Hae Anna.fi-sivustolta

Uusiopari ja isot lapset

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä Toivoton, 31.08.2005.

  1. onnittelut.... Vierailija

    Sinulle mimmi...

    En voi ymmärtää millään muotoa, että jotkut uhraavat oman elämänsä lasten takia... Toki lapset tarvitsevat äitiään, mutta miksi jättää oman elämä ""jäähylle"" vain siksi, että lapset tarvitsevat niin paljon äitiään....? Käykö joskus vielä niin, että omat lapsesi ""uhraavat"" oman elämänsä omille lapsilleen niin, että unohtavat jopa sinut...? (oli ehkä huonosti tehty vertaus) Mielestäni lasten pitäisi saada kotoaan perintönä rakkaus omaan itseensä.
    Asiahan on toki toinen, jos itsellään ei ole mitään halua olla toisen ihmisen lähellä. Jos nauttii siitä, että ei ole ketään aikuista ihmistä lähellä, niin annettakoon hänelle siihen oikeus, mutta minua hiukka ärsyttää, jos joku sanoo, että on valmis uhraamaan itsensä lasten takia. Mitä lapsetkin ajattelevat sitten aikuisena, kun äiti sanoo esim., että ""äiti ""sai"" elää selibaatissa 10v teidän takia....!""

    Mutta - onnea elämääsi :)

    t: 3 lapsen yh-iskä

     
  2. MT Vierailija

    Niinpä, moni isä ei niin ikinä tekisikään kuin ""mimmi"" mutta moni äiti tekee. ""Uhraa"" oman elämänsä lastensa takia, koska se lapsi on itseä tärkeämpi.

    Minä olen tehnyt samoin, miestä ei ole kuvioissa ollut kohta kymmeneen vuoteen. Nyt toinen lapsista on jo poissa kotoa, toinen lähtökuopissa. Nyt alkaa meikäläisellä se itsekkään elämän aika, jolloin aion ajatella vain itseäni. Ja vielä hyvin kerkiän kun ikää on rapiat 40.

    Lapsilleni en tule edes unissani sanomaan ikinä, että olisin heidän takiaan uhrautunut, koska olen sen tehnyt ihan omasta aloitteestani, mielelläni, omasta halustani, olen nauttinut ja nautin siitä kun lapset voivat hyvin, enkä koe itse menettäneeni yhtään mitään.

    Se on se äidinrakkaus.

     
  3. onnittelut... Vierailija

    Sehän se on hienoa tässä elämisen autuudessa, että jokainen saa tehdä juuri niin, kuin itsestä tuntuu oikealta... :)

    Sinun - MT, ratkaisua ei voi pitää uhrautumisena ja ei kai toistenkaan, jos itse nauttii ja tykkää tilanteesta. Minä itse en pystyisi jättäytymään vain lasten ""palvelijaksi"" ;) Me jokainen olemme omia yksilöitämme - onneksi :)

    Olet vielä nuori, MT, kuten minäkin... Kerran täällä eletään ja tehdään elämästämme sellainen, jota on ihana muistella sitten vanhana kiikkustuolissa...

    Hyvää syksynjatkoa kaikille

    t: 3x-yh-isukki

     
  4. Huh huh Vierailija

    Minä olin 19-vuotias lapsukainen kun muutin kotoa omaan asuntooni. Hyvin olen pärjännyt, ja äidilläni ja minulla on kirjoittamaton sopimus että emme sotke ja morkkaa toistemme elämää. Meillä pelaa nääs kahden aikuisen keskinäinen kunnioitus.

    En minäkään tosiaan tajua tuommoista kaksikymppisten paapomista. Joku 9-vuotias on eri asia. Miehelläni oli kerran hyvä terapeutti joka paukautti hänelle että tietynlainen käytös yleensä jatkuu sen takia että sen annetaan jatkua. Eli jos mies ei lyö nyrkkiä pöytään aikuisille lapsilleen, niin he jatkavat papan juoksuttamista hautaan asti. Kuvittelevat sen jotenkin oikeudekseen. Mutta auta armias jos pappa soittelisi heidän peräänsä ja pyytäisi tulemaan bileistä aikaisin kotiin kun papan päätä särkee.

    Uhrautuville pyhimysmammoille tiedoksi, lapsiaan voi rakastaa olematta silti lattialuuttu. Koko maailma ei pyöri pelkästään sen seikan ympärillä että on Äiti tai Isä.
     
  5. Sairaita suhteita Vierailija

    Tällainen tapaus: Elin avoliitossa miehen kanssa, jolla oli täysi-ikäinen lapsi tavatessamme. Isä oli ostanut pojalle oman asunnon, johon poika muutti vasta vuosien jälkeen, koska äidin luona oli niin mukava asua. Äiti hommasi työpaikan, passasi poikansa lähes kolmekymppiseksi ja pesi edelleen lapsensa pyykit, ikkunat ja astiat, kun kävi hänen luonaan. Siis äiti oli poikansa kotiavustaja.
    Isä vei poikansa lomilla (joulu-, pääsiäis- ja kesälomat, vähintään neljä viikkoa) mökille tai muille reissuille ja maksoi kaiken, vaikka pojalla oli kuukausipalkka. Mökillä poika pääasiassa oli juovuksissa ja inhosi isäänsä.
    Isä mielestään hoiti suhdettaan lapseensa tarjoamalla hänelle kaiken, mitä rahalla sai.
    Kun tätä isä-poika-minä-suhdetta oli eletty riittävän kauan ja
    muutosta ei tullut, aloin ahdistua, koska en jaksanut omituista kolmiosuhdetta ja ainoa ratkaisu oli erota miehestä.
    Alussa tulimme hyvin toimeen pojan kanssa, mutta vuosien kuluessa välimme viilenivät. Erotessamme aikuinen poika, 30 v., oireili edelleen yli 15 vuotta sitten tapahtunutta vanhempiensa avioeroa, johon minulla ei ollut osaa eikä arpaa ja isä syyllisyyttään suostui temppuihin, joita poika halusi.
    Jos puutuin asioihin, he linnoitautuivat minua vastaan, muuuten valittivat puolin ja toisin toistensa käytöstä. Minusta sekä isä että poika olisivat tarvinneet ammattiauttajan apua. Ja myös minä. Alussa ei tajua, mitä jatkossa on tulossa. Siedin hölmöyttäni tilannetta liian kauan, koska en käsittänyt, mikä isän ja pojan suhde oli. Rääkkäyssuhde, jossa kostettiin mennyttä elämää. Isä ei olisi koskaan halunnut lasta.
    Pojalla ei ollut nais- eikä miessuhteita. Vain sitkeä isä- ja äitisuhde, jota minä häiritsin, näin poika antoi ymmärtää. Tosin hänen äitinsä ei halunnut olla entisen miehensä kanssa missään tekemisissä paitsi nuorempana ja vain poikaa koskevissa asioissa.
    Nykyisin molemmat voivat pahoin. Isällä on uusi naissuhde ja taas poika kuuluu samalla tavalla heidän elämäänsä. Kuuluu varmaan isänsä kuolemaan saakka, vain isän naiset vaihtuvat.
    Olen selvinnyt suhteesta, vaikka se jättäkin minuun jälkensä.
     
  6. kahden lapsen äiti Vierailija

    Minusta se vanhempana oleminen on juuri sitä, tai siis asia, joka tekee meistä aikuisia, on se, että kykenee laittamaan toisen tarpeet omien edelle. Mutta sehän ei ole nykyään muotia eikä trendikästä, kaikkien pitää vaan hakea sitä omaa onnea itsekkäästi muista välittämättä. Emme halua olla aikuisia, vaan ikuisia lapsia.

    Eli kun minusta tuli äiti, minä haluan ja katson velvollisuudekseni laittaa lasteni tarpeet omieni edelle. Tämähän tarkoitti jo alunperin sellaisen miehen valintaa, josta tulee lapsilleni hyvä isä. Toki ymmärrän, että virheitä voi tulla, ei aina osu valinta kohdalle, ja ymmärrän eron esim. jos toinen on väkivaltainen tai narsistisesti sairas ym vastaavaa. Muussa tapauksessa kuin väkivallan ym. perustavaa laatua olevan syyn vuoksi en ymmärrä sitä, että lapselta viedään toinen vanhempi, tai lapsuuden koti rikotaan.

    Minä olen siis itse edelleen avioliitossa, mutta ihan vapaaehtoisesti laitan aina lapseni edelleni. MM. kaikki omat menot olen uhrannut lasten harrastusten ym. menojen vuoksi. Eivät lapset ole pyytäneet tulla tänne maailmaan, vaan aikuiset ovat itsekkäistä syistä heidät yleensä tehneet, onhan heistä hirveän paljon iloa.

    Jos lapset hyväksyvät uuden puolison, on suhde mielestäni ok, muussa tapauksessa lasten toiveet ja tarpeet ovat tärkeämpiä, olivat lapset sitten pieniä tai kaksikymppisiä.
     
  7. johan on Vierailija

    Siinä miehesi tekee karhun palveluksen tyttärelleen. Jos tytär opiskelee, niin ei se tarkoita sitä että kaikki kulut pistäisi kustantaa. Harvalla opiskelijanuorella on auto käytössä, johon vielä bensatkin ostetaan valmiiksi. Aika suurelta vaikuttavat nuo ruokamenotkin yhden ihmisen osalle. Voisitko ehdottaa miehellesi, että tytär menisi osa-aika työhön, niinkuin suurin osa opiskelijoista tekee, niin oppisipahan tekemään työtä ja käyttämään rahaa oikein. Tietenkin vanhemmat, joilla on varaa voivat avustaa joissakin asioissa, mutta tuollainen törsääminen, huh. huh.
     
  8. Riia24 Vierailija

    Tuntuu kyllä pikkuisen oudolta paapomiselta. Jos ihmiset on jo yli parikymppisiä, niin eikö jo hieman pitäisi hellittää ja antaa vastuuta omasta elämästä.

    Kun oma äitini kuoli, olin 18-vuotias. Isän kanssa jäätiin kahdestaan. Isä huolehti niinkuin kunnon isän tuleekin, mutta en olisi edes halunnut, että parikymppisenä olisin noin lapsellinen ja isästäni riippuvainen. Päinvastoin - olin tyytyväinen, kun isä löysi itselleen uuden naisystävän ja sai elämästään otetta. Isä oli yleensä aina hyvällä tuulella ja itsekin pääsin helpommalla, ts. pääsin lähtemään kavereiden kanssa reissuun ilman turhia saarnoja.

    Mielestäni tässä tehdään 'lapsille' karhunpalvelus, jos heitä paapotaan kuin kädettömiä ja jalattomia pikkulapsia. Eiväthän he koskaan opi pitämään itsestään huolta ja kantamaan vastuuta teoistaan, jos aina isi on ottamassa kaikesta vastuun. Kyllähän nyt jokainen täälläkin kirjoitteleva ymmärtää, että ihminen aikuistuu ja joutuu olemaan oman elämänsä sankari. Ei äiti tai isä voi aina olla tekemässä lastensa puolesta asioita. Se on vain niin. Jos tätä ei ymmärrä, ei osaa päästää lapsistaan irti, vaan pitää heitä vauvoina, joita täytyy suojella elämältä. Mutta ei ihmisen elämä ole sellaista. Ei vanhempien tehtäviin kuulu suojella lapsia lopun elämäänsä. Että lapsesta tulisi vastuuntuntoinen aikuinen, on hänelle annettava vastuuta ja hänen on annettava tehdä omat virheensä.

    Ei äiti tai isä ole mikään kodinkone, joka ainoana passaa muita perheenjäseniä kotona. Yhtälailla jokainen joutuu tekemään osansa. Onhan koti myös lasten koti. Joten heidänkin kuuluu pitää siitä huolta, ei vain äidin tai isän. Ja eihän tällaiset lapset koskaan edes opi pitämään huolta omista kodeistaan (jos sellaiseen joskus muuttavat), jos heille ei ole mitään koskaan opetettu. Ruoanlaittotaito vie oman aikansa. Ei ihminen pelkällä pizzalla elä. Vai onko tarkoitus, että pappa tai mamma duunaa safkat ja tuo ne rakkaille lapsille, kun muuten he kuolevat nälkään.

    Sinänsä ihmettelen näiden parikymppisten riippuvuutta. Muistan hyvin, miten minä parikymppisenä halusin jo oman asunnon enkä halunnut, että isäni enää hoitaa asioitani. Eikö se ole ihan normaalia aikuistumista? Tiesin, että isääni voin aina turvata tiukan paikan tullen, mutta omasta arkielämästä huolehtiminen kuului jo minulle itselleni. Minullakin on ollut vaikeaa äitini sairauden ja kuoleman vuoksi, mutta ei se ole tekosyy heittäytyä täysin lapatossuksi ja odottaa, että joku muu tekee kaiken valmiiksi.

    Minua hävettäisi olla noin lapsellinen vielä noin vanhana. Mitään en osaisi tehdä enkä mihinkään osaisi mennä. Isäni hoitaisi kaikki asiani. Oikeasti - tosi noloa. Mitä he kertovat kavereilleen, kun iskä ostelee 20-vuotiaalle pikkuhousunsuojia.

    Kuuluu ihmisen normaaliin kehityskuvioon haluta oma elämä ilman vanhempia.
     
  9. Niina Vierailija

    Riina24 kirjoitti:

    ""Sinänsä ihmettelen näiden parikymppisten riippuvuutta. Muistan hyvin, miten minä parikymppisenä halusin jo oman asunnon enkä halunnut, että isäni enää hoitaa asioitani. Eikö se ole ihan normaalia aikuistumista? Tiesin, että isääni voin aina turvata tiukan paikan tullen, mutta omasta arkielämästä huolehtiminen kuului jo minulle itselleni. Minullakin on ollut vaikeaa äitini sairauden ja kuoleman vuoksi, mutta ei se ole tekosyy heittäytyä täysin lapatossuksi ja odottaa, että joku muu tekee kaiken valmiiksi.""

    Oma tilanteesi: Äitiisi kuoli, sinulla ja isälläsi oli vaikeaa, mutta selvisitte tilanteesta toisianne tukien. Lopputulos: tiedät, että voit luottaa sekä isääsi että omiin kykyihisi tiukan paikan tullen

    Uusioperheen lasten tilanne: Äiti ja isä ryssivät homman joko itsekkyyttään tai taitamattomuuttaan ja veiv't pohjan koko yhteiseltä perheeltä. Lapset eivät voi luottaa siihen, että vanhemmilla on homma hanskassa, ja joutuvat miettimään omat arvonsa ja periaatteensa alusta syi itse. Tämä voi viedä vähän aikaa, ja vaatia sen, että lapsi testaa miten paljon vanhemmat jaksavat välittää hänestä käyttäytymällä huonosti. On ihan normaalia, ja totta kai tavoite on kaikilla tulla ehjäksi ihmiseksi joka pärjää omillaan ja pystyy sekä antamaan että ottamaan vastaan tukea läheisiltään. Luottamus on se ydin kysymys.
     
  10. kahden lapsen äiti Vierailija

    Hyvin kirjoitettu. Riinan vanhemmat eivät itse valinneet tilannetta (että äiti kuoli) joten heidän rakkaus lapseen ei kyseenalainen. Sen sijaan erotilanteissa lapset ovat ihan eri tavalla ""heitteillä"".
     
  11. Ei ole ongelmatonta ydinperhettä ja ongelmat ovat suuria uusioperheessä. Miten muuten voisi ollakaan? Omat lapset ovat aina rakkaammat kuin puolison lapset ja on selvää olla mustasukkainen ajasta,jonka puoliso antaa omille lapsilleen. Se aikahan on ""minulta"" pois.
    Siksipä minusta ei tuollaiseen elämään olisikaan. Tiedän rajallisuuteni ja elän sen mukaan.

    Voimia teille,jotka kykenette uusioelämään.
     
  12. No voi voi Vierailija

    Että ilkeät uusioisit ja äidit ovat jättäneet yli kaksikymppiset kultamussukkansa ihan heitteille ja uskaltavat vielä tavata muita ihmisiä, voi sitä suurta surkeutta. Tämä on kansallinen häpeä. Eikö tähän sarvikuonojen maahan nyt millään saada lakia joka takaa täyden ylöspidon ja palvelun kaikille lapsukaisille 30 ikävuoteen asti. Puhumattakaan lastensuojelun toiminnan ulottamisesta tuohon ikään. Juttu pitää vetää YK:hon asti, nyt ei saa antaa periksi. Isänmaan toivojen mielenterveys ja elinmukavuus on vaarassa!
     
  13. Sarianna Vierailija

    Huh huh. Missäköhän vaiheessa ylipaapovat vanhemmat ajattelivat, että lapsista kasvaisi aikuisia, jotka kykenevät huolehtimaan itsestään? Minä ainakin noudatan lasteni kasvatuksessa periaatetta ""vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä"". Eli jos osaat itse käydä kaupassa ostamassa karkkia, osaat samalla tuoda myös ruokaostokset mukanasi. Tai jos osaat hakea videovuokraamosta viikonlopuksi lainavideon, osaat myös siivota olohuoneesta popcorn-kipon ja laittaa sen oma-aloitteisesti tiskikoneeseen.

    Jos lasta liiaksi palvellaan, hän oppii pitämään vanhempiaan orjana, ei sellaisena äitinä tai isänä, jota kunnioitetaan. Ei sellainen lapsi arvosta vanhempiensa uhrauksia, koska hänellä ei ole aavistustakaan, millaista on se, kun äiti tekee ruokaa joka ikinen päivä lapsille tai itse asiassa miten tylsää siivoaminen on. Voi vain kuvitella, millainen puoliso sellainen lapsi on aikuisena, kun ei osaa mitään tehdä itse, vaan osa ainoastaan vaatia ja hyppyyttää muita tekemään ja palvelemaan itseä.

    Itselläni on avioero takana ja omat lapseni on totutettu pikkuhiljaa uusiin puolisoihin. Toki kiukuttelu kuuluu alussa asiaan, mutta kun lapset otetaan huomioon eikä uppoduta täysillä uuteen ihanaan parisuhteeseen, niin kyllä ne lapset oppivat hyväksymään tilanteen ilman isompia traumoja. Se on sitten eri asia, jos lapset jäävät ikäänkuin heitteille, jos sekä isä että äiti panostavat uuteen parisuhteeseen, eivätkä jaksa tukea erovaiheessa lapsia.

    Minusta uhrautuvaisuus ja lapsen tarpeiden ajattelu on sitä tärkeämpää, mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Erityisesti alle kouluikäisen kohdalla tarvitaan paljon huolehtimista esim. ruoan osalta. Kuitenkin varsin pienikin lapsi osaa opetella voitelemaan leipää, tiskaamaan jne. Kyse ei ole vanhempien laiskuudesta vaan siitä, että lapsi voi myös itse olla ylpeä siitä, että hän osaa tehdä ""isojen"" juttuja. Nekin taidot tukevat itsenäistymistä ja lisäävät omanarvontuntoa.
     
  14. ex-puoliso Vierailija

    Minun mielestä alkuperäisen kysyjän puolison lapset tekevät kuin heidät on opetettu. Itsenäistyminen pitäisi sykähtää liikkeelle tuossa murrosikäisenä. Miksi se on isän taholta estetty, onko isällä huono itsetunto jota pitää pönkittää olemalla (aikusille) lapsille tärkeä, niin tärkeä että esim. lounas pitää lopettaa. Pahaa ja karmeaa riippuvuutta lapsiin. Ilmeneekö tämän isän huono itsetunto muissakin asioissa? Isähän pilaa lastensa elämän, jos ei jo tajua päästää irti.
    Tällainen riippuvainen äiti pilasi poikansa ja minun avioliiton, poika pääsi itsenäiseen elämään vasta yli 40 vuotiaana, kun äiti kuoli sairauteen. Hänestä kasvoi sitten vasta mies. Ei sellainen äidin pikkupoika osannut olla edes omille lapsilleen isä. Itse katsoin siinä tilanteessa parhaaksi ottaa avioeron.

    Lapset on vain lainaa. Emme omista heitä!
     
  15. jäähyllä Vierailija

    Mitä pahaa jäähyllä elämisestä on. Elämä on ruhtinaallisen ihanaa ilman miestä.

    Uusioperhesoppaan en pistäisi lusikkaani.

    Ihmiset eivät vain yksinkertaisesti osaa elää yksin.
    Voi olla, että rahallisestikin on edullisempaa elää saman katon alla. Harva tottuu avioeron jälkeen autottomaan elämään kerrostalossa. Sama elintaso halutaan säilyttää bongaamalla uusi mies alta aikayksin.

    Sitten lasten ja sukulaisten on vain jatkettava piirileikkiä.
    Kukkahattutädit, mummi ja kuka se olikaan. Teille täydet 10 pistettä rintaan. Vielä löytyy muutama järjenhiven Ellienkin palstoilla.

    Karhunpalveluksista on minunkin exä minua syyttänyt.
    En tunne olevani marttyyri ja uhrrautuja. Olen vain tehnyt parhaani tässä luupäiden rakentamassa Suomi Oy:ssä.

    Menen vaikka läpi harmaan kiven ilman miestä. Ottakaapa ""karhunpalvelus-Ellit"" minusta elämisenmallia.
     
  16. johan pomppas Vierailija


    Aikusen yli 18 vuotiaan lapsen pillin mukaan ei pidä ,eikä SAA elää. Lapsi luulee muuten, että koko maailma pyörii hänen pillinsä mukaan!

    Ja minä olen naimisissa 30 v.
     
  17. Mimmi Vierailija

    Kirjoitin jo aiemmin tällä palstalla siitä kuinka jätin onnellisen suhteen ja aloin elämään lapsiani varten. Syy on aivan ilmeinen. Minun lapseni eivät hyväksyneet uutta elämääni, eivät suostuneet olemaan edes kotona kun ystäväni tuli kylään. Miten tällaista elämää saattoi kestää, ei mitenkään.

    He näkevät nyt suruni, kun jätin unelmieni miehen. He eivät voi koskaan tulla minulle sanomaan että pilasin elämäni heidän hyväkseen. Usein kuulee aikuisten lasten suuttuneen vanhempiinsa koska he olivat yhdessä vain lasten takia. Ja ovat muka epäonnistuneet elämässään siksi kun eivät voi luottaa kehenkään, vanhemmat olivat muka pilanneet luottamuksen olemalla yhdessä vain heidän takiaan.

    Elän nyt yhdessä lasteni isän kanssa, lasten takia. Meillä on surullista, minkä lapseni hyvin tietävät. Ehkä he joskus ymmärtävät että maailma ei pyöri vain heidän ympärillään.
     
  18. justiina Vierailija

    No nyt löytyi täyttä tuubaa täynnä oleva ketju. Täällähän oikein kilpaillaan kuka on komein marttyyri. Joku urpo on mututanut lasten painostuksesta vastenmielisen ex:n luo, tai joku kolmekymppinen vollottaa sitä kuinka itsekkäitä vanhemmat on kun ne tekee lapsia. Kyllä niille saa kostaa, jos tulee avioero! Voi perse sentään!
    Alkuperäiselle: Jos mies haluaa olla pompoteltavissa, eikä kannusta lapsiaan aikuistumaan, minkäs teet. Kokeileppas joku tapaaminen, (kai olette vielä yhdessä?) että et suostu keskustelemaan miehen lapsenkasvatusongelmista ollenkaan? Onko teillä mitään muuta puheenaihetta sen lisäksi? Käyttääkö mies sinua pahanolonsa johdattimena? Luulen että, jos et jaksa jatkossa kiinnostua miehen kasvatusonegelmista, teidän suhde loppuu pian. Kuulostaa siltä, että sinua käytetään likasankona.
     
  19. Meikämaija Vierailija

    Tytölle tuli murrosikä. Kaikki ovat silloin hankalia enemmän tai vähemmän ja sinä olet sopiva ulkopuolinen vihollinen. Syytön tilanteeseen, mutta sopiva kohde. Murrosikäiset eivät ole omille vanhemmilleenkaan ylen kohteliaita, vikoja löytyy!

    Murrosikäiset tytöt ovat myös mustasukkaisia isästään. Isähän on tyttölapsen ensimmäinen rakkaus. Ajan kuluessa tämä lientyy kyllä, sen hoitaa luonto itsestään.

    Tekemättömyys on myös murrosikää, sisäinen myllerrys vaatii kaiken energian. Sekin muuttuu ajan kanssa, mutta kyllä silti murrosikäiseltäkin pitää vaatia perusasioiden tekeminen, johan siisteyteen ja kodinhoitoon liittyvät asiat pitää opetella omaa elämää ajatellen. Nämä asiat hänen isänsä pitää vaatia häneltä, etkä sinä tee hänen puolestaan, mutta et puutu niihin ainakaan komentaen.

    Sinä olet mielestäni käyttäytynyt ihan oikein, kun olet pysytellyt kohteliaana. Se riittää, pitäminen voi hyvinkin tulla myöhemmin itsestään, kosiskelemaan sitä ei pidä ruveta.
     
  20. Meikämaija Vierailija

    Niina ja Riia tällä palstalla esittävät terveet nuoren naisen näkökannat. Hekin ovat kokeneet ero/vanhemman menettämisen, mutta ovat ottaneet vastuun itsestään kuten nuoren aikuisen pitääkin.

    Palstan aloittajan miesystävän aikuiset ""lapset"" ovat jättäytyneet pitämään huolta siitä, että isä uhraa heille itsensä, tekee elämän heille helpoksi ja vapauttaa kaikesta vastuusta. Eipä tule olemaan helppoa näiden elämä, ei. Sitten, kun he itse yrittelevät parisuhdetta, heillä ei ole mitään valmiuksia siihen. Ei riitä raha, ei osata selvitä mistään tilanteista, ei arvosteta kumppania, miksi maailma ei pyörikään mun napani ympärillä??!!

    Ei ihminen voi olla lapsi koko ikäänsä, jos sei kehity, on aivoissa jotain vialla.

    Enpä itse suostuisi monta kertaa moisen marttyyrimiehen pillin mukaan tanssimaan. Kertoisin kyllä suoraan, mitä menosta ajattelen.
    Ja olen itse vielä viimeisen päälle emotyyppinen äiti, enkä ihan nuorikaan.
     
  21. kakarat ulos Vierailija

    ovesta ja omaan asuntoon! Ei tollasta tarvii kenenkään sietää!
     
  22. Virpi Vierailija

    25 ja 27 vuoden ikäiset toisella paikkakunnalla asuvat lapset painostavat isäänsä jättämään uuden vaimonsa. Koska vain ovat päättäneet näin. Mies yrittää ja yrittää pysyä suoraselkäisenä, mutta ikävä lapsia kohtaan vie voiton kerta kerran jälkeen. Se, joka tässä rumbassa kärsii, on uusi vaimo joka on syytön koko sotkuun. Rakastui vaan. Kierre loppuu vasta kun miestään rakastava vaimo luovuttaa. Ja mitä sitten? Kuka voittaa? Vai häviävät kaikki? Miten nykyajan nuoret aikuiset voivatkin olla noin itsekkäitä ja vanhemmat kädettömiä pistämään jo aikuiset lapsensa ruotuun. Ammattiauttaja ehkä on ainut tie monessa tämän ketjun ongelmassa. Vanhemmilla on omat traumansa ja syyllisyytensä joita rauhoitellaan paapomalla. Perkeleen tunarit. Sitten ihmetellään, kun psykiatrien vastaanotot pullistelevat näitä paapottuja nuoria aikuisia. Herätkää vanhemmat ja olkaa aikuisia, jotta ne nuoret aikuiset jonain päivänä osaavat myös kantaa vastuunsa vanhempina oikealla tavalla!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti