K
Kumpaanko kallistun?
Vieras
Saimpa tässä vihdoin miehen aukaisemaan suunsa ja kertomaan ajatuksensa ja tunteensa ja mitä sieltä tulikaan: hän ei mielestään tunne enää siten, kuten määrittelee aviomiehen tuntevan eli ei esim. innostu minusta seksuaalisesti, ei koskettele pusua lukuunottamatta ja on niiin kyllästynyt antamaan kaikkensa perheen ja lasten eteen. Ei sentään heti ollut eroapapereita vailla, mutta tuntemukset ovat nämä.
Pari päivää ollut helpottuneen näköinen mies ja meikä on saanut ajatella asioita eka yön vollotuksen jälkeen. No, meikä ei ole kovin urheilullinen, laiskansutjakka ja mieluusti jättänyt ukolle kaikki raskaammat työt, lasten harrastukseen kuskaillut jne..
Nyt sitten on vaakakupissa se, että jaksanko/kehtaanko virkistyä, kulkemaan lasten ja iskän kanssa harrastuksissa jne.. Näin "vanha" ei helposti muutu-ei pysyvästi ainakaan ja toisallta ärsyttää, jos joku alkaa olla muuttumisia vailla enkä kelpaa sellaisena kuin olen!
Toisaalta ukko on hyvä, ei juo eikö polta ja maanhiljaisina kyllä muuten valmis puhumaan asioista, hoitaa kotia ja on hellä ja huolehtivainen eli sangen ihanne mies, joten olen varmaan oppinut liian kiltille ja valmiille miehelle, joka aikoinaan rakastui tulisesti äiti ihmiseen ja otti koko potin kaikkine karvoineen ja mutkineen.
Tässä sitä sitten just puhuin miehelle, että meikä ei sitten esitä eikä hypi joka käskystä, sillä meikä ei ole mikään kyllä rakas-tyyppi enää eikä ole mieskään, joten järjellä pitää toimia ja yrittää virkistyä toimimaan yhdessä-ellei sitten into lopahda ja ala jo etsiä toista kämppää....
Oispa sitten jo toinen kerta menossa...
Pari päivää ollut helpottuneen näköinen mies ja meikä on saanut ajatella asioita eka yön vollotuksen jälkeen. No, meikä ei ole kovin urheilullinen, laiskansutjakka ja mieluusti jättänyt ukolle kaikki raskaammat työt, lasten harrastukseen kuskaillut jne..
Nyt sitten on vaakakupissa se, että jaksanko/kehtaanko virkistyä, kulkemaan lasten ja iskän kanssa harrastuksissa jne.. Näin "vanha" ei helposti muutu-ei pysyvästi ainakaan ja toisallta ärsyttää, jos joku alkaa olla muuttumisia vailla enkä kelpaa sellaisena kuin olen!
Toisaalta ukko on hyvä, ei juo eikö polta ja maanhiljaisina kyllä muuten valmis puhumaan asioista, hoitaa kotia ja on hellä ja huolehtivainen eli sangen ihanne mies, joten olen varmaan oppinut liian kiltille ja valmiille miehelle, joka aikoinaan rakastui tulisesti äiti ihmiseen ja otti koko potin kaikkine karvoineen ja mutkineen.
Tässä sitä sitten just puhuin miehelle, että meikä ei sitten esitä eikä hypi joka käskystä, sillä meikä ei ole mikään kyllä rakas-tyyppi enää eikä ole mieskään, joten järjellä pitää toimia ja yrittää virkistyä toimimaan yhdessä-ellei sitten into lopahda ja ala jo etsiä toista kämppää....
Oispa sitten jo toinen kerta menossa...
