Hae Anna.fi-sivustolta

Uusperhe ja vauva tulossa

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä hulk33, 09.08.2016.

  1. hulk33 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.08.2016
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    No niin, heti pahoittelen huonosta Suomen kielestä ja mahdollistä kielioppi virheistä, mutta kun suomi ei ole mun kieli ja täytyy pohtia kun en tiedä mitä tehdä.
    Tapasin mun nykyisen poikaystävän 5kk sitten. Olen 35 ja hän 47. Mulla on 2 lasta entisestä avoliitosta ja hänellä on 5 entisestä(eivät kaikki asu hänen kanssa). Nyt hän otti itselle 2 lasta (10 ja 12), vuokrasi asunnon elikkä rakensi "pesän". Mä tiesin että hän ottaa lapset itselle ja heillä hänen exän kanssa toimiva sopimus joka toinen viikko kaikki lapset(15,12,10 ja 8) ovat hänellä ja joka toinen viikko kaikki lapset exällä. Toki hänen exä aina yrittää löytää jotain että lapset ovat hänellä kun kaikki ne "ohm ja jooga" jutut ovat tärkeämmät kun omat lapset.
    Hän tiesi että mun lapset eivät käy mun entisellä miehellä ja ovat aina minulla(pitkä tarina).
    Kaikki sujui hyvin ja lapset kyllä tulevat toimeen keskenään, paitsi yksi se joka asu isänsä kanssa. Hänellä on ADHD ja joskus hän on ihan normi, onnellinen lapsi, mutta joskus haluaisin vain lähteä pois. Hänellä on mun kanssa ongelmat kun ei pysty tottua siihen että seurustelen hänen isänsä kanssa.
    Mä yritän olla hänen kanssa ystävällinen, me pelataan, kävin hänen kanssa elokuvissa(vain hän ja minä), mutta se on kun "rollercoaster", tänään kaikki kunnossa ja huomenna taas tamtram.
    Kaikki sanovat että meidän pitäis ottaa hitaasti ja ymmärrään sen, mutta kun meidän aikataulut ovat aivan erilaisia. Olen yrittäjä ja töissä 19.00 asti, hän kokki 15.00 asti. Asumme eri paikoissa(10km) ja emme näe näin usein. Kesällä kyllä yrittettin olla yhdeessä mutta se oli tosi paljon stressia. Mun lapset olivat mun perhen kanssa ulkomailla 3 viikkoa ja itse olin sen miehen ja hänen lasten kanssa 24/7. Tyttö on tottunut muuhun ja tykkää musta ja on onnellinen jos muutamme yhteen, mutta pojan kanssa on aivan eri asiat. Se on tosi pitkä tarina ja mä en edes tiedä enää mitä haluan.
    9vkoa sitten sain tiedä että olen raskaana...JEP, shocker! Mies ensin oli onnellinnen mutta sitten rupes miettimän että miten me pärjätään kaikki yhdeessä. Isoin ongelma että olemme ollet yhdeessä vasta 6kk ja tottakai se on iso shokki. Hän vasta nyt sai asunnon(vaikka eronnut jo 2v, mutta asui ulkomailla). Minä haluan sen lapsen ja tiedän mitä kaikkea vaikeuksia se tuo, mutta en pysty tekemään aborttia..se vain on niin väärin.
    Nyt hän päätti että meidän täytyy ottaa "rauhallisesti" ja ehkä astua yksi askel taaksepäin. Se raivostua mua, koska NYT se on kyllä vähän liian myöhässä.
    Kysyn häneltä joka päivä että miten tehdään...mutta aina sama, juu rakastan sua ja haluan olla yhdeessä, mutta emme voi kiirehtiä.
    Lasta mä jätän ja toivottavasti kaikki menee hyvin, koska kuitenkin olen 35, mutta rakastan hänet tosi paljon ja tykkään hänen lapsista, jopa tuosta vaikeasta pojasta. On hänessä paljon hyvää myös.
    Mutta se on niin vaikea ja olen väsynyt itkemästä ja jatkuvasta stressistä että mihin se on menossa.
    Mitä mieltä olette? Jatkaanko hänen kanssa vai pitäiskö ehkä unohtaa se elämää ja jatka vaan eteenpäin?
    Sitä vielä lisän että poika on 12 mutta käyttäytyy kun vauva, se käy aina isänsä perään, puhu kun lapsi, pitää kädestä kiinni jopa silloin kun olen lähellä. Aina koskee hänet ja vaikka muut lapset leikkivät hän on aina meidän kanssa. Se on se vaikeampi osa, koska haluaisin olla poikaystävän kanssa (tyhmä nimi, mutta) vähän kahdestaan, mutta se on vain mahdotonta. Jos ei saa oman tahtonsa läpi niin tule tamtram, itku ja pakenee kotoa äidin luo. Puhu valhetta minusta, ei tykkää mun lapsistä ja yrittää puhua heistä huonoa juttuja hänen siskolle. Joskus kyllä pelaavat yhdeessä myös, mutta se on harvinaista. Mä tiedän että hän väsyy jos on paljon ihmisiä ympäri, mutta mitä voimme tehdä? Oikeasti..olen hukassa. Se on mulle aivan uusi juttu ja mun hermot nyt eivät ole kivistä...
    HUOM! Kukaan muu ei vielä tiedä raskaudesta paitsi mun vanhempi tyttö(11).
     
    Last edited: 09.08.2016
  2. ikävä ihminen oon Vierailija

    Ensimmäisenä tulee mieleen, että eikö tuonikäinen nainen osaa hoitaa ehkäisyä? Toki vastuu on miehelläkin, mutta tarinan loppuosasta päätellen mies ei ole tietentahtoen lasta tehnyt.
     
  3. Samara Vierailija

    Kukaan muu kuin te kaksi (sinä ja mies) ei voi sanoa, mitä teidän pitää tehdä tai mikä olisi parasta. Ei sitä voi kukaan tietää. Te yhdessä päätätte.

    Miehelle siis tulossa jo kuudes lapsi. Hurraa vaan. Täytyy olla hyvä palkka, että pystyy kaikki elättämään ja maailmalle saattamaan. Ja sinulla vielä kaksi itselläsikin, joten on teillä olemista ja huolehtimista. Ja vasta noin vähän aikaa olette olleet yhdessä. Et sinä tunne tätä miestä vielä ollenkaan eikä mies sinua. Mutta nyt teille on sitten tulossa yhteinen lapsi ja se sitoo teidät joka tapauksessa yhteen, teette sitten minkä ratkaisun hyvänsä.

    Tuo ADHD-lapsi ei ole se varsinainen probleema tässä. Sinä vain nyt koet sen niin. Varsinainen juttu on se, että teidän on koitettava jollain tavoin sovittautua yhteen, jos yhdessä aiotte olla. Lapsissa on vaikka minkälaisia. Kaikki on hyväksyttävä ja heidät on otettava sellaisina kuin he ovat. Et vielä tiedä, millaista itse nyt odotat. Tuokin poika tuosta kasvaa ja on kohta jo murrosiässä ja äkkiä iso mies. Vaikka tulisi vaikeuksia, niistä on vain mentävä yli. Niin kuin varmasti itsekin tajuat, teet minkä ratkaisun tahansa, helppoa ei ole. Joten ota vastaan mitä tulee, itse sinä olet kaiken elämässäsi junaillut.
     
  4. Rauhallisesti Vierailija

    Miehesai on oikeassa siinä, että nyt ei auta kiirehtiminen. Asiat järjestyvät kyllä, mutta ei pakottamalla. Elämässä yleensäkään ei pakolla saa aikaan hyvää lopputulosta. Sinulta vaaditaan kärsivällisyyttä malttaa mielesi ja antaa asioille aikaa.

    Ymmärrän kyllä, että sinulla on hätä ja kiire mielessäsi, olet epävarma kaikesta.
    Olette olleet kovin vähän aikaa yhdessä, joten ei mitenkään voi vaatia, että lapset olisivat ehtineet sopeutua tilanteeseen. On ihme, että vain yksi heistä reagoi kapinoimalla!

    Olkaa yhdessä rauhallisesti, hillitse itsesi ja luota mieheesi. Keskinäinen luottamuksenne ja rauhallisuus on tärkeintä nyt. Älä tenttaa ja pyydä häneltä jatkuvaa todistelua ja rakkauden vannomista. Sellainen hermostuttaa ja saattaa toimia jopa päin vastoin kuin toivot.

    Onhan teillä koossa aikamoinen lauma lapsia, mutta kyllä yksi vielä joukkoon mahtuu.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti