Hae Anna.fi-sivustolta

Uusiopari ja isot lapset

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä Toivoton, 31.08.2005.

  1. Toivoton Vierailija

    Jokunen vuosi eron jälkeen olen löytänyt ihanan miehen elämääni. Emme asu yhdessä, emme edes samalla paikkakunnalla, mutta tapailemme aina kun se on mahdollista.

    Molemmilla meillä lapset asuvat vielä kotona kanssamme. Miehen lapset ovat jo nuoria aikuisia, mutta eivät pidä kiirettä oman elämän rakentamisessa. Minulla on vanhempi lapsi lentämässä kotoa, lähdössä opiskelemaan kauemmaksi ja kotona on vielä lukioikäinen.

    Miehen lapset ovat jollain tapaa mustasukkaisia siitä ajasta, kun isänsä viettää minun kanssani. Onhan se selvää, lapset reagoivat vanhempansa uuteen suhteeseen, olivatpa minkä ikäisiä tahansa.
    Saattavat soitella isälleen perään ja milloin minkäkin asian varjolla saavat isänsä huolestumaan ja palaamaan kiireellä kotiin. Perillä ei kuitenkaan ole sitten havaittavissa mitään katastrofia. Tuntuu että nämä eivät pärjää oleenkaan ilman isäänsä.
    Jotenkin huvittuneena olen pannut merkille senkin, että isä se vaan ripustelee kuivumaan tyttärensä pikku stringejä ja rintaliivejä, ostaa kaupasta kuukautissuojia. Varmaan parikymppinen nuori nainen voisi itse jo huolehtia moisesta...

    Miehen on vaikea saada lapsia tekemään kotonaan yhtään mitään kotitöitä. Yllättävästi heillä tulee omia menoja kun töitä olisi jaossa, mutta isän lähtiessä johonkin soitellaan heti perään, vaikka vedoten siihen että ei ole mitään syömistä ja on nälkä.

    Olen miehelle kertonut, että hän tekee todellakin väärin ja jarruttaa lastensa itsenäistymistä jos hän alistuu olemaan palvelija kotona. Joskus hän ottaa vinkistäni vaarin ja pistää topakasti vauhtia sängyllä loikoileviin karkin mässääjiin.
    Osaksi isän käytöksessä on mukana sääliä ja pyyteetöntä huolenpitoa lapsiaan kohtaan, heillä on ollut todella kovia kokemuksia elämässään.

    Olen huomannut, että olen lakannut ymmärtämästä meidän yhteisiä kuvioitamme, miten hänen lapsensa saavat ohjailla tapaamisiamme ja tekemisiämme. Yleensä tapaamisemme ohjelmoidaan sen mukaan, miten heille ja varsinkin hänen lastensa menoihin ja kuskauksiin sopii. Minä sitten joustan ja organisoin omassa arjessani tapahtuvat kuviot niin, että olen vapaa hänen aikoihinsa sopien.

    Jos joskus pääsemme yhdeksi yöksi minilomalle johonkin kahdestaan, ovat miehen lapset tehneet edellisen viikon isälleen todella rankaksi. Kun sitten pääsemme huilaamaan, on mies kurkkuaan myöten täynnä pompottamista ja meidän yhteiseksi tarkoitettu aikamme menee siihen, että pohdimme hänen kotikuvioitaan ja yritän antaa vinkkejä miten suhtautua ja toimia, jaksaa yksin vanhempana.

    Odotan yhteisiä tapaamisia innolla kuin teinityttö. Viimeksi kun päätimme mennä ulos syömään, valmistauduin iltaan iloisena ja olin odottanut sitä jo pari viikkoa.
    Mutta kuinkas ollakkaan, tunnelman katkaisi miehen tytär soittamalla, että veli joi itsensä känniin, kompastui ja nyt velipojalla valuu päästä solkenaan verta, että taitaa olla tajutonkin.
    No eihän siinä auttanut kuin hotkia tilattu ateria nopeasti kurkusta alas ja mies kiisi takaisin kotiin.
    Poika oli kaatunut mutta verta ei ollut missään. Tyyppi nukkui sohvalla onnellista juopuneen unta.

    Mies on ihana ja rakas, mutta nämä muut sooloilijat tässä sirkuksessa alkavat ottaa pannuun jo tosissaan. Minusta tulisi varmaan todella ilkeä ja äkäinen äitipuoli jos siihen asti joskus tässä suhteessa etenisimme.





     
  2. Tuula Vierailija

    Mitä nyt tuli mieleeni tuosta?

    Mies on selkärangaton. Känny kiinni kun ollaan yhdessä syömässä, johan se kuuluu hyviin tapoihin etenkin kun kotona olevat lapset ovat aikuisia. Ja eikö mies muuten ole koskaan yötä missään poissa kotoa? Omien kavereidensa kanssa risteilyillä, työmatkoilla? Miten lapset niihin suhtautuvat, eihän työreissuillekaan voi soitella milloin vaan.

    Itsekkin passaan teinejäni, koska tykkään passata ihmisiä jotka on minulle tärkeitä, olkoon mies tai lapsi. Ja olen nähnyt monen miehen ripustelevan vaimonsakin pyykkejä narulle, pitääkö kaikkien pyykit pestä erikseen ja jokainen ripustakoon omansa? Ei se kotihommien teko ole mitenkään verrannollinen johonkin itsenäistymiseen. JOkainen osaa imuroida ja tiskata ja omassa huushollissaan yleensä sitten homma hoituu. Minäkin ripustan poikieni boxerit narulle, vaikka ovatkin 20 ja 16 vee. Ja ostan kortsut mukaan kassiin kun lähtevät festareille.

    Minusta sinä liimaudut liikaa miehen elämään, missä omasi on? Jos pari viikkoa ennen jo pitää ulos menotkin sopia, ei hyvältä kuulosta. Ettekö tee mitään ex-tempore? Ei välimatka sitä estä, nimim. kokemusta on. Elä omaa elämääsi niin kuin tähänkin asti. Anna miehen hoitaa omansa. Miksi ihmeessä tuhlaatte vähän yhteisen aikanne tuollaisten asioiden pohtimiseen, teette kärpäsestä härkäsen. Nauttikaa yhdessäolostanne ja unohtakaa silloin muut. Jotenkin tuntuu, että haluat hirveästi ""neuvoa"" miestä ja esittää parempaa.

    Ongelma on miehen. Ei sinun. Kuulostaa nynnyltä mieheltä ellei saa tuollaista ""ongelmaa"" hoidettua.



     
  3. Uusiosinkku Vierailija

    Olen samaa mieltä edellisen kanssa että koska miehet lapset ovat tosiaankin hänen niin myös hänen vastuullaan on sopia asioista. Ehkä miehen mielestä ei ole mitään ongelmaa? Suhtautuuko hän asiaan samoin kuin sinä? Tuskin lapset pelkkää ilkeyttään pompottavat isäänsä.

    Lapset ovat etusijalla, toisaalta et kertonut heidän tarkkaa ikäänsä. Jos ovat jo täysi-ikäisiä niin siinä tapauksessa voisi ottaa hieman ""kovemman"" linjan ja tehdä selväksi että iskällä on omakin elämä.
     
  4. liisaanneli Vierailija

    Joo. Miksi miehen pitää jo viikkoa ennen ilmoittaa aikuisille lapsilleen tulevan viikonlopun menostaan? Jotta voisivat pompottaa sitten koko edellisen viikon isäänsä? Ja hän saa sitten sinulta myötätuntoa? Jotakin omituista asiassa on. Joko et tiedä kaikkea tai mies ei ole kanssasi tosissaan.

    Eihän tuossa pitäisi olla mitään ongelmaa. Mies senkun pakkaa reissukassinsa ja lähtee. Kännykkä kiinni tai äänettömälle, nuorisolle voi jättää rahaa ruokaostoksiin (riippuen tämän nuorison rahatilanteesta?) ja menoksi. Lapsille voi vaikka sanoa, että siellä minne menen ei sitten kännykät kuulu, turha soitella.




     
  5. Maarit Vierailija

    Vaikuttaa siltä ettet ymmärrä näitä miehen nuoria aikuisia, vaan laitat itsesi etusijalle.
    Jos nämä nuoret aikuiset ovat vielä koululaisia/opiskelijoita, heidän ei vielä tarvitsekkaan kovasti kiirehtiä rakentamaan omaa elämää ja huushollia. Mies vaikuttaa tosi vastuuntuntoiselta isältä ja pitää perheensä etusijalla. Kyllä niitä haihattelijoitakin riittää yllin kyllin.
     
  6. hemohessu Vierailija

    omasta kokemuksesta tiedän että toi ongelma voi olla vaikea. Jos lapset, olivat sitten kumman hyvänsä eivät oikein tilannetta halua hyväksyä niin ongelmia on.
    Siinä tulee väkisin kahnausta ja on lapsille ihan luonteenomaista että siihen omaan vanhempaan halutaan vaikuttaa. Riippuu sitten suhteesta miten sitkeästi kuitenkin halutaan yhdessä pysyä, itse jouduin tavallaan valitsemaan suhteen ja lasteni välillä. Valitsin lapseni, tietysti, vaikka viihdyin tämän naisen kanssa. Omani ovat vielä nuoria, 11 ja 14 ja tarvitsevat minua enemmän kuin silloinen ystävättäreni ja hänen lapsensa. Tällä ainakin yritän lohduttautua vaikka kieltämättä hieman haikailen hänen peräänsä vaikka aikaa on kulunut jo kohta kaksi vuotta. Mut elämä on..
     
  7. Mimmi Vierailija

    Minulla on aivan samanlainen tilanne kuin sinullakin, Hemohessu. Lapsetkin saman ikäiset. Minäkin olen valintani tehnyt, lapseni tarvitsevat minua nyt enemmän kuin uusi rakas ja hänen lapsensa. Olen ajatellut että jos luoja suo niin tapaamme kyllä vielä joskus, suhteemme oli niin lämmin ja kaunis. En tule unohtamaan koskaan ihmistä jonka kanssa vietin monta unohtumatonta kuukautta.
     
  8. höh Vierailija

    kun voi seurustella niin, että lapset on mukana, olla perheenä!!! Niin meillä. Tosin meillä molempien lapset hyväksyvät suhteen. He tajuavat, että kaikki ovat onnellisempia jos isä/ äiti on onnellinen! Pistäkää lapsenne aisoihin. Kahdenkeskistäkin aikaa kylää saa järjestettyä, aikuisten omasta tahdosta ja vaikutusvallasta on kyse.

     
  9. kuules äitipuoli Vierailija

    Etkö ymmärrä että lapset ovat menettäneet äidin pitääkö heidän vielä menettää isäkin.Sinun tulee esittäytyä heille ja sanoa että sinä olet uusi äiti.Ota mies lapsineen.Älä vie isää.Jos aiot olla miehen naisystävä sinun pitää ottaa rooli kuin olisit äiti.Lasten kasvatus on pitkä prosessi.Auta miestä siinä älä tee kiusaa hänelle.Hän rakastaa lapsiaan.Miksi et hae sellaista miestä millä ei olelapsia kun kiusaat lapsia viemällä heiltä isän.Ei isäkään oikein tee lapsiaan kohtaan.Yhteistä aikaa pitää jakaa perheenkanssa ei yksin jos lapsille ei ole sillä aikaa järjestetty sellaista toimintaa mikä on mielekästä.Sanokaa mitä teette.Lapset pelkäävät esimettä isä tekee lisää lapsia kun jätätte yhdessä heidät yksin.Luokaa heille turvaa yhdessä.
     
  10. esittäytymään lapsille niin, että sanot olevasi heille uusi äiti. Lapsilla on/on ollut äiti eikä toista äitiä tule. Äitipuoli voit olla, mutta et oikea äiti. Miettikäähän vähän jos teille, joku tulisi esittäytymään sanoen olevansa teidän uusi äiti, kun tiellä jo on oikea äiti.
     
  11. mummi Vierailija

    suksikaa suolle ja jättäkää lapset rauhaan senkin ""uusioperheet""
     
  12. Toivoton Vierailija

    Miehen lapset ovat 20 ja 23 vuotiaita.
     
  13. Samaa mieltä Vierailija

    Samaa mieltä mummin kanssa. Lapset jo saavat kärsiä muutenkin vanhempien avioerosta, älkää pakottako heitä enää hyväksymään vierasta ihmistä elämäänsä ja hyppimään viikonloppuina ja lomilla milloin missäkin nurkissa. Lapset taritsevat rauhaa ja turvallisuutta, mitä uusioperheet eivät missään nimessä pysty antamaan. Pankaa nyt jäitä hattuun hyvät ihmiset ja odottakaa aikaa kun lapset lentävät pesästä !
     
  14. Ou mai Vierailija

    Ei tule kesää! Tuon ikäisinä itselläni oli jo muksut (nyt olen 25-vuotias). Kyllä noi lapset on jo sen ikäisiä, että pärjäävät vallan hyvin. Eihän ne edes ole mitään lapsia! Vaan nuoria aikuisia...

    Jostain syystä nämä herrantertut eivät näköjään halua isälleen omaa elämää, jota ihmettelen...mutta no, lapset osaavat olla raadollisia ja itsekkäitä.

    Mutta en ihan käsitä että miksi pitää säätää ja vääntää tapaamisia etukäteen? Omasta ystäväpiiristäni todella harva 23-vuotias asuu vanhempiensa kanssa.

    Eiköhän olisi aika opettaa lapsia itsenäisiksi?
     
  15. Mamma Vierailija

    Hiiteen uusioperheet, antakaa lasten olla rauhassa ja elää turvallisesti edes yhden vanhemman luona niin kauan kun on tarpeen. Ei siinä ulkopuolisia tarvita enää rikkomaan sitä mitä on vielä jäljellä. Herätkää aikuiset ihmiset ja hillitkää itsenne.
     
  16. ou mai:lle Vierailija

    Jos käsitykset ovat yleisesti tälläiset, niin enpä ihmettele miksi nuoret ja lapset voivat huonosti tänäpäivänä.
     
  17. ou mai Vierailija

    Kyllä 20-vuotias ja 23-vuotias on jo kaikkea muuta kuin lapsi!!! Tällä tavalla kasvatetaan vaan niitä uusavuttomia aikuisia, joiden elämä järkkyy pienemmästäkin jutusta!

    Ei tässä voi enään puhua lapsista! Haloo! Nämä ovat jo aikuisia, jotka jostain syystä käyttäytyy kuin keskenkasvuiset kakarat!

    Mihin asti niitä muksuja pitää oikein paapoa? 40-kymppisiksi?

    En kuule minä itsekkään menisi sanelemaan aikuiselle lapselleni mitä parisuhteita hänellä saa olla ja ei saa, enkä myös katso, että aikuisella lapsellani olisi oikeus sanella sitä miten saan ja en saa elämääni elää.
     
  18. vapaa-ajattelija Vierailija

    Täällä ne kukkahattutädit, maailmanparantajat taas meuhkaa muka lasten parhaasta! YÖK! Kuinka monella teistä on kokemusta oikeasti uusioperheistä? Ne voivat kuulkaa onnistuakin. Eikä lapset aina kärsi! Kohtaloita on niin monta kuin on perheitäkin. oikein oksettaa nämä jutut täällä! Lapsilla on huono olo siksi, että vanhempien ei anneta käyttää sitä puhdasta maalaisjärkeä. Aina vaan vaahdotaan ja vedotaan ""ammatti-ihmisiin! Ne on kuulkaa ihan samalaisia ihmisiä kuin me taviksetkin. Ja niiden kirjoittamat kirjat ja ohjeet ovat tarkoitettu tueksi, ei niitä pidä lukea kuin piru raamattua! Kyllä lasten tulee hyväksyä vanhemilleen myös onnea! Heitteillejättö on erikseen.
     
  19. yksi kaukkahattu Vierailija

    Kuuleppas, kokemuksia on aivan liiankin kanssa sivusta seuranneena, joten ""kukkahattu-tädit"" eivät aivan väärässä ole. Eivät lähellekkään.
     
  20. Niina Vierailija

    Vaikea tilanne, mutta sanoisin että ota vähän etäisyyttä mieheen, ja odota tuleeko hän sinun perääsi vai ei. ""if you love someone, set him free. If he comes back to you, he's yours forever. If he doesn't, it was never ment to be"". Tuttu fraasi onnettomista teinirakkauksista, mutta noin se kuvio valitettavasti menee kaiken ikäisten ihmisten suhteissa. Et pysty väkisin työntämään itseäsi miehen elämään etkä ratkomaan hänen ja hänen lastensa ongelmia. Miehen pitää itse tehdä valintansa, ja saada välit lapsiinsa sellaisiksi, että vanhat asiat on käsitelty, jokainen toivoo toiselleen hyvää, ja jokainen voi elää omaa elämäänsä.

    Omat vanhemmat erosivat kun olin 22v. Nyt olen 30v. Itse otin sen asenteen, että toivotin molempien uudet puolisot tervetulleiksi, yritin jatkaa niin kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut, tuin etenkin isääni, joka oli jätetty osapuoli, uniohtamatta kuitenkaan olla myös äitini tukena, koska ajattelin että perheen rikkominen on hänelle varmasti henkisesti rankkaa. Yritin myös olla kovasti nuoremman siskoni tukena, joka oli tuolloin vielä teini-ikäinen ja asui kotona.

    Vanhemmat saivat elämänsä järjestykseen, mutta minusta tuntui tyhjältä. Ihan kuin koko lapsuuden koti olisi yht äkkiä menettänyt merkityksensä. Vuoroin molempien vanhemin luona vietetyt joulut tuntuivat aina tekopirteiltä, ja ahdisti se uusi siippa vaikka ihmisenä olikin ihan ok, koska koti ei ollut enää minun koti vaan olin siellä vieraana. Aloin pitää vähemmän ja vähemmän yhteyttä vanhempiini.

    Pari vuotta sitten tuli omassa parisuhteessa kriisi, ja jotenkin kaikki jutut purkautuivat siinä kohtaa. Tulin todella vihaiseksi molemmille vanhemmille siitä, että rikkoivat meidän perheen, ja siitä että tuhrasivat kaiken energiansa vuosikymmenten aikana kaikenlaisen maallisen omaisuuden hankintaan ja omaan urakehitykseen antaen meidän perheen pikkuhiljaa muuttua pelkäksi kulissiksi. Minä en halua sellaista elämää itselleni tai omille lapsilleni, eikä minun tarvitse hyväksyä vanhempieni toimintaa. Kakkua ei voi syödä ja säästää, ja mielestäni vanhempani priorisoivat väärin.

    Pikkusiskoni on nyt 22v ja käyttäytyy vähän samoin kuin tämän uusioparin miehen lapset. Hän on erittäin pärjäävä ja omatoiminen oman elämänsä suhteen, mutta kiukuttelee kuin pikkulapsi sekä isälle että äidille hyppyyttäen näitä milloin minkäkin asian tiimoilta. Ei tee tuota kuitenkaan pahuuttaan, vaan luulen että purkaa omaa ahdistustaan siitä että joutui teini-ikäisenä asumaan tuon sopan keskellä eikä voi hänkään luottaa ydinperheen pysyvyyteen. Minun mielestä on hyvä asia että purkaa ja käsittelee omia tunteitaan niin itsekkäästi kuin on tarvetta sen sijaan että yrittäisi olla aikuisempi kuin kumpikaan vanhemmistani. On varmasti raskasta vanhemmilleni ja heidän siipoilleen, mutta niiden tehtävä on pärjätä sen asian kanssa, kun ovat kuitenkin ensin itsekkäästi hankkineen lapsia tuomaan sisältöä elämäänsä, ja sen jälkeen ryssineet homman. Luottamus palautuu kun on palautuakseen, ja se pitää ansaita. Vanhempien tehtävä on olla vanhempia ja lasten tehtävä om olla lapsia.
     
  21. miekin Vierailija

    Minusta sinulle ei kuulu yhtään, tekeekö ""miehesi"" lapset kotitöitä tai muut vastaavat asiat. Anna heidän hoitaa välinsä. Etkö voi joskus soittaa miehelle perjantaina, että pakkaa äkkiä ja hyppää autoon, nyt mennään Tampereelle teatteriin? teatterissa kun täytyy pitää kännykkäkin kiinni.
    Kompromisseja...ellet kestä sitä, että mies on hyvä isä ja paapoo, lähde pois. Itse asuin ulkomailla vuoden 21-vuotiaana, mutta lopullisesti muutin kotoa pois 23-vuotiaana. Isä kattoi joka aamu aamiaispöydän ja muistan sitä lämmöllä. Itsekin tein paljon kotitöitä, samoin äiti, ja uskon että miehesikin lapset joskus huomaavat, että itsekin voi tehdä palveluksia. Ehkä tekevätkin jo -ethän näe heidän koko arkeaan.
     
  22. Mietiskelijä Vierailija

    Tulipa vain mieleeni, että tarvitsetko mokomaa nynnyilijää vai olisiko parempi mennä teenpäin? Tulet vain huonolle tuulelle tuollaisessa suhteessa.
     
  23. salme Vierailija

    Tämä viestiketju oli minulle hyvin opettavainen: kirjoittajat katsoivat asiaa eri näkökulmista. Itse olen samanlaisessa tilanteessa kuin Toivoton, mutta tilanteemme on paljon lievempi versio. Seurustelen eronneen miehen kanssa, jolla on 15-vuotias tytär. Tytär ei pompota isäänsä kovinkaan paljon, mutta ei kyllä tee kotitöitäkään. Ongelmana on vain se, että emme tytön kanssa erityisemmin pidetä toisistamme. Käyttäydymme kyllä kohteliaasti, mutta kumpikin on tyytyväisempi jos toinen ei ole paikalla. Alussa yritin keskustella ja jutella ja aluksi se onnistuikin jotenkin. Nykyään kuitenkin tyttö on lähinnä halveksiva ja ylimielinen ja olemme kun toista ei olisikaan tai välttelemme toisiamme. Itse yritän sinnitellä ja olla ystävällinen. Emme onneksi asu saman katon alla, emmekä ikinä tulla asumaankaan. Meillä on miehen kanssa onneksi myös välillä kahdenkeskisiä viikonloppuja ja molemmat osaamme arvostaa niitä. Tämä viesiketju, erityisesti loppupuolella se tyttö, joka kertoi itsestään ja pikkusisarestaan, on ollut minulle opettavainen: tajuan paremmin, miltä miehen tyttärestä tuntuu. Omana ongelmanani on se, että en tiedä miten minun pitäisi suhtautua tyttöön, joka tuntuu minusta vihamieliseltä. Minulla on paha olo siitä, että välimme ovat kireät, mutta en voi tilanteelle mitään. Olen tytölle vain haitta ja parasta olisi jos minusta pääsisi eroon ja hän saisi isän vain itselleen. Täytyy myöntää, että itse ajattelen samalla tavalla. Sanokaa jos tiedätte miten minun pitäisi suhtautua. Vietämme vain viikonloput yhdessä.
     
  24. Uusiovaimo 52v. Vierailija

    Avioiduin eronneen miehen kanssa pari vuotta sitten. Tätä ennen seurustelimme noin 6 vuotta. Minulla on kaksi lasta, joista nuorempi oli lukiossa seurustelumme alkaessa ja vanhempi jo opiskelemassa toisella paikkakunnalla. (jäin leskeksi 32-vuotiaana). Asustelin alkuvaiheessa kahta taloa, laittelin ruokaa joskus ""kotona"" myös miesystävälleni, ja joskus miesystäväni luona myös pojalleni. Lopulta muutin kokonaan ystäväni luo, ja poika ilmoitti (itse, asiasta ei ollut minkäänlaista keskustelua aikaisemmin) opiskelemaan lähtiessään, että asunnon saa myydä jos siltä tuntuu, tarvittaessa sopii meillä olemaan viikonloput. Ja olikin monta vuotta, myös vanhempi lapseni vietti paljon viikonloppuja luonamme.
    Mieheni tytär oli eron aikana noin 11-vuotias, jäi äitinsä luo asumaan, mutta vietti paljon aikaa myös meidän kanssamme. Piti minun poikiani lähes veljinään.

    Eli kaikki olisi muuten OK, mutta mieheni on lellinyt tyttärensä aivan pilalle. Lapsen kasvaessa tilanne vain pahenee. Tytär halusi muuttaa 16-vuotiaana omaan vuokrayksiöön, ja vanhemmat tietysti lupasivat maksaa vuokran. Ilmeisesti eron aiheuttama syyllisyys pitää mieheni mielestä jotenkin korvata lapselle: maksaa kyselemättä tyttären ruokalaskut, noin 300-400 €/kk. Antoi autoni tyttärensä käyttöön, ja maksaa kyselemättä bensalaskut, noin 300-400 €/kk. Ymmärtää, että koulun voi keskeyttää jos ei aamuisin jaksa nousta sängystä ja maksaa kiltisti takaisin Kelalle väärin perustein nostetut opintotuet. Kustantaa joka vuosi vähintään yhden ulkomaan matkan.
    Yms yms.

    Aluksi yritin osallistua ""lapsen"" kasvatukseen, ja mieheni toivoikin sitä. Meillä on kuitenkin täysin erilaiset mielipiteet näistä asioista, niin että olen antanut asian olla. Itsekkäästi ajattelen, että tärkeämpää on meidän keskinäisen parisuhteen onnistuminen. Ei aikuista lasta voi kasvattaa. Tiedän, että teen väärin. On koko ajan tunne, että asiaan pitää puuttua jollakin tavalla, mutta en löydä keinoja.

     
  25. apua Vierailija

    Voi hyvä ihme mitä porukkaa täällä. Vai että lapsiparat -kun kyse on parikymppisistä aikuisista!! Olen itsekin parikymppinen, vanhempani ovat eronneet, ja heillä on uudet suhteet. Minä kyllä häpeäisin itsekin silmät päästäni jos käyttäytyisin noin järkyttävän typerästi kuin nuo miehen ""lapset""! Yksi edellinen kirjoittaja voivotteli sitä, ettei ihme että lapset ja nuoret voivat nykyään huonosti... minä olen samaa mieltä mutta täysin vastakkaisesta syystä: ettekö te tyhmät vanhemmat tajua, minkä karhunpalveluksen te teette lapsillenne antamalla heidän käyttäytyä kuin diktaattorit ja kohtelemalla heitä pikku prinsessoina ja prinsseinä! Ettekö te ymmärrä, miten vaikea on sellaisen lapsen tilanne aikuisena, kun kaikkea ei voikaan saada ja asiat eivät menekään niin kuin haluaa? Jos ei opeta lapselleen että elämässä on myös pettymyksiä ja että miten tahansa ei voi käyttäytyä eikä tahtoaan voi saada aina läpi, lapsi on suoraan sanottuna kusessa sitten kun se jossain vaiheessa kuitenkin on omillaan! Tästä paapomis- ja jeesjeeskulttuurista on tullut jo aivan naurettavaa!

    Minun äitini ei onneksi katsoisi sekuntiakaan tuollaista käytöstä kuin noitten miehen lapsien.

    Vai että parikymppiset aikuiset saavat traumoja siitä että vanhemmillaan on muutakin elämää! No VOI VOI!
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti