uusperheen ero, lasten tapaaminen..?

["sara"]

En osaa muotoilla otsikkoa.
Eli ollaan erotti ja meillä pari yhteistä lasta sekä lapsi mun aikaisemmasta suhteesta. Mies kasvatti tän kuin omansa alle kaksivuotiaasta nyt esiteini ikään. Eron jälkeenkin tapasi siis ja halusi pitää edelleen tyttärenään. Lapsi puhuu isänään ja rakastaa tätä. Näkee myös bio isäänsä.
Nyt sitten kuvioon on tullut nainen joka kieltää tapaanasta lasta. Ilmeisesti mustasukkainen? En muuta keksi. Ei se miehen ollenkaan lasten kanssa tule vielä toimeen ja pitää totutella tms. Asuvat yhdessä.
Ongelma siis on se, että oon umpikujassa lapsen tunteiden kanssa kun nyt ei mies ole varma voiko tavata ja kaikki puheet ollu paskaa.
Tiedän ettei velvoitteita ole kun ei ole bio lapsi mutta haluisin silti tukea tuota suhdetta mutta kaikki sanomiseni varmasti ottaa vain valituksena.
Tapaamiset ei auta mua millään tavalla eli kyse vai lapsesta. Vielä alkuvuonna puhui rakastavasti siitä ja tapaili mutta kun suhde vakiintui ja nainen tuli lasten elämään niin se alkoi sulkemaan lasta pois. Ja ex on tämän sanonut itse, ettei uusi nainen oikein tykkää asiasta eikä ymmärrä miksi vierasta lasta näkee...
Ei se vieras ole, vaikkei biologinen lapsi olekaan. Myös biologiset lapset haluavat sisaruksensa mukaan kun aina näin ollu.

Miten tätä lähtee purkaan? Mitä voin tehdä asian eteen vai voinko luovuttaa vain.. Silloin tarvitsee lapsi tukea kun Tottakai tulee hylätyksi pahalla tavalla. Hirvee tilanne.. En olisi halunnut edes erota mutta se ikävä mitä oli on ton kylmyyden vuoksi onneksi kadonnut.. Jos annan vain ajan kulua ja palaan asiaan myöhemmin.. Miten vaan selittää se sille lapselle..

Ei varmaan ihan normaali tilanne tällänen.. Miten muut uusperheet jotka kauan yhdessä ollu, tapaako se ihminen lapsia? Vai jääkö se vaan unholaan..?

 

[samantapainen]

Moi.
Meillä oli sellainen tilanne että meillä ei ollut yhteisiä lapsia mutta ei kasvatti mun kahta lasta kuin omaansa ja tapasi heitä pari vuotta eron jälkeenkin silloin tällöin.
Sitten astui uusi kumppani kuvioihin siellä päässä ja tapaamiset loppuivat kuin seinään. Suru ja tuska lapsilla oli suuri. Mutta ei mulla ollut minkäänlaisia oikeuksia lähteä asiaa puimaan. Tästä pari vuotta aikaa ja edelleen lapset puhuvat mun exästä ja asiaa pitää toisinaan käsitellä että mikseivät enää voi mennä sinne.
En keksi muuta kuin kuuntele ja vastaa kysymyksiin. Ole läsnä ja tukena.
Valitettava tilanne. Otan osaa. Tunnen tuskasi

 

["sara"]

Ja meidän erosta on tosiaan aikaa ja sen ajan tapaili ja halusi todellakin olla lapsen elämässä. Tää tuli ihan puskista. Mies on 33v ettei enää mikään kakara.
Että mä oon vihainen molemmille, sille naiselle että kehtaakin rikkoo jotain tollaista olemalla mustasukkainen. Ja miehelle kun alistuu tuollaiseen. Eipä mun vihani auta.
Lapsi ettiny tavaroita jotka on exän ( mummilasta) ja sanoo että vie ne iskälle kun näkee..
Aivan, ku se ei halua/ saa haluta nähdä sua enää.. Ei niin voi sanoa, mutta itkettää.
Sanoisi exä edes suoraan että annetaan olla. Nyt on epätietoisia kaikki, lähinnä lapsi joka vaan odottaa. Koska kirvestä kaivoon mä en voi heittää arpomisen vuoksi, en halua jos olisikin niin että jatkaa tapailua jossai kohtaa.
Tekis mieli soittaa molemmille ja sanoa vaikka mitä mutta osaan olla onneksi ottamatta yhteyttä..
Naisen olen kerran vahingossa tavannu eikä tervehtinyt vaikka itse tervehdin.
Mun ja exän välit oli loistavat ennen sitä uutta.
Olen vaan onnellinen sen puolesta sen suhteen että löysi uuden ja lasten vuoksi olisin vaikka joulut ja kaikki yhdessä. Mua ei haittaa, haluan vaan että lapset on onnellisia ja tapaa molempia vanhempia vaikka yhdellä eri geenit onkin.
Anteeksi sekavat viestit, mutta mieli myllertää..

 

["sara"]

Kiitos vastauksesta! Tuota pelkäänkin
Saisipa sen naisen ymmärtään että se on lapsi joka tarvii edes joskus aikaa sen miehen kanssa. Ei se vaadi kun vailla päivän kuusta. Ei sen naisen sitä tarvi tavata jos ei halua. Ton ikäisen kanssa voi tehdä jo ihan mitä tahansa

 

[Blondi misu]

Onpa munaton mies, ja ihan luuseri tämä uusi akka,,, kuinka kehtaa kieltää näkemästä tätä lasta, vaikka ei olekaan biologinen- tietäen historianne? Kun mies on ollut mukana lapsen elämässä aina. Ei tuollaista voi käsittää.. Minä sanoisin miehelle, että selvittää itse lapselle tilanteen. Selittäkööt akan kanssa vaikka yhdessä- jos osaavat. Katsokoot silmiin sitä lasta ja eläköön sitten sen muiston kanssa.. Varsinkin kun teillä on myös yhteisiä lapsia jotka vierailevat isällään, on aivan kertakaikkisen käsittämätöntä, että yhtä ei oteta mukaan. Mistä näitä ihmisiä riittää.. Mikä sen naisen ongelma voi olla? mun mielestä voit hyvin sanoa miehelle, vaikka ensikertaa kun viet yhteisiä lapsia sinne- ota tämä yksikin mukaan ja sano miehelle että että selittää lapselle jos osaa- että sinulla ei taito eikä käsitys riitä.. Luulisi että (miehen) sukulaisetkin ihmettelevät moista toimintaa. Kyse kun ei ole siitä, että lypsäisit mieheltä rahaa lapsen tarpeisiin. Ei se varmaan kuitenkaan syö satasilla siellä miehen luona ollessaan. Oikein vihaksi pistää, vaikka ihan ulkopuolinen olenkin.

 

[bbbb]

 

[juuh]

Olen blondi misun kanssa samoilla linjoilla sen puolesta, että mies saisi itse lapselle selittää, miksei halua tätä tavata. Varmaan itse tekisin juuri niin, että seuraavan kerran kun mies hakee/viet lapset isälleen, niin otat isomman mukaan ja sanot miehelle, että sinä et ymmärrä, miten tämä ei voi tulla, selitä sinä itse, miksei. Ei ainakaan lapselle jää se kuva, että sinä olisit estänyt tapaamisen ja toisaalta mies joutuu kohtaamaan tilanteen itse eikä vain työntämään pois mielestä, näkee, miten lapsi haluaisi hänen kanssaan viettää aikaa.
Minuakin harmittaa teidän puolestanne. Kuulostaa siltä, että kyseessä on itsestään epävarma naikkonen ja munallaan ajatteleva mies.

 

[no jaa]

Oli mies mitä oli ja oli nainen "naikkonen" mitä oli...

niin, näin voi käydä. Mitään mahdollisuuksia ei ole pakottaa eksää tapaamaan lasta jonka isä ei ole.

Että sitä voi sitten miettiä jo etukäteen.

 

[Zlip]

Joskus käy toisinpäin. Mun veli meni aikoinaan yhteen naisen kanssa, jolla oli kolme alle kouluikäistä lasta. Reilun kymmenen vuoden liiton jälkeen tuli ero, eikä mun veli oo sen jälkeen saanu tavata lapsia lainkaan

 

[Bbierasss]

WT ongelmia... Nähdää, mennään kimppaan, tehdään lapsia kuin kissanpoikia, erotaan, uutta ukkoa kehiin, ja ihmetellään miksi on niin vaikeaa.

 

["sara"]

kiitos viesteitä.
olen miettinytkin tuota että saa sanoa itse. siitä on ollut puhettakin.
olen sitä mieltä että se nainen on mustasukkainen. ilmeisesti taustalla se ettei ole saanut omia lapsia.
pakottaa ei voi, senhän sanoin jo ensimmäisessä viestissä enkä kysynyt miten pakottaa ex näkeen lasta..

naimisisa oltiin 8v ja seurustelu päälle. noi negatiiviset viestit wt herjoineen ei kosketa lainkaan.
mun lapsella on hätä ja se koskettaa. ymmärtää kuka ymmärtää.

nyt asia on niin tulehtunut että pitää antaa miettiä asioita. toivon että puhuu uuden naisensa kanssa asiasta.
mä tiedän että se rakastaa ja haluaa olla sen lapsen elämässä, seurasin niitä niin kauan ja niillä on tiivis suhde niinkun noilla biologisillakin lapsilla.

se ei ajattele että ne lapset kääntyy sitä naista vatsaan kun on hieman vanhempia. pienemmät jumaloi isoasisarusta ja on tähänkinsaakka pitänyt puolia että se saa saman kuin he. vaikka ovat aika nuoria vielä. kuitenkin kouluikäisiä.

ja olen tehnyt selväksi ettei sille lapselle tarvi ostaa mitään. voin vaikka antaa ruokarahan mukaan. en kyllä ole ehdottanut sitä.

etukäteenhän ei voi ajatella tälläistä, naimisiin mennään ajatuksena olla aina yhdessä. vaikka mulla oli tosi pieni lapsi kun sen tapasin niin eipä käyny mielessä antaa hyvän miehen olla kun olin yh.
hyvä se olikin, siihen asti kunnes toi nainen rupes vaikuttaa asioihin.
ei mulla tulisi mieleen pelata noin lapsilla, lasten tunteilla. aikuinen voi niellä katkeruuden ja ylpeyden lapsen vuoksi.

 

[juuh]

Mun mielestä sä osaat ajatella asiat kauhean fiksusti, surettaa tuo tilanne sun ja lapsen puolesta. Mutta toivotaan, että sen isänkin päähän tulee joku järki vielä ja tajuaa lapsen ja omankin parhaansa, riippumatta sen uuden naisen mielipiteistä.
Tsemppiä kauheasti sulle!

 

[Blondi misu]

En ymmärrä miten "isä" nukkuu yönsä.. Ei lapselle oi tehdä niin, että ensin kelpaa ja sitten ei.. Mitähän se nainen ajattelee teidän yhteisistä biologisista lapsista - meinaako että mies näkee niitä koska sen on pakko...saakelin idiootti.

 

["Jospas"]

Mielestäni tuo laita isä kertomaan on vähän marttyyrimaista itseltä. Laitetaan toinen pahan olon kohteeksi ja syyksi. Vaikka olisi sen ansainnut. Mutta onko kumpi lapselle parempi.

Minä voisin sanoa lapselle että meillä kahdella on nyt suunnitelmia ja ei pääse isälleen. Hänelle jäisi hyvä muisto isästä ja voisi vaalia niitä. Isän päivänä ajatella että kyllä se hänestä välittää ja sitten alkaisin työstämään lapsen anteeksi antoa minulle. Minä kestäisin sen, mutten tiedä kestäisikö lapseni sitä ettei hän kelpaa ja niin että isä sen päin naamaa sanoo. Kertoisin ehkä joskus aikuisena totuuden. Tai kuolinvuoteellani.

Lapselle tuo tapa on kyllä tosi kamala.

 

["surullinen"]

kirjoita isälle, että olit niin epätoivoinen lapsen tilanteesta, että etsit vertaisapua ja lähetä tää hyvin kirjoitettu viestiketju isälle luettavaksi ja pyydä hänen "neuvoaan". Ehkä "kirjeestä" luettua joutuisi ajattelemaan tarkemminkin kuin puhetta.