vaadinko liikaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja martta liisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

martta liisa

Vieras
Olen seurustellut n.vuoden miehen kanssa jonka sain kiinni tekstiviestien lähetelystä "suurelle rakkaudelleen"joka kerran jätti hänet.
Mies pyysi tapaamista näissä viesteissä ja kertoi, että on vain häntä rakastanut nämä vuodet(erostaan 3 vuotta).Mies väittää nyt minulle, etteivät ole tavanneet ja viestit saivat uutta puhtia kun tämä ex- oli jonkinlaisen viestin vanhoista ajoista hänelle lähettänyt.Ex naimissa edelleen tahollaan.
Suutuin ja uhkasin heittää miehen pihalle.Se kuitenkin jäi uhkailuksi koska pidän hänestä tosi paljon, turvallinen, rrauhallinen ja kaikin puolin meillä on mukavaa yhdessä.Mies vannoi ja vakuutteli, että asia on taakse jäänyt, muttei kiellä, etteikö edelleen nainen merkitse hänelle paljon, vaikka tietää, ettei naista saakkaan.
Mies kertoo tykkäävänsä minusta.Soittaa aamuin illoin, meillä on välimatkaa toisiimme, emmekä tapaa edes joka viikonloppu.
Nyt minua vaan kiukuttaa se, että hän on luottamukseni pettänyt eikä edes yritä lepytellä minua mitenkään esim..kauniilla tekstiviesteillä ym.
Olenko lapsellinen?
Olemme keski-ikäisiä.

 
Tässä on selviä yhtymäkohtia minun tilanteeseeni. Ex alkaa kummitella. Mikä ihmisiä vaivaa, kun eivät pysty päästämään irti vanhoista suhteista... Pystyykö vanhaa suhdetta edes lämmittämään aidosti ja oikeasti vai onko exän perään haikailu vain sellaista leikkimistä unelmilla? Vain kauniit asiat pysyvät mielessä ja ne eroon johtaneet ikävät unohtuvat. Ihmiset eivät osaa päättää ja mennä elämässä eteenpäin!
 
Sanopa muuta.Sellaiselta minustakin tuntuu.Unelma onnestako??Miksi ei osata iloita uudesta suhteesta kun kaikki menee mukavasti ja sen myös mies tunnustaa.En ymmärrä myöskään exää, miksi pitää lähetellä viestejä kun kerran on jättänyt.Ovat kuulemma viestitelleet aina jouluisin ja syntymäpäivisin koko ajan, mutta siltikin..Pitääkö ex vaan miestä edelleen kuin"varalla", vai mistä on kysymys?Heillä oli nimenomaan salasuhde silloin aikoinaan eikä arkea edes ole eletty yhdessä.
 
Ei millään pahalla, mutta en todellakaan viitsisi alkaa pohtimaan ukon käytöstä vaan sanelisin aika selkeästi hänelle omat odotukseni.On tottakai selvää,että pitkäaikainen ex-suhde on aina olemassa muistoissa ja paikkana sydämessä, mutta aikuinen ihminen tietää myös missä menee raja vanhan mässäilyssä ja uuden suhteen rakentamisessa.Ei hempeitä tekstareita enää lähetellä ja selitellä, miten se vanha niin niin niiiiiiiiiin on mielessäni. Mikä ihmeen parisuhdeterapeutti sinä joudut olemaan, jos tuollaisia juttuja kuuntelet?

Jos jo nyt mieltäsi kalvaa ukkosi käytös, niin arvaappa kalvaako huomenna vielä lisää? Hän käyttää aivan varmasti suvaitsevaisuuttasi hyväkseen tietoisesti tai tiedostamattaan ja siksi sinun on nyt vedettävä raja mihin suostut ja mihin et. Perustakoot ukkosi muistoalttarin exälleen ja palvokoot sitä ihan rauhassa omissa oloissaan, mutta hänen täytyy osata päättää elääkö pelkästään muistoissaan vai panostaako teihin. Itse olisin aika loukkaantunut, jos äijä alkaisi selittämään "kun en enää exääni saa" ja miettisin aivan taatusti mikähän lohtunukke minä mahdankaan hänelle olla....

Aikuisena naisena ota elämä haltuusi ja lopeta tuollainen lapsellinen odottaminen, että asiat suttaantuvat itsekseen ja mies alkaa kohta rakastamaan sinua ehdottoman tulisesti. Jos ette osaa puhua keskenänne asiaa selväksi en oikein usko teidän mahdollisuuksiin parina.


 
Minusta keski-ikäisyys ei saa tarkoittaa sitä, etteikö elämässä saa enää yhtään hupsutella, hassutella ja olla romanttinen höpsö. Miksi esimerkiksi nelikymppisenä, kun huomaa, että alkaa tulla ekat harmaat hiukset ja ekat juonteet kasvoihin, niin heti pitäisi olla jotenkin kamalan aikuista, tylsää ja vakavaa. Minä ainakin haluan, että minulle yhä sanotaan, että olen tärkeä, minua rakastetaan tai vaikka sanotaan, että olen pikkuinen tytönhupakko:)

Minä en haluaisi sellaista suhdetta, jossa minä olen vain varalla. Jos olen parisuhteessa, tahdon olla miehelle tärkeintä maailmassa. En halua olla jossakin hädin tuskin kymmenen parhaan joukossa esimerkiksi Formuloiden, lätkän, äidin, työn, viinan, kavereiden yms. jälkeen.

Minusta olisi myös sietämätöntä sitoutua parisuhteeseen, jos tietäisin, että heti kun miehen ex-vaimo jää leskeksi/eroaa, niin mies olisi samantien yrittämässä uudestaan exän elämään jättäen sinut kuin nallin kalliolle.

Mieti itse, millaista elämänne olisi tästä eteenpäin. Puhu myös asioista miehen kanssa suoraan. Ei ole ollenkaan huono idea sanoa, että sinulla on paha mieli ja kaipaat lohdutusta mieheltä, sillä tukea ja turvaahan sinun pitäisi miehestä saada.
 
Theodor Storm:

Ei saanut poika omakseen
ensi lempeään
Tuo häntä kovin hylki,
pois heitti mielestään

Vei poika puolisoksi tytön toisen, hellemmän,
jolle ainut maailmassa
on vain yksin hän.

Vaikka tyttö tietää, ettei pojan sydäntä voitakaan
ei hän muuta pyydä,
kuin olla hänen rinnallaan.
 
niin..olemme keskusteleet.Mies sanoo teksiviestejä virheeksi ja on pahoillaan.Kuitenkin haluaisin, että hän vannoo ja vakuuttaa minulle, että olen se ykkönen.Kerran hän on sen sanonut, ehkä se hänen mielestään riittää.Minä taas haluaisin lepertelyäja palvontaa nyt erityisesti.Hän ei kai sitten osaa, kuuten hän sanoo.Ex-naiselle osasi kyllä rakastavia viestejä lähettää.
Hyvä luoja, mihin sitä voi luottaa ja uskoa tämän kaiken jälkeen.Olisiko parempi vaan lopettaa suhde kylmästi?Epäilen koko aja hänen sanomisiaan.Kun hän on jossakin matkilla, ajatteln hänen ehkä tapaavan tämän naisen.
Itseäni kiusaan, tiedän.Olenkin hakeutunut terapiaan jos saisin ajatukseni järjellisiksi.
 
Ikävä kuulla etta olet joutunut tälläiseen suhteeseen.
Haluaisin kertoa omasta suhteestani koska toivon sen kannustavan sinua.
Minun "ensi lempeni" oli vaikea suhde joka päättyi huonosti ja tämä kummitteli seuraavassa suhteessani. Ei siksi etta tämä ihminen oikeasti olisi uhka tälle suhteelle mutta käsittelemättomät surun tunteet ottivat oman tilansa minun persoonassani enkä koskaan ollut oma itseni tässä uudessa suhteessa.
Tämäkin suhde loppui mutta tällä kertaa paljon paremmin.
Lopulta kai kasvoin ja käsittelin nämä surun tunteet.
Kun tapasin nykyisen mieheni, olin imarreltu ja kiinnostunut hänestä mutta en tuntenut minkäänlaista "rakastumista". Jos voisin verrata asiaa nain.. Ensimäiseen suhteeseen juoksin silmät kiini ilman minkäänlaista varausta. Toiseen suhteeseen holkkäsin koska olin väsynyt ja halusin "tuvaan". Nykyiseen suhteeseen kävelin ja mieheni käveli kanssani. Rakkaus on tullut tällä kertaa hitaammin. Mieheni ei ole minulle kaikki kaikessa. Mutta tiedän etta han ymmartää ja luottaa minuun ja minä häneen. En osaa kuvailla mita tarkoitan. Tiedätko mita tarkoittaa "quiet thunder". Tunteet ovat hiljaisia mutta vahvoja. Edellisissä suhteissa elin toiselle mutta nyt elän omaa elamaani hyvan ihmisen kanssa.
Mitä yritan sinulle kertoa.. etta miehelläsi saattaa olla "ensi rakkaus" tai suhde josta han ei olisi halunnut lahteä. Se etta han ei puhele lempeita sinulle ei välttämättä tarkoita etta han ei rakastaisi sinua ja arvostaisi teidan suhdetta.

Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti saatte asiat selvittettyä.
 
Olimme ystävien kanssa iltaa viettämässä kivassa ravintolassa.Live musiikkia taitavien soittajien aikaansaamana.Naisseuraa oli tarjolla.Jättäyidin tyylikkäästi taka-alalle.60v vanha mies,nuori nainen,noin35-40v.En voi .Jos nainen haluaa jotain enemmän,pitäskö valehdella oma ikä?
 

Similar threads

Yhteistyössä