Hae Anna.fi-sivustolta

Uusperheen lapset

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä vierailija, 27.10.2019.

  1. vierailija Vierailija

    Emme elä vielä uusperheenä, mutta olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä viimeisen puolen vuoden aikana. Miesystäväni on etäisä ja tapaa kahta lastaan joka toinen viikonloppu ja lomilla. Minulla myös kaksi lasta. Lapset viihtyvät hyvin keskenään ja heidän toiveestaan vietämme suurimmanosan lapsiviikonlopuista ja lomista yhdessä. Lapset on alakouluikäisiä.
    Yhdessä vietetyt ajat on jostain syystä kauheen raskaita. Olen aivan poikki. Lapset ovat osaltaan jo päässeet eroon vieraanvaraisuudesta ja riitelevät kuin sisarrukset. Meno on melkoista. Miehen poika käyttäytyy mielestäni rumasti nykyään useammin, etenkin lähdön hetkillä. Haukkuu poikaani, lyö. Poikani on vähän herkkä eikä tuo pahaa mieltänsä julki kuin vasta muiden lähdettyä.
    Minun on vaikea komentaa tai kieltää vierasta lasta. Mies jo komentaa samalla tavalla minun lapsia kuin omiaan, mutta itse vieläkin koen heidät vieraina. Miehen poika, joka sättii ja haukkuu lastani tekee sen isältään piilossa,minun läsnäolo ei näytä haittaavan. Tuntuu että melkein haluaa että kuulen ja näen. Ja on laajentanut negatiiviset kommentit koskemaan meidän koko perhettä. Saattaa sanoa että täällä on sotkuista, tai että ruoka on pahaa. Tai näsäviisastelee jollekin minun epäonnistumiselle. viimeksi lähtiessään sanoi että toivottavasti ei nähdä enää ikinä ja marssi pois.
    Aina jää jotenkin huono maku suuhun yhdessä vietetystä ajasta ja silti he ensimmäiseksi seuraavalla kerralla haluavat olla meidän kanssaan. Tämä poika on useasti yöpynytkin meillä omasta toiveestaan.
    Mistähän tämä käytös johtuu?
    Mustasukkaisuudesta? Miehen erosta on pari vuotta aikaa ja tosi hitaasti otimme lapset mukaan tähän suhteeseen. Ja olimme toki iloisesti yllättyneitä kun he ensihetkestä lähtien tuntuivat viihtyvän yhdessä. Nyt kuitenkin huomaan yhteisen ajan jälkeen miettivän jospa ei sittenkään muutettaisi yhteen tulevaisuudessa. Jotenkin tuntuu että pinnistelen aina ne yhteiset ajat ja olen lopen uupunut mutta iloinen siitä että miehen lapset lähtee toisen vanhemman luokse.
     
  2. Vanha rouva Vierailija

    Viisaasti ajattelet, kun epäröit yhteen muuttoa. Voitte varsin mukavasti seurustella omista asunnoistannekin käsin toistaiseksi. Lasten sopeutuminen kestää pitkään ja jonkinasteista ongelmakäyttäytymistä voi tulla pitkin matkaa, jos päätätte pysyä yhdessä muodossa tai toisessa.

    Tuolla "ongelmapojalla" on herkkä vaisto. Hän käyttää sitä hyväkseen, kun vaistoaa sinun asenteesi ja epävarmuutesi, samoin kuin on pojallasi. Miehen pojalla on myös paha olo, jota hän purkaa.

    Ihan ensimmäiseksi sinun tulee kertoa miehelle pojan käytöksestä, jotta hän osaa tarttua asiaan ja jutella poikansa kanssa kunnolla asioista ja syistä käytökseen. Keskustelukertoja vaaditaan useita, jotta "pahan pohjan" ongelmat ja syyt selviävät, taustalla voi olla monta asiaa mustasukkaisuudesta ja epävarmuudesta lähtien. Isän antama läheisyys ja huomio ovat varmasti hyväksi. Hänenkin pitää tuntea olonsa turvalliseksi ja sitä se ei taida nyt olla.

    Sinunkin puolestasi pitää uskaltaa olla jämpti, tasapuolinen ja oikeudenmukainen lapsia kohtaan. Jos sopimatonta käytöstä tapahtuu, puutut siihen etkä vetäydy tilanteesta. Puolin ja toisin lasten on voitava luottaa siihen, että ruma käytös ei ole sallittua eikä siitä vaieta. Selkeät rajat luovat osaltaan myös turvallisuutta.

    Uusperhekuviot eivät koskaan ole helppoja. Vanhemmilta se vaatii pitkää pinnaa ja kykyä ymmärtää ja auttaa lasten turvallisuudentunteen säilymistä. Jos kerran haluatte pitää tämän kokoonpanon, käyttäkää apunanne asiantuntijoiden palveluksia. Omien korvien välin kehittäminen ja laajentaminen varmasti kannattaa. Lasten hyvinvointiin satsaaminen on tulevaisuutta varten.
     
  3. vierailija Vierailija

    Miksi muuttaa yhteen. Sitten, kun lapset Poissa kotoa. Seurustella voi .
     
  4. ei yhteen Vierailija

    Kerro miehelle pojan käytöksestä. Ei kuitenkaan lasten läsnäollessa, vaan kahdenkesken. Voit myös itse kilahtaa, että nyt loppu epäkunnioittava käytös. Ihan voi hyvällä omallatunnolla asiasta suuttua.
    Voi olla mustasukkaisuuttakin, olethan " vienyt häneltä isän"
    Väsyt, koska panttaat kaiken sisimpääsi. Pidä puolesi. pikkutyrannin valtaan ei pidä alistua, kohta se iso tyranni.
     
  5. vierailija Vierailija

    Niinhän se on, että miehen kanssa otettava puheeksi pojan käytös. Ehkä en ole kehdannut, koska omat lapsenikaan ei varsinaisia kiltteyden perikuvia ole, mutta ei kuitenkaan haukkumista tai lyömistä ole tehneet. Mies vaan on niin tyytyväinen siihen miten hienosti asiat sujuu, puheissa on yhteenmuutto ja haluaa myös järjestää yhteisiä juttuja. Toki haluan minäkin, mutta katson asioita enemmän lasten näkökulmasta.
    Uupumus viikonloppujen jälkeen johtuu varmasti osaksi siitä, että yritän olla supermukava ja hoivaava. Laitan ruokaa, keksin tekemista, siivoan, leivon yhdessä lasten kanssa. Mikä nyt ei ole kuitenkaan ihan jokaviikonloppuista ollut koskaan. Yritän olla siis enemmän kuin olen.
    Vaikka monet sanoo ja itsekin mietin että parempi elää erikseen kunnes lapset muuttaa omilleen. Siihen en kuitenkaan taida olla valmis. Kuusi vuotta yh:na on ihan riittävä aika tajuta, että kaipaan arjen jakamista jonkun kanssa. En kiirehdi kuitenkaan yhteenmuuttoa.
     
  6. Vanha rouva Vierailija

    Hyvä, kun hoksit itsekin, että et ole oma itsesi noina lapsiviikonloppuina. Ei pidä olla enemmän kuin on. Feikkaat. Sehän näkyy aina läpi ja siksi poika ja hoksaavana ei voi kunnolla luottaa sinuun. Häntä ei pidä syyllistää ja leimata hankalaksi, koska hän ei sitä ole, vaan on sinun ja lähellään olevien aikuisten peili. Toimii vaistojensa mukaan, niin kuin lapset tekevät.

    Jos todella mielit muuttaa elämänne saman katon alle ja yhteiseksi, on ensimmäinen läksysi oppia olemaan ihan oma itsesi. Käytöksesi ei saa muuttua mukaan, ketä teillä on. Yliyrittäminen ei ole viisasta sen perusteella mieskin saa ihan väärän kuvan todellisuudesta. Kamalinta kai olisi, jos hän tulisi unelmistaan kolisten alas ja pettyisi myöhemmin?

    Tässä näyttää tilanne olevan se, että kasvattamisen on alettava sinusta itsestäsi. Luulen, että se riittääkin. Siis myönnät reippaasti, että et ole oikeasti näin ihana, vaan että väsyt kovassa yrittämisessä. Ja puhut asioista perusteellisesti ja kunnolla ennen kuin teette päätöksiä -siis keskenänne ja lasten kanssa.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti