mutta voi käydä myös niin ettette ole enää nimen vaihdon jälkeen osa appivanhempienne elämää???

 

"Ettei nimi ole niin määräävä tekijä ja että....." Aloituksessasi sanot juuri itse että uusi yhteinen nimi on niin tärkeä osa liittonne, että haluatte ottaa sen muista sukulaisista piittaamatta. "Miehen vanhemmat ovat mielestäsi yhtä lailla osa poikansa elämää vaikka sukunimi olisikin joku toinen" - näin teidän mielestänne, mutta voi käydä myös niin ettette ole enää nimen vaihdon jälkeen osa appivanhempienne elämää???

Ei tässä olla välejä katkaisemassa kehenkään, puolin tai toisin. Niin lapsellisia ei tässä kukaan osapuolista ole. Ja tottakai piittaamme mitä he nimen vaihdosta ajattelevat. Siksi juuri pyydänkin neuvoja siihen, millä voisimme saada heidät ymmärtämään valintaamme paremmin. Kysehän on meidän sukunimestä, eikä heidän. Niin miksi sitten heidän mielipiteellänsä tulisi olla suurempi painoarvo?

 

Ei tässä olla välejä katkaisemassa kehenkään, puolin tai toisin. Niin lapsellisia ei tässä kukaan osapuolista ole. Ja tottakai piittaamme mitä he nimen vaihdosta ajattelevat. Siksi juuri pyydänkin neuvoja siihen, millä voisimme saada heidät ymmärtämään valintaamme paremmin. Kysehän on meidän sukunimestä, eikä heidän. Niin miksi sitten heidän mielipiteellänsä tulisi olla suurempi painoarvo?

Mietippä sitten itse asioita samasta perspektiivistä kun tuleva lapsesi ilmoittaa saman. Te olette luoneet identiteettinne keksityn nimen perusteella koska se jotenkin yhdistää teitä enemmän, tekee teistä perheen? Sitten lapsesi ilmoittaa avioituessaan keksivänsä uuden nimen tai ottavansa vaikka tulevan puolisonsa Muhamedin sukunimen. Tai erotessanne miehesi ottaa oman nimensä takaisin ja sinä sitten olet lapsinesi vaikka Korsontähti. Tai menet uudestaan naimisiin ja lapsellasi on tämä Korsontähti nimenä kun itse otat uuden sukunimen ja miehelläsi on jo uusi Korsontähti vaimo.

 

Teidän nimi on teidän nimi ja eikös se niin ollut, ettei nimi miestä pahenna... Mekin löysimme yhteisen nimemme muualta kuin kummankaan suvusta ja appiukolta tuli natinaa, mutta me emme siitä välitä (natinasta siis, appiukosta kyllä).

Tehän sen nimen kanssa elätte ja jos se tuntuu omalta, niin siitä vaan. Olisiko se tuleville appivanhemmillesi sitten kauhistus, jos heidän poikansa ottaisikin sinun nimesi - vaihtuisihan siinä taas korvaamaton suvun nimi siinäkin. Vai miksi vain naisen pitäisi vaihtaa nimeään siihen miehen nimeen? Teidän avioliitto, teidän nimi, teidän päätös.

 

Hei, hei ja hei
aiemmin kun meni naimisiin, ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa miehen sukunimi. Niin teimme mekin. Otin kyllä sukunimen mielelläni käyttööni, kun se on harvinainen Olen siitä ylpeä. Lapsemmekin kantavat samaa sukunimeä.

Mutta onhan sitä aiemminkin maaseudulla taloilla ollut joku nimi ja sen mukaan on suku saattanut olla tunnetumpi, kuin varsinaisen sukunimensä perusteella. Talon nimen mukaan on saattanut sukunimi muotoutua.
Ruotsinkielisiä sukunimiä on muutettu suomen kielisiksi jne.
On Saarivirtaa ja Vihervuorta jne..
Kyllähän perhettä pitäisi yhdistää sama sukunimi, se on ainakin minulle tärkeä asia. Olkoon nimi sitten keksitty uusi, tai vanhaa historian havinaa.
Ei sieltä teidän sukujen historiasta löytyisi sopivaa sukunimeä? Tutkitte vaikka tulevan anopin sukupuuta, josta tuleva appi vallan riehaantuisi

 

Minä olisin aikoinani halunnut samasta syystä meille ”oman” sukunimen. Mielestäni kuitenkin mieheni olisikin kuulunut vastustaa ajatusta ja olla ylpeästi sen niminen kuin on, ihan perinteiden takia. En vienyt asiaa siis ollenkaan eteenpäin ihan kunnioituksesta sitä sukua ja perinteitä kohtaan.

Välillä kyllä edelleen harmittaa kun en vieläkään tunne nimeä omakseni. Mutta samalla ihmettelen miehiä jotka sukunimeään haluavat vaihtaa ilman todella järkevää syytä (kuten että sukunimi on loukkaava tai oman nimen sukuun ovat yhteydet hyvästä syystä katkenneet).

 

Olette aikuisia ihmisiä ja vapaita ottamaan just sen sukunimen, mikä on teille tärkeä. Jos miehen vanhemmat eivät sitä kestä, niin se on heidän häpeänsä.

 

Olette aikuisia ihmisiä ja vapaita ottamaan just sen sukunimen, mikä on teille tärkeä. Jos miehen vanhemmat eivät sitä kestä, niin se on heidän häpeänsä.

Olemmeko me nykyajan ihmiset todella "vapaita" tekemään sitä mikä meitä "huvittaa"? Kas siinä kysymys. Elämässä olemme tekemisissä suvun, perheen, naapurien, työkavereiden, ystävien, lasten ja vanhempien kanssa ja olemme tietyllä tavalla riippuvaisia toisistamme myös. Luonnostaan otamme heidät huomioon tavalla tai toisella. Välillä syntyy vaikeitakin ristiriitatilanteita, kaikille ihmisille.
On ymmärrettävä, että vanhempi ihminen on muodostanut identiteettinsä tietyn nimisenä, jo lapsesta saakka, ehkä monen sukupolven ketjussa. Hän on ylpeä nimestään. Ei se ole mikään häpeä, jos loukkaantuu siitä että poika haluaa eroon perheen perinteisestä nimestä.

 

Kiitos todella ihanista ja kannustavista viesteistä! Helpottaa kyllä kovasti huomata, ettei ole yksin näiden ajatusten ja pulmien kanssa. Harmittava tilannehan se tietenkin on kun ei haluaisi kenenkään mieltä pahottaa mutta pakkohan tässä on ajatella omaa hyvinvointia ja tulevaisuutta. Itse olen todella avoin monelle asialle ja vastauksena tuonne yhteen edeltävistä kommenteista: en todellakaan olisi surullinen jos lapseni haluaisi myös aikanaan ottaa uuden sukunimen. Miten voisin olla? Olenhan itse tehnyt saman valinnan. Tärkeintä mielestäni on ylipäätään edes löytää joku, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Tai olla löytämättä, jos viihtyy paremmin yksin. Perinteet on tietty hienoja ja kunnioitan itsekin muutamia, mutta riita nimien kaltaisista henkilökohtaisista asioista on mielestäni jo menneen vuosisadan juttu...Kiitos vielä kovasti kannustuksesta!

 

Olen kovasti eri mieltä useiden vastanneiden kanssa. Olen aloittajan kanssa vastaavanlaisessa tilanteessa ja toimimassa samoin. Oman sukuni nimeä en halua kantaa, taustalla on lapsuudenkodissani ja minuunkin kohdistunut väkivalta. Oma sukunimeni muistuttaa aina siitä perhehelvetistä jota koko lapsuus oli. Puolisollani taas on erottuva ja sillä tavoin kiusallinen nimi, että tämän takia häntä on aikoinaan myös koulukiusattu. Olkoon syymme itsekkäitä tai ei, olemme päätyneet ottamaan yhteisen ns. keksityn sukunimen, joka on yhdistelmä molempien kotipaikkakuntien tietyistä rakkaista ja merkityksellisistä paikoista. Se on yksinkertainen, kaunis ja vaatimaton hyvin suomalainen nimi, mutta sillä ja sen "juurilla" on meille suuri yhdistävä merkitys. Emme tavoittele tällä hienoutta tai erikoisuutta, vaan kun on kerrankin löytänyt vierelleen turvallisen, ymmärtäväisen ja rakkaan ihmisen jonka kanssa tuntee voivansa elää hyvää yhteistä elämää, on meille erittäin luonnollista että sukunimemme yhdistää vain meidät eikä menneisyytemme. Lähipiirissä ja kummankin suvussa kaikki suhtautuivat asiaan positiivisesti ja luontevasti. Olemme olleet hyvin avoimia myös siitä miksi tämän valinnan teimme. Ehkä siksi se onkin hyväksytty hyvin. Jos tämä nyt joitain ärsyttäisi, niin valitettavasti kaikkia ei vaan voi miellyttää. Toivotan kaikkea hyvää aloittajalle ja onnea tulevaan sekä kaunista kesää kaikille

 

Kiitos todella ihanista ja kannustavista viesteistä! Helpottaa kyllä kovasti huomata, ettei ole yksin näiden ajatusten ja pulmien kanssa. Harmittava tilannehan se tietenkin on kun ei haluaisi kenenkään mieltä pahottaa mutta pakkohan tässä on ajatella omaa hyvinvointia ja tulevaisuutta. Itse olen todella avoin monelle asialle ja vastauksena tuonne yhteen edeltävistä kommenteista: en todellakaan olisi surullinen jos lapseni haluaisi myös aikanaan ottaa uuden sukunimen. Miten voisin olla? Olenhan itse tehnyt saman valinnan. Tärkeintä mielestäni on ylipäätään edes löytää joku, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Tai olla löytämättä, jos viihtyy paremmin yksin. Perinteet on tietty hienoja ja kunnioitan itsekin muutamia, mutta riita nimien kaltaisista henkilökohtaisista asioista on mielestäni jo menneen vuosisadan juttu...Kiitos vielä kovasti kannustuksesta!

Sä olet vielä niin nuori ettet ymmärrä miten kompleksikkaaksi elämä menee kun ihminen vanhenee. Nuorena sanotaan ei koskaan mutta elämä tuo sitten ne asiat eteen ja huomaa ettei ne olekaan niin mustavalkoisia kuin nuorena luuli.
Mutta sittenhän huomaat ja voi olla että olet aivan samanlainen kuin appesi.

 

Olemmeko me nykyajan ihmiset todella "vapaita" tekemään sitä mikä meitä "huvittaa"? Kas siinä kysymys. Elämässä olemme tekemisissä suvun, perheen, naapurien, työkavereiden, ystävien, lasten ja vanhempien kanssa ja olemme tietyllä tavalla riippuvaisia toisistamme myös. Luonnostaan otamme heidät huomioon tavalla tai toisella. Välillä syntyy vaikeitakin ristiriitatilanteita, kaikille ihmisille.
On ymmärrettävä, että vanhempi ihminen on muodostanut identiteettinsä tietyn nimisenä, jo lapsesta saakka, ehkä monen sukupolven ketjussa. Hän on ylpeä nimestään. Ei se ole mikään häpeä, jos loukkaantuu siitä että poika haluaa eroon perheen perinteisestä nimestä.

Sehän voi olla että alkaa puheet liikkua miksi poika halusi isänsä nimestä eroon. Insesti? Pahoinpitely?
Tavallaan se asettaa vanhemmatkin altavastaajaksi.

 

Sehän voi olla että alkaa puheet liikkua miksi poika halusi isänsä nimestä eroon. Insesti? Pahoinpitely?
Tavallaan se asettaa vanhemmatkin altavastaajaksi.

No kylläpä täytyy olla todella kieroutunut mieli, jos jonkun sukunimivalinnasta alkaa edes ensimmäisenä miettiä jotain sairaita juoruja ja että onko ollut insestiä. Kannattanee tilata vaikka elokuvakanavapaketti telkkariin tai keksiä jotain muuta sisältöä elämään kun draaman ja juorujen jano on noin valtava.

Sukunimensä vaihtava voi varmaan muotoilla jonkin sellaisen lyhyen ja asiallisen julkisesti kerrottavan perustelun, jonka voi oma-aloitteisesti kertoa. Ei kenenkään silti tarvitse sydän verellä vuodattaa kaikille kaikkea yksityisestä elämästään. Arvostelijoita riittää aina. Lyhyt avoin perustelu leikkaa ehkä hulluilta siivet, ennenkuin ne alkaa näissä käsittämättömissä insestijuoruissa asti lentämään.

On meilläkin yksi tuttu pariskunta ottanut yhteisen oman nimen. Eipä tullut mieleenkään mitkään ilkeät asiat, insestiepäilyistä nyt puhumattakaan. Sen sijaan oli kiintoisaa ja kaunista kuulla tämän taiteilijaparin kertomus uuden sukunimen synnystä ja merkityksestä. En muista että siitä olisi omiin korviin ainakaan mitään ikävää spekulointia jälkeenpäinkään tullut. Tosin voi tietysti olla että ilmapiiriltään vaivautunut salamyhkäisyys ruokkisi sitten juuri näitä omia juorujaan keksiviä, jos nimivalintaa ei mitenkään avaa itse.

 

N
On meilläkin yksi tuttu pariskunta ottanut yhteisen oman nimen. Eipä tullut mieleenkään mitkään ilkeät asiat, insestiepäilyistä nyt puhumattakaan. Sen sijaan oli kiintoisaa ja kaunista kuulla tämän taiteilijaparin kertomus uuden sukunimen synnystä ja merkityksestä. En muista että siitä olisi omiin korviin ainakaan mitään ikävää spekulointia jälkeenpäinkään tullut. Tosin voi tietysti olla että ilmapiiriltään vaivautunut salamyhkäisyys ruokkisi sitten juuri näitä omia juorujaan keksiviä, jos nimivalintaa ei mitenkään avaa itse.

Ai kuinka ihanaa ja kyldyrelliä. Sellasta tarinanomaista kerrontaa.
Ihmisillä on kuitenkin erilaisia piirejä, jotkut tykkäävät Kallion höyryistä, toiset tulevat hieman pienemmiltä paikkakunnilta, joissa perhe ja sukusiteet, niillä on ehkä vielä merkityksensä. Onhan se outoa, että Niemisten pojasta tulee yhtäkkiä jotain muuta, ja että lapsenlapsi esitellään sitten outona keksittynä nimenä. Juoruista ne tarinatkin syntyy, taitelijoiden ja keskustelupalstojen kirjoittelijoiden.

 

Tänään vietetään kuninkaallisia häitä, kun Englannin
Prinssi Harry ja näyttelijä Meghan Markle avioituvat.
Mikä tulee olemaan Meghanin sukunimi kun hänestä
tulee Harryn vaimo ja kunigasperheen jäsen?
No se asia selvinnee tämän iltapäivän aikana; aion
katsoa koko juhlallisen hääseremonian tv:ssa.

 

Ai kuinka ihanaa ja kyldyrelliä. Sellasta tarinanomaista kerrontaa.
Ihmisillä on kuitenkin erilaisia piirejä, jotkut tykkäävät Kallion höyryistä, toiset tulevat hieman pienemmiltä paikkakunnilta, joissa perhe ja sukusiteet, niillä on ehkä vielä merkityksensä. Onhan se outoa, että Niemisten pojasta tulee yhtäkkiä jotain muuta, ja että lapsenlapsi esitellään sitten outona keksittynä nimenä. Juoruista ne tarinatkin syntyy, taitelijoiden ja keskustelupalstojen kirjoittelijoiden.

Miksi on outoa että Niemisen pojasta tulee jotain muuta, mutta ei ole outoa, jos Niemisen tyttärestä tulee jotain muuta? Häviääkö siinä tyttären sukusiteet ja jos häviää ja jos niitä ei surkutella, miksi? Miksi nainen on edelleen kauppatavaraa, ensin isänsä omistuksessa ja sitten aviomiehensä, jolle isä hänet alttarilla luovuttaa?
Ja jos vanhemmilla tuleekin "paha mieli" tällaisesta, se on toki sallittua, olemmehan ihmisiä kaikkine tunteinemme ja ehkä sukunimi on heille tärkeä. On kuitenkin mielestäni hyvin tökeröä ilmaista ääneen noin selkeästi pettymyksensä toisten valintaan. Vanhempien tehtävän pitäisi olla tukea lapsiaan, ei pitää heitä itsensä, identiteettinsä ja/tai sukunsa jatkeena.

 

Miksi ihmeessä edes kannattaa vaihtaa sukunimeään avioituessaan? Mikä niistä lapsista tekee sen parempia, kun niillä on sama nimi kuin isällään? Minä olen pitänyt oman sukunimeni ja synnyttämäni lapset ovat saaneet minun sukunimeni juurikin siksi, että minä olen ne synnyttänyt. Ei meillä ole mitään ongelmaa koskaan ollut nimestä.

Taitaa aloittaja olla vielä sen verran lapsenkengissä, että ei osaa yksinkertaista asiaa hoitaa. Kannattaako mennä edes avioon kun se on noin hemmetin vaikeaa?

Joku tuolla halusi nimestään eroon, koska on niin väkivaltaisesta kodista. Ei ne arvet sitten kovin syvällä ole, jos pelkkä nimen vaihto kaunistaa muistot.

 

Tänään vietetään kuninkaallisia häitä, kun Englannin
Prinssi Harry ja näyttelijä Meghan Markle avioituvat.
Mikä tulee olemaan Meghanin sukunimi kun hänestä
tulee Harryn vaimo ja kunigasperheen jäsen?
No se asia selvinnee tämän iltapäivän aikana; aion
katsoa koko juhlallisen hääseremonian tv:ssa.

Eiköhän se jo vuoden päästä ole Markle taas. Häät oli niin kauheaa poliittista sotkua ja kuninkaallisten ilmeet sitä luokkaa, että toivottavasti ei lähde Pariisin ostoksille.